Liikunnan iloa, ryhmässä tekemistä, yhteisiä onnistumisia – harrastukset osa kasvutarinaa
Tammerkosken koulun tiloihin on saapunut kaksi 10 hengen YMCA Tampereen koripallon harjoitteluryhmää. Kahdesti viikossa harjoittelevan ryhmän aikataulut on porrastettu. Toinen ryhmä saapuu harjoituksiin aina varttia ennen toista. Koulun liikuntasali on jaettu kahteen osaan sermillä, jotta turvallisuusrajoitukset toteutuvat.
Joukkueen harjoitukset käynnistyvät lämmittelyllä. Puheensorina ja nauru täyttää liikuntasalin, kun 6–7-vuotiaat Supermikrot saapuvat paikalle. Joukkueen valmentaja Miia Lindström ja Pekka Niemi ohjaavat lämmittelyn kulkua. Lindström on toiminut lasten ja nuorten valmentajana jo pitkään. Lisäksi hän työskentelee lasten ja nuorten liikunnan asiantuntijana Hämeen Liikunta ja Urheilu:lla.
– Harrastaminen on elämäntapa. Se on elämäntapa, joka voi antaa ihan äärettömän paljon. Harrastustoiminnan kautta saadaan uusia ystäviä ja opitaan monia tärkeitä taitoja kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin kannalta. Joillekin harrastaminen voi sytyttää kipinän ja halun edetä aina sinne huippu-urheilijaksi asti, Lindström pohtii.
Urheilu antaa lapsille ja nuorille merkittäviä liikuntataitoja, sosiaalisia taitoja sekä oppia siitä, kuinka toimitaan ja työskennellään ryhmässä. Harrastuksen parissa on keräännytty yhteisen mielenkiinnon ympärille. Lasten silmissä näkyy ilo, toiminnassa into ja halu tehdä.
Lasten motivaatio tekemiseen paistaa myös valmentajien silmiin. Kun oma mielenkiinnon kohde ja mielekäs tekeminen on löydetty, löydetään samalla jo varhain halu kehittyä toiminnassa.
– Kun intoa tekemiseen riittää, on uusien taitojen oppiminen ihan eri tavoin palkitsevaa. Lasten ja nuorten onnistumisista syntyvä jaettu ilo on ihan sanoin kuvaamattoman hieno kokemus myös valmentajalle, Lindströmin puheenvuoro keskeytyy tämän ohjatessa lapset lämmittelyn lomasta juomatauolle.
– Onhan tässä koko jutussa ihan hurjan paljon sellaisia hienoja ja korvaamattomia asioita, Lindström jatkaa hymyillen.
Liikuntaharrastus luo pohjaa motoristen taitojen kehitykselle
Normaalioloissa Supermikrojen joukkue pelaisi turnauksissa kerran tai kaksi kuussa. Tällä hetkellä pelejä ja turnauksia ei kuitenkaan järjestetä vallitsevan pandemiatilanteen vuoksi. Harjoituksiin ryhmä kokoontuu kahdesti viikossa. Yleensä harjoitukset koostuvat kolmesta-neljästä osa-alueesta. Aluksi lämmitellään, harjoitellaan tekniikka, tehdään ikätasolle sopivia fysiikkaharjoitteita ja lopuksi pelataan. Rajoitusten vuoksi pelaamista ei ole ollut mahdollista toteuttaa normaalisti.
Lindström kokee, että tässä iässä erityisesti motoriikkaa ja lihaskuntoa kehittäviä harjoitteita on hyvä ujuttaa treeneihin. Tällöin taitoja opitaan ikään kuin huomaamatta. Lapset kiertävät neljää eri harjoitepistettä. Yhdellä pisteellä harjoitellaan tasapainoa ja kehonhallintaa, toisaalla juostaan taas ”tikapuita” nopeusominaisuuksien kehittämiseksi.
Lindströmin mukaan motorisia taitoja ja lihaskuntoa kehittävien harjoitteiden ujuttaminen lasten harjoituksiin on tärkeää.
Tasapainopisteelle, ja samalla tämän harjoitusosuuden viimeiselle tehtäväpaikalle, ovat saapuneet Rory ja Otto. Joukkueen toinen valmentaja, Pekka Niemi, ohjeistaa pojille tehtävän harjoitteen; ensin tehdään vaaka, sitten tähti ja lopuksi puu. Pojat toistavat harjoitteen.
