KUNTAVAALIT EXTRA: OlympiaCastin vieraina Marko Asell, Ville Kaunisto ja Hanna Kosonen

Toni Ahva: Tervetuloa OlympiaCastin seuraan. Tämä on Suomen Olympiakomitean tuottama podcast-sarja. Meidät löydät yleisimmiltä podcastin tarjoajilta. Nyt alkaa OlympiaCastin muuta tuotantoa täydentävä kolmiosainen kuntavaaliaiheinen erikoissarja, jossa eduskuntapuolueet keskustelevat liikunnasta ja urheilusta. Juontajana toimii Toni Ahva. Tervetuloa mukaan.

Toni Ahva: Ensimmäisessä kuntavaalijaksossa paikalla on viime kuntavaalien kolme suurinta puoluetta. Kokoomusta edustaa kansanedustaja Ville Kaunisto. Ennen kansanedustajauraansa Kaunisto pelasi ammatikseen koripalloa. Hän on pelannut Korisliigan lisäksi Sveitsissä, Italiassa, Espanjassa ja Ranskassa, ja edustanut myös Suomea maajoukkueessa yli 40 maaottelua. Kaunisto on ehdolla kuntavaaleissa Kouvolassa. SDP:n edustajana on kansanedustaja Marko Asell. Asell On entinen painija. Hän voitti urallaan muun muassa olympiahopeaa kreikkalais-roomalaisessa painissa Atlantassa vuonna 1996 ja EM-hopeaa seuraavana vuonna. Asell on ehdolla kuntavaaleissa Nokialla. Kolmantena keskustelussa on keskustasta kansanedustaja Hanna Kosonen. Hän toimi urheilusta vastaavana tiede- ja kulttuuriministerinä viime vuoden elokuuhun asti. Myös Kososella on urheilutaustan. Hänen lajinaan hiihtosuunnistus. Uransa aikana hän voitti muun muassa MM-pronssia ja viestikultaa. Kosonen on ehdolla kuntavaaleissa Savonlinnassa.

Toni Ahva: No niin eli Tervetuloa mukaan OlympiaCastiin kansanedustajat Marko Asell, Ville Kaunisto ja Hanna Kosonen. Aloitetaan kevyesti sykähdyttavalla liikuntamuistolla ennen kuin mennään syvemmälle liikuntapolitiikkaan. Pyytäisin, että jokainen teistä kertoisi tiiviisti elämän varrelta jonkun sellaisen sykähdyttävän liikuntahetken, joka on jäänyt erityisesti mieleen. Se voi olla ajallisesti siis joko sieltä ihan lapsuudesta, koululiikunnasta tai että viime viikolta korona-ajan liikunnasta tai jotain siltä väliltä. Eli tuota aloitetaan tällaisella kierroksella kevyesti. Olkaa hyvä. Enintään minuutin muistoja, jos vaikka Marko aloittaa ja sitten Ville ja Hanna.

Marko Asell: Joo, kiitos. Semmoinen liikuntaan liittyvä muistikuva lapsuudesta tulee mieleen. Eli tuota olin telinevoimistelijana monta vuotta ja sitten pikkuisen paloin pohjaan ja aika paljon harjoituksia. Halusin sen lopettaa. Olin semmoinen 11-vuotias silloin ja tuota isäni kanssa keskustelin, joka oli silloin – vei mua harjoituksista toisiin, tästä asiasta ja hän päätti sitten, että mennään kokeilemaan sitten painia ja oli aivan mahtava tunne. Muistan vieläkin sen, että, kun pääsin siitä edellisestä harjoittelusta tai lajista pois ja uuden pariin, niin siitä jäi semmoinen muistikuva, että oli niin kuin taivaassa, kun pääsi sinne painisalille uuden lajin pariin. Tämä liittyy myös siihen tärkeään asiaan, että kun monet lapset aika totisesti tällä hetkellä harrastaa nuorena ja sitten tulee niitä drop-outeja, niin silloin voi olla hyvä paikka tarjota jotain muuta liikuntaharrastusta ja mulla kävi näin ja mä jäin sitten siihen painiin kiinni lopuksi ikääni.

Toni Ahva: Joo, kiitos, hieno muisto. Sitten Ville, ole hyvä.

Ville Kaunisto: Tää ei ole missään nimessä helppo kysymys, vaikka niin sanotkin, että kyllähän tässä ajatukset käy koko elämän läpi. Mä jotenkin sitten kuitenkin haluan tuoda sen oman perspektiivin liikuntaan ja urheiluun sitä kautta, että mä toin aikoinaan ammattikoripallourallani Kouvolaan – opin sen Euroopassa pelatessa – sellaisen läpykierroksen. Eli voitto tai tappio ottelussa, niin aina niin kuin kotiottelussa lähdettiin ja kierrettiin se katsomo ja annettiin läpyt kaikille, jotka halusivat ne antaa. Ja, kun me suomalaisia ollaan niin sehän ei ihan hirveän vauhdikkaasti käyntiin lähtenyt eli aika muutama sinne halusi meidän kanssa läpyä tulla antamaan. Mutta sitten muutaman vuoden kuluttua siellä oli merkittävä määrä nuoria etenkin ja sitten loppupeleissä aikuisiakin mukana antaa läpyjä ja se mun mielestäni… Se on niin kuin mulle hirveän vahvana muistona liikunnasta ja urheilusta se, miten me ajatellaan sitä Suomessa hirveän tuloslähtöisesti ja jotenkin se yhdistelmä siitä, että eihän sillä ole väliä, miten se peli menee, jos me ollaan yhdessä koettu jotain ja ennen kaikkea, jos me urheilijat pystytään nuorille olemaan esikuvia ja antamaan se malli, että ottelu on vain yksi asia elämässä ja sellainen positiivinen katsanta elämään on tärkeämpi.

Toni Ahva: Kiitos, kiitos paljon. Sitten Hanna, ole hyvä.

