OlympiaCast: Esimerkki osaamisen kehittämisestä – tästä on kyse uudessa kivääriammunnan tekniikka- ja koulutusmateriaalissa

Ilkka Palomäki: Tervetuloa OlympiaCastin seuraan. Tämä on Suomen Olympiakomitean tuottama podcast-sarja, joka on käynnistynyt syksyllä 2018. Loppuvuoden 2020 pidimme hiljaiseloa ja samalla uudistimme vähän sisältöjämme. Edelleen vankkana kivijalkana säilyy suomalaisen huippu-urheilun ilmiöiden, tarinoiden ja ihmisten esiin tuominen, mutta rinnalle nousee yhä vahvemmin suomalaisen liikunnan ja urheilun toinen iso valinta ja peruskivi eli seuratoiminta. Meidät löydät yleisimmiltä podcastin tarjoajilta. Tänään isäntänä toimii Ilkka Palomäki.

Ilkka Palomäki: Tiistaina julkaistiin uusi kivääriammunnan tekniikka- ja koulutusmateriaali. Tänään avaamme OlympiaCastissa tarkemmin, mistä oikeastaan on kyse. Keskustelemassa ovat materiaalin kasaamisessa keskeisessä roolissa olleet Miika Köykkä ja Kimmo Yli-Jaskari. Mika Köykkä työskentelee Kilpa- ja huippu-urheilun tutkimuskeskuksella urheilubiomekaniikan asiantuntijana ja hänen erityisosaamisalueitaan ovat ampumaurheilu ja keihäänheitto. Kimmo Yli-Jaskari puolestaan toimii Suomen Olympiakomitean huippu-urheiluyksikössä tarkkuuslajien lajiryhmävastaavana. Vastuualueena on muun muassa juuri ammunta. Ylijaskarilla on pitkä kokemus ampumavalmennuksesta paitsi kotimaasta myös Kansainvälisen Ampumaurheiluliiton pääkouluttajana ja kiväärilajien päävalmentajana Iso-Britanniasta. Tiistaina julkaistun materiaalin tavoitteena on yhtenäistä suomalaista valmennuslinjaa kivääriammunnassa sekä lisätä lajien välistä yhteistyötä ja tiedonvaihtoa. Tässä tapauksessa etenkin tietysti kivääriammunnan ja ampumahiihdon kesken. Samalla tämä prosessi on hyvä osoitus osaamisen kehittämisestä, joten se toimii hyvänä esimerkkinä toimintatavasta, jolla huippu-urheilun osaamisohjelmaa toteutetaan jatkossa nyt, kun se on Kihun (Kilpa- ja huippu-urheilun tutkimuskeskus) johtamaa ja koordinoimaa.

Ilkka Palomäki: Tervetuloa OlympiaCastin vieraiksi Miika Köykkä ja Kimmo Yli-Jaskari.

Miika Köykkä: Kiitos.

Kimmo Yli-Jaskari: Kiitos.

Ilkka Palomäki: Tosiaan tiistaina julkaistiin uusi kivääriammunnan tekniikka- ja koulutusmateriaali, joka on tehty yhteistyössä Kihun, huippu-urheiluyksikön, Suomen Ampumaurheiluliiton ja Suomen Ampumahiihtoliiton kesken. Lähdetään oikeastaan semmoisesta liikkeelle, että jos tuommoinen materiaali julkaistaan toukokuussa 2021 niin, miten pitkä prosessi tuommoista lopputuotetta oikeastaan edeltää?

Miika Köykkä: Reilun vuoden prosessi tässä on tehty, että minä olen aloittanut Kihulla viime vuoden maaliskuussa ja siinä se ajatus syntyi sitten mun ja Kimmon keskusteluista, kun pyrin pääsemään sisään kivääriammunnan asiantuntijatoimintaan ja keskusteltiin niistä tarpeista, että mitä siellä on aikaisemmin noussut. Sitten, kun itsellä oli taustaa tuonne ampumahiihtovalmennukseen historiassa, kun sieltä kautta olen siirtynyt Kihulle, niin huomattiin, että linkkiä löytyy aika paljon ja yhteneväisyyksiä niin tarpeiden kuin lajin teknisen tekemisen puolesta. Vuoden prosessi sitten tässä ja nyt ollaan suurin piirtein siinä mallissa, että saadaan julkaistua.

Kimmo Yli-Jaskari: Joo, kyllä näen varsinaisen materiaalin tekemisen suhteen. Aikaisemmin jo joitakin vuosia sitten oli hieman keskusteluja ampumahiihdon kanssa. Lähinnä meikäläinen ja siellä oli Kinnusen Jouni ja Kähkösen Jonne sitten myöhemmin, jonka kanssa on jotakin palavereja pidetty ja ehkä sieltä se ajatus sitten nousi, että varmaan tämmöiselle materialle olisi tilausta molempien lajien keskuudessa.

Ilkka Palomäki: Niin eli onko nimenomaan tarpeesta lähtenyt?

