Jaa artikkeli Facebookissa Jaa artikkeli Twitterissä Jaa artikkeli LinkedInissä
19.10.2021 | Huippu-urheilu | Artikkeli

Pekingin arvoitukselliset olympiaolosuhteet ovat Suomen huollolle iso mahdollisuus – ”Toimintatapamme on uniikki”

Olympiakisat ovat suksihuollon näkökulmasta iso haaste, koska kisat järjestetään lähes poikkeuksetta paikoissa, joiden olosuhteet ovat arvoitukselliset. Huoltoryhmien tiivistä yhteistyötä arvokisavalmistautumisen hankkeen kautta koordinoiva Teemu Lemmettylä näkee asetelmassa ennen kaikkea mahdollisuuden saada kilpailuetua.

Mikä yhdistää Venäjän Sotšia, Etelä-Korean PyeongChangia ja Kiinan Pekingiä? Kyseessä ovat tietenkin viimeisimmät talviolympialaisten isäntäkaupungit, mutta hiihtolajien kontekstissa ne ovat kaikki myös paikkoja, joissa lajien ”arkikilpailusarja” eli maailmancup ei koskaan käväise.

Itse asiassa samanlainen jatkumo alkoi olympianäyttämöllä jo paljon ennen 2010-lukua, mutta Olympiavalmennuskeskus Vuokatti-Rukan kautta lumilajien arvokisavalmistautumisen hanketta vetävä Teemu Lemmettylä tuli mukaan koordinoivaan tehtävään Huippu-urheiluyksikön perustamisen jälkeen, eli ennen Sotšin olympiakisoja 2014.

Maailmancup kiertää vuodesta toiseen käytännössä samoilla paikkakunnilla. Sekä ampumahiihdon että pohjoismaisten hiihtolajien MM-kisatkin ovat yleensä ennalta tutuissa paikoissa, joiden olosuhteista kaikkien maiden huoltojoukkueilla on jo vankat tiedot olemassa.

Olympialaisissa tilanne on hyvin erilainen. Olympiamitalit ovat kaikkein himotuimpia palkintoja, mutta ne ratkotaan helmikuussa Pekingissä jälleen olosuhteissa, joihin liittyy paljon arvaamattomuutta.

– Se antaa huollolle mahdollisuuden tarjota kilpailuetua. PyeongChangissakin meni hetki ennen kuin alkoi lopullisesti selvitä, millaisella kalustolla pitää mennä. Kokemuksen lisääntyessä käytetyt sukset muuttuivat koko kisojen ajan, ja esimerkiksi 50 kilometriä hiihdettiin aika poikkeuksellisilla suksilla, Lemmettylä muistelee.

– Se vaatii sekä urheilijalta että huollolta rohkeutta luottaa siihen, mitä on testattu, kun ollaan erilaisissa olosuhteissa. Maailmancupeissa tiedetään aika tarkalleen jo etukäteen, että tietyn tyyppiset sukset ovat hyviä joissain olosuhteissa. Tällaisistahan meillä ei ole vielä tietoa Pekingissä – tai siitäkään, mikä runkomalli joltain merkiltä toimii siellä. Ne ovat myös huoltojoukolle olympialaiset, ja minusta on hyvä, että siellä joutuu oikeasti pähkäilemään, eikä olosuhde ole kenellekään liian tuttu.

Lemmettylän vastausta ei tarvitse kauaa tulkita. Hänellä on niin kova luotto maastohiihdon, yhdistetyn ja ampumahiihdon suomalaisiin huoltotiimeihin sekä näiden väliseen yhteistyöhön, että poikkeusolosuhteet ovat suomalaisin silmin ennen kaikkea mahdollisuus.

– Näin se on ollut. Totta kai siinä on mahdollisuus molempiin suuntiin, mutta onneksi olemme olleet ihan hyvin kilpailussa mukana näissä viimeisimmissä olympialaisissa. Jokainen päivä on kuitenkin aina uusi, Lemmettylä huomauttaa.

– Meillä on hyvä ja kokenut huoltojoukkue, joten olen luottavaisin mielin. Huollossa pitää olla niitä ukkoja, jotka ovat nähneet kaikki mahdolliset kelit. Meillä sitä kokemusta on hyvin ja hiihtovoimaakin löytyy. Tilanne olisi toki eri, jos tietäisimme, että muut maat ovat siellä rampanneet koko ajan. Nyt siellä ovat päässeet olemaan vain paikalliset. Pidän sitä mukavana haasteena, että löydämme ne oikeat ratkaisut.

