Lakiselvityksestä hyvä lähtökohta huippu-urheilun edistämiseen

Tänään julkaistu ministeri Lauri Tarastin selvitys huippu-urheilulain tarpeellisuudesta esittää useita toimenpiteitä huippu-urheilumenestyksen tukemiseksi. Selvityksen mukaan Suomeen ei tarvita erillistä huippu-urheilulakia. Sen sijaan huippu-urheilumenestyksen ja koko liikuntatoimialan toimintaedellytysten vahvistamiseksi tarvitaan täsmennyksiä liikuntalakiin.

Ministeri Tarastin selvitys esittää liikuntalakiin huippu-urheilun edistämisen tavoitteiden kuvaamista ja Olympiakomitean roolin kirjaamista näiden tavoitteiden tukemisessa. Lisäksi koko toimialan kannalta tärkeä muutos on poistaa liikuntalaista rahoituksen kytkeminen pääasiassa rahapelivoittovaroihin.

Olympiakomitean puheenjohtaja Timo Ritakallio pitää selvitystyötä merkittävänä huippu-urheilun edistämisen näkökulmasta.

– Selvityksessä on hyvin perusteltu, miksi Suomeen ei tarvita erillislakia huippu-urheilusta. Tulimme myös jäsenjärjestöjemme kanssa samaan johtopäätökseen helmikuussa selvityshenkilölle antamassamme vastauksessa. Huippu-urheilun edistämisen tavoitteet voidaan saavuttaa myös esitetyillä liikuntalain lisäyksillä. Selvitys tuo esille muitakin hyviä huippu-urheilua edistäviä ja johtamista selkiyttäviä toimenpiteitä, Ritakallio toteaa.

Kohti vakautta liikunnan rahoituksessa

Selvityshenkilö esittää, että laista poistetaan valtion liikunnan rahoituksen kytkös pääosin rahapelivoittovaroihin. Ritakallion mukaan tämä olisi koko liikunnan toimialan kannalta olennainen parannus.

– Tämä ei tarkoita, että rahoituspohja tulisi siirtää kokonaan rahapelivoittovaroista pois. Mutta rajaava lauseke ”rahoitetaan pääosin rahapelivoittovaroista” olisi poistettava esityksen mukaisesti, jotta nykyistä suurempi osa liikuntabudjetista voidaan kattaa yleisillä budjettivaroilla, Ritakallio avaa.

Rahapelivoittovaroilla on laskupaine – näkymä on jopa viidenneksen laskusta tulevina vuosina. Liikunta on määritelty kaikista toimialoista riippuvaisimmaksi rahapelivoittovaroista, yli 90 % katetaan niillä.

– Käytännössä samoja asioita, joita muilla toimialoilla katetaan yleisistä budjettivaroista, katetaan liikunnassa rahapelivoittovaroilla. Tällaisia ovat vaikkapa tilarakentamisen kustannukset ja kuntien valtionosuudet. Jos rajaava lauseke poistettaisiin liikuntalaista, toimialan rahoitus saataisiin vakaammalle pohjalle sekä yhdenvertaisempaan asemaan muiden toimialojen kanssa. Tässä siis puhutaan koko toimialasta, ei vain huippu-urheilusta tai järjestöjen rahoituksesta, Ritakallio muistuttaa.

Olympiakomitean rooli lakiin

Tarastin selvityksen mukaan liikuntalakiin tulee täsmentää huippu-urheilun edistämisen tavoitteet. Tavoitteet liittyisivät urheilijoiden valmentautumisen edellytyksiin, taloudelliseen asemaan ja tapahtumien järjestämiseen. Lisäksi laissa ehdotuksen mukaan todettaisiin, että ”Suomen Olympiakomitean tehtävänä on tukea näiden tavoitteiden toteuttamista”. Tarasti huomauttaa, että tämä vastaisi tosiasiallista asiaintilaa, ja selventäisi Olympiakomitean asemaa yleisesti. Lisäksi se mahdollistaisi perustuslain näkökulmasta Olympiakomitealle selkeämmän roolin resurssiohjauksessa.

Ritakallion mukaan Olympiakomitean maininta laissa selkiyttäisi liikuntapoliittisessa selonteossa linjatulla tavalla huippu-urheilun johtamista. Konkreettinen esimerkki tällaisesta Tarastin esittämästä muutoksesta on urheiluakatemioiden ja valmennuskeskusten avustuksista päättämisen siirtäminen Olympiakomiteaan.

Katse urheiluun ammattina

Ritakallio toivoo, että Tarastin esittämät lisäykset liikuntalakiin ja muut toimenpiteet laitetaan viipymättä toimeksi. Urheilijoiden sosioekonomiseen asemaan liittyvät kysymykset Tarasti rajasi selvitystyönsä ulkopuolelle, koska ne eivät kuuluneet alkuperäiseen toimeksiantoon eivätkä myöskään opetus- ja kulttuuriministeriön hallinnonalaan.