Kimmo Yli-Jaskari: No kyllä näin voisi sanoa, koska tämän tyyppistä materiaalia ei nyt ole ja toisaalta se iso tarve siellä taustalla on se, että saataisiin yhtenäistettyä tätä ammunnan valmennusta molemmissa lajeissa ja vietyä tietoa eteenpäin, niin kyllä ihan selkeästi tällaiselle materiaalille tarve on olemassa.

Miika Köykkä: Joo ja kyllä se yksi iso juttu tässä tosiaan on ollut se, että nyt ammunnan parissa työskentelevät kiväärivalmentajat näkevät sen, että miten lähellä ampumahiihtoammunta on kivääriammuntaa ja sitten toisaalta myös ampumahiihtovalmennuksen parissa työskentelevät valmentajat näkevät sen, että mitä kivääriammunnassa on sitten yhteistä tähän ja pystytään sitten kenties yhdessä jakamaan niitä kokemuksia ja osaamista ja saamaan sitten myös lisää valmentajia molempien lajien pariin.

Ilkka Palomäki: Oikeastaan, mikä on ollut – vähän avasittenkin sitä tai sivusitte sitä – mutta mikä on ollut tällaisen materiaalin tuottamisen tavoite?

Kimmo Yli-Jaskari: Kivääriammunnassa, niin kuin kaikessa muussakin urheilussa ja valmennuksessa, on oleellista tiedostaa ne kaikkein tärkeimmät suoritukseen vaikuttavat tekijät. Tässä tapauksessa nyt teknisesti, että tehdään oikeita asioita ja asioita oikein. Tämä on niin kuin se vahva tekijä siinä taustalla, että tunnistetaan ne asiat tarkasti, millä on oikeasti merkitystä sitten siinä ampumasuorituksessa. Meillä on tällaisia vähän niin kuin traditioita ja osittain uskomuksia ja myyttejä, jotka ei pohjaudu mihinkään, että tässä haluttiin sellaista tietoa, joka perustuu vahvistettuun tutkimustietoon ja toisaalta sitten myös biomekaanisiin asioihin, jotka on sitten ampuma-asennon takana. Haluttiin tällaista faktatietoa siihen, että mitkä tekijät kivääriammunnassa ovat teknisesti ratkaisevia ja sitten tietysti viedä se sinne seuratasolle ja kenttätasolle.

Miika Köykkä: Joo ja tärkeänä juttuna, niin kokemus on kyllä osoittanut tässä sen, että vähän turhan usein urheilijat ja vähän valmentajatkin katsovat sitä lopputulosta ainoastaan, että mihin se luoti nyt sitten milloinkin osui ja sitten jää taustalta analysoimatta se, että minkälaiset asiat siihen vaikuttaa ja aika usein sitten sitä syytä ruvetaan ensimmäisenä etsimään siitä, että nyt on esimerkiksi ampuma-asennossa jotain vikaa mahdollisesti tai sitten, että tällä kertaa kohdistus oli esimerkiksi pielessä ja sen takia nyt sitten juuri tänään mämä laukaukset meni ohi. Tavoite on niin kuin se, että nyt ymmärretään, että siellä on myös teknisiä osa-alueita, mitkä vahvasti vaikuttaa siihen, että miten se suoritus sitten loppujen lopuksi onnistuu. Se näkyvä osa sieltä eli minne se luoti sitten lopulta osuu ja sitten se, että nämä ampuma-asentotekijät, niin ne vain mahdollistaa sen teknisen suorittamisen.

Kimmo Yli-Jaskari: Toinen iso asia tässä on se – ehkä kaikkein isoin asia – että näiden oleellisten asioiden tunnistaminen pitäisi suoraan johtaa sitten päivittäiseen harjoitteluun ja tekemiseen, että mitä asioita siellä korostetaan ja minkälaisia harjoitteita tehdään. Eli se perustuu tiettyihin faktoihin, tutkittuihin faktoihin, ja sitten siellä on tietyt harjoitteet jokaisella osa-alueella, että päästään systemaattisempaan harjoitteluun ja paremmin kohdentamaan se tekeminrn, koska aikakin on yksi tärkeä resurssitekijä sitten tässä.

Ilkka Palomäki: Kihu on ottanu tämän vuoden alusta alkaen johtaakseen, koordinoidakseen huippu-urheilun osaamisohjelman Suomessa, niin tämä on varmaan yksi esimerkki tällaisesta toiminnasta osaamisen kehittämiseksi?

Miika Köykkä: Kyllä varmasti näin voi sanoa, että tässä on ollut useita ihmisiä apuna työstössä, vaikka muutaman ihmisen voimin on varsinainen päätoimitus tehty, mutta useita asiantuntijoita ja valmentajia on konsultoitu. Tavoitteenahan tässä on se, että yleisesti pystytään lisäämään valmennusosaamista molemmissa lajeissa.

Ilkka Palomäki: No sitten oikeastaan taustaa sen verran, että tämä on materiaali koskee tietysti ennen kaikkea kivääriammuntaa ja ampumahiihtoa, niin kuinka paljon näissä lajeissa on yhteneväisyyksiä ja toisaalta eroja tällaisen faktaan perustuvan materiaalin näkökulmasta?