”Kaikki lähti aikanaan siitä, että pystyisimme hyödyntämään yhteistyötä paremmin”

Niin, se kokemus. Maastohiihdon voitelupäällikkönä toimii Mika Venäläinen ja yhdistetyn huoltopäällikkönä Pekka Kemppi. He tulivat yhtä aikaa maastohiihtomaajoukkueen huoltotiimiin jo 1990-luvun lopulla.

Lemmettylä kuvailee Venäläistä voiteluteknisesti poikkeuksellisen taitavaksi huoltomieheksi. Vahva kuopiolainen paikallisvaikuttaja on ollut välillä pois huoltotoiminnasta – toisin kuin Kemppi, joka oli ensin 14 vuotta maastohiihdossa, sitten kuusi vuotta ampumahiihdon huoltopäällikkönä ja nyt neljättä kautta samassa tehtävässä yhdistetyssä. Lemmettylän mukaan hän valitsisi kaikista maailman ihmisistä Kempin, jos pitäisi valita vastuuseen yksi huoltomies epävarmoissa olosuhteissa – jollaisia Pekingissä on luvassa.

Ampumahiihdossa huoltopäällikkönä on virolainen Marek Sander. Sanderin kokemus ei ole yhtä pitkä kuin Venäläisellä tai Kempillä, mutta hänellä on monipuolinen kokemus eri maiden huoltotiimeistä.

– En oikein tiennyt, mitä odottaa, kun Marek tuli siihen. Hän on loistava oman ryhmänsä kanssa. Hänellä ei ole niin pitkää kokemusta kuin Venäläisellä tai Kempillä, mutta hänen vahvuutensa on se, että hän on tosi avoin työlle, jota tehdään. Hänellä on rohkeutta kokeilla uusia ideoita. Hänellä on hyvä tapa ajatella huoltoa ja tiukka systeemi, johon hän luottaa, Lemmettylä kertoo.

Lemmettylä on toiminut koordinoivassa tehtävässään kohta kymmenen vuotta. Aluksi tehtävä kohdistui puhtaasti pikkusuksen lajien huoltoon, mutta viimeisimmän olympiadin aikana yhteistyö on laajentunut kahteen suuntaan: rinnelajeihin ja valmennuksellisiin aspekteihin. Toiminnan ydin on edelleen huoltotiimien yhteistyössä.

– Kaikki lähti aikanaan siitä, että pystyisimme hyödyntämään yhteistyötä paremmin. Silloin huoltoryhmien välillä oli ennemminkin kilpailuasetelma – tai vähintäänkin tilanne, että kaikki tekivät vähän omillaan töitä. Lähdimme alusta asti yhtenäistämään toimintoja ja miettimään yhdessä, miten toimitaan. Kaikki tekevät toki yhä omalla tavallaan, mutta keskusteluyhteys on vahva ja kieli on yhteinen. Sitä kautta tietoa ja osaamista jaetaan, Lemmettylä kuvailee.

– Jos joku tekee jotain uudempaa, se on välittömästi kaikkien käytössä. Samoin, jos joku pohtii jotain asiaa, yhteisöstä löytyy heti pari näkökulmaa asiaan. Yhteistyö on isoin asia, jota on saatu parannettua huollon osalta. Toimintamallit, tuotteet ja kuvioinnit menevät koko ajan eteenpäin – haluaisin ajatella, että olemme pystyneet nopeuttamaan sitä. Hiontojen kanssa on tehty älyttömästi töitä, ja meillä on ihmisiä ja resursseja toimia kilpailun edellyttämällä tasolla.

Yhteistyö on tiivistä. Ennen kauden alkua huoltotiimit kokoontuvat käymään läpi yhteiset asiat varusteista ja hionnoista logistiikkaan ja kausisuunnitelmiin. Keväällä on edessä uusi kokoontuminen, jossa suunnitelmien sijaan käydään läpi yhteenvedot ja otetaan oppi menneestä kaudesta. Lisäksi etäyhteyden kautta kokoustetaan kuukausitasolla.

– Käydään läpi kuulumiset, akuutit ja sparrattavat asiat. Sieltä nousee aina välillä joltakin oivalluksia, ja pääsemme jakamaan niitä kokemuksia saman tien. Tällä hetkellä huoltopäälliköillä on vähän erilaisia ajatusmalleja, mikä näkyy siinä, että hyvin usein saadaan kolme toisistaan vähän poikkeavaa näkemystä. Tämä on saatu ihan rutiinitoiminnaksi.

