Siirry sisältöön
Uutiset Kaikki uutiset
Jaa facebookissaJaa twitterissäJaa linkedinissä
14.11.2016 | Olympiakomitea

Ilman harrastajia ei ole huippu-urheilua

Valon ja Olympiakomitean yhdistyminen saman katon alle on herättänyt keskustelua siitä mahtuvatko huippu-urheilu ja harrasteliikunta saman kattojärjestön alle. Kysymys ”Hyödyttävätkö huippu-urheilu ja harrasteliikunta toinen toisiaan?” asetettiin eri alojen vaikuttajista koostuvalle Reilu Peili -raadille. Vastaus oli selvä: suomalaisen liikuntakulttuurin vahvuus on sen monipuolisuus ja harrasteliikunta luo kivijalan huippu-urheilulle.

Vastaajista 81 prosenttia uskoo harrasteliikunnan ja huippu-urheilun synergiaan

Taitoluistelun asiantuntija ja ammattivalmentaja Anuliisa Uotila näkee vahvan yhteisen perustan:

– Eri lajien huiput nousevat harrastekentiltä ja saleilta. Samoin harrasteurheilun sankarit ovat saaneet kipinänsä ja innoituksensa huippu-urheilun esimerkeistä. On vain yksi urheilu ja liikunta. Kuinka sitä johdetaan, rahoitetaan ja edistetään, on sitten toinen näkökulma.
Osa vastaajista uskoo huippu-urheilun esimerkilliseen voimaan kansakunnan liikuttajana – osa näkee tällaisen vaikutuksen historian havinana.

– Nykyään huippu-urheilijan merkitys esikuvallisena koko kansan liikunnan käynnistäjänä on vähentynyt. Menestyvät huippu-urheilijat toimivat esikuvina osalle niitä lapsia ja nuoria, jotka jo harrastavat kyseistä lajia ja innostavat näitä nuoria harjoittelemaan entistä enemmän. Ilman harrastajia ja liikkujia ei olisi olemassa huippu-urheilua, Suomen Ladun toiminnanjohtaja Eki Karlsson pohtii.

Yleisradion urheilutoimittaja, kahden pienen lapsen äiti, Kristiina Kekäläinen nosti esille liikunnallisen elämäntavan kasvatuksellisena arvona ja ideoi myös uudenlaisia tapoja yhdistää huippua ja harrastetta.
– Suurin ilo on ollut huomata, miten huippu-urheilu ja harrasteliikunta on yhdistänyt meitä perheenä: vietämme aikaa yhdessä jännittäen, miten urheilijat pärjäävät kotimaassa ja kansainvälisillä kentillä vaikkapa joukkueurheilussa tai olympiakisoissa ja lasten harrasteliikunta liikuttaa, kiinnostaa ja innostaa myös meitä vanhempia. Esimerkiksi käy hyvin vaikkapa viime kesän pesäpallo-ottelut Hyvinkäällä. Lapset seurasivat otteluita tovin, tutustuivat katsomossa pelien lomassa uusiin kavereihin ja vaikkapa kopittelevat heidän kanssaan samaan aikaan kun me vanhemmat seurasimme kenttätapahtumia. Tämän tyyppisessä huippu-urheilun ja harrasteliikunnan yhdistämisessä mielestäni seuroilla ja ottelutapahtumien järjestäjillä olisi iso potentiaali.

Kansanedustaja, purjehduksen maailmanmestari Sari Multala muistuttaa, että kaikki lähtee lapsuuden leikinomaisesta harrastamisesta ja vain harvoista tulee ammatikseen urheilevia.
– Mitä suuremman osan ihmisistä pystymme pitämään mukana liikkujina, sitä terveempiä olemme ja sitä paremmat ovat myös huippu-urheilun edellytykset ja resurssit.

