Jarno Parikka: Urheiluamikset – Yli 30 vuotta kestänyt hanke

Kaikkien kansainväliselle huipulle päässeiden urheilijoiden ura ei ole kulkenut urheilulukion kautta. Esimerkiksi moni NHL- ja Huuhkaja-pelaaja on ponnistanut ammattiurheilijan uralle ammatillisesta urheiluoppilaitoksesta eli urheiluamiksesta. Urheilulukioiden asema on vahva: erityisen tehtävän lukioiden asema on turvattu laissa ja niillä on pysyvä rahoitus. Urheiluamikset ovat käytännössä olleet hankkeiden varassa yli 30 vuotta ja niiden tulevaisuus on epävarmuuden peitossa.

Urheiluamiksissa tehdään tärkeää työtä nuorten urheilijoiden kehittymisen, kaksoisuran ja hyvinvoinnin eteen. Toiminta on hyvää, mutta vain oppilaitosten ja siellä olevien ihmisten ansiosta – koulutusjärjestelmä ei tätä tunnusta, eikä tue riittävästi. Jos tilannetta ei korjata, on opiskelijoiden yhdenvertaisuuden näkökulmasta kestämätöntä, että lukiokoulutuksessa laadukasta kaksoisuraa voi toteuttaa, mutta ammatillisella puolella ei.

Erityisen tehtävän lukioiden asema on Suomessa vahva. Toiminta tunnistetaan lukiolaissa, erityisestä osaamisesta alalla saa pisteitä hakutilanteessa ja rahoitus toimintaan on pysyvää, yhteensä noin 2,5 miljoonaa euroa 15 urheilulukiolle vuodessa. Järjestelmä siis tunnistaa erityisen tehtävän lukiot (mm. musiikki-, kuvataide-, kieli- ja urheilulukiot) hyvin. Toisin on urheiluamisten laita. Laki ammatillisesta koulutuksesta ei edelleenkään tunnista urheilijoiden ammatillista koulutusta, urheilijat eivät voi hakeutua urheilijoina urheiluamiksiin ja rahoitus toimintaan on koko toiminnan ajan ollut epäsäännöllistä ja epävarmaa sekä tasoltaan heikkoa (vuonna 2021 yhteensä 0,5 miljoonaa euroa 16 urheiluamikselle). Urheiluamikset tulisi saattaa yhdenvertaiseen asemaan urheilulukioiden kanssa.

Epäkohta on herättänyt keskustelua. Nuorten urheilijoiden epäyhdenvertaisesta asemasta kirjoitti muun muassa Yle urheiluamislaisen näkökulmasta. Samasta aiheesta kansanedustaja Janne Heikkinen jätti kirjallisen kysymyksen kysyen opetusministeriltä, miten hallitus on edistänyt urheilupainotteisten ammatillisten oppilaitosten rahoituksellista yhdenvertaisuutta urheilulukioihin nähden ja aikooko hallitus saattaa urheilupainotteiset ammattioppilaitokset lain edessä yhdenvertaiseen asemaan urheilulukioiden kanssa?

Opetusministeri Li Andersson kuvasi vastauksessaan toiminnan taustoja, mutta itse ongelmaan ei tarjottu suoraa ratkaisua. Vastauksessa todettiin ainoastaan, että opetus- ja kulttuuriministeriön käynnistämän laajan toisen asteen uudistamishankkeen yhteydessä on mahdollista tarkastella myös urheilijoille suunnatun ammatillisen koulutuksen juridista ja rahoituksellista asemaa.

Urheilulukiot ja urheiluamikset aloittivat toimintansa 1980-luvulla aluksi urheiluoppilaitoskokeiluna. Urheiluoppilaitoskokeilusta siirryttiin pysyvään malliin 1994, kun toiminta virallistettiin. Tosin vain erityistehtävän lukioiden osalta. Urheiluamikset jatkoivat toimintaansa hankkeena. Hankeputki on kestänyt jo yli 30 vuotta eripituisina jaksoina välillä päättyen kokonaan. Toiminnan pitkäjänteinen kehittäminen ja jatkuvuuden varmistaminen on tällä mallilla mahdotonta.

Tänä vuonna valmistuneessa hallituksen Koulutuspoliittisessa selonteossa ei tarjota ratkaisuja aiheeseen, itse asiassa selonteossa ei huomioida urheilijoiden koulutusta millään tavalla. Sen sijaan Valtioneuvoston liikuntapoliittisessa selonteossa (2018) todetaan: ”Nuorille urheilijoille tulee taata joustavat opintomahdollisuudet toisella asteella. Elinvoimaisesta ja alueellisesti kattavasta urheilulukioverkostosta on pidettävä huolta. Myös urheilupainotteisia ammatillisia oppilaitoksia tarvitaan ja niitä on kehitettävä yhdenvertaisesti urheilulukioiden kanssa.” Myös eduskunnan sivistysvaliokunta kiinnitti urheilijoiden koulutuksen kehittämiseen huomiota tällä viikolla mietinnössään ja edellytti urheilijakoulutuksen lainsäädäntö- ja resurssitarpeiden selvittämistä.

Nykyinen hallitus on ratkaissut ongelman väliaikaisesti jatkamalla urheiluamisten hankemaisuutta hallituskauden ajan turvaamalla rahoituksen täksi ajaksi. Pysyvää ratkaisua epäkohtaan ei ole kuitenkaan saatu ja urheiluamisten tulevaisuus on jälleen vaakalaudalla, kun hallituskausi päättyy puolentoista vuoden kuluttua.

Asia on tärkeä erityisesti nuoren urheilijan näkökulmasta. Urheilijoilla tulee olla koulutuspolut ja -järjestelmät, jotka tukevat urheilijana kehittymistä ja kaksoisuran toteuttamista. Tämänhetkinen toisen asteen järjestelmä asettaa tavoitteellisesti urheilevat nuoret eriarvoiseen asemaan. Urheilijoiden ammatillinen koulutus tulisi lukioiden erityisen koulutustehtävien tapaan lisätä lakiin ja sen rahoitus on vakinaistettava. Pysyvillä tehtävillä tulisi olla pysyvä rahoitus.

Toisella asteella urheilun ja opiskelun yhdistämisen perustana toimii Suomessa 15 urheilulukiota ja 16 ammatillisen koulutuksen järjestäjää, joiden tehtävänä on tarjota urheilusta motivoituneille nuorille ympäristö, jossa opiskelu on mahdollista yhdistää tavoitteelliseen valmentautumiseen. Näitä valtakunnallisen tehtävän saaneita oppilaitoksia kutsutaan urheiluoppilaitoksiksi.