Miika Köykkä: Tekninen suoritus ja oikeastaan niin kuin ampuma-asentojen biomekaaniset lähtökohdat on todella samankaltaiset. Se suurin ero tulee minusta siinä, että ampumahiihdossa vaan nämä asiat suoritetaan paljon nopeammin eikä tarvitse osua välttämättä ihan keskelle, että tavallaan siihen tekniseen suorittamiseen, niin siinä ei mahdottoman paljon sellaisia eroja sitten loppujen lopuksi löydykään. Toki sitten ampumahiihdossa tulee fyysinen kuormitustaso, joka on tosi erilainen kuin kivääriammunnassa ja hengitys toimii toisella tavalla molemmissa lajeissa; se rytmittää sitä suoritusta, mutta ampumahiihdossa se vahva huohotus siellä rasituksen alla, kun ammutaan, niin se jopa pakottaa tekemään sen toisella tavalla. Ampumahiihdon tämä aikapaine on todella erilainen kuin kivääriammunnassa. Kivääriammunnassakin toki on kilpailuissa tietty aika, missä laukaukset pitäisi saada monesti suoritettua, mutta se ei ole ihan niin sekunnin päälle kuitenkaan. Ampumahiihdossa taas jokainen sekunti, jonka siinä matolla vietät, niin se on sekunti lisää siihen loppuaikaan.

Kimmo Yli-Jaskari: Joo, näissä lajien suoritustavoissa on eroa niin kuin Miika tuossa kuvasi, mutta se ydin on hyvin samankaltainen. Sen perusta, mistä kaikki osaaminen lähtee, niin kyllä siinä ollaan hyvinkin lähellä toisiaan ja ne on vaan semmoisia faktoja, joita ei voi kiistää.

Miika Köykkä: Joo, ampuma-asennossa ehkä se isoin erottava tekijä, mikä ehkä lähinnä vähän rajoittaa ampumahiihtäjää on se, että siellä on ne sukset siellä jalkojen jatkeena eli ne kaikki tavallaan kivääriammunnassa hyväksi todetut tavat toteuttaa esimerkiksi sitä makuuammunta-asentoa, niin ne ei välttämättä ole realistisesti mahdollisia ampumahiihtoammunnassa, mutta se ei tarkoita sitä, että ne lainalaisuudet muuttuisivat siitä yhtään mihinkään. Se vain asettaa vähän rajoitteita siihen ampumahiihdon asennon rakentamiseen.

Ilkka Palomäki: Niin ja toki yksi asia on se, että kivääriammunnassa on myös polviasento, jota harvemmin ampumahiihdossa on.

Miika Köykkä: Joo, kieltämättä se on yksi iso ero.

Ilkka Palomäki: Joo. No sitten, jos mennään tuon materiaalin sisältöön, niin avatkaa vähän, että mitä uutta se oikeastaan tuo valmennusnäkökulmasta?

Kimmo Yli-Jaskari: No, ehkä tässä vähän semmoinen jäsenellympi kokonaisuus. Siellä lähdetään niistä perusasioista; aseen hallinnasta, pidosta, tähtäämisestä, liipaisusta ja sitten se on siellä taustalla tämä ampumasuorituksen tekninen analyysi ja sitten on nämä ampuma-asennot vielä siinä sitten erikseen. Ehkä juuri tämä osuus on vähän uudempaa. Ampuma-asennoissa nyt sitten… Tuskin tässä nyt mitään ihan valtavia yllätyksiä tulee kenellekään, mutta tässä on pyritty tekemään sellainen tiivis paketti nimenomaan niistä asioista, joilla on merkitystä. Tässä ammunnassa on helppo takertua jonkun nyansseihin niin kuin Miika sanoi tuossa. Jos ammunta ei kulje, niin se on yleensä siinä ampuma-asennossa se vika, mitä lähdetään hakemaan ja siirretään jotakin nippeliä siellä joko aseessa tai sitten jalkojen asento ja muuta, jolla ei ole välttämättä mitään yhteyttä koko siihen tilanteeseen. Että pystytään hahmottamaan esimerkiksi se aseen hallintapito kivääriammunnassa ja ilmakivääriammunnassa pystystä, niin se on aivan ratkaiseva tekijä samalla tavalla kuin nopeus on sadan metrin juoksussa, että se vain täytyy olla kohdillaan, jos haluaa ampua hyviä tuloksia, haluaa ampua tarkasti ja ampua keskelle. Se ei ole muuten mahdollista, jos ei yhtä sitä perusedellytystä ole sitten siinä mukana. Sitten siellä tulee ehkä vähän tarkemmin tähtäämisen osa-alueet, tähtäämisen tarkkuus ja tähtäysaika, ja sitten liipaisussa liipaisun ajoitus ja liipaisun puhtaus. Näitä monesti käsitellään tämmöisenä könttinä, mutta nämä ovat harjoituksellisesti kuitenkin kaikki ihan erillisiä osa-alueita, joita täytyy sitten treenata erikseen.