Uniikki toimintamalli

Kauden aikana huoltotiimit elävät omaa elämäänsä. Maastohiihdon ja yhdistetyn maailmancupit risteävät aina välillä, mutta ampumahiihdon kilpailukalenteri on täysin eriävä. Tilanne muuttuu täysin olympiakisoissa, kun kaikki lajit kilpaillaan samassa paikassa – ja lisäksi kilpailuohjelma on merkittävästi maailmancupeja tai jopa MM-kisoja väljempi.

– Toimintamallimme olympiakisoissa on sellainen, että meillä on tietty ryhmä, joka palvelee kaikkia ryhmiä. Kun he ovat jonain päivänä testaamassa kalustoa, se tieto tulee suoraan seuraaville. Ja esimerkiksi yhdistetyllä on kolmeen viikkoon kolme kilpailua, joten yhdistetyn huoltomiehet ehtivät toimia myös maastohiihdossa tai ampumahiihdossa, Lemmettylä avaa.

– Tavoite on, että pääsemme mahdollisimman lähelle yhtä huoltoa. Minulla on ollut sellainen rooli, että käyn vielä huoltopäälliköiden kanssa tiivistä keskustelua, mitkä tuotteet ovat olleet missäkin käytössä. Koko ajan sparrataan, että pääsisimme muista ohi. Se on minimitavoite, että koko kisojen ajan päästään eteenpäin – ainakin, jos olosuhde pysyy samana.

Maastohiihdossa Suomi on yksi lajin valtamaista, mikä näkyy myös reilun kymmenen hengen huoltotiimin koossa. Yhdistetyssä ja ampumahiihdossa huoltotiimit ovat merkittävästi pienempiä. Maastohiihto tarjoaakin yhtälöön ennen kaikkea lisäkäsiä – mutta yhteistyö kulkee molempiin suuntiin.

– Olemme aika kärkipäässä myös koon suhteen. Norja ja Saksa ovat selkeästi suurempia ja Venäjä on vähän oma lukunsa. Kun teemme yhteistyötä, pystymme olemaan etenkin ampumahiihdossa ja yhdistetyssä isompia kuin lukumäärät antaisivat ymmärtää. Pystymme vastaamaan isompien maiden haasteeseen, Lemmettylä kehuu.

– Maastohiihto on tietysti isoin, mutta hekin saavat jatkuvaa haastetta ja sparria toimintaansa, mitä tarvitaan, jotta ei jäädä polkemaan paikalleen. Tämä on meidän tapamme tehdä paras mahdollinen tulos. Huollossa on ihan sama, mitä muut tekevät, jos oma pesä on sekaisin. Omaa pelikirjaa pyritään tekemään mahdollisimman hyväksi. Niin kauan kuin minä olen tässä ollut mukana, olemme pystyneet vastaamaan kilpailuun ihan hyvin ja ajoittain tuomaan etua. Kömmähdykset on pystytty pitämään yksittäisinä.

Suomalainen toimintatapa on poikkeava. Jopa yhteistyö yhdistetyn ja maastohiihdon välillä on muissa maissa harvinaista, vaikka ne kilpailevat osin samoilla paikkakunnilla.

– En ihan tarkkaan tiedä muiden maiden toiminnasta, ja maiden välillä on hirveästi eroja. Paljon olemme saaneet palautetta, että toimintatapamme on uniikki. Etenkin se, että yhteydenpito on jatkuvaa ja eri lajien huoltopäälliköt toimivat paitsi pitkittäin myös poikittain. Ei se ainakaan yleistä ole, Lemmettylä vahvistaa.

Kuhinaa Pekingissä joulukuussa

Ennen Sotšia ja PyeongChangia Lemmettylä vietti viikkokaupalla aikaa tulevissa olympiakaupungeissa. Hän tutki ja kirjasi tarkasti ylös yhteiseen tietokantaan, millaista kelivaihtelu on, mihin aikaan ja missä paikoissa kalustoa kannattaa testata, millainen on lumen koostumus ja niin edelleen.

– Käytännössähän huoltohommassa on kyse siitä, että mitä parempi meidän perusvarma suoritus on, sitä paremmalla tasolla olemme. Jos siihen päälle löydetään vielä joku huippujuttu, sitten pystymme tarjoamaan kilpailuetua. Jos perusarvauksemme on ihan hukassa, aika ennen lähtöä ei riitä oikeiden tuotteiden testaamiseen. Jos lähtökohtamme on kilpailukykyinen, silloin testaaminen tuottaa hyvää, Lemmettylä valaisee.

