Jaa artikkeli Facebookissa Jaa artikkeli Twitterissä Jaa artikkeli LinkedInissä
24.09.2021 | Seuratoiminta | Artikkeli

Triathlon toi arkeen kaivatun yhteisön ja liikunnallisen elämäntavan: ”Piti ymmärtää, että minäkin voin mennä omana itsenäni mukaan”

Liittyminen X-tri Lahteen on tuonut Mari Laurellin elämään kaivattua yhteisöllisyyttä ja liikunnan säännöllisyyttä. Into kokeilla triathlonia syttyi miehen triathlonharrastuksen kautta. Seuran yhteisön ja lajin parissa koetut onnistumiset ovat saaneet Laurellin ylittämään itsensä ja tuoneet elämään lisää sosiaalisia suhteita.  

Mari Laurellin polku triathlonin parissa X-tri Lahdessa alkoi miehen innostuksesta lajiin.

– Olimme talkootöissä Ironman-kilpailuissa ja tällöin mieheni päätti, että hän haluaa vielä jonakin päivänä olla kilpailuissa starttiviivalla mukana. Vuoden kuluttua tapahtuneesta mieheni kilpaili ensimmäistä kertaa, Laurell kertoo.

Kun Laurell seurasi sivusta miehensä treenejä ja kilpailuja, alkoi samalla oma innostus nostaa päätään.

– Meno näytti kivalta ja kiinnostavalta. Ajattelin, että kai minustakin voisi olla tuohon.

Jokaiselle jotakin – lajin sisällä erilaisia mahdollisuuksia harrastaa

Triathlon sisältää niin uintia, juoksua kuin pyöräilyäkin, eikä laji ensikuulemalta vaikuta helpoimmalta aikuisiän harrastukselta. Mistä kipinä haastavaan lajiin oikein syttyi?

– Olen aina ihaillut lajissa sitä, kuinka ihmisillä voi olla sellainen kunto, että he jaksavat uida, juosta ja pyöräillä näitä älyttömän pitkiä matkoja. Siinä samalla aloin tietysti itsekin haaveilla siitä, että pystyisin vastaavaan jonakin päivänä.

Vaikka Laurellin mukaan täyspitkän triathlonin suorittamiseen on pitkä matka, inspiroi oman kunnon koheneminen harjoittelussa kerta toisensa jälkeen. Kun oma suorituskyky kehittyy, motivaatio kasvaa.

– Triathlonissa voi kilpailla myös lyhyemmillä matkoilla. Näissä kilpailuissa olen ollut mukana. En tiedä tulenko koskaan edes suorittamaan täyspitkää triathlonia, mutta onneksi lajista löytyy myös lyhyempiä matkoja. Laji tarjoaa jokaiselle jotakin.

Yhteisö kannustaa, vaikka ylittäisi maaliviivan viimeisenä

Seura ja sen yhteisö ovat Laurellille tärkeitä. Seurassa jokaista kannustetaan ja tuetaan.

– Seuratoiminta on kaiken kaikkiaan aivan mahtavaa. Kilpailuissa koko porukka kannustaa ja hurraa, vaikka tulisit viimeisenä maaliin. Seura luo tunteen, että olen osa seuraa, vaikka en ole voittajana viivalla, Laurell kuvaa.

Kannustaminen auttaa Laurellin mukaan myös suorituksen aikana – sekä treeneissä että kilpailuissa. Vaikka maaliin olisi vielä kilometrejä matkaa ja jaloissa alkaisi painaa, tuo yhteisön kannustus aina virtaa ja energiaa selättää suoritus loppuun.

Yli häpeän kynnyksen – kuka tahansa voi liittyä seuraan

Seuraan liittyminen merkitsi Laurellille tietynlaista häpeän voittamista.

– Se, että tällainen ”mummourheilija” liittyy seuraan, jossa on paljon menestyneitä urheilijoita, on ollut häpeän voittamista. Piti ymmärtää, että minäkin voin mennä omana itsenäni mukaan, vaikka en olekaan huippu-urheilija.

Haastavan lajin leima näkyy myös ihmisten reaktioissa. Kun ihmiset kuulevat Laurellin harrastavan triathlonia, ovat he usein yllättyneitä.

– Erityisesti vanhat tutut yllättyvät lajivalinnastani. He tietävät, etten lähtökohtaisesti todellakaan ole kestävyysurheilija, Laurell nauraa.

Laurell on kuitenkin onnistunut usein sytyttämään innostusta lajin kokeiluun.

– Kovasti yritän värvätä ihmisiä lajin pariin. Uusia treenikavereita olenkin jo löytänyt houkutteluni avulla ja tällä hetkellä neljä tuttuani on lupautunut kanssani myös kilpailujen lähtöviivalle. Jos minä pystyn tähän, pystyy tähän kuka tahansa.

Seura tuonut elämään kaivatun yhteisön

Laurell tunnistaa, ettei tällä aikuisiällä ole ollut varsinaisesti yhteisöä, johon kuulua. Seuran kautta tämä on ollut jälleen mahdollista.

– Säännöllisen liikunnan lisäksi olen saanut seurasta paljon uusia kavereita. Vapaa-ajalle on tullut lisää sosiaalista elämää; meillä on paljon tapahtumia ja tekemistä, jotka eivät liity treeneihin millään tavalla.

Seurayhteisön kesken jaettuja hetkiä voi ulkopuolisen olla vaikea ymmärtää.

– Kisan jälkeisiin fiiliksiin pääsevät mukaan vain ne, jotka ovat startanneet samalta viivalta. Puhuttiin sitten veden lämpötilasta tai siitä, kuinka jalat kramppasivat jossakin tietyssä juoksun vaiheessa. Porukan kesken käytävät keskustelu on kuin omaa kieltänsä. Tämä luo ja vahvistaa koko yhteisöllisyyttä. En tekisi tätä ilman tätä porukkaa.

Joku, joka innostaa kokeilemaan

Minä pystyn ja kykenen. Nämä ajatukset siivittivät Laurellin aikanaan lajin pariin. Kunnioitus lajia ja urheilijoita kohtaan, motivoi harjoittelemaan ja jatkamaan lajin kautta opittuja elämäntapoja.

– Tarvitaan vain se joku, joka innostaa sinua kokeilemaan lajia ja tuo sinut osaksi seuraa. Minulle tämän teki mieheni.

Kipinää urheiluseurasta!

Tiesitkö, että jopa 40 % aikuista harkitsee uuden liikuntaharrastuksen aloittamista ja jo 550 000 aikuista on löytänyt paikan ja harrastuksen urheiluseurasta.

Voisiko sinun seurasi tarjota liikuntakipinää aikuisille?  

Lue lisää:

Aikuisten harrastaminen seurassa

 

Lue lisää aiheesta