Olympialaisiin valmistautuminen on tiedettä, taidetta ja tekniikkaa – urheilijan taustalla tapahtuu paljon matkalla arvokisoihin

Lajien ristiinpuhelua ja toisilta oppimista, yhteisten haasteiden ratkomista ja kaikkia lajeja palvelevia kehitystoimenpiteitä – tätä kaikkea tehdään arvokisavalmistautumisen hankkeessa Vuokatti-Rukan olympiavalmennuskeskuksessa. Urheilijalle toiminta näyttäytyy asioiden sujuvuutena. 

Yhteinen arvokisavalmistautumisen prosessi alkoi Teemu Lemmettylän toimesta nk. pikkusuksen lajien (maastohiihto, ampumahiihto, yhdistetty) suksihuollosta jo ennen Sotshin olympialaisia. Seuraaviin talvikisoihin mennessä oli hyvien kokemusten seurauksena muodostunut ajatus, että toimintaa voisi ulottaa myös valmennuksen puolelle. Pyeongchangin kisojen jälkeen alettiin tuoda valmentajia yhteen ja toiminta alkoi saada muotoaan.

– Keskeistä tässä on poikkilajisuus sisarlajien välillä, joissa kaikissa mennään pikkusuksella ja olympialaisissa vieläpä hiihdetään samoilla kisapaikoillakin. Yhteistyön mahdollisuudet ovat huollon puolella ihan ilmeiset, lajien välisellä yhteistyöllä saadaan esimerkiksi moninkertaistettua testidatan määrä, kun tehdään kilpailuvoiteluita. Meillä on huollon yhteinen datapankki, minne kaikki lajit laittavat tietonsa ja sieltä pystyvät kaikki katsomaan tiettyyn keliin tehdyt voitelut tai hionnat, kertoo Olympiavalmennuskeskuksen tutkimus- ja kehitysjohtaja Olli Ohtonen.

– Valmennuksenkin näkökulmasta yhtymäkohdat lajien välillä ovat suuret ja varsinkin nyt, kun mennään kohti Pekingiä, erityisolosuhteet tuovat tähän oman lisänsä. Siellä lajeja ovat vastassa aikaeron lisäksi esimerkiksi korkea ilmanala, kuiva ja kylmä ilma, vähälumisuus ja kova tuuli. Tärkein rooli tässä on lajien välisellä keskustelulla, se ei ilman organisointia välttämättä syntyisi itsestään. Toimintatapa on uusi, mutta valmentajat ovat kaikki tuttuja keskenään ja hyvin avoimia uudelle tiedolle. Lajien asiantuntemus on kaikkien käytössä ja toiminnalla pyritään tarjoamaan ja hakemaan tietoa, joka hyödyttää kaikkia, hän jatkaa.

Jalkautuminen arvokisoihin

Arvokisavalmistautumisen prosessia tehdään Olympiavalmennuskeskuksen alla, ei minkään lajiliiton toimesta, joten se on tasavertainen toimija kaikkien lajien suuntaan. Käytännön työssä hanke näkyy mm. arvokisoissa tuiki tarpeellisena lisätyövoimana.

– Kisakauden aikana päästään jalkautumaan käytännön töihin. Hiihdon MM-kisoissa Oberstdorfissa meillä oli mukana kolmen hengen ovk-tiimi. Teemu Lemmettylä, Juho Halonen ja minä olimme mukana sparraamassa valmennusta ratavaatimusten ym. asioiden suhteen sekä huollon tukena testaamassa suksia ja työvoimana.

– Rullahiihdon SM-kisoissa toteutettiin hankkeen tuella mittauksia kisasuorituksista. Urheilijoilla oli päällään kilpailun aikana kevyt liivi, johon oli kiinnitetty tarkkuus-gps -laitteet, joiden avulla saatiin tarkkaa dataa urheilijan suorituksesta suhteessa kilpakumppaneihin esimerkiksi missä erot urheilijoiden välillä olivat muodostuneet. Laitteiston avulla nähtiin myös käytetyt tekniikat ja muut asiat kisasuorituksen aikana. Me teemme näistä analyysit valmentajille, joilla on yleensä kädet hyvin täynnä töitä leirien ja kisojen aikaan.