Hanna Kosonen: Mä olen sielultani syvimmiltään hyvinkin suuri ulkoliikkuja. Aina pitää päästä ulos, kun liikuntaa harjoittaa ja tuota sitä kautta ne suurimmat, vahvimmat muistot on aina jotenkin luontoon liitoksissa. Nyt tässä viime aikoina tietysti on päässyt ihan mahtavasti hiihtämään täällä pääkaupunkiseudulla ja Savonlinnassa, missä asustelen. Voimakkaimmat hetket oikeastaan liittyy siihen, että on tuota tähtikirkas yö, kuutamo – ehkei välttämättä ole lamppua edes päässä – mutta pimeässä hiihto ja nyt olin tässä just toissa viikolla tuolla Nuuksion pimeydessä lampun kanssa itsekseni pakkasessa, tähdet loistaa ja siellä kyllä ihmisen on hyvä olla.

Toni Ahva: Hienoa kiitos. Tässä hyvin havaittiin, että liikunta tuo muistoja ja elämyksiä. Mennään sitten varsinaisiin teemoihin. Ensimmäisenä teemana meillä on liikunnan edistäminen kuntapolitiikassa. Kunnathan on kotitalouksen ohella Suomen suurimpia liikunnan rahoittajia ja kunnat rahoittaa liikuntaa viisinkertaisesti valtioon nähden. Eli se, miten kunnat suhtautuu liikuntaan on todella tärkeää. Miten liikunta ja urheilu näkyy teidän puolueenne valtakunnallisissa kuntavaaleissa? Otetaan tähänkin sellaisia noin minuutin kiteytyksiä. Jos vaikka Hanna aloitat, miten näkyy keskustan kuntavaaliteemoissa.

Hanna Kosonen: Keskustan teemana on se, että liikunnan pitää olla saavutettavaa, lähellä kaikille ja monipuolisesti pitää siinä kuntapäätöksenteossa ottaa huomioon ne mahdollisuudet, mitä ihmisille tarjotaan. Se tarkoittaa niin kuin kevyen liikenteen väyliä ja sit ihan liikuntapaikkarakentamista, mutta myös sitä nopeaa siirtymistä sinne luontoon, niin kuin ulkoliikuntapaikkoihin ja tietenkin sisäliikuntapaikkoja myös. Mutta niin kuin kaikki ihmisryhmät, ikäryhmät huomioiden, vähemmistöt huomioiden ja sitten tietenkin se, että erityishuomio harrastuksissa, koulujen iltapäivissä, että siellä olisi lapsilla ja nuorilla mahdollisuus harrastaa niin kuin nyt tässä tuota on tämä hallitus tuonutkin hyvin sinne harrastuksia, että koulujen iltapäiviin niin sitten kuntatasollehan se jää se toteuttaminen ja tällä kaudella se on tosi tärkeää – tai ensi kaudella sitten kuntapäätöksenteossa, että se todella vakiintuu ja juurtuu sinne sinne koulutoimintaan ja siinä yksi osa on liikuntaa ja se on tosi tärkeä osa. Oikeastaan siinä kitetytettynä.

Toni Ahva: Joo, kiitos. Sitten SDP:ltä Marko, ole hyvä.

Marko Asell: No kyllä meidän kanta on se, että kunnissa, joissa näitä palveluita tietysti järjestetään, liikuntapaikat rakennetaan ja niistä pidetään huolta, niin niihin on resursseja ja myös ajatellaan niin, että kaikilla kuntalaisilla lapsilla ja nuorilla olisi yhdenvertaiset mahdollisuudet harrastaa liikuntaa monipuolisesti. Pitää olla tarjontaa ja liikuntapaikat kunnossa ja tähän on kunnissa tietysti yksi tärkeimpiä asioita tietysti tämä liikuntapaikkojen rakentaminen ja niiden huoltaminen ja sitten tietysti tärkeässä roolissa on myös se, että miten kunta ja järjestöt, seurat ja yhdistykset toimivat keskenään, jotta siellä olisi paljon myös yhteistä toimintaa, jolla voidaan sitten järjestää erilaisia tapahtumia tai ylipäätään sitä toimintaa siellä kenttä- ja ruohonjuuritasolla. Eli yhdenvertaiset mahdollisuudet niin, että kaikilla olisi mahdollisuus harrastaa liikuntaa.

Toni Ahva: Kiitos, sitten kokoomukselta Ville.

Ville Kaunisto: Joo kyllähän tässä kollegat vastasivat erittäin hyvin. Varmasti voi allekirjoittaa näitä ajatuksia ja kokoomuksella on luontaisesti liikunta merkittävässä roolissa ja kuten tässä kollegat totesivat niin kyllähän meidän siitä pitää lähteä, että meillä on on terveet tilat harrastaa ja lapsille ja nuorille mahdollisuus liikkua. Se mikä oikeastaan… Ehkä se meidän kokoomuksen kulma hyvin vahvasti on, että me uskotaan siihen, että se talous pitää olla kunnossa. Jos talous ei ole kunnossa, niin kyllä kunnat aina joutuu väistämättä siihen tilanteeseen, että ne kärsijät on lapset ja nuoret ja liikunta. Tämä on tietyllä tavalla se iso kuva, mikä pitäisi ymmärtää, että me voidaan totta kai lupailla nostaa tärkeitä asioita esiin, mutta ilman sitä kunnossa olevaa taloutta, niin aika vaikea on niitä lupauksia ja tavoitteita toteuttaa. Mutta ehkä tässä niin kuin itse haluaisin, kun me tässä istutaan kuitenkin urheilujengissä ja puolueesta riippumatta, niin se mielenkiintoinen politiikassa on kuitenkin, että kyllähän me ollaan hävitty aika usein tämä keskustelu – siis urheilumyönteiset ja ennaltaehkäisyyn panostavat päättäjät. Me ollaan hävitty se keskustelu, että mihin se panostus tehdään. Eli se on hirveän helppo osoittaa, kun se raha pistetään vaikka sote-palveluihin, että mitä se tuo sillä konkreettisella hetkellä, sen sijaan, että panostettaisiin sinne ennaltaehkäisevään liikuntaan ja näin edespäin. Että tämä on varmasti se iso mietinnän paikka, mikä meidän pitäisi käydä ihan koko Suomessa.

