”On edesvastuutonta olla tarjoamatta nuorelle haastetta” – määrätietoinen harjoittelu tarjoaa myös pätevyyden kokemuksia

Määrätietoisessa harjoittelussa yksittäisen harjoituksen ja valmennusosaamisen laatu ovat avain kehittymiseen. Lahjakkuudesta puhumisen tai pelkän harjoitusmäärän painottamisen sijaan on altistettava lapsia ja nuoria mahdollisimman laadukkaalle harjoittelulle ja vaikutettava niihin asioihin mihin voi vaikuttaa.  

Lauri Hakala työskentelee joukkuepelien lajiryhmävastaavana Olympiakomiteassa ja kiertää puhumassa valmentajille määrätietoisesta harjoittelusta. Hän haluaa lisätä tietoisuutta asiasta, joka ei ole uusi, mutta jonka ympärillä ei perinteisesti ole Suomessa kovinkaan paljoa keskusteltu. Määrätietoinen harjoittelu ei tarkoita määrätietoisuutta urheilu-uralla tai urheilijaksi kasvamista, vaan yhden yksittäisen harjoituksen laatukriteereiden täyttymistä.

– Yksittäisen harjoituksen ja valmennusosaamisen laatu ovat merkittävimmät kehittymiseen – ja sitä kautta lopputulokseen, vaikuttavat asiat. Esimerkiksi urheilun rakenteet ja valmentajan vuorovaikutustaidot ovat tärkeitä, mutta kehittymistä tapahtuu vasta, kun nämä kohtaavat riittävän laadukkaan harjoitustilanteen, Hakala kertoo.

Hakalan kiinnostus määrätietoiseen harjoitteluun heräsi Yhdysvalloissa lähes parikymmentä vuotta sitten, kun hän pelasi lentopalloa yliopistojoukkueessa. Joukkuetta valmensi olympiakultaa voittanut ja tohtoriksi väitellyt valmentaja Carl McGown, joka teki pitkän päivätyön USA:n lentopallojärjestelmän rakentajana. McGownin ajatuksista hän ammensi oppeja vielä oman peliuransa jälkeen valmentajana, kun pääsi tekemään yhteistyötä hänen kanssaan.

– Minulla kävi valtava tuuri, kun pääsin jo parikymppisenä näkemään valmennuksen arkea maailman huipulta, vaikka en samalla tasolla pelannutkaan. Monet ajatuksistani ovat peräisin siltä ajalta. Parhaat asiat ovat yksinkertaisia ja harjoittelussa on aina muutama avainasia, joilla on iso vaikutus tuloksiin.

Määrän tueksi laatua tekemiseen

Yksittäisen harjoituksen täytyy määrätietoisen harjoittelun teorian mukaan täyttää seuraavat laatukriteerit: harjoittelun tarkkaan määritelty tavoite, harjoituksesta saatu sisäinen tai ulkoinen palaute, riittävä haaste tai vaatimustaso, täysi keskittyminen tehtävään sekä tehtävän toistaminen. Lisäksi painotetaan osaavaa valmentajaa sekä mukavuusalueen ulkoreunoilla tapahtuvan harjoittelun vaativaa luonnetta.

– Tietyt asiat on helppo todentaa, esimerkiksi tehtävän toistaminen, jossa suoritusten määrällinen mittaaminen riittää. Mutta urheilijan pään sisään emme pääse, emmekä näin ollen voi olla varmoja esimerkiksi hänen keskittymisen tasostaan, Hakala avaa laatukriteerejä.

Asiasta käytävää keskustelua leimaa Hakalan mukaan usein ajatus, että harjoitteluun kuuluu määrällisesti paljon tunteja, esimerkiksi 10 000 tunnin käsite on monelle tuttu. Se ei kuitenkaan ole määrätietoisen harjoittelun tutkimuksen keskeinen löydös, vaikka tutkimukseen kuuluukin.

