Ytimessä yhteisöllisyys ja yhteistyö – verkostopäivillä keskityttiin huippu-urheilun keskeisiin teemoihin

Kaksipäiväisillä huippu-urheilun verkostopäivillä ruodittiin suomalaisen huippu-urheilun tilaa ja perehdyttiin lajien ja urheiluakatemioiden sekä valmennuskeskusten yhteistyöhön. Verkostopäivät kokosi Helsingin keskustaan 200 huippu-urheilun toimijaa, ensimmäistä kertaa yhteen lähes kahteen vuoteen.

Suomi on monipuolinen urheilumaa ja menestys tulee monesta lajista, emme ole yhden lajin varassa. Näin totesi Huippu-urheiluyksikön johtaja Mika Lehtimäki verkostopäivien alkajaisiksi. Tulosten analysoinnin sijaan Lehtimäki nosti puheessaan esille huippu-urheilun muutostekijöitä ja urheiluyhteisön mahdollisuudet vaikuttaa urheilun resursointiin.

– Tokion olympialaisten jälkeen saimme positiivista palautetta myös mediassa joukkueen hyvästä ilmapiiristä ja raikkaasta ilmeestä. Urheilijat omaksuivat ylpeästi Pohjoisen tähdet -brändin ja se näkyi koko joukkueessa. Kun suomalainen huippu-urheilu omaksuu tällaiset toimintatavat ja arvot pakottamatta, niin ollaan jo pitkällä. Urheiluyhteisön pitää yhdessä pystyä rakentamaan huippu-urheilusta kiinnostavaa, sillä hyvälle brändille löytyy tukijoita ja se taas vaikuttaa suoraan urheilun resursseihin, hän totesi.

Mitalistien matka olympialaisten palkintokorokkeelle

Yleisurheilun, jääkiekon ja lentopallon esimerkkien kautta päästiin kuulemaan eri lajien valmistautumisesta kohti arvokisoja. Tokion olympialaisiin palattiin, kun Mira Potkosen valmentaja Maarit Teuronen ja Matti Mattssonin valmentaja Eetu Karvonen kuvasivat urheilijoidensa polkua olympiamitalistiksi.

– Ratkaisevaa on keskittyminen olennaiseen. Huiput osaavat erottaa kilpailun ja suorittamisen toisistaan ja saamaan isoista kisoista lisää energiaa. Ne urheilijat, jotka eivät saavuta potentiaaliaan, ajattelevat liikaa kilpailujen suuruutta ja epäonnistumisen pelkoa, Karvonen sanoi.

– Se ratkaisee, kuinka paljon ollaan valmiita tekemään töitä. Ei se määrä, vaan laatu. Ei auta, että teet yksittäisen harjoituksen hyvin, vaan koko kokonaisuuden pitää olla hallinnassa, lisäsi Teuronen.

Olennaiseen voi oppia keskittymään hyvinkin konkreettisin keinoin.

– Meillä oli Matin kanssa puolen vuoden projekti, jossa tietoisesti poistettiin olympialaiset mielestä. Meillä oli toukokuun EM-kisojen jälkeen joka treenissä taululle piirrettynä kaksi laatikkoa. Toisessa luki 200 m rintauintia ja toisessa oli kaikkia mahdollisia muita asioita. Symbolisesti ne muut asiat pyyhittiin pois, jolloin jäljelle jäi vai olennainen, 200 m rintauintia, kuvasi Karvonen.

– Me ollaan Miran kanssa harjoiteltu tätä sellaiset 13 vuotta. Kehässä ei näe ketään muita kuin vastustajan, ei kuule ketään muita kuin oman valmentajan ja Suomen joukkueen hurrauksen. Harjoituksen kautta fokus säilyy olennaisessa, jatkoi Teuronen.

Olympialaisissa tärkeään rooliin nousivat samanlaisena toistuvat rutiinit – aivan kuten muissakin kisoissa.

