Jaa artikkeli Facebookissa Jaa artikkeli Twitterissä Jaa artikkeli LinkedInissä
10.10.2016 | Huippu-urheilu

Huippu-urheilun verkostopäivillä keskityttiin tulokseen

Kansainvälinen vaatimustaso, huipputulos ja sen tekeminen puhuttivat 200 hengen osanottajajoukkoa huippu-urheilun verkostopäivillä Pajulahdessa.

Neljännet huippu-urheilun verkostopäivät käynnistyivät räväkällä keskustelulla kansainvälisestä vaatimustasosta ja huippu-urheilu-uran rakentamisesta. Paneelikeskustelussa yleisöä herättelivät ammattilentopalloilija Riikka Lehtonen, Suomen menestynein koripalloilija Hanno Möttölä, purjehduksen EM-hopeamitalisti Tapio Nirkko ja painin huippuvalmentaja Ahto Raska.

Keskustelussa esiin nousivat urheilijoiden tekemät valinnat ja olennaisiin asioihin keskittyminen. Hanno Möttölä korosti, että jos urheilija on motivoitunut, ei hän koe uraa edistäviä valintoja vaikeiksi.

– Usein kysytään, joutuuko urheilija ”uhraamaan” jotain uransa eteen. Minulle uraan liittyvät valinnat eivät koskaan ole olleet uhrauksia, vaan kovalla motivaatiolla tehtyjä päätöksiä jotka olen itse halunnut tehdä oman urani edistämiseksi, Möttölä sanoi.

Kovimpana valintana keskustelijat pitivät päätöstä heittäytyä huippu-urheilijan elämään täysillä, ilman kompromisseja. Tapio Nirkko korosti, että kyseessä on oltava tietoinen päätös, jota ei kannata tehdä ennen kuin on siihen valmis.

– Itse en ollut peruskouluikäisenä valmis tekemään kovia valintoja urani eteen. Minun kohdallani oli hyvä että pystyin harrastamaan purjehdusta riittävän pitkään, jotta pystyin oikeasti ja intohimoisesti heittäytymään siihen ja tekemään päätöksen että haluan tavoitella maailman huippua, Nirkko kertoi.

Kun valinta huippu-urheilu-urasta on tehty, ohittaa se kokonaisvaltaisesti kaiken muun. Riikka Lehtonen kuvaili, kuinka hänet ympäri maailmaa kuljettanut ammattilaisura on itse asiassa tapahtunut vain yhdessä arjessa, joka on rakentunut täysin huippulentopalloilun ympärille.

– Olen pelannut seitsemässä maassa ammatikseni, mutta koskaan en ole ajatellut että wau, nyt pääsen Pariisiin tai Tokioon pelaamaan lentopalloa. Minulle kaupungit ja maat ovat olleet yhdentekeviä, koska olen aina vain halunnut kehittää itseäni ja mennä yhä kovempiin joukkueisiin ja uusiin haasteisiin, missä ikinä ne ovat sijainneetkin, Lehtonen latasi.

Petra Ollin valmentajana toimiva Ahto Raska kiteytti Lehtosen kuvaileman totaalisen asenteen yksinkertaiseen toteamukseen:

– Jokainen haluaa menestyä, mutta mestarit haluavat menestyä jokaisessa treenissä ja jokaisessa teossaan, jokaisena päivänä ympäri vuoden, Raska tiivisti.

Miten tästä eteenpäin?

Keskustelua huippu-urheilupäivillä herätti myös se, mitä suomalaisessa huippu-urheilussa pitäisi jatkossa tehdä, jotta nykyistä parempaa huipputulosta syntyisi.

Riikka Lehtosen mukaan on itsestään selvää, että kaikki lähtee harjoittelusta.

– Tämän päivän kansainvälisessä kilpailussa ei voi antaa milliäkään tasoitusta. Jos Suomeen ei pystytä luomaan kansainvälisen vaatimustason täyttäviä olosuhteita, on urheilijat vietävä tai heidän on lähdettävä sinne, missä olosuhteet ja ympäristö ovat kunnossa. Muihin asioihin kannattaa keskittyä vasta, kun päivittäisharjoittelu on täysin kohdallaan. Lehtonen sanoi.

Rion olympialaisissa purjehtinut Tapio Nirkko kokee, että kärkiurheilijoille on Suomessa tarjolla riittävät tukipalvelut ja olosuhteet, mutta resursseista on silti pulaa.

– Ei kannata pelätä sanoa totuutta: Huipulle nouseminen on hankalaa ilman resursseja eli rahaa. Usein urheilun tekeminen ammattilaisena on Suomessa mahdollista vasta sitten kun olet jo päässyt aivan terävimmälle maailman huipulle, mutta dilemma on siinä, että ilman ammattilaisuutta huipulle ei usein pääse lainkaan, Nirkko sanoi.

Seurannessa keskustelussa puitiin tiiviisti kansainvälisen vaatimustason käsitettä.

– Ymmärrämmekö me Suomessa oikeasti mitä on kansainvälinen vaatimustaso? Onko meillä oikeasti paras mahdollinen tieto ja osaaminen siitä, mitä tie huipulle vaatii uran eri vaiheissa, ja mitä se vaatii valmentajilta ja muilta tukijoukoilta urheilijan ympärillä? Itse tiedän, mikä on vaatimustaso maailman huippukoripalloilijoilla, nimenomaan urheilijoilla, mutta nyt valmentajana minulla on velvollisuus oppia koko ajan lisää jotta ymmärrän asian myös tässä roolissa, Hanno Möttölä sanoi.

Olympiakomitean Huippu-urheiluyksikön johtaja Mika Kojonkoski oli omassa puheenvuorossaan samoilla linjoilla Möttölän kanssa.

– Jatkuvan kehittymisen periaate on avainsana. Tarvitsemme enemmän uskottavia prosesseja, joissa urheilija, valmentaja ja tukijoukot toimivat kansainvälisen vaatimustason mukaisesti. Se onnistuu vain, jos saamme parhaat urheilijat harjoittelemaan jatkuvasti parhaiden kanssa, parhaissa olosuhteissa ja parhaassa valmennuksessa. Tämä on resurssikysymys, mutta myös tahtokysymys ja yhteistyökysymys, Kojonkoski linjasi.