– Pointti ei ole se, että harjoittelussa pitäisi kellottaa mahdollisimman paljon tunteja ja erikoistua lajiin varhain – monipuolisuuttakin tarvitaan. Kuitenkin avainviesti yksittäisen harjoittelun laadusta jää tämän erikoistumis- ja tuntikeskustelun varjoon, eikä se ollut alun perin kenenkään tarkoitus. Huipulle vaadittava tuntimäärä riippuu mm. alasta, perintötekijöistä, harjoittelun laadusta ja niin edelleen. Tärkein tunteihin liittyvä asia tässä lienee yksinkertaisesti se, että töitä täytyy tehdä myös määrällisesti paljon.

– Mutta ennen kaikkea harjoitteluun tarvitaan laadukkaampaa tekemistä. Periaate itsessään on sama, oli kyseessä huippu-urheilija tai lapsi. Ero on toistojen määrässä ja tekemisen intensiteetissä. Jos yksikin edellä mainituista laatukriteereistä ei toteudu, ei harjoitus ole välttämättä ollut kehittävä, vaikka se ulkopuolelta katsoen hyvältä ehkä näyttääkin.

Enemmistö urheilijoista maailman huipulla tulee monilajisista taustoista, mutta Hakalan mukaan on vaikea eritellä, onko monilajisuuden myötä saavutettu etu motorisissa, terveydellisissä vai psykologisissa seikoissa. Monipuolinen harjoittelu luo laajan pohjan, jolloin urheilija pystyy esimerkiksi harjoittelemaan yksittäistä asiaa enemmän ilman loukkaantumisriskiä. Useamman lajin harrastaminen on myös psykologisesti vapaampaa, kun ei tarvitse tehdä valintaa varhain ja voi kokeilla erilaisia asioita. Tämä lisää autonomian tunnetta ja siten sisäistä motivaatiota.

– Monesta taustasta on päästy huipulle, mutta yhteistä on laadukkaan harjoittelun suuri määrä, vaikka sitten eri lajeissa. En varsinaisesti ole aikaisen kuin myöhäisen erikoistumisenkaan kannattaja. Minusta parempi viesti on, että mitä tahansa teemme, tehdään se laadukkaasti, ja etenkin riittävää haastetta unohtamatta, sanoo Hakala.

Laadun varmistaminen haaste valmentajalle

Urheilijan kehittyminen on jonkin asian muuttamista. Jos muutoksia ei tietyn ajan kuluessa tapahdu, valmentaja tietää, että laatukriteerit eivät todennäköisesti ole täyttyneet. Jossakin vaiheessa kehittymisen on näyttävä joko suorituksessa laadullisesti tai jollakin mittarilla mitaten.

– On iso haaste valmentajalle varmistaa urheilijan yksilöllinen vaatimustaso. Määrätietoisen harjoittelun periaatteet ovat itsensä kehittämisen työkalu myös urheilijalle. Myös heidän pitäisi tietää omat kehittymiskohteensa ja sen mitä kehittyminen vaatii, toteaa Hakala.

– Yksilöllisyyden vaatimusta pystyy kiertämään tietyiltä osin sillä, että annetaan kaikille saman kehittymisen kohteen. Alemmilla tasoilla tämä toimiikin, koska kaikilla on yleensä kehittymistä kaikilla osa-alueilla. Kun tullaan valintavaiheen urheilijoihin, yksilöllisiä kehittymisen kohteita täytyy jo olla.

Lahjakkuuden epämääräinen käsite

Lahjakkuus käsitteenä ei innosta Hakalaa. Hänen mielestään se on liian epämääräinen, eikä taitojen oppimisessa ole edes löydetty sellaista lahjakkuutta, mitä kuka tahansa ei voisi oppia. On selvää, että tietyissä lajeissa urheilija hyötyy perintötekijöiden määrittelemistä fyysisistä ominaisuuksista, kuten esimerkiksi pituudesta tai nopeista soluista, mutta on mahdotonta sanoa, kuinka sopiva hän on tiettyyn lajiin ominaisuuksiensa perusteella.

