Pia Pekonen: Vastuullisuus valmennuksessa ei koske minua?

Mitä tulee mieleen sanasta vastuullisuus? Tai vastuullisuus urheilussa? Vastuullisuus valmennuksessa? Ajatteletko, että se on sellaista viherpiiperryshommaa eikä koske minua? Tai että se on jotain urheilun ja valmennuksen ulkopuolista juttua, jonka joku muu saa hoitaa.

EI.

Vastuullisuuden tulee olla sisäänkirjoitettuna kaikkeen tekemiseen. Se on toiminnan ydin.

Minua häiritsee vastuullisuuskeskustelussa ja -toimenpiteissä se, että vaaditaan erilaisia vastuullisuusohjelmia ja nettisivurakennelmia, ja pohditaan, miten reagoidaan, kun on ongelmia. Sen sijaan, että puhuttaisiin, ja ennen kaikkea toteutettaisiin, vastuullisuutta konkreettisesti jokaisen ihmisen tekoina ja arvovalintoina. Vastuullisuuden tulee olla sisäänkirjoitettuna asenteisiin ja toimintatapoihin. Avaan teille sitä hieman valmennuksen näkökulmasta.

Ei himmata, mutta ei vedetä myöskään överiksi

Vastuullisuutta on se, että valmennamme laadukkaasti. Laadukas valmentaminen tarkoittaa sitä, että pidämme riman korkealla. Se tarkoittaa sitä, että toimimme tavoitteiden suunnassa ja harjoittelu on suunniteltu ja toteutetaan jokaisen yksilön tasolle sopivalla tavalla. Ei tehdä kompromisseja, ei himmata ja vedetä varman päälle, ettei vaan sattuisi mitään.

Ei myöskään vedetä liian överiksi, vaan tunnistetaan urheilija kokonaisvaltaisesti – ihmisenä, johon vaikuttavat myös harjoittelun ulkopuoliset tekijät. Valmentajan vastuulla on tarjota urheilijalle sopivan tasoista tekemistä. Se on taitoa. Se on osaamista. Se on tietämystä. Hyvä vinkki: jos et tiedä, kysy. Valmentajalla on velvollisuus ja vastuu toimia roolinsa edellyttämällä tavalla.

Valmentajan vastuullisuutta on rakentaa psykologisesti turvallinen ympäristö. Ympäristö, jossa on turvallista yrittää, haastaa ja epäonnistua, jonka jälkeen voi yrittää uudelleen. Psykologinen turvallisuus rakentuu aidosta läsnäolosta, kohtaamisista ja kiinnostuksesta. Valmentajan tehtävä on auttaa urheilijaa pääsemään tavoitteisiinsa, ei rajoittaa niitä. Valmentajan tehtävänä on siis luoda kehittymistä tukeva ilmapiiri, joka mahdollistaa myös itsensä haastamisen. Se on vastuullisuutta.

Ilman heittäytymistä ei synny tulosta

Dialogisuuden kautta syntyy toisten arvostaminen. Kun ihmisyys on aidosti läsnä, on toiminta puoleensa vetävää, innostavaa ja se mahdollistaa heittäytymisen täysillä. Erinomaisuuteen pyrkiminen vaatii heittäytymisen taitoa, ilman sitä ei voi päästä huippusuorituksiin. Se vaatii luottamusta siihen, että toimintaympäristössä jokainen uskaltaa olla oma itsensä, mutta arvostaa muita omalla käytöksellään ja toiminnallaan. Sillä on iso merkitys, miten puhumme toisillemme ja miten käyttäydymme omassa roolissamme suhteessa ympärillä oleviin ihmisiin. Kaikilla on toki vastuu, ei vain valmentajilla.

Huippu-urheilussa valmentajalla on oltava kova substanssiosaaminen. Ilman sitä ja näkemyksellisyyttä ei ole mahdollista päästä vuorovaikutuksen kautta viemään asioita eteenpäin. Yksin ei kannata yrittää, sillä näkemyksellisyys syntyy muiden ihmisten kanssa vuorovaikutuksessa. Oman osaamisen jatkuva kehittäminen, uteliaisuus ja innovatiivisuus ovat myös vastuullisuutta. Ne ovat vastuullista toimintaa siksi, että jokaisen valmentajan tehtävä on viedä suomalaista urheilua ja urheilijoita eteenpäin. Kohti menestystä, mitaleja ja ennen kaikkea kehittymistä ihmisinä.

Jos valmennus ei ole vastuullista, ei suomalaisessa urheilussa tule menestystä. Urheilu ei vedä puoleensa tai pidä mukanaan, jos se ei tarjoa paikkoja ilolle, innostukselle ja intohimolle.  Urheilu on loistava paikka itsensä haastamiselle ja erinomaisuuteen pyrkimiselle. Valmentajan vastuullinen tehtävä on tukea urheilijaa, ja itseään, voittamisen tavoittelun polulla.

Pia Pekonen
valmennusosaamisen asiantuntija