KUNTAVAALIT EXTRA: OlympiaCastin vieraina Kike Elomaa ja Sari Essayah

Toni Ahva: Tervetuloa OlympiaCastin seuraan. Tämä on Suomen Olympiakomitean tuottama podcast-sarja. Meidät löydät yleisimmiltä podcastin-tarjoajilta. Tämä on kuntavaaliaiheinen erikoisjakso, joka täydentää OlympiaCastin tuotantoa. Kolmeosaisessa kuntavaalisarjassa eduskuntapuolueet keskustelevat liikunnasta ja urheilusta. Juontajana toimii Toni Ahva. Tervetuloa mukaan.

Toni Ahva: Tässä toisessa kuntavaalijaksossa mukana ovat kristillisdemokraatit ja perussuomalaiset. Perussuomalaisia edustaa kansanedustaja Ritva ”Kike” Elomaa, joka on toiminut kansanedustajana vuodesta 2011. Ennen valintaansa eduskuntaan hän teki pitkän uran ammattiurheilijana ja on voittanut muun muassa kehonrakennuksen Euroopan mestaruuden. Kike Elomaa on ehdolla Maskussa, Varsinais-Suomessa. Kristillisdemokraattien edustajana on puolueen puheenjohtaja Sari Essayah. Essayah on kolmannen kauden kansanedustaja sekä entinen Euroopan parlamentin jäsen. Urheilu-uransa aikana ja voitti kilpakävelyn maailmanmestaruuden. Essayah on ehdolla kuntavaaleissa Lapinlahdella Pohjois-Savossa.

Toni Ahva: Tervetuloa mukaan OlympiaCastiin kansanedustajat Kike Elomaa ja Sari Essayah.

Kike Elomaa: Kiitos.

Sari Essayah: Kiitoksia.

Toni Ahva: Aloitetaan kevyesti sykähdyttävillä urheiluhetkillä ennen kuin mennään syvälle tähän liikuntapolitiikkaan. Pyytäisin, että molemmat teistä kertoisi jonkun semmoisen sykähdyttävän liikuntahetken, joka on jäänyt vahvasti mieleen. Se voi olla ihan mistä elämänvaiheesta tahansa, mutta ehkä voitaisiin aloittaa vähän kevyemmin tämän podcast. Otetaan sellaisia enintään minuutin muistoja. Haluaisiko, vaikka Sari aloittaa.

Sari Essayah: Kyllä ihan sellaiset sykähdyttävimmät urheilumuistot liittyy sinne lapsena urheiluseurassa harrastamiseen. Kestävyysjuoksu ja hiihto, jossa seuran viestijoukkueessa pärjääminen toi sellaisen onnistumisen tunteen niin kuin koko seuran sisällä ja sellaisen hienon fiiliksen siitä, että hei me tehdään yhdessä näitä asioita, että edustamani maalaisseura Lapinlahden Veto, kun päihitti Kuopion Sisuveikot viestijuoksukisoissa, niin olihan se huimaa voitonriemua ja silloin muistan, kun kaikki mentiin sitten porukalla juhlimaan Valion baarin jäätelölle ja pirtelölle tätä suurta voittoa. Kyllä ne sykähdyttävimmät jutut on loppujen lopuksi ihan näitä, että totta kai arvokisamenestymiset on ollut omalla tavallaan hienoja ja ikimuistoisia nekin. Esimerkiksi Helsingin Euroopan mestaruuskisat; aika harvoin urheilijauralle sattuu kotikisoja ja sielläkin kyllä kaikkein hienointa oli se fiilis se, että pystyy jakamaan onnistumisen tunteita muiden kanssa, niin siinä on kyllä jotain siitä urheilun suolasta.

Toni Ahva: Mahtavia muistoja, kiitos. Sitten Kike, ole hyvä.

Kike Elomaa: Kiitoksia. Joo, sama kuin Sarikin, että kyllä se menee – Lokalahden Leisku oli kova. Veli oli 10-ottelijana ja edusti Suomeakin, muistan. Itsekin harrastin silloin yleisurheilua. Mutta sanotaan niin, että tämän ikäisenä olen käynyt vanhanaikaisen kansakoulun ja kyllä mä muistan 1964 Tokion olympiakisat. Pauli Nevala, keihään voitto Innsbruckissa. Oli Veikko Kankkunen talvikisoissa kultaa mäkihypyssä. Sitten tuli Kaarlo Kangasniemi 19688 painonnosto ja 1970-luvun hurjat vuodet, missä oli sitten Karppista ja Viréniä ja valtava määrä naisurheilijoita, jotka pärjäsivät ja miehiä. Tietysti Sarin loistava kävely on jäänyt mieleen ja hyvin paljon muuta. Sitten mikä ilahduttavinta, niin tietysti joukkuelajeissa ja sitten tämän päivän onnistumiset ihan äskettäin nyt hiihdossa ja yleisurheilussa, niin ne on kaikki. Että yksittäistä ei voi sanoa, mutta että mikä olisi niin kuin kaikkein sykähdyttävin, mutta kyllä se lapsuuden treenit ja kyllä se saanut omankin urheilu-uran kasvamaan sitten vähän pidemmällekin, että ne on ollut ne ratkaisevat hetket.

Toni Ahva: Kiitos. Urheilu on tuonut paljon elämyksiä. Mennään sitten meidän ensimmäiseen teemaan, joka on liikunnan edistäminen kuntapolitiikassa. Kunnat on siis kotitalouksien ohella Suomen suurimpia liikunnan rahoittajia ja oikeastaan rahoittaa liikuntaa viisinkertaisesti valtioon nähden. Eli se, miten kunnat suhtautuu tähän liikunnan lisääminen, niin on todella tärkeää ja haluaisinkin kysyä teiltä, että miten liikunta ja urheilu näkyy puolueen valtakunnallisissa kuntavaaliteemoista? Otetaan tähän minuutin kiteytyksiä. Jos Kike aloittaa perussuomalaisten linjauksista.