Toni Ahva: Kiito. Itse asiassa tästä ennaltaehkäisystä saadaan hyvä silta seuraavaan. Eli vielä puhutaan siitä liikunnasta siellä kuntatasolla. Tilastot kertovat, että merkittävä osa suomalaisista liikkuu liian vähän terveytensä kannalta. Vain kolmannes suomalaisista saavuttaa terveysliikuntasuosituksen. Joten nyt kysyisin vielä teidän reseptiä siihen, että jos me puhutaan näistä vain vähän liikkuvista, niin mitä kuntien pitäisi tehdä enemmän verrattuna nykytilaan, mitä tehdään jo. Mitä pitäisi tehdä enemmän? Ja Ville voi vaikka aloittaa tästä.

Ville Kaunisto: No, niin kuin tässä puhuin ennaltaehkäisystä, niin onhan laskelmien mukaan se hinta on yhteiskunnalla kolmesta-seitsemään miljardiin ja tiedä kuinka suuri se koronan jälkeen tulee olemaan. Eli kyllähän se aivan selvä asia on, että sinne pitää pystyä panostuksia pistämään. Se, mite ne on; varmasti se, että pidetään huolta liikuntapaikoista, pidetään huoli siitä, että ladut on kunnossa ja pururadat on kunnossa, mutta kyllä mä samaan aikaan niin kun tässä ajassa haluan miettiä sitä, miltä se ihmisestä tuntuu. Meillä on sosiaalinen media täynnä kuvia, missä ihmiset lähtee viimeisen päälle upeissa teknisissä asuissa 50 kilometrin lenkille ja sen jälkeen hymyillään ja elämä on hyvin. Että kyllä meidän ehkä täytyisi myös saada sitä kulttuuria ja ajattelua eteenpäin, että hei se on ihan okei vetää ne pieruverskat päälle ja lähtee vähän hölkkäämään tai kävelemään, että se liikkuminen ois helpompaa. Meidän pitää tehdä helpoksi se, että ihminen voi lähteä liikkumaan, mutta meidän pitää myös tehdä selväksi se, että se itse liikkuminen voi olla helppoa, ettei me aina ei puhuta siitä liian suorituskeskeisenä, vaan että ihan perusulkoiluun ihmisten kannustaminen; sekin on jo merkittävä askel eteenpäin.

Toni Ahva: No sitten Hanna. Eli nyt niistä vain vähän liikkuvista, niin mitä reseptejä siihen?

Hanna Kosonen: No tästä on helppo kollegan jälkeen jatkaa. Heidät pitäisi aika lailla poimia myös sieltä kotoa mukaan tekemään jotakin ja se voi olla ihan niin kuin ihan sellainen, että kävelee vaikka korttelin ympäri ensin – hyvin niin kuin pieniä asioita – tai, että rappuset nousee tai seisoo enemmän kuin istuu tai makaa, että se on niin, että jokainen liike on aina eteenpäin. Se pitää muistaa ja näissä erittäin vähän liikkuvissa; mä olen ihan varma, että heillekin jokaiselle löytyy se semmoinen mieluisin liikuntamuoto. Niin kuin Marko tuossa hyvin avauksessa sanoi, ettei ollut Markolle telinevoimistelu vaan se taivas löytyi siellä painista, niin mä olen ihan varma, että jokaiselle semmoinen laji voi löytyä, mutta siihen pitää nähdä vaivaa ja semmoista tukea ja kannustusta, ja se satsaus kyllä kannattaisi, koska sitten tämä joukko on aika pieni kuitenkin, mutta niin kuin me tiedetään, niin sitten tuolla sosiaali- ja terveyspuolella niin aiheuttaa sitten kuitenkin isot kustannukset ja sitten toisaalta se inhimillinen asia, että miten paljon parempi elämä siitä voi tulla, jos löytää sen liikunnan riemun, niin siinä kunnat voivat olla todella tärkeässä asemassa auttamassa näitä ihmisiä sitten paremmalle tielle.

Toni Ahva: Sitten vielä Marko.

Marko Asell: Tämän päivän ilmiö on, se että se on polarisoitunut. Osa harrastaa todella paljon ja tosissaan liikuntaa ja urheilua, kilpaurheilua ja osa jää sitten vallan sivuun niistä ja harrastaa jotain muita, mutta tässä on tärkeä ja hyvä rooli kunnalla puuttua tähän esimerkiksi kehittämällä erilaisia ideoita, missä on matala kynnys tähän liikuntaan. Nokialta hyvä esimerkki frisbeegolfrata. Sinne tehtiin puistoon frisbeegolfrata ja se oli sitten hetken päästä todella iso succee. Sinne tuli paljon nuoria ja lapsia pelaamaan. Siellä on pidetty isoja kilpailuja ja muita vastaavia tapoja esimerkiksi nuorten tämmöisiin hengailupaikkoihin voi laittaa tällaisia pyöräilyratoja tai muita tällaisia, mitä voi siinä sitten kavereiden kanssa niin sanotusti höntsätä. Ei kaikkien tarvitse olla kilpaurheilussa mukana, mutta heti, kun tulee tämmöisiä ideoitam niin kyllä se kerää sitten sinne niitä ihmisiä, jotka tota ehkä vähemmän liikkuu, mutta löytyy sitten se vaihtoehto niin kuin tässä äsken tuli, että jokaiselle varmasti löytyi joku sellainen liikuntalaji, mistä nauttii.

