OlympiaCastissa: Miten seuraavan hallituksen tulisi edistää huippu-urheilua?
Miten seuraavan hallituksen tulisi edistää huippu-urheilua? Ville Skinnari (sd.) ja Karoliina Kähönen (liik.) ovat vieraina OlympiaCastin eduskuntavaalisarjassa. Eduskuntavaalijaksoissa keskustelemme puolueiden liikunta- ja urheilulinjauksista. Jakson aiheena on huippu-urheilun edistäminen.
Ota OlympiaCast kuunteluun näistä palveluista:
OlympiaCast on Suomen Olympiakomitean tuottama podcast-sarja, jossa nostamme esille liikunnan ja urheilun ilmiöitä, tarinoita ja ihmisiä. Meidät löydät yleisimmiltä podcastin tarjoajilta.
Kaikki OlympiaCast-jaksot löydät täältä.
Jakson tekstivastine:
Toni Ahva: Tervetuloa OlympiaCastin seuraan! Kuuntelet Suomen Olympiakomitean tuottamaa podcastia, jossa sukellamme liikunnan ja urheilun, ilmiöiden, ihmisten ja tarinoiden pariin. Tämä jakso on osa eduskuntavaalisarjaamme, jossa eduskuntavaaliehdokkaat keskustelevat liikunnasta ja urheilusta. Minä olen Toni Ahva ja meillä on vieraana tänään kaksi eduskuntavaaliehdokasta. Ensimmäisenä ehdokkaana Karolina Kähönen, joka on Liike Nytin ehdokas Pirkanmaan vaalipiiristä. Kähönen työskentelee Liike Nyt -eduskuntaryhmän pääsihteerinä ja toimii puolueensa varapuheenjohtajana. Ja toisena keskustelijana meillä on Ville Skinnari, joka on sosiaalidemokraattien ehdokas Hämeen vaalipiiristä. Skinnari on kehitysyhteistyö- ja ulkomaankauppaministeri ja entinen jääkiekkoilija. Tässä podcastissä kuulemme ehdokkaiden ratkaisuja huippu urheilun edistämiseksi. Tervetuloa OlympiaCastiin eduskuntavaaliehdokkaat Ville Skinnare ja Karolina Kähönen.
Toni Ahva: Tässä podcastissä sukellamme huippu-urheilun maailmaan. Aloitetaan pienellä alkulämmittelyllä. Me tiedämme, että huippu-urheilu rakentaa yhteishenkeä, inspiroi, synnyttää elämyksiä, sykähdyttää. Kysyisin, mikä urheiluhetki teitä on sykähdyttänyt tässä viime aikoina. Jos Karoliina aloittaa.
Karoliina Kähönen: Mä tulen tuolta Tampereelta, niin kyllä se toi jääkiekko on. Meillä on siellä aivan uusi hieno halli ja siellä sitten jääkiekko on tullut viime aikoina kyllä käytyä katsomassa.
Ville Skinnari: No toki kyllä jääkiekko maailmanmestaruus Tampereella, mutta kyllä mun täytyy sanoa, että tunteisiin meni kaikkein eniten paralympialaiset, joissa sain olla paikan päällä ja nähdä se valtava intohimo, tahto, esimerkillä johtaa ja se tasa-arvotyö, mitä Suomikin on ollut tekemässä, niin kyl mä nostasin oikeastaan tämän sellaiseksi, mikä mulla meni niin kuin tunteisiin kaikista eniten.
Toni Ahva: Kiitos. Nyt lähdetään keskustelemaan sitten siitä, että miten me saadaan näitä sykähdyttävää urheiluhetkiä lisää. Puhutaan aluksi rahasta. Tällä hallituskaudella on saatu huippu-urheiluun lisärahoitusta urheiluakatemioille ja valmennuskeskuksille ja sitten lajien tehostamistukeen. Kysyisinkin, että miten te näette ja teidän puolueenne näkee huippu-urheilun rahoituksen nyt tulevalla hallituskaudella? Tulisiko huippu-urheilun rahoitusta kasvattaa? Ja jos kyllä, niin mihin lisäykset tulisi kohdentaa?
