Jaa artikkeli Facebookissa Jaa artikkeli Twitterissä Jaa artikkeli LinkedInissä
Blogi
07.09.2022 | Blogi

Petri Keskitalo: Nuorisomme hyvinvointi on vakavasti uhattuna

Liikkumattomuuden haitat Suomessa ovat kiistattomat ja ne näkyvät selvästi niin fyysisessä, henkisessä kuin sosiaalisessakin arjessamme. Kahden vuoden koronaeristäytyminenkään ei helpottanut jo muutenkin vaikeaa tilannetta. Arjestamme tuli hetkessä yhä passiivisempi. Yksinäisempi. Ja liikkumattomampi.

Liian vähäinen liikunta aiheuttaa yhteiskunnallemme valtavat kustannukset. UKK-instituutin mukaan Suomessa liian vähäinen liikkuminen aiheuttaa vuosittain yli kolmen miljardin kustannukset. Yksin liiallisesta paikallaan olostakin aiheutuu noin puolentoista miljardin euron vuosittaiset kustannukset. Totisesti näille summille olisi maassamme parempaakin käyttöä. Kansantalouden lisäksi vaakalaudalla on koko väestön hyvinvointi.

Ammattilaisten porina aiheesta olisi laajennettava koko kansan asialliseksi keskusteluksi siitä, mitä nyt tulisi tehdä. Meidän on yhteistoimin kyettävä vastaamaan tulevien vuosien väestörakenteen muutokseen ja sen tuomiin vaatimuksiin mm. terveydenhuollollemme. Liikkumattomuus on saatava käännettyä liikkeeksi; askel kerrallaan. Jokainen tekomme vaikuttaa siihen, miten hyvin tulevat sukupolvet pystyvät itsestään huolehtimaan ja miten vanhusten hoiva pystytään järjestämään.

Haluammeko edes tavoitella muutosta

Tutkimusten mukaan huolestuttavan suuri määrä lapsista ja nuorista liikkui liian vähän jo ennen pandemiaa. Kuinka paha tilanne nyt on, sitä emme vielä tiedä. Monet ovat tipahtaneet harrastuksistaan pois ja kahden vuoden tauon jälkeen uudelleen aloittaminen tuntuu vaikealta.

Peräänkuulutankin samaa kuin Olympiakomitean toimitusjohtaja Taina Susiluotojokaiselle lapselle on tarjottava mahdollisuus harrastaa liikuntaa koulupäivän yhteydessä. Tämä olisi merkittävä tuki lapsiperheille, kun harrastukset eivät venyisi iltaan, lapset liikkuisivat enemmän vanhempien ollessa töissä ja illat vapautuisivat raskaasta kuljetustehtävästä perheen yhteiseksi ajaksi. Kaikki voittaisivat tässä yhtälössä – lapset, vanhemmat, työpaikat ja koko yhteiskunta. Päästäksemme tähän lopputulokseen tarvitsemme poikkeuksellista yhteistyötä ja -tahtoa. Kysymys kuuluukin haluammeko yhteiskuntana tavoitella yllä kuvattua systeemistä muutosta?

Miksi minä, kun ei kaverinikaan

Jo ennen koronaa toteutetut tutkimukset osoittivat, että liikunnan harrastamisen esteeksi on nousemassa myös se, etteivät kaverit harrasta tai arvosta liikuntaa. LIITU 2018 ja 2020-tutkimukset kertoivat karusti, että joka kolmas 11–15-vuotias ja lukioikäinen vastaaja totesi, etteivät hänen ystävänsä harrasta liikuntaa. Lisäksi joka kolmas 11–15-vuotias ja joka neljäs lukioikäinen kuvasi, että liikunnan harrastamisen arvostus kaveripiirissä on vähäistä.

Tutkimusten mukaan yhä useammalla nuorella on myös nykypäivänä puutteelliset liikunnallista elämäntapaa tukevat sosiaaliset verkostot. Moni 16–20-vuotias vastaaja suri, ettei ole saanut koskaan, tai enintään harvoin, liikunnallista tukea vanhemmiltaan tai ystäviltään. Olemme siis tilanteessa, jossa yhä suurempi rooli liikuntaan kannustamisessa, ohjaamisessa ja innostamisessa on siirtymässä yhteiskunnalle ja mm. koulujen tarjoamille mahdollisuuksille.

YK:n lasten oikeuksien mukaan jokaisella lapsella on oikeus varttua yhteiskunnassa, jossa voi kasvaa terveeksi aikuiseksi. Rohkenemmeko pohtia tämänhetkisen yhteiskuntamme rakenteiden muuttamista siten, että ne mahdollistaisivat aiempaa paremmin kaikille liikkumisen ja sen hyödyt? Jos näin on, tarvitsemme toimenpiteisiin aimo annoksen pitkäjänteisyyttä, sillä lyhytkestoisilla hankkeilla emme ratkaise menneinä vuosikymmeninä kumuloituneita haittoja.

Millaisen liikkumisjalanjäljen jätän jälkeeni?

Koululaisten liikuntaa ja harrastustoimintaa tukemalla panostamme tulevaisuuteen – lasten ja nuorten kasvuun, kehitykseen ja hyvinvointiin. Nyt on aika miettiä, millaisen liikkumisjalanjäljen haluamme tuleville sukupolville jättää. Yhdessä keksimme varmasti ratkaisuja kysymyksiin kuten, miten toimintaa voi organisoida aiempaa paremmin, mistä löytyy osaavia ohjaajia ja sopivia tiloja sekä miten yhä useampi harrastus olisi avoimempi kaikille.

 

Liikuttaako tämä aihe sinua?

Nyt on aika yhteiskunnalliselle keskustelulle. Kutsun teidät kaikki siihen mukaan! Kerro ja jaa meille omat ideasi.

 

Petri Keskitalo
Johtaja
Liike ja liikunnallinen elämäntapa

Tämä blogi on osa Suomen Olympiakomitean, Suomen Paralympiakomitean sekä liikunnan aluejärjestöjen yhteistä lapset ja nuoret liikuttaa -blogisarjaa. Sen avulla halutaan herättää julkista keskustelua lasten ja nuorten oikeuksista ja mahdollisuuksista harrastaa liikuntaa koulupäivän yhteydessä. Uskomme, että yhdessä voimme aikaansaada merkittävän muutoksen lasten ja nuorten sekä koko yhteiskunnan hyvinvoinnissa. 

Lapset ja nuoret liikuttaa -blogisarja:
Aija Saari: Pitääkö kaikkien päästä mukaan?

Lue myös:
Liikunta- ja urheiluyhteisön kehittämisehdotuksia Harrastamisen Suomen mallin jatkoon
Liikunnan ja urheilun eduskuntavaalitavoitteet

Lue lisää aiheesta