Toni Ahva: Kiitos. Hienoja näkökulmia. Huomaa, että on paljon samoja näkökulmia teillä. Sitten mennään toiseen teemaan, siirrytään siihen. Se on lapset, nuoret ja seuratoiminta. Koronakriisillä on nyt ollut merkittävä vaikutus tai sanotaan, että hyvin dramaattinen vaikutus lasten ja nuorten harrastamiseen. Me ollaan arvioitu Olympiakomiteassa, että isoimpien lajien harrastustoiminnasta on kadonnut aiempiin vuosiin nähden noin 25 000 lasta jo tähän mennessä. Nyt kysyisin teiltä ja tämä on semmoinen, joka nyt liikuntayhteisöä hurjan paljon kiinnostaa, että miten me yhteiskunnassa saadaan nämä lapset ja nuoret palaamaan seuroihin harrastusten pariin tämän koronakriisin jälkeen? Tähän reseptejä; Marko voisi vaikka aloittaa.

Marko Asell: Joo, ongelma on iso ja varmasti haastetta tästä, kun ulos päästään tästä taudista. Niin kuin muutenkin varsinkin tuossa yläasteikäisistä tai yläkouluikäisiä ja putoaa tämän drop-outin takia pois urheilulajeista ja harrastuksista, niin nyt se on vielä korostuneempaa ja kyllä siihen pitää järjestää ihan oma kampanjansa ja siihen pitää valjastaa liitot ja urheiluseurat ja myös kunnat siihen kannustamiseen, markkinointiin ja kampanjointiin, kun nyt tämä yhteiskunta aukeaa niin, että päästään yleensä liikkeelle, että nämä nuoret ja lapset palaa sinne eri liikuntalajien pariin. Uskoisin, että se on sitä tiedottamista siitä ja kampanjointia. Toki se vaatii resursseja ja niitä pitää silloin kyllä löytyä.

Toni Ahva: Eli kampanja ja resursseja. Sitten Ville, ole hyvä.

Ville Kaunisto: Tämä hinta, minkä koronakriisi tuo Suomen yhteiskunnalle lasten ja nuorten liikkumattomuuteena tai sinä, että ei palata harrastusten pariin, niin se on jotain niin järkyttävää, ettei sitä osata varmasti edes arvata tällä hetkellä. Tässä joka päivä on tämän asian kanssa todella huolissaan ja miettii niitä ratkaisua – helppoajahan niitä ei tietenkään ole. Meidän on pakko varmistaa se, että meillä seurat pysyy toimintakykyisenä. Se, että seurat on sillä hetkellä, kun me voidaan avata rajoituksia tai korona väistyy kokonaan, että siellä on ihan oikeasti; seurat pystyssä ja valmiina ottamaan koppia, luomaan sen turvallisen ja opettavaisen ympäristön harrastaa lapsille ja nuorille toivoa. Toinen on vapaaehtoiset, jotka pyörittää näitä seuroja hyvin pitkälti. Tämä on ollut heillekin aika rankkaa aikaa. Kaikki tapahtumat on loppunut, se sosiaalinen ympäristö ja piiri on kadonnut. Kyllä meidän täytyy muistaa, että vapaaehtoiset pitää pitää mukana ja ymmärtää myös se, että vapaaehtoisten kanssa se ongelma on, että siellä aika paljon sitä vanhenemista tapahtuu eli pitäisi saada lisää nuoria mukaan vapaaehtoistoimiin ja se on ihan suunnaton haaste, jos mietitään nykylapsiperheen arkirutiineja ja sitä hektisyyttä. Mutta kyllä mä sitten nostan sen ehkä tärkeimmän asian mielestäni ja se on harrastamisen hinta. Sen pitää olla kohtuullinen. Meillä on harrastamisen hinta noussut – se kolminkertaistunut 10 vuodessa. Me tiedetään, että me ollaan sellaisella tiellä, että se ei ole millään tavalla kestävä. On meillä korona tai ei ole korona. Tämä on niin kuin asia, mihin toivon, että pystytään löytämään ratkaisuja.

Toni Ahva: Kiitos sitten Hanna, ole hyvä.

Hanna Kosonen: Oikeastaan palastelisin tämän neljään osaan. Ensimmäisenä on ihan niin kuin se perheiden arki. Moni perhe on varmaan kokenut tämän myös ihan hyväksim että tavallaan ei ole enää niin kiire joka paikkaan ja on tavallaan sitä yhteistä aikaa sitten siinä siinä arjessa nyt enemmän. Se on hyvä asia ja tavallaan se niin kuin huomataan, että mihin kannattaa olla kiire, mutta sitten toisaalta niin tässä on myös se taustalla, että sitten liikutaan kuitenkin tutkimustenkin mukaan paljon vähemmän ja sehän on hälyttävä asia ja sille on tehtävä jotain. Ajattelen niin, että toinen näkökulma mulle on se, että minkälaista harjoittelua siellä seuroissa on. Varmaan tämä on myös sellainen hyvä hetki tsekata ja miettiä, miten voisi tehdä vähän vielä paremmin asioita, vaikka tosi laadukasta harjoittelua ja mahdollisuuksia on olemassa. Itse aina vannon tämmöisen monipuolisen harjoittelun – varsinkin nuoremmilla lapsilla ja vaikka siinä vaiheessakin, kun alettaisiin olla jo aika suuntautuneita ja olisi vain niin kuin yhden lajin treenejä – siltikin tavallaan siihen monipuolisuuteen kannustaisin, koska se tukee sitä jatkuvaa kehittymistä ja mahdollista huippu-urheiluakin tosi paljon paremmin. Tavallaan se monipuolinen ja hauskuus ja semmonen ilohan siellä kuuluisi olla mukana. Kolmantena näkökulmana on ihan tämä seurojen rahoitus. Siitä on huolehdittava, että seurat on tosi vaikeuksissa nyt, koska harrastajamäärät on vähentynyt ja toisaalta näitä tällaisia varainkeruumuotoja on nyt tosi paljon vähemmän, kun tapahtumia ei ole; ei voida järjestää turnauksia ja ei ole kanttiinia, ei ole buffettia ja ei ole mitään niin kuin tavallaan olemassa. Joten tämä on tärkeätä, että valtio huolehtii sitten siitä, että seurat ei tässä sitten notkahda. Sitten neljäntenä näkökulmana niin kuin vähän uusi ajatus tavallaan siitä, että kyllä se aika normaali toivottavasti palaa ja silloin tavallaan se, että nyt kun ei oikein voi olla missään ja näitä rajoituksia ja tämmöistä niin kuin etä-digi- jotain etä- hypitään kotona, kun joku valkku on siellä toisessa tilassa, niin päästään taas lähietäisyydelle. Mä uskon siihen, että kuitenkin semmoiset lähiopetuksessa ja -valmennuksessa tehdyt treenit, niin kyllä niin kuin vetää ja tuota sitten tavallaan voidaan palata siihen normaaliin ja tsekata sitten oikeasti, että onko ne harrastajamäärät todella romahtanut vai oliko se vaan, kun on tämä epämääräinen aika tällä hetkellä.

