Uutiset Kaikki uutiset
Jaa facebookissaJaa twitterissäJaa linkedinissä
19.12.2016 | Seuratoiminta

LIITU-tutkimus 2016: Urheiluseuraharrastamisen suosio kasvaa edelleen

Juuri julkaistun Lasten ja nuorten liikuntakäyttäytyminen Suomessa -tutkimusraportin (LIITU) 2016 tulokset tarjoavat karujen faktojen ohella positiivisuuttakin. Karua on, että vain joka kolmas liikkuu suositusten mukaan vähintään tunnin päivittäin ja liikkuminen vähenee iän myötä, mutta myönteistä on, että seuratoiminta tavoittaa lähes yhdeksän lasta ja nuorta kymmenestä. Osallistumista kuvataan lähes normin kaltaiseksi käytännöksi.

Linkki: Lasten ja nuorten liikuntakäyttäytyminen Suomessa – LIITU-tutkimuksen tuloksia 2016 >

LIITU on Jyväskylän yliopiston liikuntatieteellisen tiedekunnan ja UKK-instituutin johdolla toteutettava tutkimus, jossa kerätään kahden vuoden välein koko maan kattavasti tietoa ajassa tapahtuneista muutoksista 9-, 11-, 13- ja 15-vuotiaiden lasten ja nuorten liikunta-aktiivisuudessa, liikuntakäyttäytymisessä ja passiivisessa ajanvietossa sekä näihin yhteydessä olevissa tekijöissä. Ensimmäisen kerran LIITU-tutkimus toteutettiin vuonna 2014. Vuoden 2016 LIITU-aineisto on tähän mennessä kattavin kansallinen tutkimus, jossa lasten ja nuorten liikkumista ja paikallaanoloa on mitattu objektiivisesti. LIITU 2016 -kyselyyn vastasi yhteensä 7565 lasta ja nuorta 367 koulusta.

Yhteenvetoa tuloksista:
• Kansallinen liikuntasuositus, vähintään 60 minuuttia reipasta tai rasittavaa liikuntaa päivittäin, toteutui vain joka kolmannella.
• Liikkuminen vähenee iän myötä. Vain joka kymmenes 15-vuotias saavutti liikuntasuosituksen.
• Paikallaanolo ja ruutuaika lisääntyvät. Hieman yli puolet valveillaoloajasta vietetään istuen tai makuulla (7 t 44 min). Vain viisi prosenttia 9 ̶ 15-vuotiaista arvioi ruutuajan jäävän suositeltuun kahteen tuntiin. Vähäisellä liikkumisella on selvä yhteys ruutuaikaan.
• Seuratoimintaan osallistuminen yleisempää. Urheilua seurassa harrastavien 11 ̶ 15-vuotiaiden osuus on kasvanut edellisestä LIITU-tutkimuksesta 54 prosentista 58 prosenttiin.
• Koettu liikunnallinen pätevyys laskee 11 ̶ 15-ikävuosien välillä. Liikunnallisten onnistumisten saaminen olisi erityisen tärkeää nuorille ja erityisesti tytöille, joiden pätevyyden tunne oli tutkimuksessa alhaisempi kaikissa ikäryhmissä.

LIITU-tutkimuksen sisältöä avattiin julkistamisseminaarissa Säätytalolla 15.12. yhdessä peruskoululaisten syksyn 2016 fyysisen toimintakyvyn mittauksista kertovien Move! tulosten kanssa.

Ks. Esitysten materiaalit lasten ja nuorten liikunnan ja fyysisen toimintakyvyn tila -seminaarista >

Seuratoimintaan osallistumisessa on tapahtunut tai tapahtumassa muutos

Huolipainotteisten tulosten keskellä yliopistotutkija Sami Kokko nosti positiivisena seikkana esiin urheiluseurojen kasvavan vetovoiman.

– LIITU-kyselyyn vastanneista 9 ̶ 15-vuotiaista lapsista ja nuorista 62 prosenttia osallistuu urheiluseuratoimintaan. Heistä hieman yli puolet (51%) harrastaa liikuntaa ja urheilua säännöllisesti ja 11 prosenttia satunnaisesti. Kokko viittasi myös muihin tutkimuksiin, joiden mukaan poikien osalta kasvava trendi on ollut selkeästi nähtävissä kaikissa ikäryhmissä jo vuosituhannen vaihteesta alkaen. Tytöillä vastaavanlainen kasvusuunta näkyy vuodesta 2006 alkaen.

13 prosenttia kyselyyn vastanneista ei ollut koskaan osallistunut seuratoimintaan, mutta heistäkin puolet olisi siitä kiinnostunut ja valmis kokeilemaan, jos löytyisi sopiva laji tai toimintamuoto. Seuratoimintaan tullaan aiempaa nuorempina, keskimäärin 6,5 vuotiaina, tytöt hieman aiemmin kuin pojat.
– Valitettavasti myös drop out on siirtynyt aiemmaksi, totesi Kokko.
Ratkaisujen löytäminen on erityisen haastavaa, koska urheiluharrastuksen lopettaminen ajoittuu samaan aikaan kun liikunta-aktiivisuus murrosiässä helpommin hiipuu muutenkin.
– Kun kysyimme, olisivatko lopettaneet halukkaita jatkamaan, peräti neljän vastaus viidestä oli ´kyllä´, jos he löytäisivät mielekkään lajin tai toimintamuodon. Drop outin ehkäiseminen vaatiikin erityisesti nuorten näkökulmien huomioimista, onko toiminta liikaa aikuisten näkökulmasta rakennettua, kysyi Kokko. Hän näkee seuratoiminnan olennaisimpana tehtävänä niin liikunnan edistämisen näkökulmasta kuin urheilijaksi kasvamisen mahdollistajana drop outin ehkäisemisen.

Riuskoja toimia laajalla rintamalla

Kun lapsista ja nuorista vain noin kolmasosa saavuttaa liikuntasuositukset, toimeen on tartuttava niin kodeissa, kouluissa kuin lasten ja nuorten harrastus- ja toimintaympäristöissä.
– Segmentoituja toimia tarvitaan yhä enemmän. Nykyistä tehokkaammin tulisi huomiota kiinnittää muun muassa lasten ja nuorten kaverisuhteisiin tarjoamalla mahdollisuuksia yhteiseen tekemiseen ja kannustamalla aikuisten ohjaaman toiminnan lisäksi omaehtoiseen liikkumiseen, totesi Kokko.

Toisaalta kysely vahvisti myös vanhempien tuen tarpeen, joka koetaan hyvin suureksi vielä murrosiässäkin.
– Ehkä vanhemmat eivät sitä aina itse tunnista tai jopa tulkitsevat sitä nuoren kapinoinnin keskellä väärin, epäili Kokko.

Erityistä hereillä oloa edellyttää tutkimuksen esiin tuoma lasten ja nuorten kokema kiusaaminen ja syrjintä. Koulun ja internetin jälkeen liikunta- ja urheiluharrastukset olivat kolmanneksi yleisin ympäristö, jossa kiusaamista ja syrjintää tapahtui. Tilanteiden tunnistaminen, niihin puuttuminen ja korjaaminen myönteistä arvopohjaa vahvistamalla edellyttää toimia kaikilta lasten ja nuorten kanssa toimivilta tahoilta.

Seminaaritilaisuuden järjestivät yhteistyössä opetus- ja kulttuuriministeriö, Opetushallitus ja valtion liikuntaneuvosto. Tutkimusraportti vapaasti saatavissa: www.liikuntaneuvosto.fi