Miika Köykkä: Joo ja kyllä mä näen myös, että tuo materiaali, kun on tehty julistemuotoon ja siinä yksi käyttötarkoitus on myös se, että niitä pystyisi sitten tuonne ampumaradoille viemään painettuina versioina, että siellä on sitten mahdollisuus tutustua näihin perusasioihin niin tekniikasta kuin siitä ampuma-asennosta ja valmentajat pystyvät sieltä tarkistamaan näitä perusasioita, mutta sitten pystyy myös valmentajat käyttämään sitä sellaisena työkaluna niille urheilijoille, kun ne selittää asioita, että kun sä siellä valmennustilanteessa toimit ja urheilijalle yrität asioita selittää, niin se usein auttaa, kun on vähän jotain muutakin siinä sitten käyttää kuin pelkästään se oma suu, niin urheilija pystyy näkemään, että ahaa, että tuota nyt sitten tarkoitetaan tuossa asiassa.

Ilkka Palomäki: Niin tosiaan kyseessähän ei ole mikään laaja tutkimus monimutkaisessa muodossa, vaan semmoinen hyvin tiivis ja visuaalisuutta hyödyntävä materiaali ja just niin kuin Miika nostit, niin ikään kuin juliste per asia, niin avatkaa vielä vähän tarkemmin, että millaiseen käyttöön tätä on ajateltu ja onko se nimenomaan sen käytännöllisyys ja käytännön valmentautumisen tuki, mikä tässä on se mitä haetaan?

Miika Köykkä: No, yleiset raamit sillä tavalla, että sitä pystyy näkemään sen ison kuvan siitä suorituksesta, hyvin helposti muodostamaan semmoisen ja tosiaan niin kuin sanoin, että ne pystyisi olemaan siellä ampumaradoilla. Sitten se, että me pystytään myös verkkomateriaalina tarjoamaan se sama, että sitä pystyy sitten myös kotona tarkastelemaan ja vaikka itsellensä tulostamaan sinne huoneen seinälle, kun haluaa tietenkin kotona aina iltaisin katsella, että miltä näyttää hyvä ampuma-asento ja miten se tekniikka pitkään sitten toteuttaa.

Kimmo Yli-Jaskari: Joo, tämähän on tarkoitettu aivan kaikille eli, että saataisiin tätä ammunnan ilonsanomaa levitettävä mahdollisimman laajasti Suomessa sekä tuolla tauluammunnan ja ampumahiihdon puolella, että pyritään tehokkaasti levittämään tätä tietoa niin, ettei ole välttämättä pakko istua päiviä ja viikkoja ja kuukausia jollakin kurssilla, että saisi tämän tiedon, vaan se on kaikille saavutettavissa.

Ilkka Palomäki: Ja, jos tulkitsen oikein, niin tällaiseen nimenomaan arkitekemiseen siirtämisen kannalta tämmöinen tiivis ja visuaalinen paketti on tehty vai?

Miika Köykkä: Kyllä, kyllä juuri näin. Tarkoituskaan ei ole se, että annetaan mitään jyrkkiä juttuja, että nyt tämä täytyy tasan tällä tavalla tehdä, vaan annetaan tavallaan sellaiset laajat raamit, että kun näiden sisällä toteuttaa sitä ampumasuoritusta kummassakin lajissa, niin on mahdollisuus siihen, että se menee oikein ja optimaalisella tavalla. Sitten se semmoinen niin kuin hifistely, niin se jää sitten siinä vaiheessa sen urheilija-valmentajaparin vastuulle, kun alkaa nämä perusasiat olla kohdallaan, että päästäisi siihen, että meillä urheilijoilla toteutuu nämä tämmöiset tekniset ja biomekaaniset lähtökohdat mahdollisimman hyvin ja he ymmärtävät sen oman suorituksensa niistä lähtökohdista, ja sitten he pystyvät myöhemmin soveltamaan sitä oppimaansa tietoa siihen, kun he haluavat hifistellä ja optimoida sitä juuri sen yksittäisen yksilön tekemiseen.

Ilkka Palomäki: No, tuota tuossa materiaalissa on ampumatekninen osuus ja asento-osuus. Avatkaa vähän kummalla on isompi korrelaatio tulokseen, kun puhutaan kivääriammunnasta?

Miika Köykkä: No, tekninen suoritus tutkimusten perusteella ilmakivääriammunnassa pystyasennosta määrittelee sen noin 80 prosenttia ja pito on näistä kaikista tärkein osa-alue ja määrittelee sen noin puolet siitä lopputuloksesta ja niin kuin aikaisemmin jo sanoin, niin ampuma-asennot mahdollistaa sen teknisen suorittamisen, että jos ei ampuma-asento ole biomekaanisesti optimaalinen, niin hyvä tekninen suoritus ei ole mahdollinen eli tässä on vähän tämmöinen muna vai kana -tyyppinen ongelma näiden kahden asian välillä.