Toni Ahva: Tässä nousi esimerkiksi nyt se, että harrastamisen hinta pitäisi saada alas, seurojenrahoitusta on tuettava, niin muotoilen tästä nyt vielä jatkokysymyksen ja otetaan tähän semmoinen – pidetään tätä pikakysymyksenä, että jokainen voi muotoilla noin lauseen vastauksen. Tulisiko lasten ja nuorten liikuntapaikkojen, esimerkiksi salien, olla kunnissa maksuttomia seuratoimijoille? Hanna, ole hyvä.

Hanna Kosonen: Tuo on monipuolinen kysymys. Tälleen päättäjänä on oppinut sen, että täytyy katsoa niin kuin viivan alle ja todellakin, jos se on vain mahdollista, niin tietenkin sen pitäisi olla mahdollisimman edullista. Jos vaan kunta mitenkään pystyy sen järjestämään, niin kyllä.

Toni Ahva: Sitten Ville.

Marko Asell: Niin eihän tämä helppo kysymys ole tai on helppo vastata, että ehdottomasti pitäisi olla, mutta se toteutus on se haaste. Me onnistuttiin Kouvolassa nyt kokoomuksen aloitteesta, mutta todella vahvalla yhteistyöllä kaikkien puolueiden ja virkamiesten avulla saatiin sellainen ratkaisu, että puolitetaan nämä maksut nyt pääasiallisesti koronasta johtuen, jotta tuetaan seurojen talouden kestävyyttä, mutta samaan aikaan mahdollistetaan se, että siinä vaiheessa, kun lapset pääsee harrastamaan, niin on tosissaan turvalliset paikat harrastaa.

Toni Ahva: Sitten Marko.

Marko Asell: Joo, tämä on tärkeä kysymys ja niin kuin tuossa aikaisemminkin tuli hyvin esille tämä harrastamisen hinta ja tämä tietysti, jos maksuja alkaa tulemaan seuroille niistä, niin toki se näkyy silloin myös niiden harrastajien ja vanhempien lompakossa. Meillä Nokialla on tehty semmoinen – meillä on ollut aikanaan ilmaiset liikuntatilat, mutta sitten tuli aika paljon tyhjäkäyntiä eli kaikennäköisiä puulaakeja varasi näitä tiloja, ne ei tullut käytettyä, jolloin pistettiin niin, että niissä on maksu, mutta toisaalta sitten kunta myös tukee, kompensoi tavallaan näitä seuroja, joilla on aktiivista hyvää toimintaa. Eli siinä mielessä se oli järkevä ratkaisu, että saatiin tehokkaaseen käyttöön nämä kaikki liikuntatilat.

Toni Ahva: Hyvä kiitos. Kiitos paljon vastauksista. Seuratoiminta on nyt pistetty pakettiin tältä osin ja mennään meidän kolmanteen teemaan, joka on huippu-urheilu. Suomalaisethan arvostaa urheilua. Kolme neljästä suomalaisesta pitää tärkeänä, että suomalaiset menestyy kansainvälisesti. Nyt kysynkin teiltä että onko urheilun edistäminen kunnan tehtävä ja jos on, niin mitä kunnat voivat tehdä tämän huippu-urheilun edistämiseksi? Eli nyt nimenomaan tästä huippu-urheilunäkökulmasta. Kuka haluaa aloittaa? Hanna, ole hyvä.

Hanna Kosonen: Kunta luo liikuntapaikkaedellytykset. Sillä tavalla tietenkin, että ne edellytykset on niin kuin kunnan toimesta järjestetty ja tietenkin sitten näen tämän meidän laajan hyvän urheiluopistoverkoston ja usein kunta toimii siinä aktiivisena toimijana myös urheiluopiston kanssa ja siellähän on hyvät edellytykset huippu-urheilulle, mutta sitten se, mikä kunnissa tietenkin on niin kuin tavallaan se polku sieltä lapsesta nuoreen ja sitten vähän aikuiseenkin, niin koulupolun rinnalla, että pystyy sitä urheilua ja sitä tietä kohti huippua toteuttamaan, niin kunnan päätöksiähän ne on, että otetaanko me aktiivinen päiväkoti, liikkuva päiväkoti sinne meidän kuntaan. Onko meillä ala-asteella liikuntapainotusta. Minkälaiset edellytykset alakoulussa luodaan sinne ja urheiluyläkoulut nyt sitten tosi hyvinä esimerkkinä, kun siellä rupeaa olemaan jo tosi tähtäimellistä urheilua, ja sekin on kunnan päätös samoin kuin nämä urheiluakatemiatoiminnat. Sitten myös se rahoitus siinä niin kuin näissä edellisissäkin ja sitten myös näissä urheilulukioissa. Tämä urheiluakatemiatoimintahan on todella hyvä Suomessa ja hirmu hienoa työtä tehdään, että siitä kiitos kaikille toteuttajille, mutta kuntahan sitä sitä tukee ja rahoittaa, että tärkeä niin kuin tavallaan tekijä ja se on kuntapäättäjien vastuussa olla päättämässä niistä asioista ja tukea näitä asioita ja olen iloinen siitä, että meillä Savonlinnassa on urheiluyläkoulu ja sitten urheiluakatemiatoiminta on siellä lukiossa myös olemassa ja urheiluopisto on myös – Tanhuvaaran urheiluopisto, kaikki löytyy.