Ville Skinnari: Tällä hallituskaudella on onneksi pystytty lisäämään rahoitustakin ja paljon on saatu aikaiseksi, mutta täytyy olla rehellinen, että se maailma mihin nyt tuleva hallitus lähtee, ja hallitusneuvottelijat, on erittäin haastavat taloudellisesti. Huippu-urheilun osalta pohjoismaisesti tai kansainvälisesti vertaillussa Suomen tilanne ei ole huono. Eli käytännössä mä en usko, että se on välttämätöntä sinänsä kasvattaa suoraa tukea, mutta rakenteita tulee uudistaa siten, että liikunnan ja urheilun rahoituspohjaa kasvatetaan kaiken kaikkiaan järjestelmän omien toimijoiden kautta. Ja samalla tietenkin rahoituksen rakentaminen ja rahoituspohjan kasvattaminen on kaikkien intressi. Yksi konkreettinen esimerkki tukirakenteiden osalta on lahjoitusten vähennyskelpoisuuden tuominen osaksi lainsäädäntöä, mutta samalla tietysti jos verrataan huippu-urheilun satsauksia sekä valtiotasolla, mutta erityisesti myös elinkeinoelämän osaltani, niin olemme kyllä pohjoismaalaisittain jäljessä, että siinäkin mielessä myös haastan elinkeinoelämää pitkäjänteisempään yhteistyöhön. Jolloin me tuodaan sitä ennustettavuutta, jotta me voi saada sitä huippu-urheilijan tukipalveluihin siihen, että se urheilija on aidosti keskiössä, mutta samalla tietysti tehdään rahoituspäätökset nykyisenkin mun mielestä ihan liian lyhyellä syklillä, siitä puuttuu pitkäjänteisyys. Ja jos vaaditaan oikein selkeää lisäystä, niin kohdennus voisi olla valmennuskeskuksiin ja samalla pitää katsoa tietysti urheiluakatemiat, mutta kyllä meidän täytyy nyt katsoa läpi koko meidän kilpaurheilu, huippu-urheilun tavallaan yhteinen tekeminen. Mun mielestä meiltä puuttuu tällä hetkellä se yhteinen iso tavoite ja se tavoite ohjaa, niin kuin urheilussakin tässä meidänkin lajissa, tavoite ohjaa toimintaa. Ja sit kun löydetään se huippu-urheilun, mutta samalla se kolmion pohja, niin kuin mä sanoin Yle Urheilun paneelissakin Urheilugaalan yhteydessä, niin torilla ei tavata kahdenkymmenen vuoden päästä, jos ei tämä touhu muutu. Ja nyt mä en puhu vain jääkiekosta, vaan vertauskuvallisesti. Meillä pitää se kolmion pohja olla paremmassa kunnossa ja nyt näin ei ole. Ei tää tulevassa hallituksessa, eikä voi olla pelkän opetus ja kulttuuriministeriön asia, tää liittyy puolustukseen, tää liittyy huoltovarmuuteen tai liittyy sosiaali ja terveydenhuoltoon. Me puhutaan aina kolmen miljardin liikkumattomuudesta, ja huippu-urheilu näyttää sen tien. Huippu-urheilijat ovat ne esimerkki lapsille, nuorille, ihan meille kaikille, et me kävellään, liikutaan ja sen takia tietysti kansa haluaa menestystä. Mekin haluamme menestystä. Ja kyllä Suomen maakuvalle urheilu on edelleen ja pitääkin olla se yksi tärkein. Suomi näkyy silloin, kun Suomi voittaa ja menestyy. Se on edelleen tulosurheilua, mutta mä uskon, että kaikista puolueista löytyy se tahtotila kehittää laaja alaisesti huippu-urheilua, sitä kautta suomalaisten liikuntaa ja hyvinvointi.
Toni Ahva: Kiitos, entä Karoliina.
Karoliina Kähönen: Oon jotenkin iloinen siitä, että liikunnasta nyt puhutaan ja liikunta on yksi tärkeimpiä tulevan kevään näitä meidän eduskuntavaaliteemojamme. Se, mitä tuohon kysymykseen voisin vastata, niin rahoitusta toki voi kasvattaa, jos saadaan sponsorituloja esimerkiksi. Tällä hetkellä, kun kaikesta tavallaan kuten Ville totesi, niin tää talouden tilanne on mitä on, niin kaikesta pitää ikään kuin koittaa säästää. Niin se, että sitä kasvatettaisi, niin on toki haasteellista, mutta sitten esimerkiksi mihin erityisesti sitä tukea tarvitsee, että meillä niitä urheilun idoleita on tulevaisuudessakin, on nämä nuoret urheilijat ja heidän tilanne erityisesti siinä, kun nuoret urheilijat ei oo vielä niin hyviä, että saivat saisivat sitä taloudellista tukea, niin niitä tulisi kannustaa enemmän, jotka ovat ikään kuin nousemassa meidän tuleviksi huippu-urheilijoiksi. Eli tähän itse ainakin kokisin, että tulisi enemmän nyt meidän panostaa. Kiitos.