Suomen Työväen Urheiluliiton puheenjohtaja Kimmo Suomi viittaa tutkimustietoon kommenteissaan. Hänen mukaansa huippu-urheilu toimii ennen kaikkea lasten ja nuorten esikuvana, mutta aikuisväestölle sillä ei ole juurikaan vaikutusta. Hän kehottaa panostamaan uusiin lajeihin:
– Uudet olympialajit saavat aikaan lapsissa ja nuorissa vipinää, jolloin erityisesti vuoden 2020 Tokion olympiakisojen uusilla lajeilla, kuten skeittaus ja kiipeily, on kasvava merkitys kilpaurheilun osalta.

Vihreiden varapuheenjohtaja Maria Ohisalo muistuttaa laaja-alaisesta näkökulmasta.
– Kaikkien arkiliikuntamahdollisuuksia pitää lisätä aina kaupunkisuunnittelusta työpaikkojen liikuntakäytäntöjen uudistamiseen. Samalla urheilua pitää tukea niin, että pelikenttä on tasainen eri liikuntamuodoille, uusille toimijoille ja erilaisille toimintatavoille ja hankkiudutaan eroon ummehtuneista vallan ja rahankäytön tavoista.

Osa vastaajista näkee huippu-urheilun ja harrasteliikunnan kilpailuasemissa

Viidesosa vastaajista, 19 prosenttia, näkee, että harraste ja huippu eivät hyödytä toisiaan. Vastaajien mukaan toiminnat kilpailevat taloudellisista resursseista ja harrasteliikunnan tulot käytetään huippu-urheiluun.

Päätoimittaja, emerita Reetta Meriläinen on muuttanut vuosien saatossa ajatusmalliaan:
– Vuosikausia oletin, että huippu-urheilu tai -urheilijat toimisivat kannustajina harrasteliikkujille, mutten oleta enää. Toki joku voi edelleen innostua liikkumaan nähtyään huikeita suorituksia, mutta harrasteliikunnan motiivit ja tavoitteet lienevät pidemmällä aikavälillä sittenkin toiset. Huippu-urheilu etsii äärimmäistä osaamista, kun taas harrasteliikkuja hakee mielihyvää ja kuntoa, vastapainoa liikkumattomuudelle. Asetelma on vähän sama kuin yritystoiminnassa: rohkea, riskialtis panostus ja onnistuessa nopeat voitot vs. riskitön, hitaampi ja kestävämpi toimintamalli. Siksi huippu-urheilun ja harrasteliikunnan sovittaminen saman katon alle ei tunnu kovin fiksulta.

Pitkän linjan liikuntavaikuttaja ja Gymnastikföreningen i Helsingforsin puheenjohtaja Kerstin Ehnholm pohtii kysymystä vahvan harrasteseuran näkökulmasta.
– Liian mustavalkoiset vastausvaihtoehdot. Seuramme on 140 vuotta vanha voimisteluseura (vanhin naisvoimisteluseura Suomessa) ja enpä usko, että kovin moni seurassamme mieltää yhteyksiä huippu-urheilun ja meidän harrasteurheilun välillä. Silti seuramme on osallistunut vuodesta 1891 melkein kaikkiin kansallisiin ja kansainvälisiin voimistelufestivaaleihin, välillä omilla ohjelmilla ja välillä yhteisiin ohjelmiin. Seura harrasti kilpavoimistelua parikymmentä vuotta, mutta toiminta loppui vetäjien poistumisen myötä. Voimisteluliitto on hyvällä tavalla huolehtinut myös seuroista, joissa leikki, säännöllinen harrastaminen ja sosiaalinen yhdessäolo ovat etusijalla. Liikkumisen motiivit ovat moninaiset.

Reilu Peili -raadilta tuli yhteensä 48 vastausta. Heistä 81 % (39) vastasi kyllä ja 19 % (9) vastasi ei. Voit tutustua kaikkiin vastauksiin täältä >>

Kuvitus: Pirita Tolvanen

Lisää liikettä pääyhteistyö­kumppanit

                                
                                     veikkaus_vaakalogo_white_rgb

                                
                                     op_logo_vasen_negatiivi_comporessed