Sosioekonomisilla kysymyksillä tarkoitetaan kokonaisuutta, joka määrittelee urheilijan toimeentulon tasoa ja vakautta. Tarasti ehdottaa selvityksessään, että vasta perustettu liikuntapolitiikan koordinaatioelin ottaisi käsiteltäväkseen nämä asiat.

– Ymmärrämme hyvin, miksi ministeri Tarasti jätti sosioekonomiset asiat pois selvityksestä. Tämä ei kuitenkaan poista niiden tärkeyttä. Nyt ongelmia koituu esimerkiksi työttömyysturvan ja urheilun yhteensovittamisessa sekä eläketurvassa ja mahdollisiin tapaturmiin liittyvässä turvassa. Näiden selvittämisessä on tärkeä tehtävä liikuntapoliittiselle koordinaatioelimelle ja todennäköisesti myös sosiaaliturvauudistuskomitealle, Ritakallio arvioi.

Ritakallion mukaan urheilumenestyksen edellytys tulee jatkossa entistä selkeämmin olemaan urheilun ammattilaisuuteen kannustava yhteiskunnallinen asema.

– Urheilun ammattilaistuminen on kansainvälinen trendi. Jos suomalainen urheilujärjestelmä ei tarjoa urheilijalle mielekästä polkua ammattilaisuuteen, ei meillä ole myöskään näkymää urheilumenestyksestä. Siksi sosioekonominen kokonaisuus tulee selvittää. Toinen yhtä tärkeä syy on oikeudenmukaisuus: urheilun ei pitäisi olla muihin ammatteihin nähden heikommassa asemassa, Ritakallio painottaa.

Lisätiedot:

Olympiakomitean puheenjohtaja Timo Ritakallio, p. 010 252 4500
Olympiakomitean toimitusjohtaja Mikko Salonen, p. 040 541 0295

SELVITYS HUIPPU-URHEILULAIN TARPEELLISUUDESTA

Selvityksen käynnisti urheilusta vastaava ministeri Hanna Kosonen liikuntapoliittisessa selonteossa (2018) ja hallitusohjelmassa ilmaistun tarpeen perusteella. Selvityksen on tehnyt kevätkauden 2020 aikana ministeri Lauri Tarasti, joka tänään luovutti selvityksen ministeri Kososelle.

Keskeisiä ehdotuksia selvityksestä:

• Liikuntatoimialan valtionrahoituksen katteen rahapelivoittovaroihin rajaavaa lakitekstiä muokattaisiin siten, että rahoitukseen voitaisiin vapaammin käyttää myös yleisiä budjettivaroja.
• Liikuntalakiin lisättäisiin uusi 14 §:n 2 momentti, jossa liikuntalain termi ”huippu-urheilun edistäminen” määriteltäisiin huippu-urheilun järjestämistä ja valtionavustusten kohdentumista varten. Momentti kuuluisi seuraavasti: ”Huippu-urheilun edistämisessä keskeisiä tavoitteita ovat kehittää valmennuksen ja valmentajien tietoa ja taitoa, vaikuttaa eettisesti hyväksyttävällä tavalla valmennuksen teknologisiin, fysiologisiin ja lääketieteellisen keinoihin sekä valmennuksen asiantuntijapalveluihin, edistää nuorten urheilijoiden mahdollisuuksia huippu-urheiluun, turvata huippu-urheilijoiden talous valmentautumiseen sekä tukea huippu-urheilutapahtumien järjestämistä. Suomen Olympiakomitean tehtävänä on tukea näiden tavoitteiden toteuttamista”.
• Valtioneuvoston liikuntapolitiikan koordinaatioelin ottaisi käsiteltäväkseen huippu-urheilun sosioekonomiset kysymykset.
• Koronapandemian jälkeisessä ajassa liikuntatoimialan rahoituksen painoa siirrettäisiin toiminnan tukemiseen: ”Valtionavustuksien painopistettä valtion liikuntabudjetissa tulisi siirtää merkittävästi toiminnan avustamiseen. Liikuntapaikkarakentamiseen tämän vuoden talousarviossa osoitetusta 31 850 000 eurosta joutaisi osa tarpeellista peruskorjausta lukuun ottamatta nyt siirtää koronaviruksen jälkeiseen urheiluseuratoiminnan ja samalla myös huippu-urheilun tukemiseen”.
• Olympiakomitea ottaisi jaettavaksi urheiluakatemioiden ja valmennuskeskusten tuet.
• Valtionavustusten käytön ja palautusten ongelmat otettaisiin käsiteltäväksi opetus- ja kulttuuriministeriön sisäisessä rahoituksen yhteistyöryhmän valtionavustusjaostossa.