Jaa artikkeli Facebookissa Jaa artikkeli Twitterissä Jaa artikkeli LinkedInissä
23.01.2020 | Huippu-urheilu

Tulevaisuuden tähdet: Tyttöleijonien Tilli Keräsellä on rima korkealla ja tavoitteet ammattilaisuudessa

Oululaisen Tilli Keräsen ensimmäiset muistot jäähallista ovat jääkiekkopeleistä ja harjoituksista, joissa pieni tyttö oli vanhempiensa mukana seuraamassa isompien veljiensä otteita. Hinku jäälle oli kova hänellä itselläänkin ja innostus suuri, kun hän sai 3,5 vuoden iässä aloittaa luistelukoulun Kiimingin Kiekko-Pojissa. Ensimmäisen kerran jälkeen Tillin kerrotaan ilmoittaneen äidilleen, että osaa jo, eikä enää tarvitse valmennusta.  

Jääkiekko tuli ja jäi Keräsen elämään niin, ettei muille harrastuksille jäänyt aikaa. Hetken hän harrasti telinevoimistelua jääkiekon oheisharjoitteluna 10-vuotiaana, mutta muuten kiekko vei sydämen niin, ettei koskaan ole tarvinnut haikailla muiden harrastusten perään.

– Tiesin heti ja olen aina tiennyt, että tästä tulee minulle ura. Lapsena ne ajatukset olivat tietysti haaveita, mutta viime vuosina olen alkanut ajatella, että tästä voi oikeasti tulla jotain. Tavoitteet on korkealla ja tähtään niihin tosissani, Keränen kertoo.

Kiekko-Pojisssa Keränen pelasi vuotta vanhempien joukkueessa ja siirtyessään Oulun Kärppiin hän palasi ikäistensä seuraan. Keräsen joukkuekaverit ovat poikia.

– Tykkään pelata poikien kanssa. Peli on paljon fyysisempää ja varsinkin mailapelaaminen erilaista kuin tyttöjen kanssa. Pojilla on myös hyvät jutut, hän nauraa.

Kutsu maajoukkueeseen ja tyttöleijoniin

Keräsen pelitaidot kehittyivät vauhdilla ja nuori urheilija pääsi debytoimaan maajoukkuetasolla 13-vuotiaana, kun sai kutsun 16-vuotiaiden joukkueeseen ja pääsi pelaamaan European Cupiin. Turnauksesta oli kotiin tuomisina hienojen kokemusten lisäksi hopeamitali.

Yksi jääkiekkoon liittyvä unelma toteutui, kun kutsu kävi myös tyttöleijoniin viime kesän testileirin kautta. MM-kisat pelattiin vuodenvaihteessa Slovakiassa ja Suomi sijoittui neljänneksi.

– Maajoukkuevalinnat ovat olleet minulle huippuhetkiä ja niistä peleistä olen saanut paljon arvokasta kokemusta. Mutta kyllä uralle mahtuu kohokohtia myös aikaisemmalta ajalta. Nuorempana Kiekko-Pojissa olivat aluesarjan voitot isoja juttuja.

Parasta yhteisöllisyys

Lajirakkauden kuulee äänestä, kun Keränen kuvailee, kuinka hieno tunne on luistella kaukalossa juuri ajetulle jäälle. Hän kertoo, että treeneihin häntä vetää kerta toisensa jälkeen kova halu kehittyä paremmaksi pelaajaksi.

– Omat onnistumiset motivoivat ja tuntuu, että koko ajan haluaa vain treenata lisää ja kehittyä paremmaksi. Mikään ei riitä, hän naurahtaa.

– Jääkiekossa parasta on yhteisöllisyys. Ihmiset ovat niin samanhenkisiä, että leireiltä saa aina uusia kavereita. Suurin osa kavereistakin on nykyään lajin parista. En tiedä mitä tekisin, jos en pelaisi jääkiekkoa. Istuisin varmaan sohvalla ja miettisin elämän tarkoitusta.

Nuori kiekkoilija tietää hyvin vahvuutensa ja kehittymiskohteensa pelaajana. Hyökkääjän paikkaa pelaava Keränen kertoo, että haluaisi kehittyä erityisesti fyysisyydessä. Hyvät pelitaidot ovat hänen vahvuutensa.

– Kamppailuvoimaa ja kestävyyttä pitäisi saada lisää. Kiekollinen pelaaminen on minulla hyvää, osaan lukea peliä.

Hyvä valmennus ja perheen tuki auttaneet eteenpäin

Lajiin tutustuminen tapahtui aikoinaan oman perheen kautta ja heitä Keränen haluaakin kiittää tuesta ja kannustuksesta. Hän kiittelee myös, että on saanut olla koko uransa ajan hyvässä valmennuksessa. Hänen mielestään valmennussuhteessa tärkeää on avoimuus ja se, että rakentavatkin asiat sanotaan suoraan. Kiekko-Pojissa hänen ensimmäisiä valmentajiaan olivat Markku Uusitalo ja Matti Alasiurua, jotka perhetuttuina seuraavat Keräsen elämää ja peliuraa yhä edelleen.

– Heidän kanssaan on aina ollut kaverilliset välit ja heille on tosi helppo puhua. Kiva, että he ovat edelleen kiinnostuneita, miten minulla menee. Aina kyselevät kuulumisia ja tsemppaavat, kun nähdään.

– Viimeisenä vuonna Kiekko-Pojissa minua valmensi Antti Kesti. Hänellä oli aina rima korkealla ja asiat tehtiin täysillä, eikä puolittain. Häneltä opin paljon. Samoin on Kärppien valmentajan Markku Erholtin Myös hän on tarpeeksi vaativa. Fiksu valmentaja, joka tietää mitä tekee.

Tähtäin ammattilaisuralla

Keränen on myös itse asettanut riman korkealle ja etenee kohti päämääräänsä tavoite kerrallaan. Hän kertoo, että ihan pienenä unelma oli pelata joskus NHL:ssä. Viime vuoden haave, 18-vuotiaiden maajoukkue, on jo totta ja tähtäimessä joskus tulevaisuudessa on myös naisten maajoukkue.

– Haluaisin pelata joskus ammatikseni. Tavoitteeni on löytää ulkomailla joku hyvä pelipaikka, jossa saa treenata ja pelata parhaiden pelaajien kanssa.

Ouluseutu urheiluakatemiaan kuuluvan Kastellin yläkoulun urheiluluokkalainen hoitaa myös opintonsa kunnialla. Kahdeksatta luokkaa käyvä Keränen kertoo koulun sujuvan hyvin, eikä stressaa sen suuremmin jatko-opinnoista.

– En ole hirveästi tätä vielä miettinyt, mutta johonkin urheilulukioon haluan. Mennään päivä kerrallaan, tulee vain turhaa stressiä, kun liikaa miettii. Tämä menee vähän kuin jääkiekossa: vaihto kerrallaan.

Kuvat: Riku Laukkanen

Lue lisää aiheesta