Tulevaisuuden tähdet: Eveliina Taka lautailee kohti maailman huippua

Paitsi kovaa treeniä, lumilautailu on myös hauskanpitoa ja tapa nähdä kavereita. Seitsemän vuotta lautaillut Eveliina Taka tähtää Olympialaisiin ja tavoittelee lajista ammattia itselleen.

Eveliina Takan lautailu-ura sai alkunsa Rovaniemen Ounasvaaran rinteillä, kun isoveli Jussi Taka houkutteli 10-vuotiaan Eveliinan mäkeen. Sen jälkeen häntä ei ole enää tarvinnutkaan houkutella, laji vei mennessään heti. Alkuun yritystä oli enemmän kuin onnistumisia, mutta sisupussi ei antanut periksi. Tahtoa oli niin paljon, että Taka ilmoittautui ensimmäisiin SM-kisoihinsa, kun oli harjoitellut lautailua kokonaista neljä kuukautta.

– Halusin heti päästä kokeilemaan kisaamista. Osallistuin neljään lajiin: halfpipeen, krossiin, slopestyleen ja paripujotteluun. Olin joka lajissa viimeinen, mutta tsemppipalkinnon sain, Taka nauraa.

– En oikeastaan koskaan edes miettinyt alanko kilpailla. Totta kai alan, se oli ihan itsestään selvää alusta saakka, hän kuittaa.

Takan uralle on jo nyt mahtunut hienoja onnistumisia, viimeisimpänä hopeamitali nuorten olympiafestivaaleilta Sarajevosta.

– Muita huippuhetkiä ovat olleet esimerkiksi se, kun pääsin kaksi kautta sitten nuorten maajoukkueeseen. Viime kaudella selvisin slopestylen finaaleihin ekalla rookie-kaudellani World Rookie Tourilla Itävallassa. Se oli myös tosi hieno juttu, Taka muistelee.

Parasta lajissa on yhteisöllisyys

Kilpailujen kiertäminen oli alkuun myös tapa tavata kavereita, joita lautailun myötä löytyi ympäri Suomea. Myös kotona Rovaniemellä oma kaveripiiri oli vahvasti lautailija-painotteista ja rinteeseen kokoonnuttiin pitämään hauskaa porukalla.

– Parasta meidän lajissa on yhteisöllisyys. Ei ole väliä, mistä tulee, kuka tai mikä on tai minkä ikäinen. Mäestä löytyy aina kavereita ja kaikki otetaan mukaan, Taka kertoo.

Kaverit ovat tärkeässä roolissa myös taitojen hiomisessa ja uusien temppujen syntymisessä.

– Kavereiden tekeminen vie omaakin tekemistä eteenpäin. Kun näkee jonkun tekevän siistin tempun, haluaa heti itse kokeilla samaa. Sen jälkeen aletaan muokata sitä ja tehdä erilaisia innovaatioita. Parhaat onnistumisen tunteet saa silloin, kun kokeilee jotain uutta temppua ja onnistuu siinä, valottaa Taka.

– Kisoissa aloitan aina varmalla tempulla. Itselläni se on bäkkikolmonen.

Nyt 17-vuotias Taka oli ensimmäistä kertaa kansainvälisissä kilpailuissaan kaksi vuotta sitten Itävallassa. Halfpipessa ja slopestylessä irtosi molemmissa kolmas sija, joka antoi paljon uutta intoa tekemiseen. Tavoitteellisuus tuli urheiluun mukaan vähitellen. Samoin ajatus, että lumilautailusta voisi tehdä itselleen ammatin.

– Seiskaluokan alussa Jussi ehdotti minulle yläkoululeirityksiä Vuokatissa ja sanoi, että jonain päivänä menet tuonne kouluun. Kävin siellä sitten leireillä ja tutustuin paikkaan. Oli helppo päätös lähteä urheilulukioon jo valmiiksi tuttuun ympäristöön, kertoo lukion ensimmäisellä luokalla opiskeleva Taka.

Vuokatissa kaikki kohdallaan

Vuokatti-Rukan urheiluakatemia saa lautailijalta kehuja. Lautailijoiden yhteisö on sielläkin tiivis, kaikki otetaan mukaan ja kaikkia kannustetaan. Myös harjoittelun ja opiskelun yhdistäminen on ollut helppoa, harjoitteluolosuhteet ovat kohdallaan ja valmennus toimii. Takan henkilökohtainen valmentaja on Simo Suopanki, joka toimii Vuokatissa myös akatemiavalmentajana ja nuorten olympiavalmentajana.

– Simo on valmentanut minua siitä lähtien, kun menin Vuokattiin. Simo on opettanut minulle itseanalysointia ja tavoitteellisuutta. Hän on kannustanut aina miettimään mitä oikeasti haluaa mäessä tehdä ja myös sitä, että tiedostaa, mitä on tekemässä, sanoo Taka.

– Valmentajalla pitää aina olla pieni painostus päällä, mutta niin, että laskija tuntee olevansa itse vallassa ja saa päättää mitä tekee. Valmentaja kannustaa ja ehdottaa uusia juttuja ja kertoo, kun tekee jotain väärin tai oikein, kun harjoittelee uusia temppuja. Hän on se tuttu henkilö, johon voi luottaa. Laskijan täytyy pystyä luomaan valmentajaan luottamuksellinen suhde, että osaa ottaa vastaan ohjeita ja ymmärtää niitä, Taka kuvailee. 

Esikuvat suuntaamassa uraa

Yksi nuoren lautailijan esikuvista on urallaan menestynyt Enni Rukajärvi. Muita esikuvia ei tarvitse etsiä kaukaa, perhepiiristä löytyy nuoren urheilijan tärkein vaikuttaja.

– Haluaisin kehittyä lautailussa niin, että minulla olisi oma, tunnistettava tyylini. Enni on onnistunut siinä, häntä sanotaankin style queeniksi, Taka kertoo.

– Merkittävin esikuvani on kuitenkin oma isoveli. Isot kiitokset hänelle kaikesta tuesta!

Tulevaisuuden haaveistaan Taka paljastaa yhden.

– Siitä lähtien, kun Jussi pääsi Sotšin kisoihin 2014, ovat Olympialaiset ovat olleet myös minun unelmani.