Kimmo Yli-Jaskari: Joo, tässä on aika semmoinen ehkä monimutkainenkin yhdistelmä tuossa pidon, tähtäämisen ja liipaisun kesken, että on vaikea sanoa sitten – ja ampuma-asentojen kesken – että mikä tässä on tärkein, mutta kivääriammunnassa on aika pitkään tehty Kihun kanssa yhteistyötä ja tuota ylipäätänsä Kihun kanssa yhteistyötä. Erkki Rintakoski aloitti jo parikymmentä vuotta sitten, reipas ylikin, Kihun kanssa olympiakiväärissä eli liikkuvan maalin ammunnassa, josta on sitten tämä homma on levinnyt muihinkin lajeihin. Simo Ihalainen teki väitöskirjan tuossa kolme vuotta sitten tai se julkaistiin noin kolme vuotta sitten. Ilmakivääriammunnassa pystytään selvittämään reilu 80 prosenttia tästä teknisesti tekemisistä. Elikkä siinä on se pito; pito on noin 50 prosenttia. Tähtäämisen tarkkuuden vaikutus on 16 prosenttia. Liipaisun ajoituksen yhdeksän prosenttia ja liipaisun puhtauden kolme prosenttia. Eli tämä on todella iso se prosenttimäärä, yli 80, millä pystytään selittämään tätä teknistä suoritusta. Toki, siihen vaikuttaa sekin, että minkälainen on se tutkittava kohdejoukkue. Tässä on ollut vahvasti maajoukkueampuja mukana, mutta tuota me ollaan tässä aika pitkällä oltu tässä tekniikan analyysissä ja nyt sitten aika oleellinen tavoite, jonka kanssa on vähän kipuiltu jo jonkin aikaa, että saataisiin tämä tieto nimenomaan siirrettyä sinne päivittäiseen harjoitteluun, päivittäiseen tekemiseen. Siinä on ollut ehkä se suurin kynnys, mutta uskon, että se nyt muun muassa tämänkin asian kautta saadaan paremmin eteenpäin, että ne nuoret ampujat, jotka joskus tulee sinne maajoukkuetoimintaan mukaan tai ampumahiihtäjät, niin heillä on jo valmiiksi tietyt perusvalmiudet kunnossa eikä niitä tarvitse enää vanhempana niin paljon säätää. Tämän tyyppistä tutkimustyötä on aika harvakseltaan tehty maailmalla tai ainakin harvakseltaan julkaistu, että tässä me ollaan ihan hyvässä tilanteessa ja tässä on ihan kilpailuedustakin kysymys, jos vaan me osaamme sen kunnolla hyödyntää.

Ilkka Palomäki: Toi Simo Ihalaisen nimi on nyt pari kertaa tullut esiin, niin eikö niin Miika, että sä olet vähän niin kuin jatkanut Simon tekemää työtä Kihulla?

Miika Köykkä: Joo, kyllä. Simä jäi opintovapaalle tuossa puolisentoista vuotta sitten ja minä olen tullut Simon sijaiseksi sitten tähän työhön ja ottanut käytännössä Simon vastuualueet sitten omalle vastuulleni.

Ilkka Palomäki: No, sitten itse kilpailussa on vielä psykologinen elementti, mutta siihen tämä materiaali ei sinänsä ota kantaa. Se harjoittelu taitaa olla vähän yksilöllisempää?

Kimmo Yli-Jaskari: Joo, se on tietysti hyvin oleellinen elementti, että se vaan monen osalla tahtoo olla niin, että se mitä tapahtuu harjoituksissa noin niin kuin teknisessä mielessä ei toteudukaan ihan samalla tavalla sitten kilpailussa, mutta mitä vahvemmat nämä elementit ovat, mitä vahvempi esimerkiksi se aseen hallinta ja pitokyky on, niin sitä paremmin on edellytyksiä selviytyä sitten kisatilanteessa, jolloin sitten on sykettä ja lihaksiston tilanne on vähän erilainen ja on tuota värinää ja pito ei ole ihan samanlainen kuin normaalisti, mutta mitä vahvempi kivijalka, niin sitä paremmin siinä talo päällä kestää.

Miika Köykkä: Kyllä, ja kyllä mä näen myös tämän, että ymmärtää ampujan nämä tekniset osa-alueet ja pystyy niitä toteuttamaan siellä harjoittelussa myös erillisinä kokonaisuuksina, niin se myös voi helpottaa sitten esimerkiksi kilpailutilanteessa tämmöistä fokuksen säilyttämistä siinä itse tekemisessä, että se ajatus ei niin helposti välttämättä karkaa siihen, että vitsi nyt pitää ampua vähintään 10.6 tai ampumahiihdossa se, että pitäisi toi viimeinenkin lätkä vielä siitä viimeiseltäkin paikalta pystyä kaatamaan. Se, että kun on harjoitellut systemaattisesti näitä eri teknisiä osa-alueita harjoittelussa, niin voi olla helpompi ottaa sitten siinä prosessissa vähän, kun huomaa, että nyt tuli se häiritsevä ajatus päähän, että vitsi nyt pitäisi onnistua, niin muistaa, että okei nyt mä keskityn siihen liipaisutekniikkaan tässä laukauksessa. Sitten sä saat sen suorituksen fokuksen siirrettyä siihen itse tekemiseen ja pois sieltä lopputuloksesta.

Ilkka Palomäki: Eli voiko tulkita näin, että tämä niin kuin vie kivääriammunnan harjoittelua siihen suuntaan, että osa tekijöistä pystytään ikään kuin kasaamaan se kokonaissuoritus?

