Siirry sisältöön
Uutiset Kaikki uutiset
Jaa facebookissaJaa twitterissäJaa linkedinissä

Olympiavuosi alkaa: Rion kesäkisojen ainoa mitalisti Mira Potkonen aikoo hyödyntää saamansa lisäajan

Nyrkkeilijä Mira Potkosen uran piti päättyä viime kesänä Tokion olympiakisoihin. Nyt edellisten kesäkisojen ainoa suomalaismitalisti valmistautuu erikoisluvalla viimeistä kertaa olympiavuoteen.

Riocentron messukeskuksessa tehtiin elokuussa 2016 suomalaista olympiahistoriaa.

Mira Potkosesta tuli ensin maamme historian ensimmäinen nainen nyrkkeilyn olympiakehässä ja muutamaa päivää myöhemmin myös ensimmäinen mitalisti laatuaan. Potkosen kaulaan ripustettu pronssinen mitali oli Suomen joukkueen ainoa Rio De Janeiron kesäkisoissa. Nyt 40-vuotias nyrkkeilijä valmistautuu uransa viimeiseen arvokilpailuun ja haluaa kirkastaa mitalinsa. Arvostus olympiamitalia kohtaan on noussut vuosien varrella.

– Mitalia ja koko saavutusta on oppinut arvostamaan vuosien aikana enemmän ja enemmän. Nyrkkeilyssä on harmittavaa, että turnaus päättyy tappioon – vaikka tuloksena olisikin mitali, Potkonen kertoo.

Olympiamenestyksen myötä Potkosen otteet ovat kiinnostaneet myös kotimaista urheilumediaa uudella tavalla ja laji on saanut sitä kautta uutta näkyvyyttä.

– On hienoa, että meidän tekemisemme huomioidaan ja laji saa enemmän näkyvyyttä. On tärkeää, että lajin pariin tulevat nuoret saavat omia esikuvia ja innostuvat lajista.

Lajin pariin kuntonyrkkeilyn kautta

Potkosen kohdalla ammattimainen ja tavoitteellinen harjoittelu lähti käyntiin vuonna 2008, vasta 27 vuoden iässä. Lapsuudessaan hän ehti kokeilemaan useampaakin eri lajia. Testiin pääsivät niin yleisurheilu, jääkiekko kuin koripallokin. Vuonna 1997 Potkonen löysi kuntonyrkkeilyn, joka toimi hyvänä kuntoilumuotona ja ryhmäharjoittelu oli hänen mielestään hauskaa. Lajissa kiinnosti etenkin sen monipuolisuus. Harjoituksissa ei toistettu vain muutamia samoja liikkeitä viikosta toiseen. Potkosen omien sanojen mukaan kuntonyrkkeilyssä saa “rämistä ja laittaa itsensä kunnolla likoon”.

Oman tason mittaaminen kehässä oli käynyt Potkosen mielessä jo vuonna 2004, mutta tuolloin perheenlisäys siirsi tavoitteellisen harjoittelun vielä muutaman vuoden päähän.

Vuonna 2008 Potkonen sai valmentajakseen entisen huippunyrkkeilijän, kaksinkertaisen EM-mitalistin, Maarit Teurosen. Oman uransa samoihin aikoihin päättänyt Teuronen näki Potkosessa potentiaalia ja ehdotti naiselle tavoitteellista harjoittelua. Potkonen pohti asiaa muutaman päivän ajan ja päätti lähteä mukaan yhteistyöhön. Kaksikon yhteistyö lähti käyntiin ikään kuin sattumalta, kun Teuronen lupautui tuuraamaan matkalle lähtenyttä kollegaansa.

– Tuurasin tuolloin naisten kilparyhmän valmentajaa ja näin Miran tekemisessä heti todella paljon potentiaalia. Ajattelin, että tuollaista tapausta ei kannattaisi hukata. Pari päivää mietittiin ja päätettiin, että aloitetaan ihan kunnon harjoitteleminen, Teuronen kertoo.

Tällä tiellä ollaan edelleen.