– Toihan meni ihan törkeen hyvin, Niemi kannustaa.
Myös Lindström nostaa peukun pystyyn poikien suoritukselle.
Pojat ovat harrastaneet koripalloa samassa joukkueessa kolme vuotta. Lajitaustaa molemmilta löytyy laajalti; koripallon lisäksi he liikkuvat niin jalkapallon, jääkiekon kuin golfinkin parissa.
– Parasta joukkueessa on kaverit, toteaa Rory.
– Ja se, kun tekee korin, jatkaa Otto.
Poikkeusaika vaatinut lapsilta sopeutumista
Koronapandemian vuoksi sisäharjoittelumahdollisuudet kiellettiin Pirkanmaalla viime syksynä. Sisätiloissa harjoittelu mahdollistui jälleen turvallisuusrajoitusten puitteissa tammikuun alussa. Vanhemmat eivät kuitenkaan saa tulla harjoituksiin mukaan eikä pukuhuoneita käytetä lainkaan. Vaikka ulkona harjoittelu olikin mahdollista, oli lasten mielestä kiva päästä harjoittelemaan takaisin sisätiloihin.
Lindström kokee, että joukkueen tilanne on ollut sikäli hyvä, että kenenkään osallistumista harjoituksiin ei ole jouduttu kieltämään. Tilat on saatu jaettua ja järjesteltyä niin, että harjoitusryhmässä liikkuu maksimissaan 10 lasta. Kun sisätilojen käyttö harrastustoiminnassa kiellettiin, pyrittiin liikunta joukkueen kesken mahdollistamaan rajoitusten mukaan ulkona.
– Toki tilanne on ollut siinä mielessä haastava, että nämä lapset osallistuvat lähtökohtaisesti harjoituksiin mukaan juuri koripallon vuoksi. Laji ja lajinomainen tekeminen on heille tärkeää. Ulkoharjoittelussa emme kykene mahdollistamaan lajia vastaavaa tekemistä ja lajiharjoitteita samalla tavalla. Sitä lapset ovat kyllä selkeästi kaivanneet, kertoo Lindström.
Koripallolle ominaista ovat kontaktit – pelitilanteissa niitä tulee paljon ja ne kuuluvat lajin kulttuuriin. Jotta harjoitusten laadusta ei jouduttaisi tinkimään, vaaditaan valmentajilta sopeutumista ja ratkaisukeskeistä ajattelua. Tilanteen avaaminen lapsille on ajoittain ollut haastavaa.
– Vaikka lapset eivät varsinaisesti kysyisikään vallitsevasta tilanteesta, saattavat he ihmetellä sitä, miksi joukkuekaveri joutuukin olemaan sermin toisella puolella. Miksi pitää pujotella, miksi ei saada kohdata. Käytännössähän olemme joutuneet hajottamaan yhden joukkueen kahdeksi. Sitä lasten on vaikea ymmärtää. Kysymykset kuitenkin osoittavat sen, että tällä joukkueella on heille merkitystä ja tekemistä yhdessä kaivataan, Lindström toteaa.
Lasten ja nuorten aikakäsitykset poikkeavat olennaisella tavalla aikuisten ajantajusta. Sen tunnistaminen ja ymmärtäminen on poikkeusaikana ollut ratkaisevaa.
– Meille aikuisillehan viikko on ihan erilainen aika kuin taas lapsille ja nuorille. Jos miettii, että joutuu pitkäksi aikaa luopumaan itselle tärkeästä tekemisestä, se voi harmittaa todella paljon. Joillekin harrastuksissa koetut onnistumiset ovat arjessa niitä kaikista merkittävimpiä hetkiä. Kun nämä onnistumiset otetaan pois, voi arjesta jäädä uupumaan tosi olennainen ilon lähde, pohtii Lindström.
Pekka Niemi ohjeistaa heittotekniikkaa.
Tekeminen yhdessä opettaa tärkeitä perustaitoja
Lapset ja nuoret voivat liikkua vapaa-ajalla tai koulussa – yksin, ystävien tai perheen kanssa. Harrastustoiminnassa Lindström näkee kuitenkin yhteisön merkityksen erityisen suurena.
