Suomalainen jäätanssi palaa parrasvaloihin Pekingin olympiakisoissa – maailmanmestari luotsaa Turkkilaa ja Versluisia kiehtovaan arvokisaputkeen

Juulia Turkkila ja Matthias Versluis tekivät suomalaista olympiahistoriaa, kun he lunastivat syksyllä vasta toisena suomalaisena jäätanssiparina maapaikan olympiakisoihin. Italialaisvalmentaja Maurizio Margaglion valmennuksessa harjoitteleva pari on kääntänyt viime vuosien haasteet voimavaraksi ja hakee tulevan talven arvokisaputkesta menestystä ja kansainvälistä kisakokemusta.

Pirkkolan jäähallissa on puolenpäivän jälkeen hyvin tilaa. Vasta-ajettu jää odottaa Helsingissä harjoittelevia jäätanssipareja, jotka astelevat kaukaloon ja aloittelevat alkulämmittelyrutiininsa.  Lämmittelyt ovat paikallaan, sillä lämpömittari hallin sisäpuolellakin näyttää vain muutamaa astetta plussan puolelle. Italialaisvalmentaja Maurizio Margaglio saapuu paikalle ja harjoitukset voivat alkaa. Iltapäivän ohjelmassa on vapaatanssin hiomista, aamupäivän harjoitus pyhitettiin rytmitanssille.

Margaglio tietää, mistä hän puhuu – ainakin silloin, kun keskustelun aiheena on kansainvälinen menestys jäätanssissa. Suomeen 2012 muuttanut italialainen voitti omalla urallaan jäätanssissa olympiapronssia ja palkintokaapista löytyvät myös MM- ja EM-kulta.

Margaglio aloitti seuravalmentajana Helsingin Luistelijoissa, josta hän siirtyi nuorten olympiavalmentajaksi vuonna 2016. Margaglio ryhtyi kehittämään suomalaista jäätanssia yhdessä hyvän ystävänsä Susanna Rahkamon kanssa ja pitkän aikavälin tavoitteena oli perustaa kansainvälinen jäätanssikoulu Suomeen.

Juulia Turkkila ja Matthias Versluis hiovat Pirkkolan jäällä vapaatanssin osia ja saavat jatkuvaa palautetta arvokisamitalistilta. Pari saavutti syyskuussa historiallisen maapaikan Pekingin olympiakisojen jäätanssiin. Edellisen kerran suomalainen jäätanssipari nähtiin olympialaisissa vuonna 1994, kun Rahkamo ja Petri Kokko luistelivat Lillehammerin olympiakaukalossa.

Turkkila ja Versluis tulevat molemmat lajiin yksinluistelun puolelta. Turkkila oli yksi Suomen kärkiluistelijoista 2010-luvulla ja hän sijoittui parhaimmillaan 12:nneksi vuoden 2014 EM-kilpailuissa. Versluis oli niin ikään kotimaan kärkiluistelijoita ja hän voitti SM-kultaa keväällä 2014.

Vuonna 2016 Turkkila pohti oman uransa jatkoa yksinluistelijana ja otti yhteyttä Versluisiin. 27-vuotias luistelija luisteli oman kilpailukautensa loppuun, mutta suostui sen jälkeen uuteen haasteeseen.

– Minulla oli 2016 alkuvuodesta loukkaantuminen kesken kauden ja mietin siinä oman urani jatkoa. Useat eri loukkaantumiset hidastivat kehitystä yksinluistelussa ja Maurilla (Maurizio) oli jo rakenteilla jäätanssiryhmä. Olin yhteydessä häneen ja ajattelin, että tämä voisi olla hyvä vaihtoehto, Turkkila kertoo.

– Omalla kohdallanikin oli muutamia loukkaantumisia yksinluistelijana. Sen lisäksi miesten puolella yksinluistelu on melko yksinäistä puuhaa Suomessa. Harjoittelin paljon yksin jäällä ja harjoitusseuran perässä olisi pitänyt muuttaa ulkomaille, Versluis kertoo.

