Jaa artikkeli Facebookissa Jaa artikkeli Twitterissä Jaa artikkeli LinkedInissä
03.12.2019 | Olympiakomitea

Kaikki snoukkaa –hanke oli Lumilautaliiton iso käännös

Kaikki snoukkaa -hanke syntyi Tiina Lindströmin haaveesta kuvata lumilautaleffa, jossa laskijoina olisi ihmisiä, joilla on jokin toimintaeste.

– Lumilautailu mielletään usein vaaralliseksi tai vaikeaksi. Se on vain illuusio, Lindström sanoo onnistuneen, neljä talvikautta kestäneen hankkeen jälkeen.

Intohimoisesti lajia harrastanut lumilautailija laskee hyppyristä selälleen ja vammautuu. Toiselle lautailijalle kehittyy näkökykyä rajoittava sairaus. Erään lautailua harrastavan perheen lapsi syntyy vammaisena.

– Lajia voi silti jatkaa, Tiina Lindström, Lumilautaliiton toiminnanjohtaja rohkaisee.

Lautailulle ominaista on vahva yhteinen lajikulttuuri, yhteisöllisyys ja harrastuksen videoiminen.

Lindström halusi tuoda mukaan vammaisnäkökulman tullessaan liittoon tekemään yhdenvertaisuus- ja tasa-arvosuunnitelmaa. Liitto nosti vammaisurheilun kehityskohteiden kärkikolmikkoon. Kaikki snoukkaa –hanke oli diagnooseista vapaa. Se ei rajannut ketään ulkopuolelle.

– Inspiraatio on lajiliiton motto. Jos inspiroidut tästä, niin tervetuloa mukaan! Tule kokeilemaan: tämä on hauskaa!

Pääosassa oli laskeminen

Tietoisuutta asiasta haluttiin lisätä tarinoilla ja henkilökuvilla. Liitto perusti nettisivut ja otti somekanavat käyttöön. Projektissa oli mukana myös paralumilautailun maailmanmestari Matti Suur-Hamari.

– Saimme perheistä nopeasti tietoa, ja menimme mukaan Suomen Vammaisurheilu ja -liikunta VAU ry:n lumitapahtumiin.

Suomen Vammaisurheilu ja -liikunta VAU ry:n ansiosta liitto tavoitti kohderyhmänsä. Tammikuussa 2017 mukaan oli saatu 18 osallistujaa. Saman vuoden keväällä Rukan ja Pyhän hiihtokeskuksissa leffaa jo kuvattiin kahdella eri porukalla. Mukana oli 11 eri vammataustaa, sukupuolta ja ikäryhmää edustavaa laskijaa. Leffan tuottajana oli Noora Vihervaara ja kuvaajana Janne Tanskanen.

– Meillä tekijöillä ei ollut mitään kokemusta vammaisista tai vammaisharrastamisesta. Sanoimme lautailijoille vain, että pääosassa on laskeminen. Itsestänne saatte kertoa, mitä haluatte.

Osallistujat olivat jo elämässään tottuneet soveltamaan, heittäytymään ja kokeilemaan.

– Lumilautailijan identiteettiä määrittelee aitous”, Lindström sanoo. Saimme paljon sytyttäviä fiiliksiä ja kommentteja. Osallistujilla oli suuri kiinnostus ja motivaatio tulla mukaan.

Niinpä tarinatkin olivat avoimia, rehellisiä ja innostavia. Leffan nimeksi tuli My Turn -tarinoita lumilautailusta. Nimellä on kolmoismerkitys.

– Lumilautailussa jokaisella on vähän omanlaisensa käännös. Myös vammautuminen on iso käännös. Soveltavan lumilautailun oli vuoro tulla parrasvaloihin.

Apuvälineitä niukasti saatavilla

Pyhällä järjestettiin myös harrastajaleiri yhdessä norjalaisten kanssa. Porukan yhteishenki oli vahva ja kohtaamiset luontevia. Kansallisuudella ei ole merkitystä, vaan yhteisöllisyys kasvaa yli kielirajojen.

– Lumilautailijat ovat kuin yksi iso perhe, ja vammaisten lumilautailijoiden perhe on – jos mahdollista – vielä tiiviimpi, Lindström sanoo.

Hanke on päättynyt, mutta positiivisen viestin jakaminen jatkuu. Maailmancupit lasketaan Pyhällä 2.-4. joulukuuta.

– Meillä on vielä pitkä matka kuljettavana, että lumilautailu nähtäisiin vammaisten henkilöiden parissa selkeänä vaihtoehtona harrastaa.

Riittämättömyyden tunne tuo Lindströmille välillä tuskaa. Erilaisia huomioitavia ryhmiä on paljon, mutta resursseja ei ole.

– Kuinka huomioit kaikki? Saatko viestin perille? Iso ongelma on, että apuvälineet ovat kalliita ja niitä on saatavilla niukasti.

Soveltavan lumilautailun pioneereja on Susanna Tero, joka toi aikanaan ensimmäiset apuvälineet USA:sta laukussaan. Lindström sanoo oppineensa hankkeen myötä katsomaan uudella tavalla koko yhteiskuntaa.

– Opin näkemään mitä toimintarajoite tarkoittaa. Olen itse ollut harrastuksessani etuoikeutettu. Aloitin mäessä kaksivuotiaana. Kilpailemisen aloitin 14-vuotiaana.

Takanaan Lindströmillä on useita Suomen mestaruuksia, ja hän oli vuosia ikäluokkansa parhaimmistoa.

Päräyttävät jutut luontevia tehdä

– En halua glorifioida arjen sankaruutta, mutta arvostan valtavasti perheitä ja yksilöitä, jotka lähtivät hankkeeseen mukaan. Harrastaakseen lumilautailua vammautunut joutuu näkemään paljon vaivaa, uskaltamaan ja laittamaan lajiin tavallista enemmän rahaa.

Lindström ihailee, kuinka perheet silti jaksavat.

– Vaatii voimaa matkustaa kotoa mäkeen harrastamaan. Oma tai lapsen elämä on voinut pahimmillaan olla hiuskarvan varassa, mutta siitä huolimatta perheet ovat tulleet mukaan. Lasta ei ylisuojella, vaan annetaan hänelle mahdollisuus kokeilla.

Miksi Kaikki snoukkaa sitten onnistui niin hyvin?

– Lajikulttuuriimme kuuluu ennakkoluulottomuus, omaehtoisuus ja vapaus. Emme ole autoritäärisiä tai jumiutuneita toimintamalleihimme, vaan kokeilemme mielellämme uutta. Digitaalisuus ja visuaalisuus kuuluvat lajiimme. Säväyttävien juttujen teko on meille luontevaa ja helppoa.

Lindströmin mielestä olisi paikallaan, että muutkin lajit kokeilisivat vastaavaa toimintaa. Hän rohkaisee myös muita, ettei tarvitse jäädä prosessien kanssa hallinnon pyörteisiin.

– Rohkeasti pois liikuntajärjestögenrestä kohti hybridiä ja dynaamista,  vuorovaikutteista ja samaistuttavaa!

#urheillaanihmisiksi

Teksti: Ulla-Maija Paavilainen, Kuva: Veera Vihervaara

Lue lisää aiheesta