Kimmo Yli-Jaskari: Nimenomaan ja että se tunnistaa myös harjoitustilanteessa, koska se yleisin ongelma, kun kiväärillä ampumisesta puhutaan, että se harjoittelu on aivan liikaa kilpailun omaista. Eli voisi sanoa, että siinä opetellaan samaan tyyliin kuin esimerkiksi koulussa. Jos koulussa olisi näin, että joka tunti olisi koe ja that’s it, ei opeteta mitään, niin tämä kilpailun omainen harjoittelu on niin kuin ihan samaa tasoa oleva asia. Eli täytyy päästä siihen, että näitä osa-alueita harjoitellaan erikseen, suunnitelmallisesti. Tietysti sitten, kun on peruskuntokausi tavallaan menossa, niin sisältö on sitten vähän erityyppistä kuin kilpailukaudella ja kilpailuun valmistavalla kaudella, mutta että tämä olisi sellainen nousujohteinen kokonaisuus, jota lähdetään rakentamaan osista kokonaisuuteen ja lopussa on sitten se oman kilpailusuorituksen rutiini hyvin hallussa. Sitten, kun puhuttiin tästä psykkeen merkityksestä, niin parasta psyykkistä harjoitteluahan on se, että on yleisesti harjoitellut hyvin. Toki, ampumisen lisäksi kattaa sitten myös fyysisen harjoittelun ja ravitsemuksen ynnä muuta, mutta tietoisuus siitä, että sä olet harjoitellut hyvin ja sulla tekniikan tärkeät perusasiat kunnossa, niin se on ihan merkittävä psyykkinenkin tekijä sitten kilpailutilanteessa.

Ilkka Palomäki: Entä sitten ampumahiihdon puolella, missä Miika sulla on historiaa, niin kuinka paljon näitä tekijöitä on siellä aiemmin ollut esillä, kun puhutaan ampumaharjoittelusta?

Miika Köykkä: Mä näkisin, että aivan liian vähän. Se on semmoinen asia, mitä itse on tullut huomattua tuossa valmennusvuosien aikana, että sitä huomaa kokeneenkin urheilijan kanssa käyvänsä edelleen läpi niitä tavallaan ihan perusasioita siitä tekniikasta ja se jopa välillä vähän pääsi turhauttamaan, että hetkinen tähänkin asiaan pitää vielä palata, vaikka ollaan jo tällaisella kansallisella huipputasolla ja se, että sitten kun urheilijoiden valmiudet ymmärtää näitä asioita ei välttämättä myöskään ole ollut siellä edes aikuisiällä vielä kovin hyvällä tasolla, niitä on sitten ollut aika vaikea myös tuoda siihen harjoittelukulttuurin mukaan. Mutta kyllä näkisin, että merkitys on todella suuri, että kun nämä oppii siellä nuorena, että mistä osa-alueista se suoritus koostuu, miten niitä voi erikseen harjoitella, niin sitten niitä pystyy paljon helpommin soveltamaan myöhemmin. Ja, jos niin harjoituskautta ajatellaan, niin se että kyllä kokeneenkin ampumahiihtäjän täytyy aina palauttaa mieleen niitä perusasioita siellä, jotta voi sitten taas siirtyä siihen kokonaissuorituksen rutiininomaiseen suorittamiseen ja ruveta sitä nopeuttamaan. Ensin pitää hallita perusasiat ilman rasitusta, jotta voi alkaa siirtämään niitä rasitukseen ja taas niin kuin ensin pitää hallita nämä osatekijät, jotta voi alkaa tekemään kokonaissuoritusta.

Ilkka Palomäki: No, jos mennään sitten vähän yleisemmin Kihun rooliin tämän tyyppisissä jutuissa, niin avatkaa vähän, että miten tällainen työ päätyy Kihun rattaisiin ja vaikkapa nyt tässä tilanteessa Miikan työpöydälle?

Miika Köykkä: Tyypillisestihän nämä prosessit varmasti menee siten, että tuolla lajiriihissä käydään läpi, että mitä se laji toivoo, että miten sitä huippuvaihetta tuetaan, mutta esimerkiksi tämä prosessi tässä, niin tämä varmasti on lähtenyt enemmän siitä, että kun oli korona päällä ja oli tavallaan käytännön mahdottomuus silloin lähteä niin kuin samalla tavalla leireille ja sinne valmennustilanteisiin mukaan, niin lähdettiin sitten myös miettimään, että mihin sitä fokusta voisi sitten myös suunnata. Sitä kautta sitten lähdetettiin myös rakentamaan, kun oli tällainen tarve ja siihen vapautu sitten vähän aikaa.

Kimmo Yli-Jaskari: Ja Kihun kanssa toimitaan yleisesti niin, että siellä on tietyt painopistelajit, joiden kanssa yhteistyötä tehdään. Siellä on resurssit, henkilöresurssit, rajalliset resurssit on semmoisia, ettei kaikkia suomalaisia urheilulajeja siellä voida palvella, mutta tämä sisältyy tavallaan siihen, että ammunta kuuluu ja ampumahiihto kuuluu niihin lajeihin, kenen kanssa Kihu on tehnyt yhteistyötä, niin soveltui siinäkin mielessä sitten hyvin tämäntyyppinen kuvio.