Ensimmäiseksi tavoitteeksi asettuivat seuraavan kevään SM-kilpailut, joista kotiinviemisinä oli heti kultainen mitali. Askel askeleelta kaksikko uskalsi nostaa omia tavoitteitaan; tähtäin siirtyi SM-kisoista PM-kisoihin, ulkomaanturnauksista Euroopan Unionin kisoihin. Kansainvälisissä kehissä Potkonen kohtasi jo menestystä niittäneitä arvokisamitalisteja – jotka taipuivat suomalaisnaisen käsittelyssä.

– Meillä on ollut koko ajan selvä yhteinen tavoite; edetä askel askeleelta kohti kovempia kilpailuita. Kumpikaan meistä ei olisi yhteistyön alkuaikoina osannut kuvitella, että tiemme veisi joskus olympialaisiin, Teuronen kertoo.

Lontoon olympialaiset jäivät välistä, vuosi 2016 oli täysosuma

Pian Potkosen palkintokaappiin alkoi kertyä myös muitakin kuin SM-mitaleja.

Euroopan Unionin mestaruuskisoista Potkonen nappasi kolme pronssia heti 2010-luvun alussa. Kun naisten nyrkkeily nostettiin Lontoon kesäkisojen ohjelmistoon, Potkoselle avautui mahdollisuus olympiakisoihin. Olympiakarsinnoissa Potkosen tie nousi kuitenkin pystyyn ja näytti hetken siltä, että haave olympiakehässä ottelemisesta jäisi täyttämättä. Nyrkkeilijöiden yläikäraja oli tuolloin vielä 35 vuotta, ja Potkonen olisi Rion kisojen aikaan jo 36-vuotias. Ikäraja nostettiin kuitenkin 40 ikävuoteen vuonna 2013 ja unelma olympialaisista sai jälleen uuden alun.

Vuodesta 2016 muodostui todellinen jättipotti Potkoselle ja Teuroselle. Kazakstanin Astanassa järjestetyistä MM-kisoista Potkonen otteli itselleen pronssisen mitalin ja kauan himoitun olympiapaikan. Viikkoa myöhemmin hänen nimensä lisättiin Rion kesäkisojen osallistujalistaan, historian ensimmäisenä suomalaisena naisnyrkkeilijänä.

Rion olympiakehässä Potkosen ensimmäinen voitto tuli järjestäjämaan Adriana Araujon kustannuksella. Kovaääninen kotiyleisö antoi lisäpotkua suomalaisiskijälle, joka nappasi hienon 2–1-voiton. Historiallinen mitali ratkesi puolivälierävaiheessa, jossa suomalainen kaatoi hallitsevan olympiavoittajan, Irlannin Katie Taylorin. Välierissä Kiinan Yin Junhua oli parempi, mutta kotimatkalle Brasiliasta lähdettiin olympiapronssin kera. Potkonen muisteli Rion tapahtumia viime vuonna OlympiaCast-podcastissa.

– Pystyin nauttimaan ja tekemään hyviä asioita kehässä. Olin kolme kertaa aikaisemmin hävinnyt Taylorille, ja se oli niin siistiä päästä ottelemaan häntä vastaan puolivälierässä. Se on kyllä yksi uran makeimmista voitoista. Kiinalaisottelijalle tullut tappio pistää vieläkin vihaiseksi, en vaan pystynyt eliminoimaan hänen vahvuuksiaan. Olympiamitali on olympiamitali, mutta se tappio kirvelee edelleen. Nyt keskittyminen on vaan tulevassa.

Menestyksen takana vankka asiantuntijaprosessi

Riossa saavutetun menestyksen jälkeen Potkosen ympärille on rakennettu huipputiimi, jossa olennaisina tekijöinä ovat muun muassa Olympiakomitea, Nyrkkeilyliitto ja Varalan urheiluopisto. Toimiva yhteistyö antaa Potkoselle mahdollisuuden harjoitella ammattimaisesti, Teuroselle puolestaan mahdollisuuden valmentaa ammattimaisesti. Tarvittavat asiantuntijapalvelut on tuotu kaksikon lähettyville ja jokaiselle osa-alueelle löytyy alansa ammattilaisia.