Kike Elomaa: Kiitoksia. Varsinaisesti sitä liikuntaa ei ole siinä meidän varsinaisessa ohjelmassa, kuntavaaliohjelmassa, mutta olemme kaikki sen tiedostaneet, kuinka tärkeää on liikunta, urheilu ja se on tärkeää, että meillä on myös ehdokkaina sellaisia henkilöitä, jotka on kerta kaikkiaan urheilun ja liikunnan puolesta ajamassa asioita ja se on tärkeää, että me saadaan niitä ihmisiä myös valittua sinne valtuustoihin. Tietysti kunnassa on tärkeää – mä luulen, että jokainen puolue ajaa näitä asioita, mutta toiset vähän enemmän kuin toiset. Omalta kohdaltani voin sanoa, että se on hyvin tärkeä teema, jos mahdollisesti läpi pääsen.

Toni Ahva: Kiitos. No, mites sitten kristillisdemokraateilla Sari?

Sari Essayah: No, meillä se kristillisdemokraateilla on puolueen yksi kahdeksasta kärkiteemasta. Eli me on nostettu kahdeksan sellaista erityistä teemaa esille ja liikunta on niistä yksi, ja me ajatellaan niin, että nyt kun tämä sote ehkä jossakin muodossa joskus toteutuu, niin joka tapauksessa kunnille jää tämä tärkeä tehtävä terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen. Siinä me nähdään kyllä liikunta ihan keskeisenä elementtinä ja siksi on haluttu nostaa myös tässä kuntavaaliohjelmassa se keskeisesti esille. Sen lisäksi, että sillä on niin kuin ihan oma kappaleensa siellä ja johon on nostettu esille muun muassa näiden liikuntatilojen – urheilu ja uimahallien ynnä muiden – rakentamisen ja ylläpidon tärkeyden ja ulkoilureittien kunnossapidon. Myös näiden erilaisten liikkujien tarpeista huolehtimisen, erityisryhmät, vanhukset, kuntoutuvat – heidän mahdollisuus olla mukana liikkumassa ja, että me halutaan tukea urheiluseuroja ja erilaisia vapaaehtoisia ja vapaamuotoisia harrastusryhmiä esimerkiksi juuri vaikkapa ilmaisilla liikuntatiloilla, harrastusvuoroilla tai sitten ihan tämmöisillä pienillä seura-avustuksilla. Kaikkia näitä on nostettu siinä meidän ohjelmassa esille. Vielä sekin, että halutaan niin kuin kuntien omaa henkilöstöä olla motivoimassa liikkumaan. Liikunta ja kulttuurisetelit on siihen hyvä mahdollisuus, sitä kautta olla kannustamassa, niin näitä liikuntaan liittyviä nostoja löytyy myös sitten sieltä soten puolelta, mikä on tietysti ihan luontevaa, että se sielläkin tulee esille ja sitten ihan noissa kohteissa, missä me on nostettu vaikkapa kaavoitus- ja ympäristöasiat, pyörätiet; ne on aika merkittävässä osassa kansalaisten liikuttamista. Pyöräilyn ja kävelyn, sen lisääminen, niin siinä on hyvin suuri rooli siinä, että millä tavalla kaupungeissa ja kunnissa tehdään kaavoitusratkaisuja. Miten huolehditaan siitä, että se liikkuminen, lähiluontopaikat löytyy ja puistot säilyy, että nämä liikunta-asiat; minun mielestäni ne on läpileikkaavasti monissa muissakin politiikkasektoreissa. Ei pelkästään siinä liikunnan sektorissa, että sieltä löytyy muutakin, ja ehkä vielä vapaan sivistystyön nostaisin sieltä koulutuksen puolelta. Nämä kansalaisopistot, työväenopistot, niin ne ovat isoja liikuttajia Suomessa ja vapaan sivistystyön valtionosuuksien kautta ja kuntien omilla verovaroilla huolehditaan sitten niiden riittävästä tarjonnasta.

Kike Elomaa: Lisäisin vielä sen verran, että kun Sarikin puhui aika paljon tuossa…

Toni Ahva: Joo, lisää vaan.

Kike Elomaa: Mitä heillä on, niin meillä on tietysti meidän vaaliohjelma on ihan täynnä näitä hyviä asioita, samoja asioita, mitä Sarikin tuossa luetteli, että kokonaisuus on tärkeä. Mä otin nyt vaan sen meidän varsinaisen, että siellä ei liikunnasta ole suurta pätkää ollenkaan, mutta se on ihan tiedossa meillä kaikilla, että me ajetaan niitä asioita totta kai.

Toni Ahva: Joo hyvä. Hei mennään sitten vähän syvemmälle. Pohditaan sitä liikuntaa siellä kuntatasolla. Tilastothan siis kertoo – ne on aika karuja. Merkittävä osa väestöstä liikkuu terveyden kannalta liian vähän ja, jos katsotaan vaikka, että vain kolmannes suomalaisista saavuttaa terveysliikuntasuosituksen, niin tilanne on aika huolestuttava. Mitä kuntien ja nyt nimenomaan kuntien pitäisi tehdä nykyistä paremmin, jotta nämä vain vähän liikkuvat. Eli puhutaan nyt siitä ryhmästä ensin, niin liikkuisi vielä enemmän. Haluaako Sari aloittaa?