– Kaikki asiat tehtiin samalla tavalla kuin SM-kisoissa tai vaikka Porin piirikunnallisissa. Jotenkin päästiin siihen tilaan, että kaikki onnistuu. Seurasin olympiakylässä Mattia ja sitä miten hän ottaa tilan haltuun. Jo starttipallin takana seisovasta Matista näki, että itseluottamus on kunnossa, kertoi Karvonen.

Molemmilla valmentajilla oli selvä ja yhteinen näkemys siitä, mikä erottaa arvokisoissa välierävaiheen urheilijan sellaisesta, joka taistelee mitaleista.

– Henkiset ominaisuudet erottavat urheilijat toisistaan. Maailman 20 parasta rintauimaria voivat näyttää ihan samalta ja heillä voi olla samanlaiset fyysiset ominaisuudet, mutta kun mennään kisoihin, kaikki muuttuu. Matin ja minun yhteistyön alussa Matti oli legendaarisen kova treenaja, mutta kisoissa ei onnistunut. Viime vuosina tilanne on muuttunut toisin päin. Minun on vaikea fyysisten testien perusteella sanoa, mikä on mennyt eteenpäin – paitsi kilpailutulos. Se on tullut henkisten ominaisuuksien kautta, kertoi Karvonen.

– Huipulla ratkaisee pää. Se, kuka syö parhaimman aamupalan ja kenellä pää toimii, vie voiton, totesi Teuronen.

Lajien ja urheiluakatemioiden sekä valmennuskeskusten yhteistyö toisen päivän teemana

Toisen päivän aluksi päästiin sukeltamaan menestystä tukevaan toimintakulttuuriin. Toisilta oppiminen on valmentamisen ydintä. Yhdessä tekeminen tuo uusia näkökulmia ja saa ajattelemaan asioita laajemmin. Se synnyttää myös uudenlaista toimintakulttuuria, jossa osaaminen kasvaa ja vaikuttaa urheilutulokseen.

– Valmennuksen asiantuntijuuden rinnalle on vähitellen saatu eri alojen asiantuntijoita, jotka lisäävät valmentautumisen laatua omalla osaamisellaan. Yhdessä tekeminen ja ymmärryksen lisääminen on keskeistä ja tavoitteena onkin rakentaa osaamiskeskittymiä, joissa yhteinen osaaminen kasvaa ja sitä pystytään hyödyntämään, kuvasi valmennuksen asiantuntija Pia Pekonen.

Huippu-urheiluprosessi toimintaympäristön näkökulmasta

Maarit Teuronen kertoi verkostopäivien ensimmäisenä päivänä Mira Potkosen olympiamitaliin johtaneesta valmentautumisprosessista. Toisena päivänä asiaa avasi Hannele Hiilloskorpi Tampereen urheiluakatemian ja Varalan valmennuskeskuksen näkökulmasta. Keskeistä kokonaisuuden kannalta oli keskinäinen luottamus, avoimuus ja yhteisöllisyys.

– Asiantuntijoita tuli mukaan ja toimintaa rakennettiin pikkuhiljaa. Maarit otti heidät heti mukaan päivittäisvalmennukseen. Pitkäjänteinen prosessi edellyttää luottamusta ja avoimuutta. Ei ole mitään mahdollisuutta, että valmentaja ja asiantuntija vetävät urheilijaa eri suuntiin, Hiilloskorpi tiivisti moniammatillisen asiantuntijatiimin toiminnan edellytykset.

Olympiavalmennuskeskusten ja lajien välinen yhteistyö

Vuokatti-Rukan olympiavalmennuskeskuksen toiminta keskittyy lumilajien ympärille. Olympiavalmennuskeskuksen johtajan Janne Vuorisen mukaan keskeistä on, että kaikki toimijat ympäristössä keskittyvät yhdessä tekemään samaa toimintaa entistä paremmin lajien, Huippu-urheiluyksikön ja toimintaympäristön yhteistyöllä. Jatkuvuus ja toiminnan laatu varmistetaan kolmella lähtökohdalla: lajien tarpeiden huomioimisella, toiminnan arvioinnilla ja poikkilajillisuudella.

