Maaliskuun urheilijanosto: Rohkeat päätökset ja henkinen kasvu siivittivät Ilkka Herolan hienoon loppukauteen

Kun tammikuu vaihtui helmikuuksi, tunnelma Suomen yhdistetyn maajoukkueessa muuttui kuin sauvaniskusta. Kauteen oli lähdetty kovin odotuksin, mutta tammikuun loppuun mennessä onnistumiset olivat vähissä. Kaikki muuttui helmikuussa – etenkin Ilkka Herolalla.

Tammi-helmikuun vaihteen jälkeen maailmancupissa kilpailtiin kuusi ja Seefeldin MM-kisoissa kaksi henkilökohtaista kilpailua. Näissä kuudessa kilpailussa Herola jäi vain kerran kuuden parhaan ulkopuolelle. Kirkkaimpina kruunuina oli kaksi henkilökohtaista palkintokorokesijaa, MM-kisojen viides sija normaalimäen kilpailussa ja Eero Hirvosen kanssa otettu parisprintin voitto Lahden maailmancupissa.

– Kaikkein tärkeintä oli näyttää itselleen, että teemme oikeaan suuntaan tätä hommaa. Tuollainen nousu ei olisi ollut mitenkään mahdollinen, jos henkinen puoli ei olisi kehittynyt siitä, mitä se on joskus aiemmin ollut. Tilanteen rauhoittaminen kesken kilpailukauden ei kyllä onnistu, jos luottamus omaan tekemiseen ei ole vahva ja jos huonompi kisa vaikuttaa vahvasti mielialaan, Herola huomauttaa.

– Kun pystyy pitämään mielen kirkkaana, vaikka olisi välillä vähän vaikeampaakin, pystyy tekemään järkeviä ratkaisuja ja myös seisomaan niiden takana. Kun alkoi taas näkyä elonmerkkejä ja sai hyviä tuloksia aikaiseksi, fiilis oli mieletön. Se oli iso voitto näin päin. Toisin päin se olisi ollut varmaan vähän ikävämpi tilanne, jos kausi olisi alkanut hienosti ja viimeinen kaksi kuukautta olisi tarvottu.

Kesällä 24 vuotta täyttävä siilinjärveläinen oli kesällä kilpaillun GP-sarjan kokonaispisteissä kakkonen, mikä nosti odotukset talvea kohtaan pilviin. Kun talvikausi lähti heikosti käyntiin, maajoukkueessa tultiin nopeasti johtopäätökseen, että syksyn leiritys oli vedetty aavistuksen liian kovalla intensiteetillä. Kausi oli käynnistettävä ikään kuin uudelleen.

– Ensimmäisenä piti varmistaa, ettei ole väsymystä. Joulun jälkeen taisi mennä viikko niin, etten tehnyt yhtään mitään. Kaikkein tärkeintä oli ottaa hermostollinen rasitus pois. Sen jälkeen pidimme pidemmän hyppyjakson ja jätimme pari maailmancup-viikonloppua väliin. Sillä varmistimme, ettemme mene kilpailemalla yli. Sisällöllisesti kevensimme kaikkein eniten hermostoa rasittavia kovan intensiteetin harjoituksia, Herola palaa vuodenvaihteen tunnelmiin.

– Pyrimme siihen, että kilpailut ovat kovimpia harjoituksia, ja niistä yritettiin seuraavan viikon aikana palautua. Näillä toimenpiteillä varmistimme, että rasitus ei ainakaan pääse lisääntymään kilpailukauden aikana, ja sitä kautta haimme uutta nousua. Aika äkkiähän se tuottikin tulosta. Kesä oli niin hyvä, että ei se kunto mihinkään hävinnyt sieltä. Se piti vain saada esiin sieltä, ja se onnistui vain keventämällä.

Työkalut kunnossa jatkoa ajatellen

Kuulostaa helpolta. Sitä se ei kuitenkaan ole, kun eletään lyhyttä ja hektistä talvikautta, jossa kilpailukalenteri on pakattu täyteen kilpailuja.

– Vielä pari vuotta sitten olisin tuskin niin rohkeaa päätöstä pystynyt tekemään; olisin varmaan hakannut koko talven päätä seinään ja todennut keväällä, että olisi pitänyt tehdä jotain toisin, Herola naurahtaa viitaten jälleen henkisen valmentautumisen hedelmiin.

