Pia Pekonen: Tulosta alkaa tulla suomalaiseen urheiluun, kun lakataan ajattelemasta asiantuntijatoimintaa palveluina

Kyse on sanasta, mutta oikeasti käytännössä isommasta kokonaisuudesta ja ymmärryksestä. Niin kauan kuin asiantuntijoita ajatellaan palveluntuottajina, ollaan hakoteillä. Valmentautumisen tulee olla kokonaisuus, jossa asiantuntijat ovat suunnitelmallisesti, tarpeen mukaan mukana tuomassa omaa osaamistaan. Ammattimainen tekeminen ja harjoittelu on sitä, että asiat ovat arjessa, ei ainoastaan asiantuntijat. Ei voi olla niin, että fysioterapeuttiset asiat näkyvät arjen tekemisessä silloin, kun fysioterapeutti on paikalla tai psyykkistä valmennusta on silloin, kun kyseisen alan asiantuntija on läsnä. Asioita ei siis voi ulkoistaa, vaan tarvittavat ja sovitut asiat toteutuvat harjoittelussa yhdessä tehdyn suunnitelman mukaisesti. Siksi toimintatavallisesti on hyvin tärkeää, että valmentaja pitää langat käsissään ja johtaa prosessia, johon asiantuntijat tuovat omaa osaamistaan. Joskus suoraan urheilijalle tai joukkueelle, joskus vain valmentajan kautta.

Tällöin kyseessä on ammattimainen tekeminen, jolla pyritään urheilijan suorituskyvyn kehittämiseen. Eli urheilijoiden kehittymiseen eri osa-alueilla, niin fyysisesti, psyykkisesti kuin taidollisesti, minkä kautta menestyminen ja tuloksen tekeminen on mahdollista. Urheilussa asiantuntijoilta vaaditaan kovaa osaamista urheilijan kehittymisen näkökulmasta. Valmentajilta tarvitaan myös uudenlaista tiimin johtamisosaamista, jossa urheilijoiden valmentamisen lisäksi johdettavana ovat urheilijan kehittymisen eteen töitä tekevät asiantuntijat.

Valmentajien ja urheilijoiden tulee kyetä uudenlaiseen toimintakulttuuriin, jos haluamme pysyä kansainvälisessä kilpailussa mukana ja menestyä. Eri alojen asiantuntijoita hyödyntämällä, moniammatillisen asiantuntijatoiminnan kautta, voimme tuottaa jotakin paljon enemmän kuin valmentaja tai asiantuntija yksin. Ei kuitenkaan ole sitä parempi, mitä enemmän asiantuntijoita urheilijan ja valmentajan ympärillä on. Joskus vähemmän on enemmän. Moniammatillisuus ei ole sitä, että jokainen asiantuntija tuo prosessiin oman alansa asiat, vaan olennaista on yhteisen ymmärryksen luominen siitä, mikä tarve missäkin vaiheessa on ja mitä asioita priorisoidaan juuri sillä hetkellä kokonaisuuden näkökulmasta.

Kun puhutaan asiantuntijatoiminnasta, kyse ei ole palvelusta. Se ei ole irrallista ja erillistä, vaan laadukkaassa valmentautumisessa asiat ovat sisäänkirjoitettuna valmentautumiseen ja valmentajalla on tuki jo prosessin suunnitteluvaiheessa. Asioita tehdään yhdessä. Asiantuntijat voivat olla tiiviisti tai löyhemmin osa tiimiä, mutta keskeistä on, että on punainen lanka ja yhteiset tavoitteet, joita kohti mennään. Asiantuntijatoiminnan potentiaali on isompi kuin tällä hetkellä osataan hyödyntää. Resurssit ovat pienet, mutta kyse on toimintatavoista, joilla ne saadaan vaikuttavasti käyttöön.

Lisää asiantuntijatoiminnasta voi lukea: https://kihu.fi/asiantuntijatoiminnan-kuvaus