Ota koppi, Marko!

Mielenkiintoisia sattumia ja yksi todellinen onnenkantamoinen, kuvaa erityisasiantuntija Jukka Karvinen miltei neljäkymmentä vuotta kestänyttä työuraansa. Liikuntayhteisössä Karvinen henkilöityy vahvasti lasten ja nuorten liikunnan ja urheilun kehittämistyöhön 80-luvulta tähän päivään. Huhtikuun alusta työtä jatkaa Marko Viitanen. Juuri nyt on sopiva hetki avata, millaisten sattumien kautta pelipaikka on rakentunut.

Jo liikuntatieteen maisterin ensimmäisen työpaikan voi ajatella antaneen aavistuksen tulevasta. Pesti Lohjan kaupungin kesäleiriohjaajana ehti tosin kestää vain viikon, kunnes toiminnanjohtaja Jorma Savola palkkasi Karvisen Kuntourheiluliittoon 10.6.1980 alkaen työstämään aikuisliikkujille suunnattuja kuntoliikunnan sovelluksia yhdessä lajiliittojen kanssa.

– Se oli todella mielenkiintoinen työ, jossa pääsin heti nuorena miehenä kiinni lajiliittokenttään. Kansan mielenkiintoa eri lajeja kohtaan pyrittiin herättelemään tekemällä niistä kuntoliikuntasovelluksia, joista monet ovat edelleen olemassa, kuten Suunnistusliiton Iltarastit.

Kun työrupeamaa oli kestänyt kolmisen vuotta, Kuntourheiluliittoon tuli Savolan työn jatkajaksi Pekka Vähätalo.

– Pekka oli jo silloin ideoija, joka ei tyytynyt tavanomaiseen. Yhteistyömme tuloksena syntyi ensimmäinen iso aikuisliikuntakampanja, Viisas liikunta – vireä sydän. Nykyilmaisua käyttäen ”mopo vähän karkasi käsistä”, naureskelee Karvinen. Kampanja sisälsi valtavasti materiaalia yhteiskunnallisesta mainonnasta erilaisiin tempauksiin, joilla päästiin aina Guinnessin ennätyskirjaan saakka. Ydintavoite oli kuitenkin kirkas eli saada huomiota tärkeälle asialle, kuntourheilulle. Nykyistä terveysliikunnan termiä ei silloin tunnettu.

Elämäntyönä iloa liikkeelle

80-luvun alkupuolelle ajoittuivat myös jatko-opinnot, Liikuntahallinnon tutkinto ja Tulokselliset vaikuttamistaidot -koulutus, joiden jälkeen Karvinen siirtyi Lentopalloliittoon kenttäpäälliköksi. Vähätalo oli puolestaan siirtynyt SVUL:n nuorisopäälliköksi. Sattumaa tai ei, houkutteleva puhelu vei miehen mennessään.

– Pekka kysyi tuletko valmistelemaan Nuori Suomi -ohjelmaa, vastasin että tulen. Tiesin ohjelman olleen Pekan pitkäaikainen haave, jonka tavoitteena oli yhteistyössä lajiliittojen ja seurojen kanssa mahdollistaa lasten urheilussa sekä monipuolisuus että kasvatuksellisuus. Lentopalloliitossa olin jo osallistunut kummankin aiheen työryhmiin.

Karvinen toteaa ohjelman tekemisen olleen todellinen onnenkantamoinen. Ison kiitoksen tekemisen vapaudesta hän osoittaa edelleen SVUL:n viimeiseksi pääsihteeriksi jääneelle Mauri Oksaselle.

Vuonna -93 ohjelma itsenäistyi Nuori Suomi ry:ksi.

– Nuoren Suomen koen olleen elämäntyöni. Perusideologiana oli lasten ja nuorten hyvinvoinnin ja elämänilon edistäminen liikunnan ja urheilun avulla. Iloa liikkeelle -slogan ilmensi vahvan arvopohjan mukaisesti tuotettua toimintaa, jonka tunnetuksi tekemiseen saatiin yritykset mukaan.

Moni muistaa vaikuttavat liikuntakampanjat: päivähoidon Varpaat Vauhtiin!, alakoulujen Liikuntaseikkailu maapallon ympäri ja yläkoulujen Taisto.

– Sille, joka miettii, miksi kampanjat onnistuivat niin hyvin, voin sisäpiiriläisenä kertoa, että siksi koska ne suunniteltiin niin perin juurin hyvin. Koko Nuoren Suomen työskentelytapa perustui uutta kokeilevaan yhteissuunnittelu- ja keskustelukulttuuriin. Jopa radikaalia oli, kun 2000-luvun alussa kouluja ohjattiin Liikuntaseikkailussa hyödyntämään nettiä lasten liikunnan lisäämisessä.

