Luodaan kasvuympäristö ja annetaan tilaa kasvaa urheilijaksi – Koko Suomen urheiluvanhempainillassa kiteytettiin kodin rooleja nuoren urheilussa

Koko Suomen urheiluvanhempainillassa käytiin vilkasta keskustelua vanhemmuuden monista rooleista. Studioillassa aiheesta keskustelivat Mika Norosen johdolla huippuvalmentaja Reijo Jylhä, futisäiti Anna-Liisa Tilus, tutkija Outi Aarresola, valmennuspäällikkö Saara Kuusinen ja koripalloilija Shawn Huff.

Keskustelu eteni kolmen teeman kautta. Aluksi puhuttiin ilon ja innostuksen sytyttämisestä ja pohdittiin, mikä rooli vanhemmilla on siinä, että lapsi ja nuori oppii urheilullisen elämäntavan.

– Vanhemmat ovat tärkeässä roolissa. Monen urheilevan nuoren taustalla ovat vanhemmat, joilla itsellään on urheilutausta. Vanhemmat kasvattavat lapsiaan asioihin, jotka ovat heille itselleen tärkeitä, kertoi Aarresola.

– Motivaatio urheiluun täytyy lähteä jokaisesta itsestään. Vanhemman rooli on luoda ympäristö, jossa harrastaminen on mahdollista, totesi Huff.

Toisena teemana olivat urheilulliset elämäntavat. Studiossa pohdittiin hyvinkin konkreettisesti, miten vanhemmat voivat tukea nuorta urheilullisen elämäntavan omaksumisessa.

– Rajat ja rakkaus ovat ensimmäinen asia. Vanhempien pitää asettaa rajat, milloin mennään nukkumaan. Jos unta ei tule riittävästi, peli on jo silloin menetetty, eikä auta, vaikka syödään kuinka paljon. Sitten kun on nukkunut tarpeeksi, niin huolehditaan, että syödään riittävästi. Sen jälkeen ruvetaan vasta harjoittelemaan, kommentoi Jylhä.

Julkisuudessakin paljon puhuttu nuorten ylikuormittuminen herätti myös keskustelua.

– Jos on itsellä motivaatiota ja mielekästä tekemistä, ei ylikuormitusta tule. Aikaa jää kyllä palautumiseen, jos muuten elämän rytmit ovat kohdallaan. Se vaatii myös vanhemmilta paljon eli heidän täytyy laittaa myös oma aikataulu oikein, huolehtia ruokailusta ym. elää urheilijan elämää arjessa, Jylhä totesi.

– Lapsen kanssa täytyy myös keskustella, mitkä ovat hänen tapansa purkaa stressiä. Jollekin se voi olla lukeminen, toiselle musiikki ja sitäkin pitää tukea, huomautti Tilus.

– Vielä reilu kymmenen vuotta sitten urheilulukioon tulevilla oli tosi isoja haasteita arjessa. Toiminta on viimeisten vuosien aikana kehittynyt niin, että on lisätty yläkouluikäisten omaa tietoutta ja kykyä keskustella asioista. Itselleni tuli kokemus, että yläkouluikäiset osaavat nykyään asettaa tavoitteita paremmin kuin maajoukkuehiihtäjät. Siihen liittyy vahvasti koulutus eli Kasva urheilijaksi -materiaalit ja uusi Kehity huippu-urheilijaksi -kirja, ja nyt on vielä vanhemmillekin tarjolla materiaalia. Olympiakomitea on tehnyt hyvää työtä viimeisen kymmenen vuoden aikana tuottamalla korkealaatuista materiaalia, joka auttaa myös vanhempia ja valmentajia, Jylhä toteaa.

Urheilusta elämänmittainen ura

Ilta päätettiin kaksoisuraan eli keskusteltiin urheilun ja muun elämän yhteensovittamisesta. Julkisuudessa kuulee toisinaan puhuttavan, että urheilija joutuu uhraamaan elämässään paljon. Panelistit eivät tätä allekirjoittaneet ja heidän viestinsä oli hyvin selvä.

– Urheilu on valinta ja siihen kuluu paljon aikaa. Jos et ole itse siinä maailmassa, niin se näyttää siltä, ettet tee yhteiskunnan normaaleja asioita ja silloin se voi näyttää uhraukselta. Jos se on se elämä, jonka olet valinnut ja haluat elää sitä, se ei ole uhraus, vaan jotain, jolle annat kaikkesi. Se on sulle tavoite ja elämäntapa, sanoo Huff.

– Mitä sillä kaikella ajalla sitten tekisi, jos ei urheilisi? Vaikka se voi olla raskasta, niin nuoruusvaiheessahan haetaan suuria tunteita ja halutaan elää isosti. Mikä muu voi olla parempi kuin että lähdet kavereiden kanssa kisoihin ja elät siellä sen kaiken, fiilikset laidasta laitaan? kysyy Kuusinen.

Keskustelua käytiin myös urheilusta elämänmittaisena urana. Panelistit muistuttivat, että vanhempien tärkeä tehtävä on tukea nuorta hänen valinnoissaan, jos hän lähtee tavoittelemaan uraa urheilussa.

– Onhan sitä nuoren valintaa kunnioitettava, jos nuori selkeästi kokee, että haluaa nyt satsata tähän. Ei minulla olisi ollut äitinä edes oikeutta kieltää lapsiani tavoittelemasta unelmiaan, kiteyttää Tilus.

– Urheilusta saa myös muille aloille siirrettäviä elämäntaitoja, mutta on tärkeää kuitenkin huomata, että myös itse urheileminen on tärkeä pääoma, jota voi myöhemminkin elämässä käyttää. Urheiluhan ei elämänalueena pääty mihinkään umpikujaan, vaikka urheileminen loppuu. Monen urheilijan ura jatkuu toisissa urheiluammateissa: valmennuksessa, urheilun hallinnossa, liikunta-alan yrittäjinä, opettajina, tutkijoina ja monissa muissa. On hieno asia, jos intohimoa urheiluun voi käyttää läpi elämän, kiteyttää Aarresola.

Illan aikana lanseerattiin myös Olympiakomitean tuottama Kasvata urheilijaksi – vanhemmat nuoren tukena -materiaali.

Lataa Kasvata urheilijaksi – vanhemmat nuoren tukena -opas

Jäikö urheiluvanhempainilta näkemättä: katso tallenne

Lue lisää: Yksinkertaistunut nykyarki haastaa monipuolisten perusliikuntataitojen hankkimisen – “Koululiikunnalla olisi huikeat mahdollisuudet tuottaa perusliikuntataitoja, mutta sen varaan ei voi laskea”

Henri Hattunen kulkee suomalaiselle urheilulle tutulla polulla – Isä Hattunen on käynyt vuosien varrella läpi lähes kaikki vastuutehtävät

Kuuntele: OlympiaCast: Vinkki nuoren urheilijan vanhemmille: kuuntele, elä mukana ja anna nuoren omistaa itse urheilunsa – vieraina Tuomas Karjalainen ja Paula Thesleff