Miten seuratoiminta on muuttunut?

Kymmenen vuoden välein toteutettava suuri valtakunnallinen seuratutkimus julkaistiin keväällä. Tutkimus toteutettiin Turun yliopiston liikuntakasvatuksen professorin Pasi Kosken johdolla.

Tutkimuksen perusteella seuratoiminta on ammattimaistunut ja seurat ovat aiempaa suurempia talouden toimijoita. Kymmenessä vuodessa seurojen keskimääräiset vuositulot ovat melkein tuplaantuneet (2006: 66 000 €, 2016: 126 000 €).

− Tuloksia analysoitaessa rahan rooli yllätti. Vaatimustaso on kasvanut niin olosuhteiden kuin osaamisen ja varusteiden osalta. Jos miettii vaikka kolmilapsista perhettä, jossa lapset liikkuvat etenkin tietyissä kalliimmissa lajeissa, niin rahaa pitää olla. Mutta löytyy joukosta vielä edullisiakin tapoja liikkua, Koski kommentoi.

Seurakenttä on muuttunut yhä heterogeenisempaan ja monimuotoisempaan suuntaan sekä polarisoitunut eli ääripäät ovat vahvistuneet.

− Sekä pienten että suurten seurojen suhteellinen osuus on kasvanut. Samoin erot kasvukeskusten ja haja-asutusalueiden seurojen toimintaympäristöissä ja -edellytyksissä ovat suurentuneet.

Myös liikuntamuotojen ja organisoitumisen kirjo on entistä moninaisempaa.

− Meille tutkijoina tuotti hankaluutta määritellä, mikä seura on. Kirjo on niin moninainen. On erilaisia uudenlaisia virityksiä, jotka tutkimuksen kannalta olivat hankalia. On oy-seuroja, konserniseuroja, fuusioseuroja, alueellisia seuroja, talleja, tiimejä ja autonomisia kevytseuroja, Koski luettelee.

Ammattimaisuus lisääntynyt – vapaaehtoisuus muuttunut

Liikunnan toimiala on entistä suurempi ja vahvempi osa kolmannen sektorin kokonaisuutta.

− Toiminta on edelleen yhteisöllistä, mutta ennen sitä tehtiin omista intresseistään, ilman rahapalkkiotoivetta. Nykymaailmassa usein ensin kysytään, että mitä tekemisestä maksetaan. On huoli, että mitä tapahtuu, jos omasta innosta mukaan lähteviä ei löydy.

Odotukset ja vaatimukset seurojen toiminnasta ja sen laadusta ovat kasvaneet. Toiveet näkyvät myös käytännössä. Päätoimisten palkattujen työntekijöiden määrä seuroissa on lähes kaksinkertaistunut viimeisen kymmenen vuoden aikana. Ammattimaisuus ole enää vain suurten kilpaseurojen piirre.

Vapaaehtoisuus on edelleen vahvaa, mutta se on muuttunut luonteeltaan. Sitoutuminen on lyhytjännitteistä ja uusien toimijoiden löytäminen koetaan vaikeammaksi.

Seurojen talouteen vaikuttaa, että liikuntapaikkojen maksullisuus on yleistynyt. Olosuhdeasiat työllistävät enemmän ja kustannukset ovat nousseet.

− Tila- ja olosuhdeasiat tuottavat ongelmia. Isoilla paikkakunnilla on tilapulaa ja pienillä paikkakunnilla ei välttämättä ole tiloissa käyttäjiä tai uudet lajit eivät ehkä saa kunnon olosuhteita. Kuntien mahdollisuudet tarjota hyviä liikuntapaikkoja ovat vähentyneet.

Yksi iso muutos on kuntarajojen hämärtyminen. Osallistujat tulevat nykyisin seuroihin yhä laajemmalta alueelta ja osa seuroista järjestää toimintaa useamman kunnan alueella.

Naisten roolit ja toimintamahdollisuudet seuroissa ovat vankistuneet ja laajentuneet. Naisia on seurojen jäsenistä 43 prosenttia, toimikuntien jäsenistä 44 prosenttia, hallituksen jäsenistä 40 prosenttia ja puheenjohtajista 26 prosenttia.

− Tämä on johdonmukainen muutos ja linjassa yhteiskunnallisen keskustelun kanssa. Naiset saavat hypätä mäkeä ja pelata jalkapalloa sekä toimia myös seuroissa monissa rooleissa. Vain puheenjohtajissa naisten osuus on vielä alle suhteellisen jäsenosuuden, Koski tiivistää.

Artikkeli on toinen osa kolmiosaista juttusarjaa suuren seuratutkimuksen tuloksista ja päätelmistä. Lue myös aiempi osa: Urheiluseurojen tunnuslukuja