– Perustason nostaminen on se iso juttu. Mitä vähemmän tuuria tarvitaan, aina ollaan varmemmalla pohjalla. Esimerkiksi Oberstdorfissa olimme talvella 2020, kun sinne tuli nollaräntäsade. Testasimme siinä kelissä ja tiesimme, minkälaiset tuotteet siinä toimivat. Kun vuotta myöhemmin MM-kisoissa sellainen keli tuli kesken viikon, meillä oli jo valmiina perushyviä juttuja, vaikka näimme sen kelin vasta sinä aikana. Tällaisissa tilanteissa pohjatestaamisesta voi olla iso hyöty.

Eli kertauksena: tuurilla on aina oma osuutensa yhtälössä, mutta ennakkovalmistautumisella pystyy pienentämään tuurin osuutta. Ja jos sattuu oikeaan aikaan oikeaan paikkaan testaamaan, silloin on mahdollisuudet jättipottiin.

– Juuri näin. Jos keli muuttuu vaikka juuri ennen lähtöä sellaiseksi, jossa olemme aikaisempina vuosina testanneet, silloin olemme vahvoilla. Joskus käy näitäkin, mutta perusasioiden riittävä testaaminen on se tärkein juttu. Tärkein työ yksittäisen kilpailun kannalta tapahtuu aina ennen lähtöä, mutta mistä se työ aloitetaan – siihen pystyy vaikuttamaan aiemmilla reissuilla.

Pekingissä odottaa suuri tuntematon. Toisin kuin ennen Sotšia ja PyeongChangia, Kiinassa ei ole kukaan päässyt lumiolosuhteissa käymään koronaviruspandemian takia. Tämä fakta lisää arvaamattomuuskerrointa entisestään.

Joulukuun alussa Pekingissä järjestetään yhdistetyn continental cup -kilpailu. Yhdistetyn continental cup ei kuulu varsinaisesti kauden pääkilpailuihin, mutta kyseisessä kilpailussa nähdään nyt ennennäkemätön kuhina – ainakin huoltokopeilla.

Suomestakin on lähdössä Lemmettylän lisäksi Huippu-urheiluyksikön kestävyyslajien lajiryhmävastaava Olli-Pekka Kärkkäinen, Olympiavalmennuskeskuksen tutkimus- ja kehitysjohtaja Olli Ohtonen ja yhdistetyn huoltotiimistä Heikki Tonteri sekä kahdesta kolmeen urheilijaa. Joulun välipäivinä Pekingiin on kaavailtu vielä kansainvälistä testiaikaa.

– Toivottavasti molemmat järjestyvät. Continental cup näyttäisi toteutuvan, mutta kansainvälisestä testiajasta ei ole vielä täyttä varmuutta. Molemmista on tullut ohjeet, mutta korona tuo edelleen oman mausteensa matkan järjestelyihin. Tosi perusjuttujen kannalta olisi hyvä päästä käymään – ihan jo sen takia, että päästään testaamaan matkustukset, etäisyydet, käytännöt sun muut. Kaikki testaustoiminta, mitä pystymme tekemään, on plussaa, Lemmettylä pohjustaa.

Pidempiaikaiset trendit työpöydällä

Kun eletään olympiatalvea, arvokisavalmistautumisen hankkeessa Peking on ehdottomasti tärkein maali. Työtä tehdään kuitenkin myös pidemmällä jänteellä; kun huoltopäälliköt ovat kiinni hektisessä arjessa, Lemmettylän tehtävä on seurata huoltotoimintaan vaikuttavia pidempiaikaisia trendejä.

– Esimerkiksi fluorikielto on sellainen asia, joka elää vähän omaa elämäänsä, eikä huoltopäälliköillä ole niin aikaa keskittyä sen seuraamiseen. Minä olen se ihminen, joka sitä asiaa seuraa ja nostan tarvittavat asiat esiin tapaamisissa tai kiireellisissä asioissa WhatsApp-ryhmässämme, Lemmettylä kertoo.

– Minulla on vähän laajempia kokonaisuuksia työn alla, ja pidän yllä tietoutta. Hionnat ovat sellainen yksittäinen asia, jota yksittäinen huoltoryhmä tai laji ei olisi pystynyt viemään samalla tavalla eteenpäin. Kun ne tehdään yhdessä, pystymme palvelemaan kaikkia ja saamme toisaalta myös palautetta kaikilta lajeilta yhtä aikaa.

