Johtamista oppii johtamalla – urheilu-urasta hyviä oppeja mukaan työelämään

– Yksi syy miksi olen mukana Olympiakomitean Johtaa kuin nainen -koulutuksessa on se, että pääsen pohtimaan asioita eri näkökulmista ja haastamaan ajatteluani. Haluan oppia johtamista. Johtamaan ei kuitenkaan synnytä, vaan sitä täytyy harjoitella, niin kuin kaikkea muutakin tekemistä, Painiliiton varapuheenjohtaja Sarianne Savola toteaa.

Savolan päivätyö on Keskon konsernilakiosastolla, mutta luottamustoimet ovat Painiliitossa sekä Salibandyliiton sääntövaliokunnassa. Riikka Taivassalon päivätyöt Nordean konserniviestinnässä pitävät kiireisenä, mutta niin myös luottamustoimi Cheerleadingliiton puheenjohtajana. Molemmat myös osallistuvat tammikuussa alkaneeseen Olympiakomitean Johtaa kuin nainen -koulutusohjelmaan.

– Olen Sariannen kanssa samaa mieltä, että ei kukaan tule lukemalla tai opiskelemalla valmiiksi johtajaksi. Samalla tavalla kuin muissakin töissä, johtamista oppii johtamalla. Siinä on tärkeintä se, että pystyy jatkuvasti kehittymään, mutta on myös ymmärrettävä, missä asioissa pitää kehittyä, Taivassalo kertoo.

– Aito kiinnostus omaan tekemiseen auttaa johtajana kasvua ja onnistumista, mutta ollakseen hyvä johtaja, on oltava myös avaimia ja työkaluja johtamiseen. Johtaminenhan on helppoa silloin, kun kaikki menee hyvin ja on kivaa, mutta sitten kun joutuu tekemään vaikeita päätöksiä, niin on oltava työkalut ja ymmärrys siihen, Savola toteaa.

Paikkaa Rion olympialaisiin tavoitelleen Savolan painiura päättyi virallisesti keväällä 2016. Savola kokee, että omasta lajitaustasta on hyötyä myös luottamustehtävissä.

– Ymmärrän, miten hallitustyöskentely näyttäytyy kentälle ja seuroille. Haasteena on tietenkin, että urheilijana oli hirveän helppo katsoa omaa toimintaa ja sitä, miten hallitustyöskentely vaikuttaa valintojen kautta minuun ja minun rooliini urheilijana. Nyt mietin asioita lajin kannalta isommassa kuvassa, ja mikä on isossa kuvassa parasta ei tietenkään ole aina kaikille parasta. On hyvä käydä lajin parissa ruohonjuuritasolla ja harrastuksissa sekä kisoissa katsomassa toimintaa, jotta pysyy yhteydessä ihmisiin ja on lähellä käytännön tekemistä.

Myös cheerleadingin parissa urheilu-uransa tehnyt Taivassalo on samoilla linjoilla.

– Urheilijan intohimo ja rakkaus lajiin siirtyy myös muihin tehtäviin. Se on varmasti usein positiivinen asia, mutta pitää kyetä olemaan objektiivinen. Liian intohimoinen suhtautuminen voi olla haitaksi rationaaliselle ajattelulle koko lajin puitteissa.

Taivassalolle luottamustehtävät olivat luonnollinen jatkumo oman uran jälkeen, koska tehtävässä on mahdollista seurata lajin kehitystä ja vaikuttaa siihen. Vaativan uran ja luottamustoimen yhdistäminen edellyttää Taivassalon ja Savolan mielestä ennen kaikkea joustavuutta kaikilta.

– Koen, että luottamustoimi on paras keino saada ajatukset pois päivätyöstä. Se pitää balanssin yllä, koska luottamustoimeni on juuri sitä, mihin haluan käyttää vapaa-aikani. Olen ollut onnekas, koska esimieheni ovat arvostaneet luottamustoimeani ja pitäneet sitä myös hyvin tärkeänä. Silloin kun joustoa löytyy molempiin suuntiin, yhdistäminen toimii todella hyvin, Taivassalo summaa.

Johtamisen haasteet

Cheerleadingin harrastajamäärän räjähdysmäinen kasvu on asettanut omat haasteensa myös lajin johtamiselle. Lajin parissa liikkuu Suomessa jo yli 15 000 harrastajaa. Taivassalo on tyytyväinen ennen kaikkea siihen, että Cheerleadingliitto on rakennettu kestävälle pohjalle. Taivassalo tuli mukaan hallitukseen vuonna 2012, jolloin tehtiin myös liiton ensimmäinen viisivuotinen strategia.

– Meidän on liittona ollut kyettävä ennakoimaan kasvua ja näkemään mihin suuntaan olemme menossa. Kun kasvua tuli paljon, oli tehtävä investointeja esimerkiksi palkkauksin, jotta pystyimme vastaamaan valtavaan tarpeeseen, joka seuroilta ja jäsenistöltä tuli. Olemme myös pystyneet reagoimaan nopeasti uusiin trendeihin ja muutoksiin. Suunnitelmallisuus ja ennakointi ovat olleet merkittävimpiä juttuja.

