Uutiset Kaikki uutiset
Jaa facebookissaJaa twitterissäJaa linkedinissä
27.05.2019 | Seuratoiminta

Suuret seurat suurennuslasin alla

Suurissa yli 800 jäsenen urheiluseuroissa seurahistoria on pitkä, toiminta on monialaista, seurat työllistävät useita päätoimisia, kuntarajat hämärtyvät, olosuhdeasiat työllistävät ja johtamisjärjestelmä tuottaa haasteita. Samalla toiminta on ammattimaista ja budjetit kasvavat. Näin luonnehtii kymmenen vuoden välein toteutettavan suuren valtakunnallisen seuratutkimuksen jatkoksi valmistunut lisäosa ”Suuret seurat suurennuslasin alla”.

– Meillä oli koko tutkimuksessa aineistona 835 liikuntaseuraa. Tuloksina nähtiin, kuinka seuratoiminta on moninaistunut ja on paljon sekä isoja että pieniä seuroja. Halusimme tutkia suuria seuroja syvemmälle, kertoo Turun yliopiston projektitutkija ja Smart Sport -osuuskunnan seuratoiminnan asiantuntija Pasi Mäenpää.

Juuri julkaistu lisäosa on laadullinen tutkimus. Alkuperäisessä aineistossa yli 800 jäsenen seuroja oli 89. Näistä 15 seuraa haastateltiin syvemmin teemahaastatteluin. Samalla koottiin myös kahdeksan ulkopuolisen asiantuntijan arviot seuroista.

Seurajohtajia haastateltiin suureksi kasvamisen historiasta, johtamisesta, taloudesta ja varainhankinnasta, ammattimaistumisesta sekä yhteistyöstä ulkopuolisten tahojen kanssa.

Haastatelluissa seuroissa (n=15) oli keskimäärin 1733 jäsentä ja 5,7 päätoimista työntekijää. Vuositulot olivat 986 923 euroa, kun tutkimuksen suurten seurojen perusjoukossa (n=89) vastaavat keskiarvot olivat 1641 jäsentä, 4,1 työntekijää ja 499 447 euron vuositulot.

Suurten seurojen joukossa suurin edustus oli useamman lajin yleisseuroilla. Seuraavaksi eniten oli voimistelun ja jalkapallon erikoisseuroja sekä ei lajisidonnaisia seuroja. Myös uinti ja latuyhdistykset nousivat listalla kärkijoukkoon.

– Kun verrataan suurten ja pienempien seurojen toiminnallisia eroja, niin suuret seurat ovat monialaistaneet toimintaansa. On joko useampia lajeja tai toiminnan muotoja. Suurissa seuroissa naisten osuus on vähän korkeampi kuin pienissä (49 % suurissa ja 41 % pienissä), Mäenpää kertoo.

– Laadullisesti arvioituna pienten ja suurten seurojen ilmapiirissä ei ollut eroja, mutta suuret seurat kokivat asiantuntemuksensa hieman paremmaksi. Eroa löytyi olosuhdeasioista, jotka luonnollisesti työllistävät suuria seuroja enemmän.

Suureksi kasvetaan yleensä ajan kanssa. Suurista seuroista 46 prosenttia on perustettu ennen 1940-lukua. Osalla seuroista kasvu on ollut tasaisen rauhallista ja osa taas on kokenut vahvan nousun 2000-luvulla.

– Kasvun jatkosta ollaan kahta mieltä. Noin puolet sanoivat, että odottavat kasvun jatkuvan esimerkiksi aikuisharrastajien, tyttöjen toiminnan tai uusien liikuntatilojen myötä. Noin puolet arvioi kasvun tasaantuvan ohjaajien puutteen, kovenevan kilpailun tai olosuhteiden takia.

Yksi kasvun suunta ja mahdollisuus on kuntarajojen hämärtymisessä. Seurat laajenevat joko useamman kunnan alueelle tai harrastajat tulevat yhä kauempaa toimintaan mukaan.

”Pitäisi osata vähän kaikkea”

Kasvu ja koko tuovat johtamiseen haasteita. Kun toimijoita on paljon, niin tiedonkulku vaikeutuu.

– Jos vasen käsi ei tiedä mitä oikea tekee, niin toki tulee ongelmia. Omat haasteensa liittyvät strategiaan ja tavoitteisiin: onko strategia sisäistetty ja ovatko kaikki toimijat samojen tavoitteiden takana. Myös johtamisjärjestelmässä voi olla muutoksen tarvetta, kun pitkäaikaisia vastuunkantajia on yhä vähemmän, Mäenpää kuvailee.