Sari Essayah: No ensinnäkin juuri tämä, että kaikilla on varaa ja mahdollisuus liikkua. Eli se, että nämä liikuntapaikat olisi joko täysin ilmaisia tai ainakin ne maksut olisi porrastettuja sillä tavoin, että se ei jäisi kenenkään kukkarosta kiinni. Sitten toisaalta, että olisi näitä tällaisia erityisliikuntaryhmiä kohdennettuna sellaisille henkilöille, jotka liikkuu vähän, sillä vähän liikkumisen takana voi olla myös terveydellisiä syitä. Tiedän esimerkiksi omasta kotikunnastani, että siellä on tällaisia niveljumpparyhmiä ihan erityisesti haluttu perustaa sitten sellaisille henkilöille, joilla voi olla hankaluuksia sen liikkumisen kanssa muutoinkin. Sitten sieltä löytyy erilaisia senioriliikuntaryhmiä, joissa huomioidaan eritasoiset osallistumismahdollisuudet. Sitten löytyy tällaisia painonhallintaan liittyviä ryhmiä, joita tehdään yhteistyössä sosiaali- ja terveystoimen kanssa. Sillä tavalla ennaltaehkäistään näitä meidän kansansairauksia muun muassa kakkostyypin diabetesta. Pitää huomioida se, että näissä vähän liikkuvissa on… Sen sisällä on myös monesta eri syystä vähän liikkuvia. Joillakin se voi olla taloudellinen este, joillakin se voi olla terveydellinen este, joillakin se voi olla saavutettavuus ja saavutettavuuteen siihen kyllä suosittelen sitä, että urheiluseurat yhdessä kunnan kanssa tai sitten todellakin nämä vapaan sivistystyön kansalaisopistot ja työväenopistot huolehtii siitä, että tätä liikuntapalveluiden tarjontaa, niin sitä on eri puolilla sitä kuntaa. Monesti, vaikkapa pienissä kunnissa, etäisyydet saattaa kuitenkin olla hyvin pitkiä ja se niin sanottu luontokylä, jos ennen vanhan puhuttiin syrjäkylistä, niin se saattaa olla kaukana sieltä kyläkeskuksesta ja silloin pitää pystyä järjestämään myös siellä tarjontaa, että pääsee sen seudun lapset ja nuoret ja aikuiset ja ikäihmiset siten liikkumaan

Toni Ahva: Joo, kiitos. Mikä on Kiken resepti tähän, jos puhutaan niistä tosiaan vain vähän liikkuvista?

Kike Elomaa: Joo, tämä on suuri probleema, joka on kasvanut ihan huikeasti huonompaan suuntaan ja sanotaan niin, että liikkumattomuuden hinta on valtavan suuri ja se kasvaa yhteiskunnalle, mutta varsinkin se on henkilökohtaisesti ihmiselle sellainen paikka, että se aiheuttaa myös sairauksia. Sen takia, mitä kunta voi tehdä, niin se ei voi pakottaa tietysti ihmistä liikkumaan, mutta se voi tehdä sen liikunnan helpommaksi ja houkuttelevammaksi. Se tarkoittaa sitä, että tuolla on liikuntapaikkoja, mihin nuoretkin innostuu sikäli, että jos on helppoa. Että ennen vanhaan, kun ei ollut paljon niitä liikuntapaikkoja, ja tarkoitan näitä hienoja saleja ja mahdollisuuksia harrastaa eri lajeja, niin nythän se on paljon parempaa ja kunnan pitää panostaa siihen liikuntarakentamiseen tietysti ja saada rahat valtiolta siihen. Sitten se, että nämä sekä vanhukset että nuoret, erikoisryhmät; se vapaaehtoistyö on hirvittävän tärkeää, että sitä tehdään paljon, mutta se on tulevaisuudessakin hyvin paljon kiinni siitä, kun rahaa ei välttämättä ole joka paikkaan laittaa, niin vapaaehtoisten mahdollisuus toimia, että se ei olisi todella vaikea näiden järjestöjenkään toiminta, vaan… Eikä byrokratia eikä mikään muukaan olisi siinä esteenä. Tietysti se, että esimerkiksi personal trainereita koulutetaan ja monet nuoret ovat innostuneita siitä hommasta. Heitä voisi rantauttaa enemmän ikäihmisten kohdalla. He voisivat tehdä paljon suuremman työn ja heitä voisi laittaa töihin enemmän kuin tänä päivänä, ettei se olisi vaan jotain yksityisyritteliäisyyttä, vaan kunta voisi palkata, koska se tuo varmasti sen rahan takaisi. Personal trainer voisi erikoistua vielä, että jos on esimerkiksi ikäihmisestä kysymys, niin, että hän osaisi myös kohdata tämän, että heillä on paljon sairauksia ja liikuntarajoitteita ja samoin vammaisvammaisihmiset. Jos on vamma jossain, niin personl trainerit olisi koulutettu niin, että heillä olisi myös tämä osaaminen siinä mukana. Varsinkin tämä yksinäisyys, mikä varsinkin korona-aikana ja tänä päivänäkin on ihan vähän jokaisen kohdalla jo varsinkin maaseudulla ja miksei kaupungeissakin, niin se, että se harrastaminen ja henkilö, joka innostaisi siihen tulisi käymään ja rantautettaisiin näitä ihmisiä laajemminkin, niin se auttaisi myös tähän yksinäisyyteen ja tietysti seuratoiminta, seurojen toiminta, täytyy tulla lähelle kouluja. Se yhteispeli koulujen kanssa ja kaikki lähtee sieltä päiväkodeista. Tietysti täytyy panostaa, että siellä myös otetaan huomioon tämä liikuntaa.