Toni Ahva: Kiitos ja itse asiassa mennäänkin juuri nuoriin urheilijoihin ja kaksoisuraan. Eli kaksoisuralla tarkoitetaan sitä, että urheilija pystyy arjessa edistämään tasapainoisesti sen tavoitteellisen urheilun ja sitten opiskelun tai muun työuran. Kun katsotaan taiteen ja kulttuurin aloja, niin siellähän on rakennettu koulutuspolut aina aina sieltä taiteen perusopetuksesta ammattilaisuuteen asti. Ja kun katsotaan urheilun puolella, niin koulutusasteesta ainoastaan urheilulukiot ovat saaneet pysyvän rahoituksen ja vakiintuneen aseman. Lainsäädännössä ja kysyisinkin teiltä näkökulmia tähän, että miten tulevalla hallituskaudella tulisi tukea urheilijoiden kaksoisuraa ja tätä koulutusjärjestelmää, joten miten näette tämän?
Karoliina Kähönen: Joo voisin aloittaa vaikka itse yliopistossa opiskelen, niin tavallaan näitä urheilumyönteisiä yliopistoja tarvitaan kyllä lisää. Sitä, että voidaan järjestää näitä etätyöskentelymahdollisuuksia. Esimerkkinä voisi olla tämmöinen oma tutor opettaja kenen kanssa mietittäisiin sopivan kaltainen rytmi eli tämmöinen hops opiskelusuunnitelma. Se, että on kisarupeamaa, niin se ei pidä olla este siihen, etteikö sitten opinnot voisi voisi edetä. Ja koronahan meille osoitti jo se, että on olemassa erilaisia tehokkaita työskentelytapoja siellä korkeakoulutuksen puolella. No, tuota tää on ainakin yksi tosi tärkeä, että meillä on enemmän sitä urheilumyönteisyyttä siellä tukemassa näitä urheilijoita, jotka korkeakoulututkintoa samaan aikaan suorittavat.
Ville Skinnari: Mulla oli tietysti tilaisuus olla vaalikausi 15-19 sdp:n edustajana valtion liikuntaneuvostossa ja jo silloin paljon pohdimme ja katsoimme tätä koulutusjärjestelmää, kaksoisuraa. Ja jos saa olla Olympiakomitean kanssa vähän eri mieltä, niin mun mielestä tää kaksoisura-ajattelu kaiken kaikkiaan ei voi olla sitä, että tehdään joku urheilijatutkinto, vaan se pitää mahdollistaa se koulutuspolku urheilevalle nuorelle. Ja meillä on tästä nyt esimerkkinä esimerkiksi tyttöjen osalta, naisten osalta, niin me käynnistetään nyt Päijät-Hämeessä ja Suomessa sitä kautta laajemmin ammattikorkeakoulun ja LUT-yliopiston kanssa nyt aidosti se kaksoisurapolku siten, että voi valmistua kauppatieteen maisteriksi, insinööriksi ja niin edelleen sekä kandi- että sitten maisterintasolla. Eli tässä me ollaan kyllä aika telineissä mun mielestä Suomessa kaiken kaikkiaan. Nyt tää pitää viedä kaikkiin lajeihin, joukkuelajeihin, yksilölajeihin ja täähän lähtee kaikki liikkeelle jo sieltä yläasteelta eli kaksoissuorarakenne kaiken kaikkiaan ja pitää muistaa, ettei kaikki tämän vaiheen piirissä olevat ole menossa huipulle, kuten sanoit urheilulukiojärjestelmä, itsekin käyneenä luokattoman urheilulukion, on erinomainen, mutta myös ammatilliselle puolelle ollaan tehty sitä, että ammatillisella puolella pääset mukaan, kuten pitääkin. Toisen asteen tutkinnolla pitää olla tasa-arvoinen oikeus, olet sitten lukiossa tai ammatillisessa, mutta kaiken kaikkiaan tää koulutusjärjestelmän uusiminen ja toisen asteen oppivelvollisuutta koskevat asiat, niin ne koskee toki myös huipulle tähtääviä urheilijoita. Ja hyvä niin, sillä aiemmin kaksoisurajärjestelmän tavoitteena oli, voisiko sanoa turvata toisen asteen käyminen kaikille urheilijoille. Ja sitten vielä tietysti se, että kaikessa tulee lähteä siitä, että koulutuksen toteuttajien mahdollisuus tai heillä on mahdollisuus tarjota räätälöityjä