O-P Kärkkäinen: Kestävyyslajien yhteistyötä vuodesta 2016
Yhteistyölle on monenlaisia kuvauksia, mutta parhaassa tapauksessa se voi tuottaa kilpailuetua ja olla enemmän kuin osiensa summa. Kuulostaa ylevältä, mutta tähän suuntaan on kestävyyslajeissa viime vuosina pyritty menemään. Kestävyyslajien yhteistyön verkkosivut on uudistettu osoitteessa kestavyys.fi. Löydät sieltä paljon hyvää kestävyysurheiluun liittyvää materiaalia. Levitä tästä tietoa eteenpäin!
Tämän julkaisuhetkellä Tokion olympiakisojen avajaisiin on aikaa 62 päivää ja Pekingin kisoihinkin vain 260 päivää. Suomalainen kestävyysurheilu tulee näissä kilpailuissa olemaan hyvin esillä. Kestävyyslajien yhteistyö rakentuu kuitenkin suurimmalta osin muuhun kuin lajien terävimmän huippu-urheilun kehittämiseen.
Yhteistyön käynnistyminen
Aloitettuani kestävyyslajien lajiryhmävastaavan tehtävissä yritin eri tavoin rakentaa lajien välistä yhteistyötä. Keväällä 2016 Liikuntakeskus Pajulahden rehtori Lasse Mikkelsson pyysi palaveria ja tuli esikuntineen Jyväskylään. Päätimme laittaa kestävyyslajien yhteistoimintaan uuden ilmeen. Alkoi tiukka suunnittelu ja tavoitteeksi määriteltiin yhdessä tehty suomalaisen kestävyysurheilun kehittäminen, lajien välisen tiedonvaihdon ja kanssakäymisen lisääminen ja sitä kautta kestävyyslajiemme kansainvälisen huippumenestyksen tukeminen.
Ohjausryhmässä oli alussa luontevasti mukana Huippu-urheiluyksikön, Kilpa- ja huippu-urheilun tutkimuskeskus (KIHU) ja Pajulahden edustus ja myöhemmin myös Kisakallion Urheiluopisto ja Helsingin Urheilulääkäriasema (HULA). Kokoontumisia on ollut 10–12 kertaa vuodessa. Urheiluopistosäätiö on tukenut yhteistyöhanketta merkittävästi.
Mitä on tehty?
Teimme aluiksi lajien tarvekartoituksen, jossa kyselimme muun muassa kilpailueduista, kehittämisen tarpeista ja toimenpiteistä ja toisilta oppimisesta. Syksyn 2016 Huippu-urheilupäivillä koottiin pitkän pöydän ääreen 13 lajin päävalmentajat ja valmennuspäälliköt ja kaikki lupasivat sitoutua yhteiseen tekemiseen. Lajit ovat ampumahiihto, hiihtosuunnistus, kestävyysjuoksu, kilpakävely, maastohiihto, olympiasoutu, pikaluistelu, pyöräily, ratamelonta, suunnistus, triathlon, uinti ja yhdistetty. Lajit kutsuttiin seuraavaksi koolle Lahteen kevään 2017 hiihtolajien MM-kilpailujen miesten 50 km kisan yhteydessä.
Koulutukseen ja tiedonvaihtoon laitettiin vauhtia. Syksystä 2017 on vedetty striimattuja arki-illan seminaareja, joissa nyt on ollut 41 esitystä. Vuositeemoina ovat olleet ”Lajien huippu-urheiluvalmennuksen keskeiset tekijät”, ”Yksittäisten huippu-urheilijoiden valmentautuminen”, ”Valmennusta tukevat toiminnot” ja ”Lasten ja nuorten harjoittelu”. Kaikkien esitysten materiaalit ja videot löytyvät tältä sivustolta. Suuri osa tästä sopii muillekin kuin kestävyyslajeille. Näiden mini- tai liveseminaarien videoita on katsottu tätä kirjoitettaessa yhteensä 31 500 kertaa ja yksittäistä esitystä jopa 3 400 kertaa. Perinteiset kaksipäiväiset Pajulahden Kestävyysseminaarit ovat jatkuneet marraskuun loppupäivinä vaihtelevilla teemoilla.