Toni Ahva: Joo, kiitos. Paljon näkökulmia tähän. Vien keskustelua vähän eteenpäin, nimittäin meidän seuraavaan teemaan, joka on lapset nuoret ja seuratoiminta nyt, kun Kike tässä sen toi hyvin esille ja mainitsit myös tästä koronakriisistä. Sillä on ollut aivan todella merkittävä vaikutus erityisesti lasten ja nuorten harrastamiseen. Me ollaan Olympiakomiteassa arvioitu, että isoimpien lajien harrastustoiminnasta on kadonnut aiempiin vuosiin nähden noin 25 000 lasta jo siis tähän mennessä. Se on todella huolestuttava luku ja kysyisinkin, että miten lapset ja nuoret saataisiin palaamaan seuroihin tämän koronan jälkeen? Mikä olisi tähän nyt se resepti? Sari, ole hyvä.

Sari Essayah: Kyllä tässä täytyy myös yrittää miettiä sitä, että miten koulujen kautta pystytään tätä liikuntaa tuomaan sinne lasten arkipäivään, koska nyt, kun koronrajoitukset on ollut vaihtelevasti vähän eri puolilla Suomea erityyppisesti päällä, niin esimerkiksi voi olla, että urheiluseurojen toimintaa on rajoitettu jossakin aika paljonkin ja sitten taas niin kuin kouluissa kuitenkin liikuntatunteja on pystytty viemään vielä läpi, niin kyllä mä näen, että tässä pitäisi nyt pystyä lisäämään myös koulussa tapahtuvaa liikuntaa ja muistan tuon tutkimuksen. Siinähän, muistaakseni ennakoitiin vielä, niin, että jos tämä jatkuu nämä rajoitustoimenpiteet, niin se voi tuplaantua tuo määrä, että sieltä voi niin kuin 50 000 nuorta kohtaa hävitä. Se on kyllä katastrofaalista, koska tämä liikunnallinen elämäntapa, se omaksutaan siellä lapsuudessa ja nuoruudessa ja silloin meillä voi käydä niin, että kokonainen sukupolvi jää vaille niitä kokemuksia tai ainakin ne jää paljon vähäisemmäksi ne liikuntaan liittyvät hyvät elämykset ja kokemukset siitä. Sen tähden urheiluseurojen kohdalla rajoitusten mukaan tietysti pitää toimia, mutta pitää pyrkiä siihen, että pystytään avaamaan sitä toimintaa heti kun se on mahdollista ja sitten esimerkiksi erilaisilla välinelainaamoilla ja tämän tyyppisillä konkreettisilla asioilla pitää huolta siitä, että kaikista erilaisista tulotasoista tulevista perheistä, niin lapset ja nuoret pystyy siihen liikuntaharrastuksiin osallistumaan. Kunnat pystyy auttamaan sitä kautta. Tiedänkin, että monissa kunnissa on tehty niin, että esimerkiksi alle 18-vuotiaille suunnatut salivuorot on kokonaan ilmaisia tai ainakin hyvin vähäisillä maksuilla. Että tämän tyyppisesti pitäisi pystyä nyt konkreettisesti tulemaan vastaan lapsia ja nuoria. Ja sitten tämä harrastuspassi, mitä on otettu osassa kunnissa käyttöön, niin se on yksi sellainen mahdollisuus eli se, että on lapsilla ja nuorilla mahdollisuus kokeilla sitä harrastusta ilman, että se vielä maksaa yhtikäs mitään. Pääsee kokeilemaan ja katsomaan, että voisiko se olla se mun juttu ja sitten vielä sen jälkeen on näitä kuntia, jotka on pystynyt myös takaamaan vielä sen, että jokaisella nuorella olisi ainakin se yksi maksuton harrastus, että pystyy sitten myös sitä harrastusta viemään eteenpäin. Seurat on tehnyt tässä hyvää yhteistyötä. On järjestetty erilaisia tällaisia tutustumisviikkoja; niin kuin seurojen harkkoihin on voinut tulla ilman, että välttämättä vielä tarvinnut sitoutua sen kummemmin, vaan on lähtenyt katsomaan, että voisiko tää urheiluharrastus olla se mun oma liikuntaharrastus ja tätä kautta toivon, että me pystyttäisiin lapset ja nuoret saamaan takaisin sitten liikkumisen pariin.

Toni Ahva: Joo, kiitos. Kike.

