Pohjoisen tähtien loistoa olympia-alumnitapahtumassa
-Meidän aikaamme pelipaidoissa oli edessä vain hyvin pienet numerot. Olin silloin jo vähän huononäköinen, joten minun piti aina päästää vastustaja ohitseni ja katsoa selkäpuolen isommasta numerosta, oliko kyseessä se pelaaja, joka minun täytyy pitää. Sen jälkeen juoksin miehen uudestaan kiinni ja pidin aisoissa!
Näin hauskuutti olympia-alumnitapahtuman yleisöä Pertti Laanti, vuoden 1964 legendaarisen koripallon olympiajoukkueen pelaaja.
->OlympiaCast: Kari Liimo muistelee koripallon olympiaturnausta 1964
Suomen ainoan olympialaisissa pelanneen koripallojoukkueen muistoja ja satoja muita huikeita urheilutarinoita kuultiin maanantaina Helsingissä, kun yli 300 Suomen olympiajoukkueiden jäsentä kokoontui alumnitapahtumaan. Neljän vuoden välein järjestettävään tapahtumaan kutsutaan kaikki Suomea olympiakisoissa edustaneet urheilijat, valmentajat ja joukkueiden taustatiimeihin kuuluneet henkilöt.
Alumnitapahtuman teemana oli ”Pohjoisen tähdet”, joka kuvaa olympiajoukkueen taipaletta ja jatkumoa historiasta nykypäivään.
-Tämä on aina huikea tapahtuma. Näkee vanhoja kavereita ja on ikään kuin omiensa seurassa, sanoi painin olympiavoittaja, maailmanmestari ja Euroopan mestari Pertti Ukkola, joka toimii myös olympiavoittajien yhdistyksen puheenjohtajana. Ukkola viihdytti yleisöä hauskoilla uratarinoillaan, jotka alkoivat miehen lapsuushetkistä 1950-luvun Sodankylästä.
-Sieltä on pitkä matka urheilun kansainväliselle huipulle. En kuitenkaan koskaan epäillyt kykyjäni. Minä uskoin siihen, että kun harjoittelee riittävän hyvin, kilpailuja ei tarvitse jännittää. Se on mukava tilanne lähteä mittaamaan, kuinka hyviä nuo muut ovat, Ukkola sanoi raikuvien aplodien säestämänä.
Taattua laatua vuodesta 1908 lähtien
Suomi on lähettänyt joukkueen olympialaisiin vuodesta 1908 alkaen. 110-vuotisen historian aikana Suomi on juostu maailman kartalle ja pidetty siellä pohjoisen tähtien sankaritarinoilla, kivikovilla niskalenkeillä, taivaanrantaan paiskatuilla keihäillä ja ylämummoon veivatuilla jatkoaikamaaleilla. 470 olympiamitalia ja 144 olympiavoittoa ovat jättäneet jälkensä kaikkiin suomalaisiin, ja kietoneet olympiaurheilun osaksi kansallisen identiteetin syntyä, maamme jälleenrakentamista ja integroitumista kansainväliseen yhteisöön. Mitaleja suuremmaksi asiaksi olympiaurheilijat nostavat kuitenkin olympiajoukkueen yhteisöllisyyden, mahdollisuuden tavoitella omia rajojaan, ja ne unohtumattomat tunne-elämykset, joita huippu-urheilu on tarjonnut.
-Ensimmäisissä kisoissani vuonna 1976 olin 20-vuotias Liisa ihmemaassa. Kaikki oli uutta ja outoa, enkä onnistunut. Toiset kisani 1980 menivät lähes yhtä huonosti ja minut leimattiin jo ikuiseksi häviäjäksi. En kuitenkaan lannistunut, sillä rakastin hiihtämistä, ja olisin tehnyt sitä joka tapauksessa tuloksista riippumatta, kolminkertainen olympiavoittaja Marja-Liisa Kirvesniemi kertoi.
Kuusiin olympialaisiin osallistunut ja yhteensä seitsemän olympiamitalia voittanut Kirvesniemi murtautui kansainväliselle huipulle vuoden 1984 kisoissa Sarajevossa, jossa hän voitti kaikki kolme henkilökohtaista maastohiihtomatkaa ja oli mukana myös pronssia hiihtäneessä viestijoukkueessa.
-Sarajevoa varten harjoittelin kovempaa kuin koskaan ennen. En jättänyt pienintäkään yksityiskohtaa huomioimatta. Kehitystä tapahtui sen mukaisesti, ja kolme kultaa ja yksi pronssimitali kaulassa oli mukava leikata kakkua. Sain varmistuksen, ettei koskaan kannata luovuttaa. Se on tuttu mutta tarpeellinen oppi huippu-urheilussa, Kirvesniemi totesi.
