LiikunNaisten puheenjohtaja Nina Kaipio kuuluttaa:  Rohkeutta puhua ja sydämen paloa   

– Uskallus puhua on ensimmäinen tie urheilukulttuurin muutokseen, sanoo LiikunNaisten puheenjohtaja Nina Kaipio. Verkosto on paikka, joissa voi olla oma itsensä. Osallistua saa niin paljon kuin haluaa, mutta verkosto ei aseta paineita mukautua tai muuttua. 

LiikunNaiset-verkosto on uuden kynnyksellä. Euroopan Neuvoston ja Euroopan Unionin tavoitteena on sukupuolten välisen tasa-arvon toteutuminen. Suomi on saanut siinä huippuarvosanat. 

– Verkosto on johdattanut meidät tähän tilanteeseen. Mutta emme voi tyytyä vain nauttimaan työn tuloksista, Kaipio sanoo.
 

EU:n ja Euroopan Neuvoston juuri päättyneessä All in – Towards gender balance in sport -tutkimuksessa koottiin tietoa 18 eurooppalaisessa maassa sukupuolten välisestä tasa-arvosta mm. urheilujärjestöissä ja tuotettiin uusia työkaluja sukupuolten tasa-arvon edistämiseksi.  

Tuloksista kävi ilmi, että Suomella on kuitenkin yhä parannettavaa. Lajiliitoissa naisia on puheenjohtajina vain 14 prosenttia, toiminnanjohtajina 31, hallituksen jäseninä 29, eliittitason valmentajina 21 ja jäseninä 33 prosenttia. 

– Emme tämän tilaston mukaan ole kaikilta osin edes puolivälissä, Kaipio sanoo. 

Vihapuhe estää asettumasta alttiiksi

Naisjärjestöjen Keskusliiton kokoama Peking +25-raportti yhteistyössä yli 40 kansalaisjärjestön kanssa punnitsi tasa-arvoa Suomessa yhteiskunnan kaikilla tasoilla. 

– Sen viesti havahdutti, Kaipio sanoo. Epätasa-arvo näkyy köyhyydessä, naisiin kohdistuvassa vihapuheessa ja palkkatasa-arvossa. Pysäyttävää, että Suomi ei ole kyennyt näissä asioissa edistymään. Joka vuosi esillä ovat samat epäkohdat, jotka eivät parane.
 

Kaipio toteaa, että naisiin kohdistuva vihapuhe on entistä rajumpaa ja sisältää lähes aina seksuaalisen väkivallan uhan. 

– Pelkästään hashtag tasa-arvo voi nostaa vihapuhetta ja asettaa naisen hyökkäyksen kohteeksi. Se on indikaattori siitä, että näistä asioista tosiaan pitää puhua.
 

Vihapuhe estää hakeutumisen tiettyihin positioihin. Kritiikki, loanheitto sosiaalisessa mediassa ja ulkonäön arvostelu saavat naisen kysymään, haluaako laittaa itsensä ja läheisensä sellaiselle alttiiksi. 

– Miten se vinouttaa maailmaa? Suomikaan ei ole lintukoto.

Kaipio muistuttaa, että LiikunNaiset on ollut niitä harvoja foorumeita, joissa on jo pitkään uskallettu puhua seksuaalisesta ahdistelusta ja häirinnästä, nostaa tabut esiin ja tähdentää nollatoleranssia.

– Urheilun viesti on vahva, ja sitä on voitava hyödyntää asian edistämiseksi. Silloin verkoston työ on välttämätöntä. 

Kuka keskustelisi ilman verkostoa?

Verkostossa käsiteltävät teemat ovat suuria. 

– Verkosto voi olla iso vaikuttaja yhteiskunnan tasolla. Välillä tuntuu, että urheilu näyttäytyy omana kuplana, joka pitää yllä omaa tiettyä toimintaa. Tätä maailmaa on aiheellista laajentaa.

2020-luvulla poliittinen vaikuttaminen ja vaikuttamistyö ylipäätään on muuttunut helpommaksi, kun yhteydet syntyvät sosiaalisen median kautta. 

– Urheiluverkoston pitää myös kehittyä ajan hermolla. Urheilun rakenne on ollut aika perinteinen. Keskustelua ei pidä myöskään rajata vain urheiluun. Siksi on tärkeää saada mukaan toimijoita ja asiantuntijoita, jotka eivät työskentele urheilussa.
 

Kaipion mielestä on viestittävä vahvemmin, että verkosto ei ole vain naisten ja miesten, vaan että maailma on muuttunut myös sukupuolikäsitysten osalta.

– Paitsi että arvostamme kokemusta ja historiaa, mahdollistamme uusia ajatuksia ja toimijoita ja elämme tässä ajassa. LiikunNaisten vaikuttamistyö on ollut tärkeää ja arvostettua yhteiskunnassa. Jos tällaista verkostoa ei olisi, niin kuka sitten pitäisi keskustelua yllä? Miten urheilun parista itsestään nousisi ääni? Kaipio kysyy.
 

Hän penää rohkeutta ja terävyyttä, yllättäviä kannanottoja ja kriittisyyttä. Verkoston on kyettävä uudistumaan ja säilyttämään paikkansa muuttuvassa urheilu- ja järjestökentässä sekä yhteiskunnassa. 

Niin moni on matkalla uupunut 

Suuri epäkohta syntyy, kun naiset väsyvät matkan varrella. Tie on ollut hidas ja kivinen. 

– Joko he saavat vastaansa raivokritiikin ja vihan ja heidät kulutetaan loppuun, tai sitten he kritiikin kohteena haluavat suojautua.

Jaksaminen vaatii rohkeutta ja sydämen paloa. 

– Miksi pitää olla näin, että pitää jaksaa? Kaipio kysyy. Vuodesta toiseen? Eikö voida ajatella, että matkan taittaminen helpottuu sen edetessä?

Naisten kompetenssin hyödyntämisessä on vielä petrattavaa. Johtamiskoulutuksissa on ollut naisia mukana eri puolilta Suomea. Osaavia toimijoita siis on.

– Kun naiset käyvät koulutuksen, niin pitää miettiä, että entä sen jälkeen? Meidän on pidettävä osaavista naisista kiinni, ettei jokin muu ala vie heitä. Naisia, joilla on laaja urheilujohtamisen visio, on otettava mukaan kehittämistyöhön.

Tasa-arvoa nostetaan verkostossa myös brändi– ja nimiuudistuksella.  

– Toivon, että tasa-arvo näkyy nimessä kuin soihtuna pimeässä. Naiset-sana saattaa aiheuttaa sen, että tuntuu, ettei verkosto ole mulle. Haluamme viestiä entistä vahvemmin, että kaikki otetaan mukaan. Kukaan ei pärjää yksin. Vaikeistakin asioista voi keskustella. 

Kirjoittaja Ulla-Maija Paavilainen. 

Valtakunnallinen LiikunNaiset-verkosto on liikuntajärjestöissä ja muissa liikunta-alan tehtävissä toimivien vapaamuotoinen ryhmittymä tasa-arvon edistämiseksi. Verkoston toimintaa uudistetaan vuonna 2020. 

Lisätietoja