Lemmettylän työpöydällä on myös jatkuvuuden miettiminen. Vuokatti-Rukan urheiluakatemian vaikutuspiirissä ovat käytännössä suomalaisen hiihdon tulevaisuuden toivot, joita koulutetaan jo toista talvea suksihuollon saloihin. Kokemukset ovat olleet erittäin hyviä. Koulutuksesta vastaa kokenut Mika Ström.

– Huoltopäälliköiden kalanteri täyttyy maailmancupeista talvella. Pystymme tekemään sen arvokisahankkeen kautta niin, että pystymme hyväksi todettuja toimintatapoja – toki vähän kevyempänä – tuomaan nuorille päin. Sekin on loistava esimerkki Olympiavalmennuskeskuksen ja Hiihtoliiton yhteistyöstä, että sinne on huoltopäällikkö Mika Ström yhteispalkattu, Lemmettylä myhäilee.

– Hän tekee puolet työstään kaikkien lajien kanssa ja puolet hän toimii Hiihtoliiton nuorten huoltopäällikkönä. Kun resurssia kaivetaan pikkuisen joka paikasta, Ström pystyy keskittymään siihen työhön. Hannu Hovila auttaa siinä, ja valmentajista Jussi Simula on tehnyt ison työn sen eteen. Sillä kolmikolla pystymme tekemään ihan sitä perusjuttua, että urheilijat ovat valmiita toimimaan huollon kanssa, kun he menevät arvokisoihin.

Tälläkin saralla yhteistyö toimii molempiin suuntiin. Monet Vuokatissa olevat hiihtäjät kuuluvat nuorten maajoukkueeseen, ja syksyllä tehtävä pohjatyö auttaa huoltoa talven pääkilpailuissa. Nuoret hiihtäjät saavat puolestaan peruskoulutuksen suksihuoltoon, mikä jouhevoittaa etenkin harjoitteluarkea.

– Sukset merkataan, valmistellaan ja näin edespäin. Se vapauttaa arvokisoissa aikaa ytimeen, eli suksien testaamiseen. Ja kun ne sukset on katsottu etukäteen, huoltopäällikkö tietää, että siellä on vaikkapa oikeanlaisia hiontoja. Sinne ei tule tyyppejä, joilla on pelkästään Suomen olojen hionnat, kun mennään vaikka Keski-Euroopan kuiviin olosuhteisiin. Näin pystymme varmistamaan, että urheilijoiden kalusto on soveltuvaa ja perustyöt on tehty, Lemmettylä avaa.

– Bonuksena saadaan vielä tämä koulutuksellinen puoli, ja urheilijat kasvavat siihen, että he osaavat testata suksia ja tietävät oman kalustonsa. Osalla ei välttämättä edes ole ketään henkilöä, joka pystyisi auttamaan suksien kanssa – tätä kautta meillä on henkilö, joka pystyy varmistamaan, että kaikilla on tuki näissä asioissa. Ei jää harrastaminen ainakaan siitä kiinni, että ei saisi tukea kaluston kanssa.

Lemmettylällä on Vuokatissa tapahtuvaan koulutustoimintaan myös pitkän tähtäimen suunnitelma. Ihannetilanteessa tulevaisuudessa Strömin koulutuksen hedelmiä korjataan myös maajoukkuetasolla.

– Nyt meillä on oikeasti huollon kotipesä Vuokatissa. Jos kaikki menisi hyvin, urheilijat kiinnostuisivat suksihuollosta niin paljon, että sieltä saataisiin uusia suksihuoltajiakin siinä vaiheessa, kun urheilija lopettaa uransa. Nyt siellä on paikka, jossa voi jutella suksihuollosta. Jos saisimme sellaisen syötön, että aina silloin tällöin joku päätyisi suksihuollon puolelle, se olisi ihan mahtava homma.

Olympiakomitean verkkosivuilla pureudutaan suomalaiseen suksihuollon malliin tällä viikolla. Keskiviikkona julkaistaan OlympiaCast-jakso, jonka vieraina ovat maastohiihtomaajoukkueen voitelupäällikkö Mika Venäläinen ja yhdistetyn huoltopäällikkö Pekka Kemppi.

Artikkelin kuvassa Olli Ohtonen ja Teemu Lemmettylä testaamassa suksia. Kuva: Jesse Väänänen / Suomen Hiihtoliitto