Jaa artikkeli Facebookissa Jaa artikkeli Twitterissä Jaa artikkeli LinkedInissä
19.11.2020 | Seuratoiminta

Toimitsijavuoro, kioskin pito tai puheenjohtajuus – kaikki hoituvat liikunnalle ja urheilulle omistautuneelta Jukka Teerikankaalta

Yli 20 vuotta vapaaehtoisena Limingan Niittomiehissä toiminut Jukka Teerikangas ei kaipaa taloudellista hyötyä työstään. Kiitokseksi riittää lasten ja nuorten ilo. Suomalaisissa urheiluseuroissa toimii kaikkiaan yli 500 000 vapaaehtoista.

Jukka Teerikankaan vapaaehtoistyö alkoi tyypillisesti: oma poika innostui salibandysta talvella 1997 ja turnauksiin sekä pelivuoroille tarvittiin aikuinen mukaan. Limingassa ei tuolloin ollut vielä salibandyseuraa, mutta laji sai nopeasti kodin Limingan Niittomiesten yleisurheilujaoston alta. Ensimmäiseen turnaukseen ajettiin Ouluun. Teerikangas hommasi työpaikaltaan 9-paikkaisen bussin, ja vasta kevättalven yhdessä pelannut poikaporukka vei turnausvoiton kotiin. Ja sille tielle Limingan Niittomiesten kanssa Teerikangas jäi.

– Vapaaehtoisuus on kai tällainen sisäänrakennettu elämäntapa, että jos vaan voi olla jossain avuksi, niin haluan auttaa. Tämä on minulle rakkaudesta lajiin.

Kuuden lajin monilajiseura Limingan Niittomiehet on ehtinyt jo kunnioitettavaan 105 vuoden ikään. Vuodesta 1999 eteenpäin yksi kuudesta lajijaostosta on ollut salibandy, jonka puheenjohtajan pestiä Teerikangas hoiti yhtäjaksoisesti 20 vuoden ajan aina syksyyn 2019 asti.

– Lähdimme yhden poikaporukan unelmasta, mutta jo muutama vuosi myöhemmin syksyllä 1999 meillä oli monta joukkuetta ja 120 pelaajaa mukana. Olosuhteita ei vielä ollut ja ihmiset vähän ihmettelivät, että ketä nuo mailapussit olalla kulkevat tyypit oikein ovat, Teerikangas nauraa.

Muuttovoittoisen Limingan väestö alkoi kasvaa samoihin aikoihin, kun liikuntahalli valmistui ja vuosituhannen vaihteessa Oulun ja Limingan välisen moottoritien avautumisen myötä väestönkasvu räjähti. Uusi halli ja useat joukkueet tarkoittivat lähes 20:tä kotiturnausviikonloppua vuosittain.

– Turnauksiin on tarvittu ihminen vastaamaan kaikesta ja siinä on ollut aamusta iltaan asti erilaista duunia. Kyllä ovat toimitsijan työt, kioskin pidot ja siivoukset tulleet tutuiksi! Jonkun on pitänyt jaksaa järjestää ja olla mahdollistamassa. Sellainen koordinointi on kuulunut minulle, ja se on tuonut sellaista yhteen hiileen puhaltamista koko seuraan, Teerikangas muistelee.

Yleisseuran puheenjohtajan nuijakin ehti kolahtaa monen monta kertaa Teerikankaan alaisuudessa, hoitihan hän pestiä vuodesta 2003 lähtien. Teerikankaan puheenjohtajuuden aikana seuran toiminta on yli nelinkertaistunut niin jäsenistön kuin budjetinkin osalta. Tänä syksynä oli kuitenkin aika siirtyä syrjään.

– Jukka on kyllä liikunnalle ja urheilulle omistautunut henkilö. Hän on osannut hyödyntää urheiluseuratoiminnassa erinomaisesti pienen kunnan voimakkaan väestönkasvun. Jukan johdolla Niittomiehet on pystynyt vastaamaan liikunnan ja urheilun tarpeeseen ja kantamaan yleishyödyllisen seuran vastuun, seuran uusi, vastavalittu puheenjohtaja Satu Mattila kiittelee.

Jotta kaikilla olisi harrastus

– Vaikka omat lapset ovat lopettaneet salibandyn jo aikoja sitten, niin täällä on ollut niin kiva toimia, etten olet halunnut lähteä pois!

Yhteisöllisyys ja yhdessä tekeminen vilahtelevat Teerikankaan puheessa alati. Monet jo aikuisiksi varttuneet pelaajat ovat muistelleet, että jos lauantaiaamuna tuntui, ettei ole oikein mitään tekemistä, niin sitten lähdettiin yhdessä liikuntahallille. Siellä oli nimittäin yleensä aina turnaus, jossa tarjolla oli toimitsijan töitä, kioskin pitoa ja kaikkea siltä väliltä. Teerikangas otti nuoret alusta asti mukaan salibandytoimintaan myös valmentajina tai muihin vastuullisiin rooleihin. Osa on pysynyt mukana seuran toiminnassa tähän päivään asti. Teerikangas oli monelle turvallinen aikuinen, jota oli helppo lähestyä.

– Puheenjohtaja johtaa myös esimerkillään. Jukan on löytänyt aina hallilta salibandypeleistä, eikä hän tee siitä isoa numeroa tai ole patsastelemassa. Jukka ei ole ollenkaan nirso tekemisissään, vaan on tehnyt aina sen mitä tarvitsee, jotta saadaan mahdollistettua seuran toiminta, Mattila kertoo.