Toinen kolminkertainen olympiavoittaja Pertti Karppinen korosti etenemistä askel kerrallaan.
-Pikkupoikana haaveilin, että voittaisin paikallisen soutukilpailun Raisiossa. Siitä sitten nostettiin tavoitteita askel kerrallaan, eikä koskaan asetettu mitään ylärajaa sille, mihin voisin päätyä, Karppinen sanoi.
Karppinen voitti yksikkösoudun olympiakultaa Montrealissa 1976, Moskovassa 1980 ja Los Angelesissa 1984. Hän osallistui viisiin olympialaisiin ja kilpaili SM-mitalitasolla vielä 56-vuotiaana.
-En ole jättänyt soutua koskaan enkä jätä. Huippu-urheilu on antanut minulle upean elämän, Karppinen kiteytti.
Pitkiä matkoja maailman ääriin
Alumnitapahtuman nestorina paikalle saapui alppihiihtäjä Aimo Vartiainen, joka edusti Suomea vuoden 1948 olympialaisissa Sankt Moritzissa. 92-vuotias Vartiainen laski viimeisen laskunsa vasta 80-vuotiaana, ja seuraa edelleenkin aktiivisesti suomalaista huippu-urheilua.
-Nykyään kaikki tapahtuu eri vauhdilla kuin ennen. Silloin Lapin perukoilta sai tehdä monta päivää matkaa Keski-Eurooppaankin. Moritziin mennessä olimme lisäksi vähällä joutua lento-onnettomuuteen lumipyryssä Sveitsin vuoristossa. Kapteeni veti koneen ylös viime hetkellä ennen kuin se törmäsi vuoreen. Siinä meinasi jäädä olympialaskut laskematta, Vartianen muisteli hurtilla huumorillaan.
Pitkä oli matka myös painija Eero Tapiolla, joka osallistui vuoden 1964 olympialaisiin Tokiossa.
-Lensimme Ruotsin kautta Anchorageen Alaskaan ja sieltä Havaijille, josta edessä oli viimeinen etappi Tokioon. Matka kesti useita päiviä, kun Neuvostoliiton ilmatila oli suljettu eikä sitä kautta voinut lentää, Tapio muisteli.
Tapio osallistui urallaan olympialaisiin kolme kertaa. Lisäksi hän voitti maailmanmestaruuden, Euroopan mestaruuden ja yhteensä kahdeksan arvokisamitalia.
-Ensimmäisissä arvokisoissani Tokiossa kohtasin avausottelussa minulle tuntemattoman vastustajan. Ottelu päättyi ratkaisemattomaan, ja kotiseutuni sanomalehti kirjoitti että Tapion painit alkoivat kehnosti. Myöhemmin kävi ilmi, että olin kohdannut hallitsevan maailmanmestarin. Että ei kai se niin kehnosti sitten mennytkään?
-Ei meillä siihen aikaan ollut mitään ennakkotietoja vastustajista. Mentiin vaan molskille ja alettiin tanssia. Luontainen vaatimattomuuteni estää kehumasta, mutta pidän itseäni ihan kohtalaisen painijana, vuoden urheilijaksi 1967 valittu Tapio sanoi ja sai alumniyleisöltä raikuvat aplodit.
Nykyurheilijat mukana tunnelmissa
Alumnitapahtuman yhteydessä järjestettiin myös Tokion 2020 olympiakandidaattien leiri. Nykyurheilijat osallistuivat alumnitapahtuman illalliselle ja kävivät vilkkaita keskusteluja kokeneiden olympiakävijöiden kanssa.
-Nöyräksi vetää tässä porukassa. On upeaa olla osa jatkumoa, jota nämä ihmiset ovat rakentaneet. Toivottavasti pystyn itse antamaan tuleville urheilijasukupolville jotain samaa, mitä nämä legendat ovat antaneet minulle, Tokioon tähtäävä purjelautailun olympiahopeamitalisti Tuuli Petäjä-Sirén sanoi.
Iltatunnelmissa vilkkaita keskusteluja kävivät muiden muassa myös estejuoksun olympiapronssimitalisti Tapio Kantanen ja EM-finalisti Topi Raitanen sekä seiväshypyn vuoden 1960 olympiapronssimitalisti Eeles Landström ja nuorten ME-hyppääjä Wilma Murto.
-En ole aiemmin edes ajatellut, kuin erilaisia aikakaudet ovat olleet. Meillä on ollut hieno ilta ja erittäin kiinnostavia keskusteluja, Murto summasi.
