Kerhotoiminnasta kumpuaa nuorten ohjaajien kasvutarinoita

Haminalaisessa Vehkalahden Veikoissa liikuntakerhotoiminta aloitettiin alle kouluikäisten Kuperkeikkakerhoista 1981. Vuosikymmenten aikana laajentunut toiminta ulottuu nykyään toisen asteen salibandykerhoihin saakka. Vakiintuneita matalankynnyksen liikuntakerhoja VeVe pyörittää vuosittain noin 15. Kerhoissa liikkuu noin 200 lasta ja nuorta 25 ohjaajan voimin.

Kymenlaakson Urheilugaalassa 26.1. VeVe palkittiin Vuoden nuorisourheiluseurana.

– Tietysti tunnustus tuntuu hyvältä. Kaikki kuluneiden vuosien aikana seurassa toimineet puheenjohtajat ovat toiminnalle tukensa antaneet ja nyt saatu tunnustus kertoo siitä, että tällainen pitkän linjan toimintamuoto on huomattu seuran ulkopuolellakin, toteaa Kuntoliikuntajaoston puheenjohtaja Maisa Föhr.

Eri lajijaostojen ja kyläosastojen toteuttamaa kerhotoimintaa VeVessä koordinoi Nuorisojaosto. Kerhokalenterista löytyy mm. salibandya Kirkkojärven koululla, yleisurheilua Ruissalon liikuntahallilla, liikuntaa Pyhällön koululla ja Hipposuunnistajien jumppaa Husulan koululla. Alle kouluikäisiä liikutetaan Kuperkeikkakerhojen lisäksi myös Vikurit- ja perheliikuntakerhoissa.

Kerhotoiminnan laajuuden ja jatkuvuuden ohella huomionarvoista toiminnassa on nuorten onnistunut osallistaminen. VeVen arvoihin kirjattua lausetta toteutetaan sananmukaisesti: ”Tarjoamme lapsille ja nuorille välineitä sosiaalisten taitojen kehittämiseen sekä läpi elämän kestävän terveellisen elämäntavan omaksumiseen.”

Apuohjaajasta omaan ammattiin ja kaason hommiin

Liikuntakerhojen ohjaajina on sekä urheilevia että urheiluharrastustaan lopettelevia tai lopettaneita nuoria. Nuorimmat ovat 13-vuotiaita.

– Kun liikuntakerhotoiminta alkoi, suurin osa nuorista oli urheilevia tai kilpailemistaan lopettelevia, mutta nykyisin mukana on todella paljon nuoria, joilla ei itsellään ole urheilu- tai kilpailupohjaa.  VeVe haluaa ehdottomasti tarjota harrastusmahdollisuuden myös ”kilpailemattomille” nuorille ja arvostaa heidän panostaan ohjaajina, sanoo Föhr.

Suurin osa ohjaajista, myös oman lajinsa parissa toimivat, osallistuvat Kymenlaakson Liikunnan (KymLi) ohjaajakoulutuksiin ja SPR:n ensiapukoulutuksiin.

– Lähtökohtana on, että myös oman lajinsa hyvin hallitsevat nuoret tarvitsevat tietoa ohjaamiseen ja toisaalta seuralla pitää olla jotain tarjottavaa myös heille, joilta murrosiässä tavoitteellisempi urheilu jää pois. Nuorille on tärkeää kuulua johonkin ja uskomme, että seurassa toimiminen voi olla monin eri tavoin mielekäs harrastusmuoto.

Föhr muistelee mielellään lukemattomia vuosikymmenten aikana kertyneitä kasvutarinoita. Eräs Vikureissa mukana ollut pikkutyttö ryhtyi 14-15 -vuotiaana ohjaajaksi ja 18-vuotiaana otti vastuun koko kerhosta. Toinen apuohjaajana toiminut nuori on kaupungin palkkalistoilla liikuntaneuvojana. Harrastamiset hyödyt voivat olla yllättäviäkin.

– Aiemmin kilpaurheillut nykyinen seura-aktiivi totesi kaasoksi ryhtyessään selviävänsä siitäkin, kun oli selvinnyt psyykkisen valmennuksen kurssistakin.

Liikunta ja urheilu antaa ja voi kantaa monin eri tavoin elämässä eteenpäin.

– Hyväksytään nuorten erilaiset valinnat, annetaan heille vastuuta ja otetaan heidät vakavasti. Urheiluseura tarvitsee kaikenlaisia ihmisiä, Föhr kiteyttää.

Kuva: VeVen nuoria ohjaajia vastaanottamassa Vuoden nuorisoseurapalkintoa Urheilugaalassa