Ilkka Palomäki: Eli se ei mene silleen, että te Kihulla pohditte, että tästä olisi kiva tehdä tutkimusta, vaan se tulee enemmän niin kuin ulkopuolelta se toimeksianto ja enimmäkseen tietysti nykyään huippu-urheiluyksikön suunnasta?

Kimmo Yli-Jaskari: Joo, kyllä meidän lajiryhmävastaavien yhtenä tehtävänä on vähän koordinoida tätä asiantuntijan työtä. Yleensä lajit on lajiryhmävastaavaan yhteydessä ja sitä kautta lajiryhmävastaa on lajien kanssa Kihuun yhteydessä. Siinä nämä tietyt perusedellytykset täytyy olla, että laji kuuluu näihin painopistelajeihin, että on mahdollisuuksia tätä tehdä.

Ilkka Palomäki: Kivääriammunta on, kuten Kimmo mainitsit, niin on ollut Kihulla jo pitkään tutkimuksen kohteena, niin millaiset pohjatiedot oikeastaan Kihulta löytyy ja myös sitten ampumahiihdon puolelta?

Miika Köykkä: Kivääriammunnastahan pohjat on todella hyvät, että oikeastaan nyt itse asiassa ihan äskettäin, pari kuukautta sitten, julkaistiin tällainen kokooma-artikkeli eli review-tutkimusartikkeli, missä koottiin kaikki kansainvälinen tutkimustieto ilmakivääri- ja pienoiskivääriammunnasta ja kyllä sitä, kun katsoi, niin näytti siltä, että Kihulla on aika iso rooli ollut siinä. Melkein kaikki artikkelit on jollakin tavalla Kihulta lähtenyt, että siellä ei montaa sellaista artikkelia, missä ei ole kukaan Kihulainen ollut mukana tässä kivääriammunnan tutkimuksessa.

Ilkka Palomäki: No, millaista dataa sinne on kerätty? Ja oikeastaan kiinnostaa myös se, että millaisella laitteistolla?

Kimmo Yli-Jaskari: No, silloin alkuvaiheessa… Tietysti laitteisto on koko ajan kehittynyt, mutta ennen tätä Miikan mukanaan tuomaa Coahtech:ä, niin oli semmoinen laitteisto, jota täytyi liikutella pakettiautolla. Eli siinä oli voimalevyanturi, siinä oli kameroita, siinä oli liipaisuvastusanturia ja se tietokonejärjestelmä siihen aikaan, mikä oli pöytäkoneita ja kaikennäköisiä muuntaja siellä, niin se oli aika massiivinen. Eli se oli semmoinen iso kaksikerroksinen pöytä, jossa oli tavaraa. Tämä laitteisto on aika paljokin nyt sitten kehittynyt. Miika voi kertoa tuosta Coachtechistä sitten tarkemmin, mutta aika huomattavasti kevyemmällä kalustolla ja miehityksellä, että Sami Vierolahan oli siinä Ihalaisen Simon kanssa kaverina. Tekivät erinomaista työtä niin kuin Miikakin nykyään. Tässä on laitekehityksessäkin päästy eteenpäin. Sieltä on saatu sitten nimenomaan nämä asiat; aseen hallinta, pitoalueen koko, pitoalueen symmetria, tähtäämisen tarkkuus, tähtäysajat ja liipaisuun liittyvät puhtaus ja ajoitus, niin nämä on saatu sieltä tarkasti ja analysoitua ja on pystytty sitten urheilijoiden suorituksia vertaamaankin monen vuoden pitkässä juoksussa, kun on testejä tehty eri vaiheissa vuosia.

Ilkka Palomäki: Mä pääsin näkemään Vuokatissa alkuvuodesta vähän tuota Coachtech-ohjelmiston käyttöä, mutta sitä on aika vaikea tulkita, jos ei ole ihan sisällä siinä skenessä, niin avaa Miika vähän, että mitä tietoa se kerryttää, millä tavalla ja mitä kaikkea sillä pystytään seuraamaan?

Miika Köykkä: Joo, no Coachtech:hän on yleisesti tämmöinen Jyväskylän yliopiston liikuntateknologian yksikön kehittämä mittaus- ja analyysiohjelma, jolla pystytään mittaamaan synkronoidusti videoa ja tietoa erilaisista antureista livenä ja sitten esittämään nämä tulokset niistä automaattisen analyysin kautta välittömästi sen suorituksen jälkeen. Siihen on pystytty integroimaan kameroita, voimalevyä, kiihtyvyysanturia, erilaisia kustomoituja voima-antureita. Kaikki nämä tiedot esittämään sitten synkronoidusti ja laskemaan niistä kaikenlaisia olennaisia tutkimukseen perustuvia parametrejä automatisoidusti.

