Iloa ja ansaittua ylpeyttä eri-ikäisten yhteisestä urheiluharrastuksesta
Vanhemmalla voi olla enemmän kokemusta ja nuoremmalla voi olla enemmän intoa. Kun ne yhdistää, tulee hyvä kokonaisuus, toteaa parayleisurheilija Jari Linnavuori vain puolen vuoden yhteisen harjoittelun jälkeen menestystä tuoneesta yhteisestä harrastuksestaan Jukka Uusituvan kanssa.
Jukka Uusitupa, 68, puolestaan toteaa olevansa onnellinen voidessaan tukea nuoren, vaikeasti näkövammaisen miehen tärkeää harrastusta ja saavansa samalla paljon itsekin.
– Kun tutustuin Jariin, huomasin nopeasti hänellä olevan kova halu liikkua. Ajattelin voivani tukea häntä, koska itse olen ollut liikunnallinen koko ikäni ja vanhemman roolissa tutustunut myös kilpaurheiluun. Tämän vuoden alussa rohkaisin Jaria urheilun harrastamiseen tavoitteellisemmin. Kannustin tähtäämään ensin viime kesän parayleisurheilun SM-kisoihin ja edelleen paralympialaisiin näkövammaisten lajeissa, kertoo Uusitupa.
Jari Linnavuori, 36, vahvistaa tykänneensä liikkumisesta pienestä pitäen.
– Pienenä harrastin futista ja jopa valmensin junnuja 6-7 vuotta. Ammattikoulussa pelasin futiksen ohella sählyä. Sen sijaan yleisurheilua en ollut harrastanut koskaan aikaisemmin, kunnes viime vuodenvaihteessa Jukka houkutteli siihen.
Kaksikko on tavannut kuluneena vuonna kaksi kertaa viikossa. Kaarinasta Turkuun bussilla kulkeva Jari toteaa treeneihin lähtemisen olevan paljon helpompaa, kun on joku, jonka kanssa siitä on sovittu yhdessä. Ensin vedetään yhdessä kuntosalitreenit Kupittaan urheiluhallissa. Niiden jälkeen jatketaan Jarin yleisurheiluharjoituksiin, joissa on usein myös valmentaja mukana Jukan toimiessa ”apupoikana” ja samalla suunsoittajana, naureskellaan yhdessä. Samanlaisella huumorintajulla kumpikin sanoo olevan iso osa tekemisessä.
Mitä erityistä eri-ikäisyys harrastamiseen tuo?
– On tunne, että samalla kun saan itse, voin antaa toiselle jotain, pohtii Jukka. Kun iän myötä oma liikkuminen on hiipunut ja varsinkin motivaatio yksin liikkumiseen on vähentynyt, tällainen tavoite, jossa voi elää toisen mukana, kannustaa ja motivoi itseäkin aktiivisuuteen. Jos lähden toisen vanhuksen kanssa liikkeelle, en koe pääseväni liikuntaharrastuksessa ylöspäin, korkeintaan pysyn samalla tasolla. Mutta kun liikun nuoremman kanssa, koen itsekin edistyväni. Ja kyllä se antaa monin tavoin mielekästä sisältöä elämään, kun saa seurata sitoutuneen ja sinnikkään nuoren miehen unelman kehittymistä.
Salilla huomaa muiden kiinnittävän huomiota meidän yhteiseen tekemiseen ihaillen ja arvostaen. Moni saattaa ajatella asian kiinnostavan myös omakohtaisesti, mutta rohkeus ryhtymiseen puuttuu. Esimerkillämme haluamme rohkaista kaikkia sekä tarjoamaan apua toiselle että tarvitessaan myös pyytämään sitä.
– Vanhemmalla voi olla enemmän kokemusta ja nuoremmalla voi olla enemmän intoa. Kun ne yhdistää, tulee hyvä kokonaisuus, summaa Jari eri-ikäisyyden etua.
Siitä, mihin yhteinen tsemppi johti Jarin kohdalla vain puolen vuoden harjoittelun jälkeen, voi lukea viime kesän SM-kisojen hienosta tuloslistasta!