Maastohiihto
Maastohiihto on kuulunut olympiaohjelmaan aina ensimmäisistä Chamonix’n kisoista 1924 saakka. Aluksi hiihdettiin vain 18 ja 50 kilometrin matkoilla. Garmisch-Partenkirchenissä 1936 ohjelmaan lisättiin 4 x 10 kilometrin viestikilpailu. Naiset pääsivät mukaan olympialaduille 10 kilometrin matkalla Oslossa 1952. Miesten 30 kilometriä lisättiin ohjelmaan Cortina d’Ampezzossa 1956, ja samalla pikamatka lyhennettiin 18:sta 15 kilometriin. Toinen Cortinan kisojen uutuus oli naisten 3 x 5 kilometrin viesti. Naiset saivat 5 kilometrin pikamatkan 1964, neljännen osuuden viestiin 1976 ja 20 kilometrin kilpailun 1984.
Luistelutyylin läpimurto kaudella 1984/85 aloitti muutosten ajan maastohiihdon olympiaohjelmassa. Calgaryssä 1988 hiihdettiin perinteisellä tyylillä pika- ja keskimatkat, vapaalla tyylillä pitkät matkat ja viestit. Vuonna 1992 ohjelmaan lisättiin vapaalla tyylillä hiihdetty takaa-ajo, jonka lähtöasetelmat määräytyivät perinteisen pikamatkan perusteella. Viesteissä on samoista Albertvillen kisoista lähtien hiihdetty kaksi perinteisen ja kaksi vapaan tyylin osuutta. Salt Lake Cityn kisoissa 2002 ohjelmaan tuli henkilökohtainen sprinttikilpailu, Torinon kisoissa 2006 pariviestinä hiihdettävä joukkuesprintti. Yhteislähtöä käytettiin ensi kerran olympiakisojen henkilökohtaisilla matkoilla 2002. Takaa-ajo muutettiin vuonna 2006 yhteislähtönä hiihdettäväksi yhdistelmäkilpailuksi, jossa hiihtotyyliä vaihdetaan puolimatkassa. Muilla henkilökohtaisilla matkoilla on olympiamitaleista hiihdetty vuodesta 2002 lähtien vuoroin perinteisellä ja vuoroin vapaalla tyylillä.
Pekingin talvikisojen ohjelmassa 2022 oli kuusi miesten ja kuusi naisten maastohiihtokilpailua. Miehet hiihtivät yhdistelmäkilpailuna 2 x 15 km, naiset 2 x 7,5 km. Väliaikalähtökilpailut (miehet 15 km, naiset 10 km) hiihdetiin Pekingissä perinteisellä, yhteislähtökilpailut (miehet 50 km(lyheni sääolojen vuoksi 30 kilometriin), naiset 30 km) vapaalla tyylillä. Henkilökohtaisissa sprinteissä noudatettiin vapaata ja sprinttiviesteissä perinteistä hiihtotapaa. Pitkät viestikilpailut hiihdettiin edelleen puoliksi perinteisellä, puoliksi vapaalla tyylillä.
-
Suomalaiset lähtivät suurin toivein Chamonix’n hiihtokilpailuihin 1924, mutta saivat pettyä pahemman kerran: parhaaksi sijoitukseksi jyrkillä alppirinteillä jäi Tapani Nikun pronssimitali pikamatkalla. St. Moritzissa 1928 Suomi jäi tyystin ilman hiihtomitalia, mikä tapahtui seuraavan kerran olympiakisoissa vasta vuonna 2002. Ensimmäisen hiihdon olympiakultamitalin Suomelle otti Veli Saarinen Lake Placidin 50 kilometrillä vuonna 1932 Väinö Liikkasen varmistaessa kaksoisvoiton. Garmisch-Partenkirchenissä 1936 Suomi voitti olympiahistorian ensimmäisen viestihiihtokilpailun Kalle Jalkasen huikean ankkuriosuuden ansiosta.