”Vapaaehtoisuus on kai tällainen sisäänrakennettu elämäntapa, että jos vaan voi olla jossain avuksi, niin haluan auttaa. Tämä on minulle rakkaudesta lajiin”

Teerikankaan vapaaehtoistyötä on koko matkan ohjannut oma siviilityö ammatillisena erityisopettajana. Työssä luonteenomainen ihmisten kohtaaminen on konkretisoitunut vapaaehtoistyössä tapana toimia ja ottaa kaikki mukaan. Niittomiehet on jäsenmäärältään kunnan isoin seura ja seuran merkitys on suuri. Reilusta 10 000 asukkaasta melkein 15 prosenttia on seuran jäseninä. Osallistumismaksut ovat pieniä, koska koko seuran toiminta pyörii vapaaehtoisten työpanoksella.

– Itselle iso periaate on ollut se, että kaikki saavat tulla mukaan. Olen pitänyt paljon sellaisia ryhmiä, joissa ei ole olleet ne kilpailulliset tavoitteet ykkösenä.

Mukana kaikissa talkoissa

Yli 20 vuoden matkaan seuran mukana on mahtunut valtavasti erilaisia rooleja. Teerikangas on ollut puheenjohtajapestiensä lisäksi mukana vetämässä erilaisia joukkueita ja toiminut rahastonhoitajana, mutta varsinaiseen valmennustyöhön ei ole ollut aikaa.

– Siihen on löytynyt onneksi aina parempia, Teerikangas naurahtaa.

Vuosi sitten salibandyjaoston 20-vuotisjuhlissa nousi esille, ettei sellaisia Limingan Niittomiesten salibandyjaoston talkoita ole ollut, joissa Teerikangas ei olisi ollut itse mukana.

– Talkootoiminta ja yhdessä tekeminen ovat se minun juttuni ja omalla esimerkilläni olen aina ollut talkoissa mukana.

Paras kiitos Teerikankaalle on ollut se, kun alle kouluikäisten ryhmässä 6-vuotias tyttö juoksi sunnuntaiaamun vuoron aluksi innoissaan halaamaan ja tarrasi jalkaan kiinni tervehtien häntä nimellä. Tytölle oli tärkeää, että Teerikangas oli mukana hänen harrastuksessaan.

– Salibandyssa tytöille, naisille, pojille ja miehille on tasavertaiset ja samanlaiset mahdollisuudet harrastaa meidän seurassa. Tytöille on joukkueita ja he saavat samanlaiset resurssit. Urheilussa se ei aina mene näin, mutta Jukalle tämä on ollut todella tärkeää, Mattila kertoo.

Vapaaehtoistyössä Teerikangas on saanut luoda puitteita ja mahdollistaa lasten harrastamista monella eri taitotasolla. Parhaiksi asioiksi hän kuitenkin toteaa hienot ja hyvät ihmiset lajin ympärillä. Kiitokset lähtevät niin seurassa toimiville nuorille, johtokunnan jäsenille kuin myös kunnan entiselle liikuntasihteerillekin.

– Laji-ihmiset, jotka ovat Salibandyliitonkin puolesta alueella olleet, heiltä olemme saaneet paljon oppia ja tukea!

Teerikankaan pitkäjänteinen työ seuran johdossa on lähentänyt monilajiseuran lajijaostoja. Uusi puheenjohtaja Mattila toteaakin, että Teerikangas on jättänyt hänelle aivan erinomaisen perinnön. Seuran yhteishenki on hyvä ja kaikki on kunnossa, eikä Mattila pidä sitä missään nimessä itsestäänselvyytenä.

– Tämä on oikein elinvoimainen seura. Maailma on muuttunut 20 vuoden aikana paljon, mutta tässä seurassa on eletty sen maailman mukaan ja osattu hyödyntää muutosta. Ei ole esimerkiksi pelätty tehdä nettisivuja tai informoida WhatsAppissa, Mattila toteaa.

Vaikka luottamustoimet ovat saaneet jäädä jo muille, Teerikangas ei silti katoa Niittomiesten toiminnasta. Hallilla häntä nähdään jatkossakin.

– Minulle on tärkeää, että kaikki tapahtumat saadaan vietyä läpi ja jos on jossain pulaa ihmisistä, niin minä autan. Olen kyllä myös luvannut, että jos matalankynnyksen harrastustoimintaan missä tahansa lajissa tarvitaan apuja, niin mielellään lähden mukaan.

 

Muistitko kiittää? Kerro sosiaalisessa mediassa tunnisteella #kiitosseuratoimija, kuka olisi sopiva henkilö vuoden vapaaehtoiseksi seuratoimijaksi.  Suomen Olympiakomitea ja OP Ryhmä valitsevat #Kiitosseuratoimija-tunnisteella marraskuun aikana jaetuista julkisista postauksista Vuoden vapaaehtoisen seuratoimijan.  Ehkä juuri sinun ehdottamasi henkilö tuo seurallesi Olympiakomitean ja OP:n jakaman 3000 euron stipendin. #kiitosseuratoimija

 

Lue lisää

Kuka on urheiluseurasi supertyyppi? Kiitä häntä somessa #kiitosseuratoimija (29.10.2020)
Vapaaehtoistoiminta urheiluseurojen toiminnan moottori: ”Juuri Erkin kaltaisia ihmisiä urheiluseurat tarvitsevat” (16.11.2020)