Vaikka molemmat, Turkkila ja Versluis, olivat jo menestyneitä yksinluistelijoita, oli jäätanssin maailma heille täysin uusi kokemus. Harjoittelu alkoi parin mukaan “nollista” ja ensimmäiset kuukaudet menivät lajin opettelussa. Margaglion mukaan hän kertoi parille heti kättelyssä, että ensimmäiset kolme kautta menisivät enemmän tai vähemmän lajin opettelussa. Luistelutaitoa oli, mutta lajikohtaiset vaatimukset olivat nyt kokonaan uudet.

– Paljon piti oppia uutta, luistelutekniikkakin on erilainen jäätanssissa kuin yksinluistelussa. Kaksi ensimmäistä kautta meni lajin opettelussa. Suoriuduttiin erilaisista elementeistä, mutta ei pystytty vielä hyödyntämään koko potentiaalia. Kolmannella kaudella yhteinen liikekieli löytyi jo paremmin ja kehitystä tuli nopeammin, Turkkila kertoo.

Loukkaantumiset ja pandemia on käännetty voimavaroiksi

Turkkilan ja Versluisin jäätanssiura lähti melko nopeasti nousuun ja pari sai kaudella 2018-2019 tärkeää arvokisakokemusta sekä EM- että MM-kilpailuista. Nousujohteinen kehityskaari sai kuitenkin takaiskun seuraavana syksynä, kun pari kaatui viimeistelyharjoituksessa. Loukkaantumisesta kuntoutuminen otti oman aikansa ja siihen perään koronapandemia tyhjensi kansainvälisen kilpailukalenterin lähes kokonaiseksi vuodeksi.

– Pandemian alussa oli pidempi tauko jääharjoituksista, mutta silloin panostettiin erilaisiin oheisharjoituksiin muun muassa Zoomin välityksellä. Nyt viime aikoina harjoittelu on onneksi onnistunut hyvin, Versluis kertoo.

Kun pari pääsi takaisin jäälle, he keskittyivät perusasioihin ja rakensivat pohjia tulevan kauden koitoksia varten – ja se näyttää toimineen. Olympialaisten maapaikka irtosi karsintakilpailun voitolla Saksan Oberstdorfissa syyskuussa ja lokakuussa pari luisteli ennätyspisteensä 185,19 Finlandia Trophyssa.

– Syksyn tulosten takana on onnistunut kesäharjoittelukausi. Aloitimme kokonaisten ohjelmien tekemisen myös normaalia aiemmin ja halusimme olla valmiina syksyn olympiakarsintaa ajatellen, Versluis kertoo.

Ensi talvena kansainvälisiä kilpailuja riittää ja ohjelmassa on peräti kolmet arvokilpailut. EM-kilpailut luistellaan tammikuussa Virossa, olympiamitalit jaetaan helmikuussa Pekingissä ja MM-titteli menee jakoon maaliskuussa Ranskassa.

Versluis ja Turkkila pitävät kauden jokaista kilpailua tärkeänä näyttöpaikkana, mutta erityishuomiota saavat EM-kilpailut. Jos suomalaispari sijoittuu kymmenen parhaan joukkoon, vuoden 2023 EM-kotikisoihin Suomelle aukeaa myös toinen paikka jäätanssiin. Se olisi arvokas, sillä niin ikään Margaglion alaisuudessa harjoittelevat Yuka Orihara ja Juho Pirinen ovat myös nousseet kansainväliselle tasolle.

– Mielestäni EM-kilpailut ovat hyvä näytönpaikka meille. Sillä tasolla meillä on hyvä potentiaali ja iskukyky. Keskittyminen on jo käynnissä arvokisoja kohden ja on mukavaa, että niitä riittää tälle talvelle noin kuukauden välein. Siinä ajassa ehtii hyvin valmistautua aina seuraavaan koitokseen, Turkkila toteaa.