Arvokisahanketta on alettu laajentaa myös rinnelajeihin, jotka pikkusuksen lajien lisäksi ovat mukana olympiavalmennuskeskuksen toiminnassa. Toimintatapaa on ajettu sisään vähitellen tänä vuonna ja yhteisesti pohdittavana aiheena myös rinnelajeissa ovat Pekingin erityisolosuhteet.

– Etenemme steppi kerrallaan, jotta ihmiset huomaavat yhteistyön hyödyt. Valmennuskulttuurit ovat erilaisia kuin vaikkapa maastohiihdossa, mutta näen kyllä hyötyjä myös rinnelajien yhteistyössä. Lumilauta ja freeski tekevät jo tällä hetkellä yhteistyötä valmennuksellisesti ja leiripaikkojen suhteen, Olympiavalmennuskeskus tarjoaa tukea esimerkiksi testaamiseen. Toimintatapoja haetaan pikkusuksen mallin mukaan.

Urheilijalle toiminta näyttäytyy niin, että asiat menevät hyvin eteenpäin. Muulla tavalla sen ei pidä näyttäytyäkään, sillä esimerkiksi sparraus on apuna valmentajille, jotka sen avulla pystyvät miettimään kaikki mahdolliset valmennukseen vaikuttavat asiat kisoja kohti mentäessä.

– Monenlaisia asioita toki tehdään, esimerkiksi tänne Vuokattiin on rakennettu arvokisojen simulaatioympäristöt hankkeen tuella. Urheilijan ei kuitenkaan tarvitse tietää muuta kuin, että on luotu mahdollisuus simuloituun kisaympäristöön. Olympiakisat ovat suunnitelmallisesti mukana ja harjoitusprosessi etenee sitä kohti, mutta apu urheilijoille tulee nimenomaan valmentajien sparrauksen kautta.

Tutkimus- ja kehitystyön kautta tulosta huippu-urheiluun

Arvokisahanke liittyy vahvasti myös Vuokatti-Rukan olympiavalmennuskeskuksessa tehtävään tutkimus- ja kehitystyöhön. Kehitystoiminnassa tavoite on saada nopeasti tulosta huippu-urheiluun, kun taas tutkimustyössä aikajänne on pidempi. Olympiavalmennuskeskuksessa tehtävässä työssä keskeistä on saada hyötyjä kilpailusuoritukseen ja valmennusprosesseihin. Tutkimuksen ja kehitystyön kohteet löytyvät lajien tarpeista. T&K-toiminnassa OVK Vuokatti-Rukan keskeisiä kumppaneita ovat Jyväskylän yliopiston Vuokatin liikuntateknologian yksikkö. Yksikössä on osaava henkilökunta ja paljon kokemusta esim. erilaisten urheilumittauksissa käytettävien anturiratkaisujen ja mittaussovellusten toteutuksesta. Toinen tärkeä kumppani on Kilpa- ja huippu-urheilun tutkimuskeskus KIHU, jonka kanssa kehitystoimia toteutetaan yhteisyössä lumilajein huippu-urheilun tueksi.

– Suomessa on pitkät perinteet urheilututkimuksessa. Jo 80-luvulta Paavo Komi ja muut ansioituneet herrat tekivät hyvin läheistä työtä huippu-urheilun kanssa. Täällä pyritään tekemään samaa lumilajien kanssa. Yksi osa tätä ovat Jyväskylä yliopiston väitöskirjatyöt, joilla saadaan lisätietoa lajeista. Meillä on lajiorientoituneita väitöskirjaopiskelijoita, kuten Jussi Piirainen ja Teemu Lemmettylä, joten työssä on koko ajan vahva linkki käytäntöön. Valittuja aiheita pitää jäntevästi viedä eteenpäin ja pyrkiä aina fokusoitumaan niihin, jotka ovat hyödyllisiä tuloksen tekemisen kannalta. Poikkilajillisuus on tässäkin merkittävässä roolissa, eikä vähiten resurssien näkökulmasta, toteaa Ohtonen.

Pekingin ladut testissä vasta virtuaalisesti

Normaaliolosuhteissa näin lähellä kisoja tulevien olympialaisten kisalatuja ja olosuhteita olisi käyty katsomassa jo useita kertoja. Koronapandemian vuoksi Pekingissä ei ole päästy käymään kertaakaan. Ohtonen ja Lemmettylä olivat kuitenkin kolme vuotta sitten Peking Sport Universityn kongressissa luennoimassa ja samalla matkalla tarjoutui mahdollisuus käydä katsomassa keskeneräisiä kisaratoja. Onneksi niin, sillä heidän silloin ottamistaan kuvista ja kisajärjestäjien tarjoamista tiedoista on rakennettu JYU:n liikuntateknologian yksikön ja Kajaanin ammattikorkeakoulun kanssa simuloitu virtuaaliympäristö, jossa urheilijat ovat päässeet ottamaan tuntumaa latuihin.