malleja, kuitenkin suorittaa tutkinto, että joustavuutta tarvitaan. Urheilijat tietävät sen, että tilanteita tulee ja loukkaantumisia tulee. Pelimatkoja tulee. Eli pitää olla tietoisuus urheilijoilla. Täs meillä on aika paljon tekemistä sitten seuroille, valmentajille, miten rahoitus turvataan, miten se tehdään. Se polku on selvä ja sitten tietysti, jos palaa vielä tähän yläkoulutoimintaan, niin kyllähän sielläkin tää urheilun laajentaminen pitää olla keskiössä, mutta kaiken kaikkiaan kysymys on urheilun ammattimaisuudesta, miten me ammattimaistetaan urheilu, miten me kehitetään urheilun toimeentuloa kaikilla tasoilla ja miten se kehitetään urheilijoiden sosioekonomista asemaa ja tää on tasa arvokysymys. Tämä on työelämäkysymys ja mä toivon, että tänään meillä on mahdollista keskustella myös urheilijan asemasta työelämästä, mukaan lukien sosiaaliturva, mukaan lukien myös rahastomallit, jotka siis ovat onneksi edenneet Suomessakin kohti Ruotsin tasoa.
Toni Ahva: Ja nyt siihen juuri nyt on se mahdollisuus. Kiitos vastauksista. Varmasti tässä urheilijoiden koulutusjärjestelmässä on vielä vielä kehittämistä, mutta mennään nyt siihen urheilun ammattilaisuuteen ja asemaan. Monesti julkisessa keskustelussa ehkä unohtuu, että aika monet, voisi sanoa, lukuisat suomalaisurheilijat yrittävät toteuttaa sitä omaa unelma-ammattiaan hyvin pienillä tuloilla. Joskus on heitetty esimerkiksi arvioita siitä, että että peräti puolet suomalaisurheilijoista elää köyhyysrajan alapuolella. Työttömyysturva, eläketurva on heikompi kuin muilla työntekijöillä. Opintotuki ei jousta. Miten kehittäisitte tätä kokonaisuutta eli urheilijoiden toimeentuloa ja sosioekonomista asemaa. Ville varmaan voi jatkaa, kun siihen siihen päätitkin.
Ville Skinnari: No mä itse oon ollut aika keskeisesti mukana tässä. Tietysti, jos puhutaan urheilijoiden sosiaaliturvasta, mutta myös toimeentulosta. Ja kuten äsken jo mainitsen tää rahastomalli, etenkin jääkiekossa on ollut meillä iso kilpailuhaitta, kun Ruotsi on tarjonnut käytännössä rajattomamman mahdollisuuden. Alkoi jo 1990-luvuilla, ja tässähän työelämäjärjestötkin on tehnyt hyvää työtä, mutta kyllä siellä meillä edelleen on rajoja. Ja eihän tää koske vaan jääkiekkoilijoita, vaan kaikkia yksilöitä. Tää koskee totta kai sitä, että me laajemmin viedään tää ammattimaisuus pitemmälle, voidaan rahastoida tuloa, voidaan luoda sitä puskuria tulevaan ja tunnustetaan urheilu ammattina ja uskalletaan ymmärtää sen ammatin erilaisuus ja riskit. Sitten tullaan tietysti työttömyysturvaan, me tullaan eläketurvaan, me tullaan ihan perusasioihin. Miten me suojellaan sitä urheilijaa loukkaantumisten, sairauksien osalta? Ja siinä tietysti rahastomalli on yksi vaihtoehto, mutta kyllä meillä minun mielestä pitää käydä myös työnantaja-työntekijä keskustelu entistä laajemmin, että kuten jääkiekosta tiedämme, niin jääkiekossa olemme järjestäytyneet mielestäni erinomaisesti. Ääni kuuluu. Tätä samaa tarvitaan muiltakin lajiliitoilta ja tietysti kannan huolta etenkin yksilölajeista. Usein tiedän sen, että me kaikki tiedämme, että siellä jos missä se ammattimaisuus on kaukana todellisuudesta. Tästä on tehty tietysti Olympiakomitea on tehnyt ihan hyvää selvitystyötä ja jos oikein olen ymmärtänyt, niin tuloksia ei ole vielä saatavilla. Toivon, että jos ja kun hallitusneuvotteluihin näitä saadaan, niin siellä sitten viimeistään päästään keskustelemaan tästäkin asiasta.