Nuoren Suomen yhdistymisen Valoon vuonna 2013 Karvinen tunnustaa tuntuneen suoranaiselta tappiolta. Kaikesta toiminnasta tulee aika ajoin poistaa mahdolliset turhat rönsyilyt, mutta miksi hienosta tarinasta ja maineeltaan erinomaisesta brändistä piti luopua kokonaan, hän pohtii.

Kehittäminen on yhteistyötä

Karvisen mittava lasten ja nuorten liikunnan kehittämistyö jatkui Liikkuva koulu -ohjelman jalkauttamisen parissa. Viime vuosina Valon ja Olympiakomitean yhdistymisen jälkeen työlistalla ovat olleet mm. koulu-seura-yhteistyön kehittäminen sekä harrastustoiminnan edistäminen osana koulupäivää. Vaikuttamistyö edellyttää sinnikkyyttä. Näkeekö kehittäjä joidenkin kehityskohteiden jo muuttuneen?

– Kouluissa iso muutos on se, että liikunta ei ole enää vain yksi oppiaine vaan se on osa koko koulupäivää. Esimerkiksi välitunneilla ulosmeno on sekä oppimis- että terveysteko. Myös kasvava oppilaiden osallistaminen on erinomainen asia. Koulun ja aktiivisten oppilaiden kautta liikunnallisuuden viesti kulkee yhä paremmin myös koteihin.

Seuratoiminnassa näkyvää on asenteiden muutos.

– Esimerkiksi seurojen halu lähteä mukaan matalan kynnyksen Lasten Liike -iltapäivätoimintaan, jossa pyrkimyksenä on tavoittaa mukaan myös vähän liikkuvia ja tukea tarvitsevia, osoittaa sellaista valveutuneisuutta, ettei sen toivoisi jäävän keneltäkään piiloon, sanoo Karvinen hieman epäillen, tunnistaako keskusjärjestö- ja lajiliittokenttä kaikkea sitä hienoa työtä, mitä seuroissa tehdään. Hienon työn tueksi pitkän linjan kehittäjä perää pitkäkestoisia rakenteellisia ratkaisuja, myös rahoituksen osalta.

Pallottelua

Omassa lapsuudessaan Karvinen muistelee liikkuneensa naapuruston poikaporukassa omatoimisesti päivät pitkät. Jalkapalloa, pesäpalloa, yleisurheilua, jääkiekkoa, mitä milloinkin. Kun itse on kokenut korttelipelaamisen hienouden, sellaista hän toivoisi yhäkin näkevänsä. Pienen korttelipelaajan kokemusta monipuoliseen työhistoriaansa peilaten hän uskoo verkostomaiseen yhdessä tekemisen malliin.

– Yhteisen tavoitteen ja tahtotilan synnyttäminen edellyttää kohtaamisia, aikaa ja tutustumista.

Se voi olla vaikeaa ja joskus hidastakin, mutta into kasvaa potenssiin sata välittömästi, kun oivalletaan, että jakamalla ja keskustelemalla itse kukin voi oppia toiselta. Esimerkiksi varhaiskasvatuksen Ilo kasvaa liikkuen -ohjelmatyö on rakennettu puhdasoppisesti verkostojohtamisen mallilla. Siihen ovat sitoutuneet niin kunnat, asiantuntijat kuin käytännön toimijat.

Paljon mielenkiintoista ”palloteltavaa” Karvisella on edelleen.

– Viimeisin työtehtävä oli Liikkuvan koulun ulkoiseen arviointiin osallistuminen Koulutuksen arviointikeskuksen asiantuntijaryhmässä. Ilo kasvaa liikkuen -ohjelmatyötä seuraan vapaaehtoisena ja senioritanssin ohjaajakurssille olen lähdössä vaimon ”hellästi pakottamana”.

Iloa liikkeelle -palloa pyöritellessään hän summaa taakse jääneitä työvuosia näin:

– Olen ollut etuoikeutettu, kun olen saanut tehdä uran lasten ja nuorten liikunnan ja urheilun kehittämisen parissa – tällaisia näköalapaikkoja ei Suomessa montaa ole.

Kehittämisen huippuosaaja on ollut oikeissa paikoissa oikeaan aikaan.

Kiitos Jukka!

Liikunta- ja urheiluyhteisö kokoontuu kiitosten äärelle ¨26. maaliskuuta 2019  Sporttitalossa, Helsingissä.