Jaa artikkeli Facebookissa Jaa artikkeli Twitterissä Jaa artikkeli LinkedInissä

Yhdistetty hiihto

Yhdistetty hiihto on olympiahistoriassa kokenut monia muodonmuutoksia. Vuosien 1924–48 kisoissa hiihto-osuus suoritettiin ensin, 18 kilometrin erikoiskilpailun yhteydessä. Hyppy siirrettiin kilpailun avausosuudeksi 1952. Cortina d’Ampezzon kisoista 1956 lähtien yhdistetyn hiihto-osuus on järjestetty omana tapahtumanaan. Vuosien 1956–92 olympiakisoissa mäkiosuuteen kuului kolme hyppyä, joista heikoin poistettiin laskuista. Hiihto-osuudella otettiin käyttöön ns. Gundersen-menetelmä vuoden 1988 olympiakisoissa. Joukkuekilpailu lisättiin olympiaohjelmaan Calgaryssa 1988, aluksi kolmimiehisjoukkuein hiihtomatkana 3 x 10 kilometriä, vuodesta 1998 lähtien neljän miehen voimin 4 x 5 kilometrin matkalla. Sprinttikilpailusta tuli olympialaji Salt Lake Cityn kisoissa 2002. Vancouverissa 2010 olympiaohjelmaa muutettiin jälleen: henkilökohtaisista mitaleista kamppaillaan normaalimäki- ja suurmäkikilpailuissa, joissa molemmissa hypätään vain yksi hyppy ja hiihdetään 10 km:n matka.

Suomi on osallistunut yhdistettyyn hiihtoon kaikissa talviolympiakisoissa lukuun ottamatta vuotta 1932. Norjalaiset hallitsivat yhdistetyn kaikkia olympiakilpailuja, kunnes St. Moritzissa 1948 Heikki Hasu ja Martti Huhtala ottivat Suomelle kaksoisvoiton. Neljä vuotta myöhemmin Oslossa Hasu saavutti hopeaa yhdistetyssä ja lisäksi kultaa Suomen viestihiihtojoukkueessa. Tuon ajan sääntöjen mukaan yhdistetyn hiihtäjät kilpailivat mitaleista myös samalla suoritetussa 18 kilometrin hiihdossa, jossa Hasu sijoittui neljänneksi sekä 1948 että 1952. Paavo Korhonen otti neljännen sijan sekä Oslossa 1952 että Cortina d’Ampezzossa 1956, mutta hänen jälkeensä Suomen yhdistetyssä alkoi pitkä lamajakso, jonka katkaisi vasta Rauno Miettinen hopeamitalillaan Sapporossa 1972. Jouko Karjalainen saavutti hopeaa sekä Lake Placidissä 1980 että Sarajevossa 1984 oltuaan kummallakin kertaa kilpailun nopein hiihtäjä. Sarajevossa häntä säestivät Jukka Ylipulli pronssimitalilla ja Rauno Miettinen neljännellä sijalla. Joukkuekilpailu ei tuolloin vielä kuulunut olympiaohjelmaan.

Suomen yhdistetyn kulta-aika osui vuosituhannen vaihteeseen. Samppa Lajunen voitti kaksi hopeamitalia Naganossa 1998, ja neljä vuotta myöhemmin Salt Lake Cityssä suomalaiset puhdistivat hänen johdollaan palkintopöydän. Normaalikilpailu päättyi Lajusen ja Jaakko Talluksen kaksoisvoittoon. Joukkuekilpailussa Suomi otti ylivoimaisen voiton, ja sprinttikilpailussa Lajunen kruunasi olympiauransa kolmannella kultamitalilla. Torinon kisoista 2006 Suomen saaliiksi tuli joukkuekilpailun pronssi, joka oli Hannu Manniselle ja Jaakko Tallukselle jo uran kolmas olympiamitali. Vancouverissa 2010 Manninen sijoittui vielä neljänneksi suurmäkikilpailussa. Uutta nousua oli ilmassa PyeongChangissa 2018, jossa Eero Hirvonen oli kuudes molemmissa henkilökohtaisissa kilpailuissa, ja Suomi otti kuudennen sijan myös joukkuekilpailussa. Pekingissä 2022 parhaasta suomalaissuorituksesta vastasi Ilkka Herola, joka oli normaalimäen kilpailussa kuudes.

  • 1948
    Kultaa Heikki Hasu
    Hopeaa Martti Huhtala

    1952
    Hopeaa Heikki Hasu

    1972
    Hopeaa Rauno Miettinen

    1980
    Hopeaa Jouko Karjalainen

    1984
    Hopeaa Jouko Karjalainen
    Pronssia Jukka Ylipulli

    1998
    Hopeaa Henkilökohtainen Samppa Lajunen
    Hopeaa Joukkuekilpailu (Samppa Lajunen, Jari Mantila, Tapio Nurmela, Hannu Manninen)

    2002
    Kultaa Normaalikilpailu Samppa Lajunen
    Kultaa Sprinttikilpailu Samppa Lajunen
    Kultaa Joukkuekilpailu (Jari Mantila, Hannu Manninen, Jaakko Tallus, Samppa Lajunen)
    Hopeaa Normaalikilpailu Jaakko Tallus

    2006
    Pronssia Joukkuekilpailu (Antti Kuisma, Anssi Koivuranta, Jaakko Tallus, Hannu Manninen)