Palkattujen työntekijöiden myötä luottamusjohdon rooli on muuttunut. Mäenpää toteaakin, että olisi mielenkiintoisen lisätutkimuksen paikka tarkastella miten työnjako toimii. Mitä hallituksen linjaavat, käsittelevät ja päättävät ja mikä on palkattujen rooli? Haastattelujen perusteella osassa seuroista palkatut tekevät paljon päätöksiä ja hallituksen vastuu ja halu vaikuttaa saattavat olla vähäisiä.

Ylipäätään johtamisen tulevaisuudessa nähdään haasteita: ”Pitäisi osata vähän kaikkea”. Suuret seurat kokevat, että tulisi osata niin juridiikkaa, taloutta, viestintää, markkinointia, myyntiä kuin ihmistenkin johtamista. Monia asioita ajatellaan markkinalogiikalla ja yhä enenevässä määrin ”yritysmäisesti”.

– Yli puolet jo ajattelevat yritysmäisesti toimintaansa ja että harrastajat ovat asiakkaita. Joku jopa puhui vapaaehtoisista ilmaistyövoimana. Vuositulojen kasvu haastatelluissa seuroissa on ollut keskimäärin 9 prosenttia. Maksut ovat nousseet, mutta samalla varsinaisen toiminnan ulkopuolisen varainhankinan osuus tuloista on vähenemässä, Mäenpää kertoo suuntauksesta.

Seuroja pyydettiin arvioimaan maksujen tilannetta 10 vuoden päähän. Moni koki, että ”kipurajalla jo ollaan”, kun taas osan mielestä varaa on vielä korottaa maksuja, koska ”emme ole kalliimpia lajeja”. Talouden paineita tuo mm. päätoimisten määrän lisääntyminen. Haastatelluissa seuroissa päätoimisten työntekijöiden määrä kasvoi kahdessa vuodessa keskimäärin 5,7 henkilötyövuodesta 7,3:en.

Ammattimaistumisen tasoaan seurajohtajat arvioivat laidasta laitaan. Kehitystarpeita löytyi sekä hallinnossa että urheilussa.

Yhteistyö ulkopuolisten tahojen kanssa toimii suurilla seuroilla yleensä hyvin.

– Kun iso seura on toiminut suurena jo kauan, niin ympäristö on ehtinyt jo tottua suuren seuran valta-asemaan. Nopea kasvu saattaa aiheuttaa helpommin konflikteja.

Suurimmalla osalla seuroista (suurista 68 prosentilla) on aktiivinen strategia yhteistyöhön. Tärkeimmät kumppanit ovat kunta, eri yritykset ja lajiliitto.

– Eräs seurajohtaja kommentoi, että 30 prosenttia johtamisesta on ulkopolitiikkaa, Mäenpää kertoo.

Olosuhteet yhä enemmän seurojen vastuulle

Tutkimukseen liittyivät myös ulkopuolisten asiantuntijoiden arviot suurista seuroista. Lajiliitot kuvailivat suuria seuroja edelläkävijöiksi ja kehityshaluisiksi. Liitoissa ymmärretään, että pitää olla erikokoisia seuroja, joilla on erilaisia tehtäviä. Haastatteluissa tuli ilmi, että harrastajien ”kalastelua” on suurten seurojen puolelta jonkin verran, mutta perheet ovat se aktiivisin puoli seuravaihdoissa.  Suurilla seuroilla on hyvä suhde lajiliittoihin ja seurojen ammattilaisten myötä suhde on vakiintunut ja tasaantunut.

Kunnat arvioivat suuret seurat keskeiseen rooliin liikunnallisen elämäntavan ja yhteisöllisyyden edistäjinä. Osa kunnista näki seurat vetovoimatekijänä ja elinkeinopolitiikkana. Osa seuroista koetaan myös kunnan yhteistyökumppaneiksi. Kuntayhteistyön edellytyksinä ovat luotettavuus ja ammattimainen johtaminen. Tulevaisuudessa kunnat näkivät, että seurat ottavat yhä suurempaa roolia myös olosuhdeasioissa. ”Säästöhaasteita on, ja jos jää odottamaan kunnan luomia olosuhteita, niin odotella saa.”

– Tutkimuksen johtopäätöksinä voi todeta, että suuret ja ammattimaiset seurat ovat tulleet jäädäkseen. Seuroissa on käynnissä jatkuva muutos ja lisää rooleja on tarjolla. Seurajohdolla on siis paljon valinnan paikkoja. Riskeinä ovat vahvuusalueiden ulkopuolelle meneminen, nopea hallitsematon kasvu, sisäiset riidat ja hajautuminen, summaa tutkija Mäenpää yhteenvetona.