Vaikka muutamat loukkaantumiset ja koronapandemia ovat aiheuttaneet omat haasteensa viimeisten kausien aikana, ei parin usko omaan tekemiseensä ole horjunut. Kaksikko sanoo ymmärtävänsä, kuinka paljon perustyötä lajin huipulle nouseminen vaatii, eikä pikavoittoja ole tarjolla. Usko omaan potentiaaliin on antanut parille henkistä voimaa vaikeuksien keskellä.

Mitä Margaglio odottaa suojateiltaan tulevissa arvokilpailuissa? Italialaisvalmentaja antaa syvällisemmän vastauksen ja toteaa, ettei hänellä ole tulevaisuuden paljastavaa kristallipalloa. Margaglion mukaan parin pitkäjänteinen kehitystyö on edelleen kesken ja katseet on suunnattu samalla jo pidemmälle tulevaisuuteen.

– Heidän kehityskäyränsä oli hyvässä nousussa muutama kausi sitten, mutta urheilussa kehitys on erittäin harvoin lineaarista. Loukkaantuminen ja koronapandemia hidastivat heidän kehitystään, mutta nyt he ovat jälleen oikealla tiellä, Margaglio toteaa.

– Jokainen kilpailu on tärkeä heille. He kehittyvät jatkuvasti ja pystyvät parantamaan suoritustaan lähes jokaisessa kilpailuissa. Tämä on erittäin hienoa aikaa heille, ja heidän pitää osata nauttia tästä. Mottoni heille on ollut jo pidemmän aikaa – ”vähemmän täydellisyyttä, enemmän hymyä!”

Menestyminen jäätanssissa vaatii ehjää kokonaisuutta

– Luistimet ovat edelleen melko samanlaiset, mutta lajin säännöt ovat muuttuneet hurjasti minun kilpailupäivistäni. Nykyään tekninen osaaminen on nostettu keskiöön, kun taas ennen vanhaan tuomarit keskittyivät todella paljon ohjelman tulkintaan ja sen teatraalisuuteen.

Tämä on Margaglion vastaus siihen, miten jäätanssi on muuttunut lajina tällä vuosituhannella. Hänen mukaansa taiteellisuus on kuitenkin palaamassa takaisin, ja tämä näkyy kaikkien hänen valmennettaviensa parien harjoittelussa. Välillä tekniset yksityiskohdat saavat väistyä tunteen ja tulkinnan edestä.

Margagliolla on omakohtaista kokemusta siitä, mitä kansainväliseen menestykseen vaaditaan jäätanssissa. Raudanluja fyysinen kunto on ehdoton lähtökohta. Urheilijoiden pitää olla voimakkaita, nopeita ja kestäviä. Kehonhallinta ja -liikkuvuus viedään kaukalossa äärimmilleen. Jäätanssi on kuitenkin kokonaisuudessaan laji, jossa fyysiset ominaisuudet ovat vain puolikas lopullisesta tuloksesta.

– Urheilijaa pitää ajatella erittäin monimutkaisena kokonaisuutena. Fyysisten ominaisuuksien pitää olla erittäin korkealla tasolla, jotta kansainvälinen menestys on ylipäätään mahdollista. Jos en ole henkisesti vahva, en pysty hyödyntämään fyysisiä ominaisuuksiani, Margaglio kertoo.

Italialaisen mukaan fyysisen ja henkisen puolen lisäksi jäätanssissa on kolmas, erittäin tärkeä puoli – sielu. Jos urheilijat luistelevat vain siksi, että heidän käsketään tekevän niin, ei heidän sielunsa ole mukana. Koreografia ja ohjelma heräävät henkiin vasta silloin, kun kaikki kolme elementtiä toimivat yhdessä.

Vaikka vapaatanssin pistekertoimet ovatkin rytmitanssin vastaavia suuremmat, molempia osia harjoitellaan pitkällä aikavälillä hyvin tasaisesti. Margaglion mukaan painotukset vaihtelevat sen mukaan, missä kohtaa kilpailukautta ollaan. Tietyissä kilpailuissa sijoittuminen rytmitanssissa korkealle on tärkeää toisen kilpailupäivän luistelupaikan takia.