Savola luotsaa hallituksen varapuheenjohtajana suomalaisille perinteisempää lajia – painia.

– Suurimmat haasteemme ovat harrastajamäärän ylläpitäminen ja kasvattaminen, jotta tulevaisuudessakin voidaan painia naispainissa, kreikkalaisroomalaisessa ja vapaapainissa. Haaste kentällä on pitää perinteiset seurat elinvoimaisina ja turvata jatkuvuus valmennuksen ja uuden harrastajamassan kautta. Nämä ovat haasteita myös siitä syystä, että näkyvyys ei ole niin suuri kuin muissa lajeissa, Savola kertoo.

Vallitseva poikkeusaika on myös vaikuttanut vahvasti lajiliittojen ja seurojen toimintaan. Johtaminen poikkeusaikana on lisännyt Taivassalon mielestä etenkin ihmisten tiedontarvetta ja haastanut liittojen viestintää.

– Kriisitilanteessa luottamustehtävän vastuu on painanut astetta kovempana. Me kaikki elämme epävarmassa tilanteessa ja haluamme koko ajan lisää tietoa. Kun Suomen hallitus linjaa asioista, niin odotusarvona on, että lajiliiton pitäisi minuutin päästä kertoa miten tehdään. Toisaalta viestinnän rooli on korostunut mielettömästi. Ammattinikin puolesta olen sitä mieltä, että se on yksi tärkeimmistä toiminnoista, mutta erityisesti kriisitilanteessa vaatimustaso viestinnän nopeuteen ja tarkkuuteen kasvaa, Taivassalo toteaa.

– Poikkeusajassa on ollut myös hyvää: me olemme painissa ottaneet ison digiloikan. Ei niin paljon pahaa, ettei jotain hyvääkin, Savola summaa.

Urheilusta oppeja johtamiseen ja työelämään

Savola on pohtinut paljon sitä, millaisia oppeja työelämän olisi mahdollista saada urheilun valmennuskulttuurista. Savolan mielestä valmentajan ja valmennettavan suhteeseen pääseminen työelämässä vaatisi erittäin paljon luottamusta puolin ja toisin.

– Eihän se esimiestyöskentely ihan vastaavalle tasolle pääse, kuin urheilun valmennussuhde, enkä tiedä onko mahdollisuuttakaan päästä. Työelämällä on varmasti jonkinlaista opittavaa, kuten vilpitön halu mahdollistaa alaisensa kehittyminen ja urapolku sekä kiinnostus työntekijän tulevaisuutta kohtaan. Sitä haluaisin itse esimiehenä muistaa ottaa omasta urheilu-urasta työelämään mukaan. Työssä ihminen ei kuitenkaan välttämättä sitoudu samalla tavalla, kuin urheilija sitoutuisi lajiin – se on varmasti haaste.

Sekä Savolalla että Taivassalolla on oma kilpaurheilu-ura jo takanapäin, mutta molempien tavoitteet ovat yhä korkealla.

– Oman lajin cheerleadingin parissa tavoite on päästä kansainvälisten luottamustehtävien pariin. Tulevaisuuden haaveet voi kiteyttää siihen, että haluan päästä tekemään urheilun puolesta töitä ja vaikuttamaan suomalaisen urheilun suuntaan. Haluaisin olla jonkinlainen urheiluvaikuttaja, Taivassalo kiteyttää.

– Toivon, että saisin olla painin parissa mahdollisimman pitkään ja toivottavasti myös jatkaa hallitustyöskentelyä. Haluaisin päästä eteenpäin, ehkä tämä tulee urheilusta tai on sisäsyntyistä. Urheilun parissa tekeminen ja suomalainen urheilu on lähellä sydäntä oikeastaan lajista riippumatta. Tällä kentällä haluan pelata, Savola kertoo.

Lue lisää Johtaa kuin nainen -koulutusohjelmasta tästä.

Suomen Olympiakomiteassa on parhaillaan käynnissä kaksi johtajuuteen liittyvää koulutushanketta. Molempien koulutusten tavoitteena on vahvistaa liikunnan ja urheilun parissa toimivien naisten johtamisosaamista sekä kannustaa heitä hakeutumaan urheilun johtotehtäviin.

Johtaa kuin nainen -koulutuksen kohderyhmänä ovat liikunnan ja urheilun kansallisiin tai kansainvälisiin johtotehtäviin tähtäävät. Hanketta rahoittaa Jane ja Aatos Erkon säätiö. Naiset vaikuttajina liikunnan pelikentillä -koulutuksen kohderyhmänä ovat seura- ja aluetason toimijat. Sosiaali- ja terveysministeriö (STM) on myöntänyt hankkeelle Euroopan sosiaalirahaston (ESR) rahoituksen.