Kike Elomaa: Yleisesti kyllä se niin on, että melkein kaikki nuoret varmaan ajattelee niin ja lapset, että haluavat kuulua johonkin. Seuratoiminta on aivan fantastista ja seuratoiminta pitäisi olla sellaista, että totta kai siellä on niitä lahjakkaita määrättyihin lajeihin valmistautuvia ja haluavat mennä tulevaisuudessa vähän eteenpäinkin siinä lajissaan. Mutta se seuratoiminta pitäisi olla sellaista, että jokainen tuntee olevansa tervetullut harrastamaan, että on sitten siihen taitoa tai ei tai jotakin lahjoja tai on lahjaton johonkin lajiin, mutta kuitenkin, että se into ei laannu siitä, ettei onnistu tai ei osaa tai ei ole hyvä jossain. Täytyy olla matala kynnys lapsen ja nuoren saada harrastaa ja siihen pitää innostaa ja sen takia on hyvin tärkeää ne vetäjät, minkä tyyppisiä ovat. Niin, että nuori pystyy lähestymään ja tulemaan, koska niin kuin mä sanoin alussa, niin johonkin, kun kuulut, niin tunnet itsesi silloin hyväksytyksi ja tärkeäksi ja se on tärkeää. Jos jotain muistan sieltä, paljon hyvääkin ja erittäin paljon hyvää sieltä jostain omasta lapsuudestani, niin silloinhan kaikki harrasti. Lokalahden Leisku, kun oli, niin siellä oli sitten tukeva tai hoikka ja hyvä tai huono, niin siellä harrastettiin yleisurheilua ja on se sitten hiihtoa tai pesäpalloa – mitä tahansa – kaikki oli mukana. Silloin ei ollut tietysti näitä härpäkkeitä ja näitä puhelimia ja kaiken maailman teknologiavehkeitä, mutta kuitenkin se oli älyttömän innostavaa, eikä ketään katsottu – ainakaan silloin meidän puolessa vinosti, että sä et osaa mitään. Se on tärkeää ja sitten se, että niiden seurojen toiminta just, että tavallaan kyllähän ne tukea tarvitsee. Mun mielestä se antoi semmoisen hienon lisän, kun joskus tuli sinne Lokalahden kentällekin käymään valmentaja ja oikein niin kuin Turusta tuli valmentaja käymään silloin tällöin siellä urheilukentällä, niin se antoi niin kuin semmoista lisäpurtta siihen harrastukseen ja on se sitten mikä tahansa laji tai seura, niin tärkeää on saada harrastajia niin kuin Sari sanoi, niin etäisyydet voi olla aika pitkiä, että vanhempien pitää sitten kuskata lapsia, mutta kuitenkaan sekään ei saisi olla ylivoimaista, että jokaisella lapsella olisi mahdollisuus harrastaa sitten jotain, ettei se olisi ihan rahastakaan kiinni.

Toni Ahva: Ja itse asiassa molemmat mainitsitte tämän seuratoiminnan edistämisen ja, että se on tärkeää ja myös tämän niin kuin tulot ja sen, että ei saisi tulla esteeksi se, että on liian vähän rahaa, niin nyt kysyn tällaisen pikakysymyksen. Otetaan tähän vaan lauseen vastauksia. Tulisiko lasten ja nuorten liikuntapaikkojen, esimerkiksi salien, olla seuratoimijoille kunnissa maksuttomia? Kike.

Kike Elomaa: Ainakin sen pitäisi olla todella pieni se hinta. Mielellään vaikka maksuttomiakin. Kyllä se edistäisi ja nyt varsinkin, kun tämä liikunta on mennyt niin paljon vähäisemmäksi liian monen kohdalla. Sitten mä unohdin äsken sanoa, että koululiikuntaa on ehdottomasti lisättävä. Se ei riitä, että pelkästään välitunnilla liikutaan.

Toni Ahva: Sari.

Sari Essayah: Kyllä ehdottomasti näin, koska mun mielestä viisas kunta säästää siinä, kun se investoi tulevaisuuteen ja pitää huolta siitä, että lapset ja nuoret oppii sen liikunnallisen elämäntavan ja sitä kautta sitten ennaltaehkäistään sairauksia ja säästetään sitten sairauden hoidon menoissa.

Toni Ahva: Hvvä. Toinen teema on nyt käsitelty ja varmasti tietysti täytyy sanoa, että tämä koronakriisi ja sen seuraukset, niin tähän palataan varmasti monta kertaa, mutta tältä osin käsitelty ja mennään meidän kolmanteen teemaan, joka on huippu-urheilu. Suomalaiset arvostavat urheilua. Kolme neljästä suomalaisesta pitää tärkeänä suomalaisten kansainvälistä huippu-urheilumenestystä. Se on aika hyvä luku. Onko urheilun edistäminen kunnan tehtävä? Ja jos on, niin mitä kunnat voivat tehdä huippu-urheilun, ja nyt painotan, että nimenomaan huippu-urheilun edistämiseksi? Haluaako Kike vaikka aloittaa.

Kike Elomaa: Joo, ei ollut mikään helppo kysymys. Nimittäin kyllä liikuntaan innostaminen; kyllä se kaipaa sitä, että meillä on niitä huippuja olemassa. Meillä on niitä tähtiä, jotka innostaa. Jos kunnassa nyt sattuu olemaan näitä potentiaalisia tulevia huippu-urheilijoita, niin totta kai kunnan pitää muistaa, tietysti näitä liikuntapaikkoja kehittää niin, että se treeni olisi näille tuleville huippu-urheilijoille helpompaa, että olisi mahdollisuutta treenata ja niinhän se on monessa kunnassa. Sitten myös kunnissa on yrityksiä ja ei se aina tietysti ole pelkästään kunnan asia, vaan usein yritykset myös tukee tämmöistä tulevaa huippua ja se on ihan hieno asia. Sitä pitäisi lisätä vielä sitä tukea. Ja sitten, että se opiskelu olisi sellaista, että siinä pitää joustaa jonkun verrankin, että pystyy sen kovemman treenin kanssa sulauttamaan ne toisiinsa, että se opiskelu ei kärsi siitä, mutta kuitenkin se on mahdollista se kovempi treeni. Nämä ainakin niitä muutamia asioita, missä kuntakin voisi tulla mukaan ja yleensäkin siinä sitten puhutaan valtionkin toimista ja tietysti tästä koulutuksesta. Koska tämä tuleva huippu-urheilija, niin kuitenkin se urheilu joskus päättyy ja pitäisi olla sitten myös joku muu ammatti.

Toni Ahva: Miten Sari edistäisit huippu-urheilua kunnissa?