Margaglio muistuttaa lopuksi, että jäätanssi on urheilulajina melko nuori ja sillä on huimasti kasvuvaraa ja potentiaalia. Laji alkoi kehittyä 1950-luvulla ja se on muuttunut hurjasti viimeisten vuosikymmenien aikana.

Vaikka laji on harrastajamäärältään melko pieni ympäri maailmaa, yhdistää se kaksi erittäin suosittua liikuntamuotoa – tanssin ja luistelun. Jäätanssi on noussut lyhyessä ajassa katsojien suosikiksi, ja sitä pidetään yhtenä koko taitoluistelun mielenkiintoisimmista lajeista.

Toiminnan keskittäminen yhteen tai kahteen halliin olisi ideaalitilanne

Turkkila ja Versluis harjoittelevat Helsingissä kahdessa eri jäähallissa, Pirkkolassa ja Kaarelassa. Harjoitusaikoja löytyy kuitenkin niin nihkeästi, että joinain päivinä kaksikko joutuu vaihtamaan hallia aamuharjoituksen jälkeen. Ylimääräinen liikkuminen hallien välillä vie turhaa aikaa, eikä se ole optimaalinen vaihtoehto palautumisen kannalta. Pääkaupunkiseudulta löytyy kaikki harjoitteluun vaadittavat paikat, mutta ne ovat kaukana toisistaan ja niiden käyttömahdollisuudet vaihtelevat runsaasti.

– Ensisijaisesti olisi tärkeää, että olisi yksi keskus, jonne kaikki toiminta olisi keskitetty. Optimaalista olisi myös se, että oheisharjoitteluun vaadittavat paikat olisivat myös samassa yhteydessä. Edestakaiseen liikkumiseen eri harjoituspaikkojen välillä menee energiaa ja aikaa, Turkkila kertoo.

Margaglion mielestä toiminnan keskittäminen yhteen tai kahteen halliin tulevaisuudessa on asia, joka määrittelee pitkälti lajin tulevaisuuden kotimaassa. Valmentaja kehuu yleisellä tasolla pääkaupunkiseudun tilannetta, mutta häneen mukaansa huippu-urheilijoiden kohdalla harjoitusolosuhteissa olisi vielä parannettavaa.

– Milanon kokoisessa kaupungissa on yksi jäähalli, jota käyttävät kaikki lapsista ammattilaisiin. Pääkaupunkiseudulla on useita eri halleja, mutta emme silti pysty keskittämään toimintaa yhteen tai kahteen halliin. Kaikki suuret taitoluistelukoulut Yhdysvalloissa, Kanadassa ja Venäjällä ovat keskittyneet yhteen paikkaan, italialainen kertoo.

Jos kaikki menee Suomen Taitoluisteluliiton toiveiden mukaisesti, Helsingin Myllypuroon nousee lähitulevaisuudessa harjoitushalli, jota voivat käyttää sekä taito- että pikaluistelijat. Oma, lajille pyhitetty harjoitushalli helpottaisi tämän hetken suurinta ongelmakohtaa – jääaikapulaa.

Versluisin ja Turkkilan mukaan yhteistyö Margaglion kanssa toimii hienosti, ja hänen kokemuksensa paistaa läpi päivittäisessä tekemisessä. Kaksikon ympärillä toimii myös tiivis tukiryhmä, johon kuuluvat muun muassa fysioterapeutit, koreografit ja tanssin opettajat.

– Meillä on ympärillä hyvä joukkue, ja Mauri on loistava päävalmentajan roolissa. Hän osaa omien kokemustensa kautta jakaa tietoa ja hän pystyy sanoittamaan asioita urheilijalle selvemmällä tavalla, Turkkila kertoo.

Teksti: Ville Lampinen