Jaa artikkeli Facebookissa Jaa artikkeli Twitterissä Jaa artikkeli LinkedInissä
27.10.2016 | Huippu-urheilu

Pelaajan polulla tärkeää on liikkuva lapsuus

Pelaajan polku -päivä kokosi 150 valmentajaa eri palloilulajeista keskustelemaan lapsuusvaiheen urheilusta. Suurimmat palloilulajit, jalkapallo, jääkiekko, koripallo, salibandy, lentopallo ja käsipallo ovat tehneet yhteistyötä jo vuodesta 2013, ja nyt yhteisessä pohdinnassa olivat lapsuusvaiheen toimintamallit ja ikäjakson tärkeimmät valmennukselliset tekijät. Pääviesteinä oli, että lajit uskovat monipuoliseen ja monilajiseen harrastamiseen, lasten innostamisen tärkeyteen sekä pelaajien osallistamiseen.

Suurimmat palloilulajit liikuttavat yli 300 000 lisenssipelaajaa noin 2800 seurassa. Yhteisillä teemoilla ja viesteillä pystytään vaikuttamaan palloilulajien kautta merkittävään lasten ja nuorten joukkoon.

− Olemme innostavan ja tärkeän asian äärellä. Lapsuusvaiheen valmentajilla on iso vastuu ja tärkeä osaaminen. Joukkuelajit ovat vetovoimaisia. Niissä näkyy vahvasti ammattimaisuus, totesi Huippu-urheiluyksiön johtaja Mika Kojonkoski.

Huippu-urheiluyksikön joukkuelajien vastuuvalmentaja Jukka Rautakorpi totesi urheilun yleisen arvostuksen tulevan pitkälti lasten valmennuksen kautta. Valmentajien rooli on keskeinen.
− Täytyy pystyä tekemään niin vetovoimaisia asioita, että ne koukuttavat ja lapset haluavat tehdä lisää ja liikkua myös omaehtoisesti. Valmentajilla täytyy olla erilaista osaamista eri ikävaiheiden valmennuksessa.

Miten sytytetään sisäinen motivaatio?

Huippu-urheiluyksikön urheilupsykologi Hannaleena Ronkainen alusti valmentajien keskustelua sisäisen motivaation tärkeydestä.
Keskeisiä tekijöitä ovat onnistumisen kokemukset, taitojen ja haasteiden kohtaaminen sekä kehittymisen ja arvostuksen tunteet. Tärkeää on myös omaehtoisuus ja vaikuttamisen mahdollisuus.

Jukka Rautakorpi kertoi käytännön esimerkkejä leijonien MM-matkasta 2016, jossa pelaajat saivat ison roolin.
− Pelaajat osallistettiin vahvasti ja valmentajien rooli oli valmennuksellinen. Pelaajat hoitivat yhteenvetokeskustelut treenien ja pelien jälkeen ja tekivät myös päiväohjelman. Valmentajien roolista jäi pois motivointi ja matkanjärjestelyt, Rautakorpi kertoi.

− Ilman autonomiaa ei ole motivaatiota, ilman osallistamista ei ole omistajuutta ja ilman sitouttamista ei ole luottamusta. Näiden kautta kasvaa itsenäinen joukkueurheilija, Rautakorpi summasi.

Vapaus tehdä ja liikkua

Entinen huippukiekkoilija ja nykyinen valmentaja-isä Juha Lind toi myös kodin merkityksen keskusteluun.
− Vanhemmilla on iso rooli lapsuuden ydinmuistoihin, jotka luovat suhdetta liikuntaan ja urheiluun. Itsekin muistan isän kanssa juoksemisen ja äidin kanssa tehdyt hiihtoretket eväineen, Lind kuvaili.

Hän valmentaa kiekkoilevia nuoria Vuosaaren Viikingeissä. Joukkueessa kannustetaan monilajisuuteen ja monipuolisuuteen, ja se halutaan myös mahdollistaa.
− Meillä on itsestään selvyys, että harjoittelu on monipuolista. 13-vuotiaista pojistamme 80 % harrastaa lisäksi jotain toista lajia. Tärkeää on myös, että kulut eivät lähde käsistä. Viikon paras harjoitus on Puotilan urheilukentillä ja metsässä tehty treeni, jossa ei tilamaksuja ole, kolmen pojan isä Lind kertoo.

Hän myös kehottaa näkemään lasten liikunnan uudet muodot ja kannustamaan niihin.
− Puhutaan lasten liikkumattomuudesta, mutta nykyisin on vaikka trampoliinit pihalla ja skuutit. Nämäkin ovat loistavaa liikuntaa. Vapaaehtoisena kesätreeninä meillä on mm. ollut esim. lenkki skuutilla, joka kehittää hyvin tasapainoa.

Päivään osallistuneet valmentajat olivat tyytyväisiä yhteistyöverkostoon.

−Lajit ovat erilaisia, mutta niissä on myös paljon yhteistä. On ollut todella hyvää keskustelua ja päivän aikana on ehtinyt jo oppia paljon. Yhdessä tekeminen on ehdottomasti tärkeää, totesi lentopallovalmentaja Mikko Korhonen.

Päivä sai koripallovalmentaja Petri Selkeen pohtimaan muun muassa itseohjautuvuutta:
− On tärkeää, että lapset saavat itse tehdä valintoja. Ensin vaikka parin vaihtoehdon välillä ja myöhemmin lisätään mahdollisuuksia. Tärkeää on myös miettiä lasten valmennuksessa, että mihin me lapsia kasvatamme. Ei A-maajoukkueeseen, vaan omina itsenään, jokaista omista lähdöistään.