Toni Ahva: No niin, kaikki löytyy. Sitten Ville. Voitte myös nostaa esimerkkejä sieltä omasta kunnasta. Ne on myös mielenkiintoisia.

Ville Kaunisto: Joo, totta kai, mä luulen, että me ei ihan hirveästi tämän pöydän äärellä saada jälleen kerran tässäkään mielipide-eroja, etteikö kunnan pitäisi olla aktiivinen toimija urheilun edistämisessä. Se on olennaista mun mielestäni, jos aletaan miettimään huippu-urheilua, niin mistä se huippu-urheilu Suomessa sitten syntyy, niin meitä on viisi ja puoli miljoonaa ihmistä ja lapsia syntyy yhä vähemmän. Me jotenkin luullaan, että me löydetään aina timantit, niin se on aika absurdi ajatus eli kyllä mä kuitenkin koen, että se kunnan rooli huippu-urheilun tukijana lähtee siitä, mitä Hannakin tuossa nosti esiin, että meidän pitää saada lapset liikkumaan ja sieltä sitten nousee kyllä niitä huippuja, kun meillä on isot massat, mitä me saadaan liikutettua ja tietyllä tavalla, kun puhutaan sitten siitä kunnan roolista ja, kun puhutaan niiden lasten ja nuorten pitämisestä liikunnassa, liikunnallisessa elämässä mukana, niin mun mielestä se on mielenkiintoinen asia, mitä hirveän vähän – ainakaan on mun korviini tullut, mitä on puhuttu – niin, jos me ajatellaan, kun nuori siirtyy yläkouluun, niin silloinhan se drop-out ikä on hyvin voimakas. Jos miettii mitä yläkoulussa tehdään, mitä mä olen itse yläkoulussa tehnyt. Yläkoulussa mentiin kaveriporukan kanssa seisomaan rinkiin ja höpistiin hölmöjä, sen sijaan, kun alakoulussa ollaan koko se aika juostu välitunnilla, pelattu, tehty kaikkea, että tällainen kuntapolitiikassa merkittävä asia on terveiden koulujen rakentaminen ja luominen. Siinä mielessä, kun me ajatellaan yhtenäiskouluja, jossa yläkoululaiset näkee jokapäiväistä liikunnan riemua, mitä alakoululaisilla tulee luonnostaan, niin kyllähän se on aina selvää, että se tietyllä tavalla sitoo ne ikäluokat yhteen ja se liikunnan ilo ja tulee sitä kautta, ja mä näen, että se on hirveän merkittävä asia, kun me lähdetään rakentamaan huippu-urheilun pohjaa Suomessa. Mun mielestäni tämä on ihan oikeasti se asia, mitä pitäisi miettiä, että onko yhtenäiskoulut merkittävä ratkaisu siihen, että liikunta ja liikkuminen pysyisi nuorella mielessä paremmin. Kyllä muutenkin siis, kun puhutaan huippu-urheilun tai urheilun tukemisesta kuntatasolla, niin kyllä se koulu nousee sieltä yhä vahvemmin. Jos mä mietin itseäni, niin mulle oli aina vähän se, että joko haluan olla urheilija tai mä haluan olla kova koululainen. Tämä on mun mielestä tosi vanha vastakkainasettelu. Toivon todella suuresti, että me Suomessa päästäisiin yhä paremmin siihen tilanteeseen, missä pystytään kannustamaan sekä urheilemaan että opiskelemaan ja luomaan ne mallit, joilla se yhdistelmä toimii ihan alakoulusta yliopistoihin saakka. Eli tässä mä näen, että on merkittävä mahdollisuus tukea sitä urheilua sillä, että se koulunkäynti mahdollistetaan. Itse esimerkiksi yliopisto-opinnot pääsin vasta myöhäisellä aikuisiällä aloittamaan sen takia, että ei mun uraani missään vaiheessa joustanut opinnot ja jouduin brittiläiseen yliopistoon, missä olen vieläkin siis, että tämä on mun mielestä yksi merkittävä asia: on koulujen ja urheilun yhteistyön sitominen keskenään.

Toni Ahva: Joo, kiitos. Sitten vielä Marko, eli mitä kunnat voi tehdä tämän huippu-urheilun edistämiseksi? Tässä monta pointti on tullut jo, mutta vielä…

Marko Asell: Joo, tässä on tullut hyvää asiaa ja voin niitä allekirjoittaa, mutta kyllähän se tietysti kunnissa on yhtenä tärkeimpänä asiana, että minkälaiset puitteet meillä on tarjota eri lajeihin. Siellä ne kuitenkin ne suoritukset tehdään sitten siellä ruohonjuuritasolla, niin se pienten lasten touhu, siitä sitten kasvavien ja osa nuorista jatkaa pidemmälle ja kokee, että se kilpaurheilu on itselleen tärkeää, niin silloin tulee just se, että liikuntapaikat on hyvässä kunnossa ja mahdollisimman monipuolisesti pystyy eri lajeihin menemään. On tietysti selvää, että jokaisessa kunnassa ei voi olla vaikka mäkihyppytornia, mutta tietyllä tapaa ne tietyt puitteet pitää olla. Tietysti sitten sen koulun yhdistäminen. Tämä urheiluakatemiatoiminta on hyvä, mutta muutenkin niin sitten ihan ammatillisessa koulutuksessa tai, kun mennään sitten korkeakoulutukseen, niin sen koulutuksen ja harjoittelun yhdistäminen, niin siinä on sitten sellaisia asioita, mihin varmasti myös koulutuksen järjestäjät toki, mutta myös kunnan pitää tehdä yhteistyötä ja usein kysymys on juuri niistä puitteista.