Sari Essayah: Ensinnäkin hyvä muistaa tässä meidän suomalaisessa järjestelmässä, että meillä ei ole erillistä huippu-urheiluputkea ja sitten ikään kuin muille liikkujille olevaa putkea, vaan ne kaikki lapset ja nuoret – tulevat huippu-urheilijatkin – ne tulee ihan niistä samoista fasiliteeteistä. Ne on niillä samoilla urheilukentillä ja jäähalleilla ja niillä samoilla lenkkipoluilla ja hiihtoladuilla pyörivät. Siinä mielessä se, että kun tarjotaan kaikille hyviä liikuntapaikkoja, niin siellä ne huiputkin sitten saa niitä hyviä liikuntapaikkoja ja liikuntamahdollisuuksia, että se lähtee siitä. Sitten toisaalta totta kai niin kuin esimerkiksi sillä kunta pystyy räätälöimään, että jos ajatellaan, että on huipulle nouseva nuori, niin katsoo vaikka just niitä salivuoroja tai vastaavia, että hän pääsee just silloin, kun tarvitsee, niin pääsee tekemään vaikka sen punttitreenin tai hän pääsee sitten, vaikka sitten vähän eri ajallakin tekemään jonkun tietyn, vaikka nyt uimahallissa jonkun, jos hän uimari, niin jonkun tietyn treenin tai jotain vastaavaa. Että tullaan pikkuisen vastaan tämmöisissä pienissä asioissa. Niillä voi olla sen huippu-urheilijan kannalta tosi iso merkitys. Mä aikanani muistan silloin, kun itse urheilin, niin naapurikunta Kuopio, niin antoi jonkun tuota arvokisamenestyksen jälkeen mulle tämmöisen vuosikortin Kuopio halliin eli että sain mennä koska tahansa treenaamaan Kuopio-halliin, jolla oli valtavan iso merkitys talviolosuhteissa omassa lajissani, että pääsin koska vaan sinne sisähalliin treenaamaan. Se ei ollut varmaankaan iso investointi Kuopion kaupungilta, mutta se on niin kuin huomaamatte, niin jäänyt mullain hyvin hyvin muistiluuhun, että vieläkin muistan sen kolmenkymmenen vuoden jälkeen, että tällä tavalla Kuopion kaupunki tuki naapurikunnan tyttöä ja se oli todellakin hyvin merkityksellinen juttu, vaikka se varmaan kaupungin näkökulmasta oli pientä. Että huomioidaan juurikin näin, että miten voidaan pienilläkin asioilla sitä huippu-urheilijaa tukea. Sitten tietysti tullaan näihin, että onko mahdollisuus taloudellisesti esimerkiksi palkita jostakin menestyksestä tai tehdä tämmöisiä kunnan yhteistyösopimuksia jonkun urheilijan kanssa. Tässä oma kotikuntani on tehnyt viime aikoina, niin menestyneiden esimerkiksi Sanna Kämäräisen ja Sampo Lehtolan kanssa, yleisurheilijoiden kanssa tällaista kuntayhteistyötä. Nämä nuorten idolit ovat käyneet sitten siellä kouluilla pitämässä erilaisia tsemppitunteja ja tapaamassa sitten nuoria ja lapsia ja sitä kautta innostamassa jälleen liikuntaan. Varmasti se on ollut sellaista molempia osapuolia hyödyttävää pr-työtä. Uskon, että näitä tapoja on monenlaisia erilaisia ja eri kuntiin sopivia, että niitä tarvitsee sitten yhdessä olla kehittämässä, että mikä juuri siellä omassa kunnassa olisi paras mahdollinen tapa tehdä sitä yhteistyötä.

Kike Elomaa: Mulle yksi semmoinen aika hauska muisto tästä. Muistan, että mä olin aika pieni silloin, mutta Reima Salonen kävelijä tuli meidän tupaan. Koska isä oli niin hyvin paljon mukana näissä veteraaniasioissa ja muutenkin puolustusvoimien jutuissa, niin isä järkkäsi Reima Salosen sellaiseen paikkaan armeijaan, että hänellä oli helppo valmistautua sitten kisoihin. Se oli tärkeää, että mihin paikkaan armeijaan pääsee. Mä sanoin, että muutenkin sitä joustoa kaikella tavalla ja mitä Sari sanoi tuossa, niin on tärkeää, että nämä menestyneet ja tulevat huippu-urheilijat, niin näyttää vähän mallia ja käy tosiaan niissä kouluissa, ja muutenkin tapaa niitä kunnan muita nuoria ja innostaa, että tämä polku on hieno, että liikuntaa on loistava harrastaa. Kyllä se innostaa, niin kuin muistaa jokainen meistä varmaan nuorena lapsena, niin kyllä me aina ollaan mietitty, että kuka… Että tuolla on toi olympiavoittaja tai tuolla on piirinmestari, että jestas, että minäkin haluaisin tai mä haluan ainakin harrastaa tuota, että toi on freesiä.

Toni Ahva: Kyllä, esikuvia tarvitaan. Hei, nyt tähän saimme myös paljon ideoita ja ajatuksia tähän huippu-urheilun edistämiseen, joten kurvataan nyt loppusuoralle tätä keskustelua. Oikeastaan haluaisin nyt nousta hetkeksi sieltä kuntatasolta valtakunnan tasolla, kun tässä on pöydän äärellä kaksi kansanedustajaa ja kysyn vielä lopuksi sen kysymyksen, jota moni liikuntayhteisössä juuri nyt parhaillaan pohtii. Liikunnan ja urheilun valtionrahoitus; se on nyt uhattuna. Rahapelituotot ovat viime vuosina taanneet liikunnalle ja urheilulle kasvavan rahoituksen, mutta nyt tilanne on se, että ne ovat romahtaneet. Haluaisin kuulla sen puolueidenne näkökulmista, että miten valtion rahoitus liikunnalle voidaan turvata jatkossa? Myös kuulisin mielelläni siitä, että ylipäänsä, kannatatteko puolueena sitä, että se pitäisi turvata vähintään nykytasolla? Kumpi haluaa aloittaa?