Olympiakomitean tukea on keskitetty muun muassa kärkiurheilijoiden päivittäisvalmennuksen ja osallistuvan asiantuntijatoiminnan tehostamiseen. Potkosen kohdalla tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että henkilökohtainen valmentaja pystyy aina tarvittaessa seuraamaan harjoittelua ja osallistumaan tärkeille harjoitusleirille ja kilpailumatkoille. Tukea löytyy myös psyykkisen valmennuksen ja ravintovalmennuksen puolelta. Nyt leiri- ja kisamatkoille voidaan tarvittaessa ottaa mukaan omat lääkärit ja fysioterapeutit, kun aiemmin apua haettiin muiden maiden huoltajilta.

– Nyt ympärillä on vahva ammattituen piiri. On fysiikka- ja ravintovalmennusta ja tukitoimia on riittävästi. Ulkomaan leiri- ja kisareissut ovat olleet myös tärkeitä kehityksen kannalta. Henkinen kuorma on helpottunut myös paremman taloudellisen tilanteen takia, Potkonen kertoo.

Myös valmentajan läsnäolo, varsinkin tekniikkapuolen harjoituksissa, on tärkeää.

Valmentaja Teuronen on suojattinsa kanssa samoilla linjoilla, yhteistyö on tällä hetkellä toimivaa ja se mahdollistaa laadukkaan työn tekemisen.

– Ennen Rion kisoja tein valmennushommia harrastuspohjalta, nyt on mahdollisuus tehdä työtä ammattivalmentajana. Tukitiimi alkoi rakentua vuonna 2017 ja nyt tehdään kyllä todella ammattimaista toimintaa. Ympärillä on nyt ammattitaitoisia, lajiin sisään päässeitä, tekijöitä. Luottamus pelittää puolin ja toisin, Teuronen kuvailee.

Olympiamenestys vaatii laadukasta työtä, laajalta ryhmältä. Jotta urheilija–valmentaja-pari pystyy täysipainoisesti tekemään oman osansa, pitää asiantuntijapalveluiden olla kunnossa.

Olympiakarsinta odottaa ensi keväänä

Ilman maailmanlaajuista koronapandemiaa Potkonen olisi otellut olympiapaikasta jo viime vuoden maaliskuussa Lontoossa. Karsinnat käynnistettiin aikataulun mukaisesti, mutta ne ehdittiin keskeyttää jo ennen Potkosen ottelua. Teuronen kuuli perumispäätöksen kisajärjestäjän tiedotustilaisuudessa ja palasi joukkueen hotellille kertomaan epämiellyttävät uutiset suojatilleen. Odotetun ottelun äkillinen peruuntuminen oli Potkoselle pettymys, mutta ei maailmanloppu.

– Tottakai se oli pettymys ja tunteet purkautuivat. Se päätös oli kuitenkin helppo hyväksyä, koska itselläni ei ollut asian kanssa mitään tekemistä. Ulkopuolista painetta ei tullut mistään, ja lopullinen päätös oli lopulta ihan ymmärrettävä. Maailmantilanteen takia se tuntui silloin luonnolliselta päätökseltä, Potkonen muistelee.

Laji on muuttunut edelliseen olympiakarsintoihin verrattuna konkreettisesti siinä mielessä, että ottelu koostuu nyt kolmesta kolmen minuutin mittaisesta erästä. Aiemmin erät kestivät kaksi minuuttia ja niitä oli yhteensä neljä. Teuronen oli tyytyväinen sääntömuutokseen.

– Kolmen minuutin erät suosivat meitä. Lisäminuutti muuttaa ottelun luonnetta ja sen takia lajista on tullut nopeampaa ja terävämpää. Aloitteiden tekeminen on kasvanut, tilanteen päällä pitää olla koko ajan ja olla valmiina, Teuronen kertoo.

Kehitystä on tapahtunut lajissa myös taktisessa ottelemisessa ja teknisessä osaamisessa.

