Huippu-urheilijaksi kasvaminen on monen tekijän summa

Mikko Rantanen kasvoi urheilijaksi perheessä, jossa elettiin ja hengitettiin urheilua. Urheiluoppilaitospäivillä Turussa hänen tarinansa taaperosta NHL-tähdeksi kertoi sisko, Laura Rantanen.

Urheilu on ollut Rantasen perheessä aina osa kaikkien lasten elämää. Niin myös keskimmäisen, Mikon. Siitä lähtien, kun hän oppi kävelemään, antoivat vanhemmat käteen mailan ja toiseen pallon, ja siinä ne ovat pysyneet siitä lähtien.

NHL-joukkue Colorado Avalanchessa kiekkoileva Rantanen pääsi luistimille ensimmäistä kertaa 3-vuotiaana. Vuoden päästä vuorossa oli isä-poika -luistelu ja siitä edettiin asteittain kohti ammattilaisuraa. Jääkiekko oli lapsesta saakka Mikon erityinen kiinnostuksen kohde, mutta perheessä vannottiin monipuolisuuden nimeen, joten lajikirjoon mahtui jääkiekon lisäksi ainakin yleisurheilu, salibandy ja jalkapallo. Kun joku lapsista halusi kokeilla uutta lajia, hän sai tehdä niin. Vanhemmat eivät kieltäneet, vaan jaksoivat kuljettaa paikasta toiseen.

Rantasen perheessä tehtiin perusasioista rutiineja, joista jotkut ovat käytössä edelleenkin. Kun venyttelyn ja lihashuollon merkityksen oppii 5-vuotiaana, sitä tekee automaattisesti vielä nykyäänkin. Vanhemmat huolehtivat, että nuori urheilija sai riittävästi hyvää ravintoa ja lepää tarpeeksi. Lepopäivät olivat nuorelle Mikolle epämieluisia, palo tekemiseen oli niin vahva. Kotona painotettiin myös koulun hoitamista ja lasten rutiini olikin aina tehdä koulutehtävät heti koulun jälkeen.

Jokainen treeni aina täysillä

Kotoa tarttui matkaan muutakin: harjoittelun merkityksen ymmärtäminen ja asenne tekemiseen. Rantasilla opetettiin, että jokainen treeni tehdään aina täysillä ja niin hyvin kuin osaa. Lapset kasvoivat ajatusmaailmaan, jolla tullaan huippu-urheilijaksi: aina ei voi olla paras, mutta aina pitää haluta olla paras.

Tämän ajatuksen vastapainoksi vanhemmat painottivat, että omista onnistumisista saa ja pitääkin iloita, mutta on kuitenkin osattava olla nöyrä. Töitä tehdään aina joukkueen eteen ja koko joukkue on se, joka voittaa. Epäonnistumisista mennään yli ja keskitytään seuraavaan harjoitukseen tai peliin. Perheessä urheiltiin aina tosissaan, muttei koskaan vakavissaan.

Lasten kanssa käytiin paljon läpi myös yllättäviin tilanteisiin ja loukkaantumisiin varautumista ja asenne oli, että jos pelit jostain syystä loppuvat, niin aina löytyy jotain muuta mielekästä tekemistä. Tämä ajatus auttoi Mikkoa 12-vuotiaana, kun häneltä murtui jalkapallopelissä sääriluu sekä pohjeluu. Mieli pysyi positiivisena ja ajatukset tulevassa neljä kuukautta kestäneen toipumisajan.

Juniorivuosina kohti liigajäitä

Mikko oli 13-vuotias lopettaessaan jalkapallon. Käytännössä silloin jäi pois myös salibandy, koska harjoituksiin oli vaikea päästä päällekkäisten kiekkoharjoitusten vuoksi.

Ura jatkui jääkiekon parissa ja 15-vuotiaana Rantanen pelasi jo vuotta vanhempien peleissä b-junioreissa. Kevään mitalipeleissä joukkue juhli pronssia, mutta Rantanen istui katsomossa, koska ei ollut päässyt mukaan kokoonpanoon. Pettymys oli valtava, mutta näyttämisen halu kasvoi kohti seuraavaa kautta.

Huippu-urheilijamainen arki urheilulukiossa kehitti nuorta kiekkoilijaa huimaa vauhtia ja 16-vuotias sai mahdollisuuden päästä kokeilemaan liigajäitä. Toinen lukiovuosi meni puhtaasti urheilu edellä ja koulu alkoi kärsiä, kun Rantanen harjoitteli jo tiiviisti liigan mukana.

Alle 18-vuotiaiden MM-kisat Lappeenrannassa oli se hetki, kun Rantanen tajusi, että NH-varaus voi olla lähellä, jos hän tekee paljon töitä ja onnistuu. Lukio-opinnot jäivät, kun liigajäät kutsuivat täyspäiväisesti ja Rantanen päätti keskittyä täysillä urheiluun.

Unelmasta totta

NHL-unelma täyttyi 18-vuotiaana, kun Rantanen varattiin ensimmäisellä kierroksella koko NHL:n varaustilaisuuden kymmenentenä Colorado Avalanchen riveihin.

Rantasen tinkimättömästä asenteesta kertoo se valtava työmäärä, jonka hän teki unelmansa eteen. Kolme vuotta aikaisemmin hän ei mahtunut edes b-junioreissa pronssiottelun kokoonpanoon – nyt NHL-varaus oli tosiasia. Isosisko uskoo, ettei urakka ole edes tuntunut työltä, kun tavoite on ollut korkealla ja tekemiseen on valtava intohimo.

Maailman parhaiden pelaajien joukkoon pääsy on monen asian summa. Rantasen ominaisuudet päättäväisyys, määrätietoisuus, lahjakkuus, nöyryys ja halu tehdä työtä ovat olleet niitä, jotka ovat vieneet häntä huipulle. Vielä tärkeämpiä asioita ovat perheen läheisyys, keskinäinen rakkaus ja tuki, jotka kantavat yli vaikeiden hetkien ja lisäävät intoa hyvinä aikoina.

 Urheiluoppilaitospäivillä palkittiin ansioitunut oppilaitos

Urheiluoppilaitospäiville Turkuun kokoontui toukokuun alussa lukuisa määrä osallistujia toisen asteen oppilaitoksista. Päivillä palkittiin myös ansioitunut urheiluoppilaitos. Palkinnon sai tänä vuonna Sotkamon lukio, jota kiitettiin erityisesti pitkäjänteisestä ja menestyksekkäästä kaksoisuratyöstä ja tiiviistä yhteistyöstä Vuokatti-Rukan urheiluakatemian kanssa. Sotkamon lukiossa on panostettu vahvasti painopistelajeihin ja suunniteltu opiskelijoiden arkea urheilun ja harjoittelun tarpeista. Lukion urheilumenestyksestä kertoo mm. Urheilugaalan Vuoden urheilija -palkintokategoria, jossa TOP3 sijat menivät kaikki Sotkamon lukion kasvateille: Iivo Niskaselle, Krista Pärmäkoskelle ja Kaisa Mäkäräiselle.

Kultainen kapula Lappiin

Suomen urheilun eettisen keskuksen SUEKin kultainen kapula vie eteenpäin reilun pelin viestiä ja puhdasta urheilua. Urheiluoppilaitospäivillä kapula siirrettiin Vaasan urheiluakatemialta Lapin urheiluakatemialle.