– Mielekäs tekeminen samanmielisten ryhmäläisten kanssa vahvistaa esimerkiksi yhteenkuuluvuuden tunnetta. Harrastuksissa lapset ja nuoret voivat kokea sellaisia onnistumisen tunteita, joita he eivät välttämättä muilla elämän osa-alueilla tavoita. Kokemus siitä, että osaa ja pystyy, on yksi harrastamisen ja urheilun parhainta mahdollista antia, Lindström toteaa.
Erityisesti lapset tarvitsevat ohjattua toimintaa tuekseen. Harjoituksia laadittaessa keskitytään siihen, että toiminta ja harjoitteet ovat ikätasolle soveltuvaa.
– Tavoitteellinen ja omaehtoinen harjoittelu ole vielä alle 10-vuotiaille luontaista. Seurat ovat ihan äärettömän tärkeitä toimijoita lasten ja nuorten liikunnan edistäjinä. Harrastamisen kautta pystytään haastamaan itseään ikä- ja kehitystasolle sopivalla tavalla sekä oppimaan uusia taitoja turvallisessa ympäristössä, jatkaa Lindström.
Yhteisymmärryksen saavuttaminen on ollut poikkeusaikana tärkeää
Keskustelu lasten ja nuorten harrastustoiminnan ympärillä on Lindströmin mielestä ollut tervetullutta. Poikkeavat ajat ovat nostaneet uusia huomioita esiin.
– Näen, että seurat ovat vallitsevan tilanteen myötä ymmärtäneet uudella tavalla viestintä- ja keskusteluyhteyksien merkityksen. Mitä aktiivisemmin vanhemmille ja huoltajille viestitään, sitä parempaa yhteisymmärrystä saavutetaan. Seuran toimintamallit eivät saisi koskaan jättää kysymyksiä – ei edes niissä normaalioloissa.
Lindström kokee, että myös toiminnan merkityksellisyys on noussut uudenlaiseen arvoon.
– Kovastihan lapset jo kaipaisivat pelaamaan ihan tosissaan. Pelipäivät ovat olleet ikään kuin sellainen juhlapäivä joukkueemme arjessa. Lapset pääset näyttämään taitonsa yleisölle ja haastamaan vastajoukkueensa, Lindström avaa.
Supermikroille turnaukset ja pelimatkat ovat olleet tärkeitä näytönpaikkoja.
Kaipuu turnauksiin osoittaa sen, että lapset ja nuoret kiintyvät harrastukseensa jo hyvin varhain. Toiminta nähdään merkityksellisenä ja tärkeänä. Harrastamisen kautta lapset ja nuoret oppivat useita merkityksellisiä taitoja, joista on hyötyä myös myöhemmälle elämälle.
– Uskon, että harrastustoiminta antaa lapsille ja nuorille hurjasti elämän perustaitoja. Ymmärretään liikunnan, ravitsemuksen ja levon merkityksestä sekä opitaan paljon sosiaalisia taitoja. Tänä päivänä ryhmässä tekeminen on läsnä kaikkialla. Yhteisten ratkaisujen keksiminen joukkueen kesken on nähtävissä tärkeänä taitona esimerkiksi koulumaailmassa tai myöhemmässä työelämässä, Lindström toteaa.
Toivoa tulevasta nähtävissä
Harrastustoimintaa koskevat rajoitukset ovat poikenneet pandemia-aikana alueellisesti. YMCA Tampereen tilanteesta Lindström on kiitollinen.
– Haastavasta ajasta huolimatta olemme pystyneet toteuttamaan harjoituksia rajoitusten puitteissa. Se on ollut ryhmälle silmin nähden tärkeää. Aika on korostanut meille joukkueen ja yhdessä tekemisen merkitystä, kertoo Lindström.
– Toki, sekä me valmentajat että joukkue, kovasti odotamme sitä, että tilanne normalisoituisi. Ehkä juuri tämän vallitsevan tilanteen vuoksi tämän toiminnan merkitys on noussut entistä arvokkaampaan asemaan. Yhdessä tekeminen ja harrastaminen on jotakin sellaista, josta emme halua luopua, hän jatkaa.
Artikkelin kuvat ja video: Anssi Mäkinen
Lue lisää lasten ja nuorten harrastamisesta
OlympiaCastin vieraana Marko Viitanen: Ymmärretäänkö harrastamisen merkitys viimein?
Marko Viitanen: Lasten ja nuorten elämä ilman urheilua – ihan mahdoton mielikuva
Seurojen ja kuntien yhteistyö harrastamisen Suomen mallin edistämisen avaintekijä