Kike Elomaa: Ihan kumpi vaan.

Sari Essayah: Ei ole väliä.

Toni Ahva: Kike, ole hyvä.

Kike Elomaa: Joo, tämä on ajankohtainen asia. Liikuntaneuvostossa, kun olen, niin meiltä pyydettiin myös lausunto jo tähän. Erkki Liikasen työryhmä on tehnyt ison työn ja esittää neljää eri vaihtoehtoa, mikä voisi olla tämän tulevaisuus tämän rahoituksen. Tietysti se on – mä sanon niin kuin meidän puolueen kanssa ei puhuttu vielä tarkemmin tästä, mutta oma henkilökohtainen mielipiteeni, sen voin sanoa, että tulevaisuudessa kun Veikkauksen rahat hupenee koko ajan jonkun verrankin, niin kyllä tällainen selvä raha pitää tulla. Kyllä se täytyy tulla sitten valtion budjetista ja varmistaa se, että varmasti se liikuntaraha on riittävä eikä heikkene yhtään tulevaisuudessa. Se kaikki tarvitaan se raha. Elikkä, kun se Liikanen ehdotti neljää eriä, tai työryhmä niin, siinä on monta vaihtoehtoa, että kokonaan uudistetaan se homma tai osittain ja pari muutakin vaihtoehtoa. Mä en varmaan voi sanoa vielä kaikkea, mitä me ollaan sinne sinne liikuntaneuvoston puolesta kirjoitettu, mutta kuitenkin, niin se pitää varmistaa. Tulevaisuudessa se täytyy olla varmalla pohjalla ja tosiaan se pelaaminen kuitenkin… On pelihaittoja sun muita, niin voi olla, että se hupenee, niin se täytyy varmistaa tuolta valtion taholta tämä rahoitus.

Toni Ahva: Kiitos, sitten Sari.

Sari Essayah: Joo, ensinnäkin tosiaan on tärkeää muistaa, että kun puhutaan näiden Veikkauksen tuottojen alenemisesta, niin tässä samalla ovat myös sitten kulttuuritoimijat mukana ja siellä on tiede ja moni muu sanomassa, että mites meidän käy, mutta liikuntapuolen puolelta sanoisin, että ilman mitään vastakkainasettelua, niin on hyvä muistaa, että kuitenkin liikunta on näistä toimialoista kaikkein riippuvaisin näistä Veikkausvoittovaroista eli yli 90 prosenttia näistä katetaan rahapelitoiminnan tuotoista ja sen takia se, että miten tämä ratkaistaan, niin on minusta äärimmäisen tärkeä. Sitten toisaalta on hyvä muistaa, että siellä liikunnalla sisäisesti, niin siitä budjetista se 150 miljoonaa, niin se tulee sitten sieltä rahapelituotoista ja ainoastaan tällä hetkellä vaan se 15 miljoonaa tulee sitten sieltä budjettivaroista muuten. Sen tähden yksi ratkaisumalli olisi se, että ensinnäkin lähdettäisiin katsomaan sieltä budjetin sisältä, että siellä on näitä lakisääteisiä menoja, jotka tällä hetkellä katetaan sieltä rahapelituotoista, mutta jos verrataan muihin toimialoihin, niin siellä on paljon esimerkiksi vaikkapa valtionosuudet kuntien liikuntatoimeen, noin parikymmentä miljoonaa euroa, tai esimerkiksi valtionosuudet liikunnan koulutuskeskuksille, liikuntapaikkarakentamisen avustaminen. Nämä on kaikki sellaisia asioita, jotka minusta lakisääteisiä asioita, jotka kuuluisi selkeästi sinne liikuntabudjettiin budjettirahoista katettavaksi jo automaattisesti. Eesimerkiksi, jos ajatellaan vaikka tuota liikunnan koulutuskeskusten kuulumista rahapelituottojen maksettavaksi, niin se on vähän sama asia, jos ajateltaisiin, että meillä esimerkiksi juristit pitäisi kouluttaa oikeusministeriön toimialan rahoista, että sehän on ihan selvä, että ne tulee sieltä tuoopetusministeriön yleisistä koulutusvaroista, niin samalla tavallahan pitäisi liikunnan koulutuskeskuksetkin huolehtia kaiken kaikkiaan sieltä. Uskon, että jo näillä siirroilla saataisiin tilannetta vähän parempaan suuntaan, mutta sen lisäksi, niin kyllä mä pidän tärkeänä, että sitten budjettivaroilla ollaan varmistamassa se kansalaistoiminnan, joka on noin 45 miljoonaa se kansalaistoiminnan eli urheiluseurojen ja urheilujärjestöjen rahoitus, että se nimenomaisesti pystytään varmistamaan sieltä myös budjettivaroista, koska kyse on minun mielestä paljon isommasta asiasta. Se on oikeastaan koko tämmöinen kansalaistoiminnan ydin. Liikuntajärjestöt liikuttaa yli miljoonaa suomalaista. Se on suurin kansalaistoiminnan muoto Suomessa. Ajatellaan näitä aikoja, miten paljon se tuo niin kuin yhteisöllisyyttä, miten paljon se on rakentamassa sellaista – voisi sanoa niin kuin – luottamuksen ilmapiiriä, mikä on yhteiskuntien liima, niin urheiluseurojen merkitys on niin suuri puhumattakaan sitten kaikista näistä kansanterveydellisistä ja muista, mitä tässä on jo sivuttu, niin se on niin tärkeä, että kyllä, jos me Suomessa kerta haluamme osoittaa sen, että me arvostamme liikunta-alaa, niin kyllä me sitten huolehdimme siitä, että se on siellä budjetissa myös.