Toni Ahva: Kiitos. Kiitos tästä osuudesta. Täytyy sanoa, että tässä tuli hurjan paljon ideoita ja näkökulmia tähän kokonaisuuteen. Kurvataan nyt loppusuoralle tätä keskustelua. Noustaan hetkeksi nyt sieltä kuntatasolta valtakunnan tasolla, kun paikalla on kolme kansanedustajaa, niin kysyn vielä lopuksi sen kysymyksen, jota moni liikuntayhteisössä tällä hetkellä pohtii eli liikunnan valtionrahoitus. Se on nyt uhattuna. Rahapelituotot on taannut viime vuosina liikunnan ja urheilulla kasvavan rahoituksen, mutta nyt ne ovat romahtaneet ja tulevasta ei ole tietoa. Niin haluaisin nyt kysyä teiltä jokaiselta, että miten tämä valtion rahoitus liikunnalle voidaan turvata jatkossa ja mitä mieltä puolueenne on, että tulisiko tämä valtion rahoitus liikunnalle säilyttää vähintään nykyisellä tasolla. Kuka haluaa tästä aloittaa? Marko, ole hyvä.

Marko Asell: Lähtökohta on se, että liikunnan rahoitus turvataan. Nyt koronan aikana, kun sitten Veikkauksen tuloutus pienentynyt on hyvä, että Marinin hallitus teki sen päätöksen, että nyt kompensoitiin sitten ne menetykset ja tämä vuosi on siinä mielessä niin hyvässä tilanteessa, mutta jatkon kanssa on tietysti ongelmia, kun näkymä on se mikä on, eli Veikkauksen tuloutus putoaa pysyvästi ja tässä on todella iso kysymys ja varsinkin liikunnalle ja urheilulle, koska liikunnan urheilun rahoitus on niin riippuvainen – siis lähes täysin riippuvainen – Veikkauksen tuloutuksista ja sen menestyksestä. Tätä nyt pohditaan monessa pöydässä, mikä se Veikkauksen tulevaisuus on? Pitääkö osa kuitenkin tulevaisuudessa sitten niistä niin sanotusti edunsaajista, ketkä Veikkauksen rahoilla toimii, niin rahoittaa sitten valtion budjetista. Näitä esityksiä on tehty ja näkisin itse henkilökohtaisesti sen, että varmasti ainakin osittain näin kannattaa tehdä, mutta tämä aon isomman keskustelun paikka ja hyviä ideoita otetaan vastaan kyllä tässä kansanedustajana.

Toni Ahva: Joo, kiitos. Sitten Ville.

Marko Asell: Marko kuvasi hyvin tuota ongelmaa. Rahapelituotot on laskenut ja tulevat pysymään varmasti alemmalla tasolla kuin mihin ollaan totuttu. Mikä oli alkuperäinen kysymys, että pitääkö liikunnan ja urheilun rahoitus turvata, niin kyllä. Kyllä pitää. Se mikä se tapa on, niin se on sitten tietenkin poliittisen keskustelun lopputulema täytyy saada siihen hyvänä. Mutta kyllähän itse, miten olen tulkinnut näiden erilaisten työryhmien lopputuloksia, niin kyllähän siellä on vahvasti se todettu, että nämä pitäisi liikunnan ja urheilun rahoitukset saada sinne valtion budjettiin. Tämä olisi selkeä ratkaisu. Kyllähän mä näen yhteiskunnassa vahvana sen keskustelun, että onko se okei, että meillä liikuntaa rahoitetaan peliongelmaisten kautta hyvin paljolti. Kyllä tässä on pakko keksiä uusia ratkaisuja, uusia tapoja. Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että esimerkiksi peliautomaatit pitäisi saada pois kauppojen tuulikaapeista, joka automaattisesti vaikuttaa siihen että tuotot ovat pienemmät eli iso kokonaisuus. Mun mielestäni valtion budjettiin rahoitus, eikä sitä ole missään nimessä varaa alentaa. Mennään taas siihen keskusteluun, että ollaanko valmiita ennalta ehkäisevään työhön vai siihen todella, todella kalliiseen asioiden korjaamiseen, kun jo ollaan ajettu päin puuta.

Toni Ahva: Kiitos. Sitten vielä Hanna, ole hyvä.

Hanna Kosonen: Ilman muuta keskustankin mielestä liikunnan rahoitus on turvattava. Sitten, jos mennään vähän henkilökohtaisemmalle puolelle, niin mun mielestä tässä jo tuota hyvin edeltäjä sanoi tästä ennaltaehkäisevästä toiminnasta, niin mun mielestä pitäisi löytää myös niitä keinoja, että miten siihen voidaan satsata enemmän, koska se lasku sitten kuitenkin yhteensä pienempi niin kuin me täällä urheilu-uskovaiset varmasti se hyvin tiedetään. Liikasen työryhmältä tuli tässä esitys pari viikkoa sitten ja hehän ehdottivat sitä, että ministeriöiden yhteinen työryhmä, josta ehdotuksena tulisi sitten tämä just, että pitkällä aikavälillä siirrettäisiin rahoitus sinne valtion budjetin kautta järjestettäväksi ja itse olen taipuvainen ajattelemaan samalla tavalla. Se turvaisi tämän liikunnan rahoituksen, vakauttaisi sitä ja toisaalta sitten tämä kytkös tämän rahapelihaittojen ja kansalaisyhteiskunnan rahoittamisen välillä saataisiin katkaistua ja tuota he ehdottivat myös, että olisi syytä olla tämmöinen eduskunnan eri puolueiden välinen elin, joka miettisi tätä rahoitusta vähän pidemmällä aikatähtäimellä, ja kyllä kannatan myös tätä ajatusta, koska musta tämän pitäisi olla paljon ennustettavampaa, jotta tällaiset toiminnot, jotka ovat aivan ehdottoman tärkeitä meidän maassamme, että meillä seurat toimivat, liikuntapaikat rakennetaan, pidetään huippu-urheilijoista huolta, tuetaan urheilijoita, nuoria siinä liikunnan polulla monella tavallam niin että se olisi ihan selviö, että se jatkuu ja on tulossa rahoitusta sille seuraavina vuosina. Sitä ei tarvitsisi niin kuin miettiä sillä tavalla, kun tällä hetkellä on; se on hyvin lyhytjänteistä se rahoitus vuosittain, mikä aina järjestöille tähän tärkeään toimintaan tulee ja muille tahoille, jotka tässä liikunnan puolella on. Eli pitkä tähtäin valtion budjettiin ja rahoitus on turvattava ja mielellään vähän lisääkin. Tässä oli myös nyt sitten siis omaa ajattelua, että meidän puolue ei ole vielä esimerkistä tätä Veikkaus-linjausta tehnyt ihan tarkalleen tämän Liikasen työryhmä jälkeen.