– Kun resurssit on pistetty yhteen, päästään kokonaisvaltaiseen yhteistyöhön ja sen määrätietoiseen kehittämiseen. Meillä on yhteinen johtamisjärjestelmä, toimiva vuorovaikutus, kansainvälinen yhteistyö ja hyvät kontaktiverkostot, onnistuneet rekrytoinnit sekä sitoutuneet ja motivoituneet urheilijat. Kahtena pienenä lajiliittona ei olisi millään pystytty tähän kaikkeen yksin, kiteytti Freeskin ja lumilautailun urheilujohtaja Jussi-Pekka Kinnunen.

Helsingin olympiavalmennuskeskus on osa Pääkaupunkiseudun urheiluakatemian Urhean kokonaisuutta ja kaikilla mukana olevilla lajeilla on vahva urheiluakatemiatausta. Olympiavalmennuskeskus tehostaa tällä hetkellä jalkapallon, koripallon, purjehduksen, judon, yleisurheilun, miesten telinevoimistelun ja rytmisen voimistelun toimintaa.

– Asiantuntijat ovat lähellä valmennuksen tukena ja auttavat minua omassa työssäni joka päivä. Jokapäiväinen sparraus ja yhdessä tekeminen on ihan olennaista tässä tekemisessä, kiteytti HFA Märsky-ohjelmasta vastaava päävalmentaja ja U15-tyttöjen päävalmentaja Pekko Söderström.

Miten tehdään huipuista vielä parempaa?

Valmentajien ja asiantuntijoiden määrän lisääntyessä on Kuortaneen valmennuskeskuksessa ja Etelä-Pohjanmaan urheiluakatemiassa tartuttu yhteisöllisyyden teemaan. Tavoitteena on parantaa ja kehittää päivittäistä arjen valmennusta. Prosessi käynnistettiin valmentajien työn tukemiseksi ja antamaan eväitä asiantuntijatoiminnan johtamiseen. Valmennuksen kehityspäällikkö Arto Sieppi sparraa valmentajia heidän työssään. Hänen työnkuvansa on vahvistaa ja kehittää yhteistyötä ja kohdata valmentajia heidän arjessaan.

– Haluamme nostaa valmennuksen ja urheilun uudelle tasolle kaikkien valmentajien kanssa yhdessä. Jokainen valmennusjärjestelmä vaatii jatkuvaa positiivista kyseenalaistamista ja älyllistä haastamista. Kansainvälinen kilpailu ja vaatimustaso nousevat koko ajan, joten on varmistettava osaaminen, olosuhteet ja intohimo sekä oltava kunnianhimoinen, määrätietoinen ja voitontahtoinen, kuvasi valmennuskeskuksen johtaja Tapio Korjus.

Urheilijalle tunnistettava ja tunnustettu koulutus

Verkostopäivien lopuksi urheiluakatemiaohjelman johtaja Antti Paananen avasi urheilijan koulutuksen kokonaisuutta valtion koulutusjärjestelmässä.

– Meillä on järjestelmäksi tunnistettava malli yläkouluissa ja toisella asteella. Korkea-asteelle on tulossa kriteeristö huippu-urheilijamyönteisten korkeakoulujen tunnistamiseksi. Olemme menossa kohti sitä, että urheilu ammattina tunnistetaan ja tunnustetaan myös koulutusjärjestelmän puolesta. Lisäksi lajien ja urheiluakatemioiden sekä valmennuskeskusten välille pyritään rakentamaan pitkäaikaiset kumppanuussopimukset valtakunnallisesti ja paikallisesti, Paananen kuvasi.

– Urheilijan tutkintoon meillä ei ole vielä pysyvää mallia, mutta rakenne alkaa pikkuhiljaa antamaan jo eväitä siihen. Alamme olla siinä pisteessä, että voisimme alkaa nostaa yhteiskunnalliseen keskusteluun urheilijan tutkinnon tarvetta.