Kike Elomaa: Se on aivan näin ja sitten, jos ajatellaan, niin liikunta on sellainen asia, että jotenkin mä olen vähän pettynyt, että siitä ei niin kuin koskaan ole mahdollisuus oikein puhua tuolla eduskunnassakaan. Se on esillä, tosin nyt oli liikuntapoliittinen selonteko, niin silloin sai puhua ja silloin oli ryhmäpuheet ja kaikki, mutta yleensä sitä ei oikein mielletä, että jos puhutaan liikunnasta ja kulttuurista, niin sehän on meidän elämää. Se kuuluu niin kuin kaikkeen, että se ihan yhtä tärkeä kuin joku muukin. Se ei ole vaan liikuntaa tai vaan kulttuuria, vaan se on meidän henkisen ja fyysisen elämämme yksi tärkeimpiä asioita. Sen takia se ei saa jäädä kakkoseksi

Toni Ahva: Juuri näin ja jäädään tätä seuraamaan ja odotamme kyllä liikuntayhteisöyhteisössä hyvin jännityksellä tätä, että mitä rahoituksella tapahtuu, ja odotetaan tietysti hallitukselta ja eduskunnalta tästä nyt sitten päätöksiä. Mutta hei, olemme tulleet nyt viimeiseen kysymykseen. Oikeastaan tämä on semmoinen loppukevennys. Koronahan on nyt tätä harrastamista haastanut aika paljon, niin haluaisin kysyä teiltä, että mikä on teidän oma tämmöinen liikuntavinkkinne tähän korona-aikaan? Onko hyviä vinkkejä ehdottaa?

Sari Essayah: No, kyllä Suomi onneksi, kun on harvaan asuttu maa, niin kyllä täällä pystyy ulkoliikuntaa hyvin harjoittamaan ilman, että välttämättä törmää kovinkaan monen ihmiseen ja siinä mielessä tämä talvi hyvän lumimäärän ansiosta on mahdollistanut talviurheilulajien monipuolisen liikkumisen ja liikunnan niissä. Sitten totta kai, kun kevät koittaa, niin tonne vaan juoksupoluille ja metsiköihin ja suunnistamaan ja muuta vastaavaa. Nämä on mun vinkkejä. Tietysti tässä korona-aikana, niin sellainen, minkä on myös moni on huomannut, niin tuolla netissä löytyy paljon tällaisia ohjattuja jumppatuokioita ja myös ikäihmisille on televisiossa ollut näitä aamujumppatuokioita, joissa yleensä on riittänyt, vaikka se on täyttänyt tyhjät limpparipullot vedellä ja siitä on tullut hyvä punttisarja ja tällä tavalla niin kuin käyttää harjanvartta ja muuta vastaavaa, mitä kotoa löytyy, niin kuin omassa jumppaamisessa apuna. Että kyllä tämmöisiä tipsejä haluan jakaa tässä. Näitä kannattaa kaikkea pistää käyttöön.

Toni Ahva: Eli jumppatuokioita. No mites Kike?

Kike Elomaa: Jos ollaan rehellisiä, niin jokainen meistä pystyy treenaamaan 0 eurollakin, mutta ei se aina ole niin mielekästä välttämättä, mutta sen voi tehdä kotilattialla, olohuoneen lattialla, ne liikkeet ja ulos voi mennä kävelemään. Mä tein tuolla Alfa-telkkarissa semmoisen 10 sarjan jumppajutskan ja sitä on nyt aika monta kertaa pyöritetty uusintana, että sieltä saa ihan sellaisia perusliikkeitä voi kattoo, että jokaiselle jotakin. Mä sanoisin, että hommatkaa koira, niin teidän on pakko liikkua, mutta muistakaa se, että koiraa pitää myös hoitaa. Sitten, kun koronakin ohi joskus, niin koiraa ei jätetä kahdeksaksi tunniksi yksin, että se täytyy muistaa, jos hommaa. Se on yksi asia ja sitten tervetuloa meidän autotalliin. Siellä on pikku punttisali. Kyllä mä ohjaan ihan kyllä, jos tulette viikonloppuna käymään.

Toni Ahva: Mahtavaa, tässä tuli kutsu. Mutta pidetään liikuntaa esillä niin siellä arjessa kuin nyt sitten kuntavaaleissa. Lämmin kiitos tästä keskustelusta kansanedustajat Kike Elomaa ja Sari Essayah. Kiva, että pääsitte vieraaksi meidän OlympiaCastiin ja menestystä kuntavaaleihin.

Kike Elomaa: Kiitos paljon sulle.

Sari Essayah: Lämmin kiitos.

Toni Ahva: Ei tässä vielä kaikki. Kuntavaalisarjamme jatkuu vielä yhdellä jaksolla. Seuraavassa jaksossa keskustelemassa ovat vihreiden Mari Holopainen ja RKP:n Mikko Ollikainen. Samaan aikaan pyörii myös OlympiaCastin perustuotanto ja jotta seuraava jakso ei mene ohi, niin käy tilaamassa tämä podcast sieltä, mistä podcastisi kuuntelet. Arvostamme kovasti, jos käyt myös heittämässä arvion meistä. Se auttaa meitä kehittymään. Ensi kertaan.