Suomalainen nousee seuraavan kerran kehään huhtikuussa Lontoossa, kun Euroopan olympiakarsinnat jatkuvat — jos koronatilanne sen sallii. Vastaan asettuu nuori, vasta 19-vuotias, brittinyrkkeilijä Caroline Dubois. Vasenkätinen Dubois on kerännyt menestystä nuorten sarjoista ja tavoittelee nyt ensimmäistä olympiapaikkaansa. Karsintavastustaja on ollut nyt tiedossa harvinaisen pitkään ja kaksikolla Potkonen-Teuronen on ollut hyvin aikaa valmistautua tulevaan koitokseen. Vastustajan tekniikan arvioiminen ei mene kuitenkaan oman kehityksen edelle.

– Nyt kun vastustaja on tiedossa, niin olemme työstäneet tiettyjä häneen liittyviä asioita. Tärkeää on kuitenkin keskittyä omiin vahvuuksiinsa, Potkonen kertoo.

Kyseessä on myös vasta ensimmäinen vastustaja. Valmentaja Teuronen on samoilla linjoilla suojattinsa kanssa. Vastustajan tekemisiä on katsottu filmiltä, mutta keskittyminen on omassa tekemisessä.

– Lähinnä on keskitytty omaan tekemiseen. Toki yritän tuoda teknisiä asioita vastustajasta treeniin. Emme me voi kuitenkaan keskittyä liikaa niihin, koska muuten omat hyvät jutut jäävät toisaalle. Keskitytään parantamaan omia parhaita ominaisuuksia vielä paremmiksi, ja vähän heikommat ominaisuudet kehittyvät siinä samalla, Teuronen kuvailee.

Kansainvälinen kosketus vähissä korona-aikana

Ennen viime kevään olympiakarsintoja Potkonen ja Teuronen valmistautuivat tulevaan koitokseen leireilemällä Italian Assinissa. Samalla leirillä Potkonen pääsi harjoittelemaan myös muiden olympialaisiin tähtäävien nyrkkeilijöiden kanssa. Nyt korona-aikana eri maiden urheilijoiden yhteisleirit ovat kuitenkin logistinen haaste ja harjoitteluun on tullut muutoksia. Potkosen itsensä mukaan kansainväliset sparrivastustajat kehittivät teknisen puolen ohella myös urheilijan mentaalipuolta.

– Treenipaikoista ei ole ollut pulaa, mutta kisatuntumaa olisi myös hyvä saada ja mitata omaa kuntoa. Oman sarjalaisten kanssa sparraaminen on aina kehittävää, koska harjoitellessa tulee kehitettyä myös mentaalipuolta. Suunnitelmissa olisi ainakin yksi ulkomaanleiri ja muutama kisa ensi vuoden puolella, Potkonen kertoo.

Harjoitteluolosuhteet ovat olleet Tampereella ja Varalan urheiluopistolla kunnossa myös korona-aikana. Kaksikko on kuitenkin jo pitkään pitänyt “kansainvälistä kosketusta” tärkeänä osana harjoittelua ja kilpailemista. Teurosen mukaan kansainvälistä kosketusta olisi hyvä saada vähintään kerran kuukaudessa, joko harjoituksissa tai kilpailussa. Koronan takia harjoittelussa on nyt jouduttu tyytymään kotimaisiin sparraajiin.

– Meillä on ollut ideana, että vähintään kerran kuukaudessa pitää saada kansainvälistä kosketusta. On se sitten leiri tai kisareissu, niin se kosketus säilyy. Tämä on ollut suurin muutos nyt koronan aikana harjoittelussa, Teuronen kertoo.

Elokuun kahdeksas päivä on merkitty punakynällä Potkosen ja Teurosen kalentereihin, tuolloin otellaan naisten kevytsarjan olympiafinaali. Nyt keskittyminen on kuitenkin tiukasti kevään olympiakarsinnoissa, joissa on jaossa yhteensä kuusi paikkaa Tokion olympiakehään. Potkonen, Teuronen ja koko ympärille kasattu asiantuntijaryhmä paiskivat yhdessä töitä yhteisen unelman eteen.

Artikkelin kuva ja videoklipit: Anssi Mäkinen

Lue lisää

Mira Potkonen kertoo erikoisen uratarinansa OlympiaCastin vieraana