Toni Ahva: Karoliina ole hyvä.
Karoliina Kähönen: Tosiaan, jotta urheilija ensinnäkin saa jonkunlaista erityiskohtelua ja niin tulee olla tietyn tasoinen urheilija, kuten tuossa aiemmin totesin. Meillä on paljon nuoria, jotka ovat vasta ikäänkuin kasvavassa huippu-urheilijoiksi ja mahdollistamassa unelmaansa, niin tätä tavallaan notkoa meidän pitää yrittää tukea paremmin ja keskittyä siihen. Sitten on puhuttu myös siitä, tulisiko kokonaan nykyinen apuraha poistaa ja urheilijoille vaikkapa tällainen palkka, että se vaatii sen, että työllistettäisiin vaikka valtiolle hoitoala niin edelleen. Palomies poliisille puolelle. Saksassahan on tällänen, että siellä sitten ylimenoajat tehdään työtä. Tai jos loukkaannutaan, niin kuntoutetaan. Ensin sitte urheilijat opiskelevat ammatin ja sitten jäävät uran jälkeen töihin. Ja kun ura loppuu, niin on suoraan sitten paikka, missä tavallaan jatkuu se työura. Suomessa armeija on esim. tällaisia muutamia tarjonnut. Mutta jotenkin meidän pitää miettiä ja keskustella sitä, kuinka urheilijat pääsevät paremmin tähän sosiaaliturvaan kiinni. Ettei se tilanne on tällainen, kuten äskettäen on kuvattu.
Toni Ahva: Ja hyvää vauhtia keskustelulle on varmasti luvassa. Tosiaan liikuntapolitiikan koordinaatioelimen alatyöryhmä on käsitellyt näitä urheilijoiden sosiaaliturvakysymyksiä, toimeentulokysymyksiä ja varmasti tässä ihan lähiviikkoina niin on luvassa sitten siltä työryhmältä ajatuksia. Mennään sitten vielä lopuksi liikkumattomuuden haasteeseen. Meillä on se tilanne, että Suomessa ikäluokat pienenee ja lapset liikkuvat entistä vähemmän. Ja kun katson tässä LIITU-tuloksia, jotka ovat aivan tuoreita, niin jos katsotaan 15-vuotiaita poikia, niin liikuntasuositukset saavuttaa 16 prosenttia ja tytöistä vain kolme prosenttia. Ja huippu-urheiluun kytkeytyy sitä kautta, että ilman liikkuvia lapsia ei ole tulevaisuuden urheilumenestystä, joten kysyisinkin teiltä vielä tähän loppuun, että miten lisäisitte lasten liikkumista.
Karoliina Kähönen: Tämä on tärkeä aihe, ja nyt on hyvä, että siitä puhutaan. On puhuttu esimerkiksi siitä, että kouluihin tuotais lisää sitä liikuntaa. Se ei tarkoita välttämättä tuota pakollista liikuntaa lisätunteja, vaan että sitä liikkumista voi jos yhdistää joissakin oppiaineissa esimerkiksi sitten toinen, mikä on tärkeä asia. Toinen mikä on, vois tukea näitä perheitä eli vanhempien urheiluneuvontaa esimerkiksi neuvoloihin. Eli tukea sitä aikuisten liikuntaa myös, koska silloin se liikunnan kulttuuri lähti myös sieltä kotoa. Nämä on ainakin semmoset kaksi asiaa, millä lähtisin kyllä edistämään.
Toni Ahva: Sitten Ville, miten lisäisi lasten liikkumista.