Yhteistyön toiseksi keskeiseksi alueeksi valikoitui korkean paikan harjoitteluun ja yleensäkin hypoksiaan liittyvä kokonaisuus. Häivytin jo tammikuussa 2013 yhdessä Huippu-urheiluyksikön silloisen lääkärin Harri Hakkaraisen kanssa tuohon aikaan oudolla tavalla stigmatisoidun korkean paikan harjoittelun ja hypoksian kokonaisuuden harhaluulot. Vastaukset olivat täysin yksiselitteisiä niin Suomen silloiselta ADT:lta kuin myös WADA:lta: hypoksia on hyväksytty ja sallittu ergogeeninen keino tehostaa valmentautumista. Varmuuden vuoksi haimme saman vastauksen myös kansainvälisestä hiihtoliitosta.
Hypoksia on jo yli 50 vuotta ollut kestävyyslajeissa laajalti käytetty ja hyödyllinen valmennuksen tehostamiskeino silloin, kun urheilija on hyvin harjoitellut ja terve. Suomalaisessa kestävyysvalmennuksessa hypoksiaa hyödynnetään nykyään laajalti ja myös kotimaassa on siihen monia mahdollisuuksia alppihuoneiden ja alppitelttojen kautta. Yksilölliset erot elimistön reaktioissa voivat kuitenkin olla suuria ja yhteistyön kautta kerätty käytännön kokemuksia, harjoittelu- ja mittausdataa sekä tehty punasolumassan mittauksia. Tätä ovat tukeneet myös HUY ja HULA.
Ajatuksia jatkoon
Kestävyyslajien näkökulmasta huolenaiheita on. Lapsuus- ja nuoruusiän monipuolinen fyysinen aktiivisuus on vähentynyt ja se tarjoaa entistä huonommat lähtökohdat menestykselle. Kouluissa MOVE-testin tuloksissa on laskeva trendi vuodesta 2016 ja armeijan Cooperin testin keskiarvotulos on kulkenut alamäkeen jo 40 vuotta. Suomessa eniten harrastetaan 11-vuotiaana, minkä jälkeen harrastaminen vähenee. Tämä on eurooppalainen poikkeus ja viittaisi siihen, että meidän on löydettävä parempia ja innostavampia sisältöjä myös kestävyysurheilun tekemiseen.
Työstämme parhaillaan loppusyksyllä julkaistavaa suomalaisen kestävyysurheilun yhteistä julkilausumaa. Siinä keskeisenä sisältönä tulee olemaan ainakin lasten ja nuorten fyysisen aktiivisuuden vähäisyys ja runsaan ja monipuolisen liikkumisen tärkeys. Tuore lasten ja nuorten liikkumissuositus on seuraava: ”Kaikille 7–17-vuotiaille suositellaan monipuolista, reipasta ja rasittavaa liikkumista vähintään 60 minuuttia päivässä yksilölle sopivalla tavalla, ikä huomioiden. Runsasta ja pitkäkestoista paikallaanoloa tulisi välttää.”
Kestävyyslajien näkökulmasta lapsilla ja nuorilla tulisi olla liikkumista ainakin 3 tuntia päivässä!
Syksyn tapahtumat
Miniseminaarit jatkuvat maanantai-iltaisin: 4.10., 18.10. ja 25.10.2021, aiheena kilpailuun valmistautuminen sekä fyysisen kunnon seuranta ja testausjärjestelmät kestävyyslajeissa. Pajulahden XXIII Kestävyysseminaari järjestetään maanantaina-tiistaina 22.-23.11.2021, aiheena kilpailuun valmistautuminen ja korkean paikan harjoittelu.