– Se oli tässä kohtaa tärkeää. Monen silmissä se tilanne näytti alkutalvesta varmaan siltä, että olen tehnyt suuria virheitä. Kun virheitä pystyy korjaamaan, se kertoo siitä, että tiedämme, mitä missäkin tilanteessa pitää tehdä. Silloin voi puhua, että on kehitytty. Meillä on työkaluja työstää sitä myös jatkossa.

Herola ehti osoittaa potentiaaliaan jo kesä-GP:llä. Myös talvikauden loppu oli sellainen, että jos hän olisi koko talven urheillut samalla tasolla, hän olisi taistellut kolmen joukkoon selviytymisestä jopa maailmancupin kokonaiskilpailussa. Seuraava askel on tämän suorituskyvyn rakentaminen niin, että jänne kestää koko kauden.

– Jotta varmistutaan siitä, että herkkyys saadaan jatkossa jo aiemmin kaudella esiin, kevennysvaihe siirretään varmasti jatkossa loka–marraskuu-akselille. Ei sitten tarvitse tehdä sitä joulu-tammikuulla. Siinäpä se varmaan pääpiirteittäin on, Puijon Hiihtoseuraa edustava urheilija vakuuttaa.

– Loka-marraskuun läpivienti on perinteisesti ollut aika vaikeaa, kun kisat lähestyvät ja siinä on paljon liikkuvia osia olosuhteiden perässä liikkumisesta lähtien. Siihen vielä korkean paikan leirit, välinekehitykset ja muut aiheet, jotka pitää saada heti kuntoon. Loppujen lopuksi sillä lähtee parhaiten kausi liikkeelle, joka on Rukalla virkein ja parhaiten levännyt. Se ei ole helppo yhtälö. Ensi syksynä tehdään rohkeita kevennyksiä ja varmistetaan, että sitä kaikkea on mieluummin liian vähän kuin liian paljon. Mieluummin ollaan vaikka joku viikko hyppäämättä kokonaan kuin lähdetään säntäilemään ympäri maailman hyppyolosuhteiden perässä.

Maailmancup ykköstavoite ensi talvena

Kun kilpailukausi vetelee viimeisiään, mutta hiihtoladut yhä käytössä, täydellinen lepoaika ei ole vielä yhdistetyn urheilijoilla käynnissä. ”Hyvän fiiliksen touhusta” siirretään hiljalleen katseita lepojakson kautta kohti ensi kautta, jolloin ei ole arvokisoja ohjelmassa lainkaan.

– Ensi kaudella se korostuu entisestään, että täytyy olla ensimmäisestä maailmancupin osakilpailusta lähtien kunnossa. Ei ole niin selkeää kuntohuipputavoitetta, että pitäisi olla juuri helmikuun aikana huippukunnossa. Toisaalta, maailmancup on olennainen osa meidän lajia myös arvokisavuosina. Niin se oli tänäkin vuonna, Herola muistuttaa.

– Ensi vuonna siedetään ehkä pykälän verran enemmän kilpailumäärästä kumpuavaa väsymystä. Kun kisoja on viitenä tai kuutena viikonloppuna peräjälkeen, se ei ole kenenkään tuloksentekemisen kannalta optimaalista, mutta ensi talvena kaikki lasketaan maailmancupin kokonaistilanteen mukaan. Tykkäänkin siitä, kun mitataan yksittäisten suoritusten lisäksi taistelukestävyyttä. Se on hieno elementti tässä lajissa, kun jokainen joutuu keräämään nopeasti pakan kasaan uudestaan. Homma ei ole yhdestä tuuliraosta kiinni.

Kuukauden urheilijanosto on Suomen Olympiakomitean Huippu-urheiluyksikön tuottama juttusarja, jossa nostetaan jokaisen kuukauden päätteeksi esiin yksi urheilija, joka on onnistunut lajissaan. Valinnan tekee Huippu-urheiluyksikön asiantuntijaraati kattavan kilpailuseurannan pohjalta. Valinnassa ei ole kyse lajien, urheilijoiden tai saavutusten asettamisesta paremmuusjärjestykseen, vaan tunnustuksen antamisesta yhdelle suomalaiselle huippu-urheilijalle ja -suoritukselle kerrallaan.