Ville Skinnari: No kuten totesin jo Yleisradion suuressa vaalitentissä, niin on äärimmäisen laaja kysymys, johon pitää olla myös laajasti työkaluja ja vastauksia eli lasten liikuttaminen, niin kyllähän se on koko yhteiskunnan kannalta aivan keskiössä. Meidän työurat lyhenevät, jos lapset eivät liiku, meidän puolustuskyky kärsii. Meidän sosiaali- ja terveydenhuollon kantokyky ei kestä, mikäli me emme pysty lisäämään liikettä. Kyse ei siis ole pelkästään huippu-urheilun mahdollistamisesta, vaan ihan koko yhteiskunnan tärkeimmästä ja tärkeästä asioista. Ja lapsethan me tavoitamme parhaiten koulujärjestelmän kautta ja meidän tulee tehdä kaikki mahdollinen, että lasten liikunnan pienimmätkin esteet onnistutaan poistamaan ja me ollaan tietysti kaikki luettu nyt mediasta, miten kustannukset ovat nousseet. Me tiedetään kaikki se, että harrastamisen kalleus vaikeuttaa, esim. Helsingissä. se näkyy monella tavalla, mutta kyllä meidän pitää myös luoda olosuhteita. Keskustelin viime viikko Tukholmassa Ruotsin kollegoiden kanssa, mikä teidän ratkaisu on liikkumattomuuteen, niin vastaus oli infrastruktuurin kehittäminen. Me tarvitsemme katettuja tekojäähalleja, höntsää kaikille. Me tarvitsemme futista kaikille. Meillä pitää olla ne olosuhteet lähellä, koska olosuhde mahdollistaa. Tämähän tallainen perinteinen muna-kana -tilanne eli koulujen suunnittelussa ja kaiken kaikkiaan pitää miettiä, miten tilaratkaisut tehdään. Ne on käytössä 24/7, että tähän on myös tehokkuutta ja säästöjä ja sit tietysti pelkän istumisen vähentäminen. Itse näkisin, että kyllähän liikuntaa pitää saada koulupäivään ehkä liikuntatuntikin, mutta kaikkien aineiden yhteydessä pitää liikkua enemmän niin matematiikan kuin sitten vaikka äidinkielenkin tunnilla. Niinhän se on meillä päättäjillä ja ministereillä, nyt me istutaan kaikki päivät. Moni asia voitaisiin tehdä kävellen, keskustella ja uskokaa tai älkää tuolla maailmalla ministerit tekevät sitä. Meidänkin pitää tehdä paljon enemmän ja sitten tietysti se kaikkein tärkein asia, että miten me katsomme tätä myös sitten, kun tää talous on nyt vaalien tärkeä teema ja niin pitääkin. Näistä miljardeista on kuulkaa puhuttu pitkään. Minäkin muistan suhteellisen nuorena miehenä, että näistä on puhuttu kymmeniä vuosia, mutta miten tämä tehdään? Siksi me ollaan esitetty nyt vielä ennen vaaleja, että oikeastaan se valtiovarainministeriön koko säästötarpeen verran Suomi säästäisi, jos ihmiset voisivat paremmin. Vähemmän sydänverisuonitauteja, vähemmän diabetes kakkosta. Tämä on kaikki tehtävissä, meillä on ihan hyviä pilotteja tässä maassa ollut ja on, mutta ne on pistemäisiä. Tarvitaan systeeminen muutos ja se lähtee hyvinvointialueista, mutta se lähtee tottakai valtiovallasta ja siitä ohjauksesta, johon myös insentiivi siitä, miten ja kuinka voitais liikuntaa edistää. Mä olin viimeksi urheiluväen kanssa Tampereella ja siellä jopa muutama ammattivalmentaja oli sitä mieltä, että pitäisi olla kotitalousvähennys siitä, että jos liikkuu. Tämä on seuraavan hallituksen asia. Toivottavasti hyviä ideoita on ja toteutuskelpoisia, mutta varmasti niitä malleja löytyy, että kaikilla on mahdollisuus. Täähän koskee niin kuin ihan kaikkea. 1940-luvulla Suomi ja Ruotsi järjesti kävelykilpailun ja Ruotsin kuningas palkitsi, taisi olla Suomen latu silloinkin mukana. Me tarvitaan myös tällaisia innostavia uusia juttuja, kamppiksia ja kyl meillä eduskunnan ministereiden tehtävä on myös näyttää tietä ja motivoida ihan omalla esimerkillä. Kyllä me tarvitaan niin kuin kaikille tasoille sellaisia motivoivia juttuja. Ja mä toivon, että Säätytalolta lähtee nyt, ei pelkästään vahva viesti, vaan vahvat keinot tähän kaikkeen. Eli ei vaan OKM:n hallinnonalaa niin kuin se nyt on, vaan läpileikkaa lähes kaikki ministeriöt, lähes koko ajattelun. Hyvinvointialueet, kunnat ja kunnat, jos ketkä ovat sitten sen infrastruktuurin ytimessä. Helsingin kaupunki on erittäin suuri liikunta-alan toimija. jos katsoo vaikka rahan määrää verrattuna, esim. opetus ja kulttuuriministeriö.