Oslossa 1952 Suomi oli ensimmäisen kerran olympiakisojen menestynein hiihtomaa: Veikko Hakulinen voitti kuninkuusmatkan kuuluisalla loppuajalla 3.33.33, viestikilpailusta tuli myös kultaa, ja Lydia Wideman, Mirja Hietamies ja Siiri Rantanen ottivat kolmoisvoiton historiallisessa ensimmäisessä naisten olympiahiihdossa. Cortinassa 1956 Veikko Hakulinen jatkoi kultajuhlia 30 kilometrillä, ja Siiri Rantanen taisteli ankkurina Suomelle voiton naisten ensimmäisessä olympiaviestissä. Squaw Valleyssä 1960 Kalevi Hämäläinen ja Hakulinen ottivat kaksoisvoiton 50 kilometrillä, Suomi voitti kultaa myös miesten viestissä. Tässä joukkueessa hiihtänyt Eero Mäntyranta hallitsi seuraavia olympiakisoja Innsbruckissa 1964: kultaa sekä 15:lla että 30 kilometrillä. Mirja Lehtonen jatkoi näissä kisoissa Suomen naishiihdon mitaliperinteitä 5 kilometrin hopeallaan.
Suomen naishiihtäjät jäivät ensi kerran ilman olympiamitalia Grenoblessa 1968, ja Sapporossa 1972 sama kohtalo koitui miesten osaksi. 1970- ja 1980-luvulla maastohiihdon olympiamenestyksestä vastasivat pääosin naiset: Marjatta Kajosmaa voitti kolme mitalia Sapporossa, Helena Takalo yhden kullan ja kaksi hopeaa Innsbruckissa 1976, ja Hilkka Riihivuori kaksi hopeaa Lake Placidissä 1980. Sarajevossa 1984 Marja-Liisa Hämäläinen puhdisti palkintopöydän voittamalla kaikki kolme henkilökohtaista kultamitalia. Kultajuhlia jatkoivat vielä Marjo Matikainen Calgaryssä 1988 ja Marjut Lukkarinen Albertvillessä 1992. Marja-Liisa Kirvesniemi päätti seitsemän mitalin olympiauransa kahteen pronssiin Lillehammerissa 1994. Suomen mieshiihtäjien ainoa kultamitali tältä ajalta tuli Innsbruckin kisojen viestistä 1976. Juha Mieto jäi tosin yhden sadasosan päähän henkilökohtaisesta olympiavoitosta Lake Placidin 15 kilometrillä 1980.
Miehet ottivat vastuun Suomen hiihdon mitalimenestyksestä 1990-luvulla. Mika Myllylä voitti kolme mitalia Lillehammerissa ja otti 30 km:llä Naganossa 1998 Suomen mieshiihdon ensimmäisen henkilökohtaisen olympiavoiton sitten vuoden 1960. Harri Kirvesniemi nosti samoissa kisoissa olympiamitaliensa määrän kuuteen, pronssisia kaikki. Vuoden 2001 Lahden MM-kisojen dopingtapahtumat merkitsivät kuitenkin jyrkkää murrosta Suomen maastohiihdolle. Mitalittomien Salt Lake Cityn kisojen jälkeen Torinon kisoista 2006 heltisi yksi ja Vancouverista 2010 kaksi pronssia. Kultamitalikantaan Suomen hiihto palasi vasta Sotšissa 2014, jolloin Iivo Niskanen ja Sami Jauhojärvi ottivat olympiavoiton perinteisen tyylin sprinttiviestissä. PyeongChangissa 2018 Suomen menestys oli erinomainen: Niskanen voitti kullan 50 kilometrillä ja Krista Pärmäkoski kolme mitalia naisten henkilökohtaisilla matkoilla. Pekingin 2022 ladut siivittivät suomalaiset huimaan vireeseen: Iivo Niskanen voitti 15 km olympiakultaa ja yhdistelmäkilpailun pronssia, Kerttu Niskanen 10 kilometrin olympiahopeaa ja 30 kilometrin olympiapronssia. Parisprintissä kaksikko Iivo Niskanen ja Joni Mäki ottivat olympiahopeaa ja Krista Pärmäkoski 10 kilometrillä pronssia.
-
1924
Pronssia 18 km Tapani Niku