– Virtuaaliympäristöt on tehty perustuen paikallisiin karttapohjiin, joita on saatavilla rajoitetusti sekä profiilikäyriin ja kuviin, joita otimme silloin kolme vuotta sitten. Lisäksi meillä on kisajärjestäjien tarjoamat materiaalit eli lajimanuaalit sisältäen ratojen rataprofiilit sekä videopätkiä viime vuoden harjoituskisoista. Aika vähistä eväistä nämä on siis parsittu kasaan, mutta tällä teknologialla on onnistuttu luomaan hyvinkin todenmukaiset oletustekstuurit ladusta ja ympäristöstä. Esimerkiksi Oberstdorfista tehtiin viime kaudelle sprinttirata ja siitä tuli lähes identtinen oikean kanssa.

– Sanoisin, että sprintin suhteen simulaatioilla on iso merkitys. Sprintissä rataprofiili vaikuttaa varmasti myös tiettyihin taktisiin asioihin, esimerkiksi missä kohtaa kisassa tehdään mitäkin. Normaalimatkojen osalta merkitys on hiukan pienempi, koska lenkit tiedetään vain pääpiirteissään. Viimeistä tietoa, mikä yleensä on ollut jo tässä vaiheessa, ei ole. Vahva käsitys on kyllä, koska Pekingissä latujen perusvire on hyvin samantyyppinen. Siellä on paljon polveilevaa, loivahkoa nousua. Pääsääntöisesti nousuja ja laskuja vuorenrinteessä.

– Pekingin päästä on virallisesti ilmoitettu, että tällä hetkellä joulukuun lopussa on mahdollisuus lyhyeen testisessioon ja silloin meillä pitää olla paljon hiihtovoimaa, että päästään testaamaan mahdollisimman paljon. Testaaminen on kaikista kriittisintä, koska paikka on uusi. Käytännössä muut kuin kiinalaiset eivät ole päässeet kisaratoja hiihtämään ja testaamaan sillä lumella.

Iivo Niskasen valmentautuminen kohti Pekingiä sujunut suunnitelmien mukaan

Arvokisavalmistautumisen hanke näkyy Ohtoselle myös oman valmennustyön kautta. Suuri yleisö tuntee hänet ennen kaikkea Iivo Niskasen henkilökohtaisena valmentajana. Valmentaja-urheilija -parin matka kohti Pekingin olympialaisia on sujunut pääasiassa suunnitelmien mukaan. Olympialaisten korkean paikan olosuhteet ja rataprofiilien vaatimukset on huomioitu päivittäisen valmennuksen suunnittelussa.

– Treenikausi on mennyt ihan hyvin. Oberin kaudelle tehtiin aika rohkeitakin muutoksia harjoitteluun, mitkä eivät olleet kaikilta osin täysin onnistuneita. Sieltä on palattu hieman takaisin päin ja olympialaisia kohti mennään vähän perinteisemmällä lähestymistavalla. Erityisesti siksi, että ollaan korkealla ja koska ladut ovat sen tyyppiset, että siellä on pitkiä kuormituspätkiä, mikä Iivolle kyllä sopii tosi hyvin. Leirityskalenterissa on myös korkean paikan leiritystä huomattavan paljon, niin kuin tietysti pitääkin. Pääpiirteissään harjoituskausi on mennyt ihan suunnitelmien mukaan. Syksyä mennään jo aika pitkällä, vielä on yksi korkean paikan leiri ja yksi leiri Vuokatissa ja sitten kausi kohta pyörähtääkin käyntiin, kertoo Ohtonen.

Syyskuussa hiihdetyissä rullahiihdon SM-kilpailuissa saatiin jo suuntaa kohti tulevan talven kisoja. Niskanen nappasi voiton 16 km kilpailussa ja hiihti sprintissä hopealle Verneri Suhosen jälkeen.

– Rullahiihdon SM-kilpailut menivät hyvin pitkälle odotusten mukaisesti ja olivat tärkeä mittari syksyn harjoituskunnosta, Ohtonen kiteyttää.