Toni Ahva: Kiitos ja Karoliina haluaa vielä jatkaa tähän.
Karoliina Kähönen: Joo, jäi vielä yksi pointti tuossa sanomatta, että kyllähän koronapandemian jälkilasku nähdään vasta myöhemmin. Erityisesti huolettaa nuoret ja lapset, jotka ovat jääneet harrastuksista pois. Ja tosiaan yks konkreettinen asia, mikä jäi vielä sanomatta, on esimerkiksi tää Suomen harrastamisen mallin laajentaminen. Yhteiskunnan tulee taata jokaiselle lapselle ja nuorelle mahdollisimman yhdenvertaiset mahdollisuudet harrastaa ja liikkua. Ja tässä mielessä semmonen yksi ilmainen harrastus jokaiselle niin olisi oikein hyvä ratkaisu, mitä pitäis viedä eteenpäin.
Toni Ahva: Tässä keskustelussa on tullut paljon ajatuksia huippu-urheiluun ja ja lopussa päästiin myös tähän liikunnan, liikkumisen edistämiseen. Toivotaan, että nämä toimenpiteet etenevät, mutta nyt on vielä aika viimeisen kysymyksen ja toivoisin vähän hyvin tiiviitä, sanotaanko noin lauseen mittaisia vastauksia. Mennään sinne Säätytalolle, jonka Ville tässä mainitsi. Kysyn teiltä, että jos olet kirjoittamassa tulevaan hallitusohjelmaan yhden huippu-urheilun edistämisen toimenpiteen, niin mikä se toimenpide on ja nyt pyydän, että nostatte yhden huippu-urheilun edistämisen toimenpiteen, joka seuraavassa tulevassa hallitusohjelmassa tulisi olla.
Ville Skinnari: No kuten tuossa ihan alussa sanoin. Tämä on aina vaativa harjoitus, mutta siksi toivon, että Säätytalolla on fiksuja ihmisiä edelleen ja uskon, että näin on. Eli kyllä se lause kuuluu jotakuinkin siten, että huippu-urheilun rahoitusta ei ole välttämättä suoraan nostaa, suoraa tukea, mutta rakenteita tulee uudistaa siten, että liikunnan ja urheilun rahoituspohjaa voidaan kasvattaa järjestelmän omien toimijoiden kautta.
Toni Ahva: Kiitos. Sitten Karoliina.
Karoliina Kähönen: Joo, rakenteinen uudistaminen esimerkiksi painopisteorganisoinnista lajiliittoihin tässä tapauksessa, että yhden urheilujohtajan vuoden palkalla saa 12 urheilijaa kymmenen tuhannen euron tuen. Tässä on yksi konkreettinen tämmöinen havainnollistava esimerkki.
Toni Ahva: Karoliina Kähöinen, Ville Skinnari. Kiitos, että pääsitte OlympiaCastin vieraaksi ja paljon menestystä teille vaalikampanjoihin.
Ville Skinnari: Kiitos paljon ja tervetuloa Salpausselälle viikonloppuna. Lahdessa kisataan ja Suomi pärjää.
Toni Ahva: Tässä oli kolmas osa eduskuntavaalisarjaamme. Liikunta- ja urheiluyhteisön eduskuntavaalikampanja kiihtyy tästä kohti vaaleja ja siihen kannattaa käydä tutustumassa Olympiakomitean nettisivuilla. Nyt kiitän seurastasi ja kuulemisiin.