Toni Ahva: Joo, kiitos. Mutta hienoa kuulla kaikilta,että rahoitus on turvattava ja me liikuntayhteisössä varmasti jäämme seuraamaan ja odotamme nyt sitten tässä kevään aikana hallitukselta ja eduskunnalta tästä päätöksiä. Nyt oikeastaan mennään tästä vakavasta rahoituskysymyksestä vielä viimeisen loppukysymykseen. Haluaisin vielä kysyä teiltä, että nyt, kun korona on haastanut aika paljon tätä liikuntaaharrastamista itse kullakin, niin mikä on teidän oma liikuntavinkki tähän korona-aikaan? Eli jakakaa joku sellainen hyvä vinkki, josta jokainen voi ottaa kopin. Kenellä tulee ensimmäisenä mieleen? Ville.

Ville Kaunisto: Henkilökohtaisesti on ollut se, että mun ammattiura päättyi vähän aikaa sitten ja tässä on ollut vähän huonoja talvia ja nyt olen päässyt hiihtämisen iloon, niin varmasti on se, että täytyy siinäkin ymmärtää kaikkien se, ettei me kaikki olla huippuja aloittaessamme. Itse olen hiihtänyt viimeksi muksuna ja nyt tämän talven hiihtoura alkoi sillä, että piti vaimolle lähettää tekstiviesti aina kilometrin välein, että olenko vielä ladulla vai en. Nyt saan jo ilman tekstiviestiäkin lähteä hiihtämään, että se ymmärrys siitä, että liikkuminen – tosissaan kaikki tekee tyylillään ja kaikki ei ole parhaita. Mä olen suhteellisen hyvä koripallossa, mutta hiihdossa en ennen tätä talvea ollut, mutta nythän mä olen ihan maajoukkuetasolla omasta mielestäni.

Toni Ahva: Mahtavaa. Sitten Hanna, ole hyvä.

Hanna Kosonen: No, meillä menee varmaan vähän päinvastoin, että mä oon varmaan ihan hyvä hiihtämään, mutta en mä siihen koriin osu kyllä yhtään millään, että sujuvasti katselen koripalloa, hauska laji. Ville vei nyt tämän hiihtämishomman, se nyt on ihan selviö, mutta musta tämä on kiinnostavaa, kun on näitä etä-, esimerkiksi tanssitunteja. Musta itse asiassa olisi tosi kiva kokeilla sellaista, koska siinä ei tarvitse mennä edes sinne tavallaan kompastelemaan omiin jalkoihinsa sinne muiden nähtäväksi, vaan voi ihan siinä olohuoneessa räpistellä sitten ihan, miten vaan, niin tämmöinen etätanssitunti, niin se kyllä kiinnostaa ja varmaan voisi kiinnostaa meitä muitakin, eli tätä vinkkaan kyllä kaikille. Siellä voi iha vetää millä tyylillä tahansa sitten rauhassa

Toni Ahva: Mahtavaa, tässä on tullut hyviä vinkkejä. Sitten vielä Markolta vinkki.

Marko Asell: Joo, nyt kun talvi on ollut näin hieno, niin tietysti toi ulkoliikunta monipuolisesti, mitä siellä sitten tykkää tehdä. On se sitten hiihto tai luistelu tai vaellus metsässä, metsälenkit. Mä olen niitä metsälenkkejä tässä on nyt enemmän harrastanut itse, mutta toki sitten, jos sattuu kotona olemaan erilaisia laitteita tai ei mitään voihan sielläkin kuntopiiriä tehdä ja samalla, kun katsoo tv:stä jotain ohjelmaa, niin siinä voi vähän tehdä kyykkyjä tai vatsalihaksia tai polkea kuntopyörää. Täytyy vaan luovasti. Yleensä se on siitä kiinni, että saa itsensä rykästyä sieltä sohvan pohjalta tekemään. Yhtä lailla se tv:n katselu onnistuu siinä muutamia kyykkyjäkin tehdessä, että ihan tämmöistä; kaikissa tilanteissa vaan miettii, miten voisi omaa kuntoaan parantaa ja tekee sen.

Toni Ahva: Joo, kiitos. Toivotaan, että liikunta pysyy esillä paitsi jokaisen arjessa, niin nyt näissä kuntavaaleissa. Lämmin kiitos teille kaikille vierailusta kansanedustajat Marko Asell, Ville Kaunisto ja Hanna Kosonen tässä OlympiaCastissa ja menestystä kuntavaaleihin. Kiitos.

Hanna Kosonen: Kiitos paljon.

Marko Asell: Kiitos.

Ville Kaunisto: Kiitos paljon.

Toni Ahva: Kuntavaalisarjamme jatkuu vielä kahdella jaksolla. Seuraavassa jaksossa keskustelemassa ovat perussuomalaisista Kike Elomaa ja kristillisdemokraateista Sari Essayah. Samaan aikaan pyörii myös OlympiaCastin perustuotanto. Jotta seuraava jakso ei mene ohi, niin tilaamassa tämä podcast sieltä, mistä podcaisi kuuntelet ja arvostamme muuten kovasti, jos käyt vielä heittämässä arvion meistä. Se auttaa meitä kehittymään ja toisaalta uusia kuulijoita löytämään luoksemme. Ensikertaan.