– Sen sijaan, että yritämme valita mikä laji kenellekin sopii, parempi idea on altistaa mahdollisimman laadukkaalle harjoittelulle monessa lajissa. Toisin sanoen kannattaa vaikuttaa niihin asioihin mihin voi. Perintötekijöihin ei määräänsä enempää voi vaikuttaa, harjoitteluun sen sijaan voi, kiteyttää Hakala.

– Siihen, kuinka hyvä jostain tulee, vaikuttavat monet asiat, kuten sattuma, vanhemmat, omat intressit, riittävä altistuminen epäonnistumisille, ydinmuistot ja niin edelleen. Ihmisellä voi olla erilaisia potentiaaleja, mutta uudessa ympäristössä aktivoituvat uudet geenit, eikä kenestäkään voi tietää, kuinka hyvä voi olla, jos ei ole altistunut kyseiselle ympäristölle. Meidän tehtävämme valmentajana on altistaa lapset tietyille ympäristöille rakentavalla tavalla. Antaa heille haastetta ja katsoa, mitkä geenit syttyvät. Minun kokemukseni on, että olemme vasta raapaisseet pintaa siitä, miten paljon ihminen voi kasvaa ja oppia, hän jatkaa.

– Toivon, ettei ainakaan olisi lapsia tai nuoria, jotka kuvittelevat, etteivät he ole lahjakkaita, jos eivät ikinä ole harjoitelleet määrätietoisesti. Koska ennen kuin olet altistunut oikeantyyppiselle kehittävälle harjoittelulle riittävän pitkään, et voi sitä tietää.

Harjoittelusta pätevyyden kokemuksia

Hakala puhuu myös siitä, että oikeanlainen harjoittelu kasvattaa ja kehittää sisäistä motivaatiota ja pätevyyden tunnetta. Hän näkee sen tärkeänä keskustelun aiheena myös nuorten urheilijoiden drop-outista puhuttaessa ja peräänkuuluttaa valmentajien vastuuta haasteen tarjoamisessa.

– Yhdysvalloista on kuulunut jo, että turvallisen ympäristön painottaminen tarkoittaa enemmän ja enemmän sitä, että kohta ei enää saa olla haastetta. Törttöilyssä ja ylilyönneissä yksikin kerta on liikaa, mutta se on eri asia. On edesvastuutonta olla nostamatta rimaa ja se voi tarkoittaa, ettet olekaan valmentajana suosittu vaikkapa jonkun vanhemman mielestä. Ei siksi, että tehdään kaikista lapsista huippu-urheilijoita, vaan siksi, että tarjotaan heille pätevyyden kokemuksia ja annetaan sisäiselle motivaatiolle mahdollisuus syttyä.

Lauri Hakala

Lauri Hakala puhuu määrätietoisesta harjoittelusta Olympiakomitean yläkouluseminaarissa Porissa 12.3.2020. Valtakunnallinen yläkouluseminaari järjestetään yhteistyössä SSA Satakunnan urheiluakatemian ja Porin kaupungin kanssa.

Lisätietoa ja ilmoittautumiset täällä: https://www.olympiakomitea.fi/huippu-urheilu/urheiluakatemiaohjelma/urheiluakatemiaohjelman-tapahtumat/

Urheiluakatemiaohjelman yläkoulutoiminnan koulu- ja leiritysmallien tavoitteena on edistää urheilevan oppilaan kasvua tavoitteelliseksi urheilijaksi, kehittää taitoja ja osaamista eri osa-alueilla sekä tukea nuorta urheilun ja koulunkäynnin yhdistämisessä. Yläkoulutoiminta on osa suomalaisen urheilun kaksoisuramallia (dualcareer). #kaksoisura #urheiluakatemia