Ilkka Palomäki: Niin siis Coachtech:hän on laaja ohjelma, jossa on erilaisia lajisovelluksia. Sitä voidaan hyödyntää, vaikka mäkihypyssä tai tässä tapauksessa kivääriammunnassa, niin miten esimerkiksi tämä kivääriammunnan ja ampumahiihdossa hyödynnettävä lajisovellus on oikeastaan syntynyt?

Miika Köykkä: Tämä Coachtech on tämmöinen yleinen alusta, minkä päälle näitä lajisovelluksia pystytään rakentamaan eli käytännössä se ei rajoitu mihinkään tietynlaisiin antureihin, vaan käytännössä, mikä tahansa anturi, mistä pystytään signaali kaappaamaan tietokoneelle, niin pystytään siihen integroimaan ja nyt, kun esimerkiksi tässä on nyt näitä ampumahiihtoammunnan ja kivääriammunnan mittausjärjestelmiä nyt kehitetty, niin niissä ne on nämä voimalevyanturit, liipaisuvoima-anturit ja tähtäyspisteen liikettä mittaavat anturit ja kamerat integroitu tähän Coachtech-järjestelmään. Ja koska tekniikka on mennyt tässä vuosien varrella niin paljon eteenpäin tästä, mikä on tämä vanha Kimmon kuvaama laitteisto, niin nykyään me ollaan päästy sitten näissä tapauksissa sellaiseen kannettavan salkun kokoiseen järjestelmään, että meillä on mittausläppäri ja sitten meillä on salkku, missä nämä kaikki laitteet kulkee. Tietenkin voimalevy on sitten iso ja se pitää kuljettaa erikseen, mutta en enää ei sitten tarvita tällaista isoa pakettiautolla liikutettavaa massiivista pöytää ja montaa eri tietokonetta ja niiden kaikkia kaapeleita.

Ilkka Palomäki: Vuokatissahan on tämmöinen henkilö kuin Keijo Ruotsalainen, joka on tuota Coachtech:iä ollut kehittämässä ja se on lähtenyt paljon sieltä, niin eikö ole näin, että tämä on ensin kehitetty ampumahiihtoon ja sitten sitä on hyödynnetty sen jälkeen myös kivääriammunnassa?

Miika Köykkä: Joo, tämä kivääriammunnan järjestelmä on kehitetty tämän ampumahiihtoammuntaan kehitetyn järjestelmän päälle käytännössä eli, kun minä olen tehnyt oman… Omaa väitöskirjaa teen tällä hetkellä ampumahiihtoammunnan tekniikka-analyysistä ja tätä varten piti sitten, jotta me pystyttiin näitä mittaamaan, niin kehittää järjestelmä, jolla sitä pystytään mittaamaan ja se kehitettiin ensin ampumahiihtoammuntaan ja sitten, kun siirryin Kihulle, niin esitin tällaisen mahdollisuuden, että tätä voitaisiin hyödyntää myös tässä kivääriammunnan tekniikka-analyysissä tätä samaa järjestelmää ja voitaisiin päästä jatkossa jopa sellaiseen tilanteeseen, että se on niin helppokäyttöinen, että urheilijat ja valmentajat pystyisivät käyttämään sitä myös itsenäisesti osana sitä viikoittaista harjoittelua. Että ei olla välttämättä enää riippuvaisia siitä, että Kihun asiantuntija tulee sinne joitakin kertoja vuodessa tekemään mittauksia, vaan siitä parhaimmillaan pystyttäisiin saamaan jopa tämmöinen, että urheilijat pystyisi jopa viikoittain tekemään ja seuraamaan sitä oman kehittymisensä trendiä sitten, kun he näihin tekniikan osa-alueisiin esimerkiksi keskittyy harjoittelussa.

Kimmo Yli-Jaskari: Tämähän on sitten merkittävä etu noin niin kuin päivittäiseen tekemiseen, koska urheilijat voivat tehdä tämmöisiä harjoitusanalyysejä silloin, kun haluavat. Tämä laitteisto nyt on ammunnan osalta tällä hetkellä Turussa ja Turun Seudun Urheiluakatemia ja Ampumaurheiluliitto on näihin kustannuksiin tietysti osallistunut. Tämä nyt helpottaa sitten tämän laitteiston käyttöä, kun tosiaan ei vaadita välttämättä, että sinne tavallaan lisähenkilöitä joudutaan tuomaan sitten Jyväskylästä Turkuun, vaan siellä pystytään paikan päällä tekemään jatkuvasti. Tietysti edelleen on varmasti tarvetta esimerkiksi Miikan käynneille sitten siellä, mutta saadaan tälläkin sitten tuommoista pitkäjänteistä seurantaa, jonka pitäisi sitten sitä päivittäistä harjoittelua kehittää.

Miika Köykkä: Joo, kyllä se tavoite siinä ei ole se, että Kihun ei tarvitse enää missään nimessä olla siellä paikan päällä, vaan enemmänkin se, että me pystytään kohdentamaan sitä Kihun asiantuntijatoimintaa johonkin sellaiseen muuhun asiaan. Esimerkiksi juuri siihen, että miten nyt tätä harjoittelua lähdetään sitten suunnittelemaan näiden testauksien pohjalta eli, kun se juurtuu riittävän hyvin se käyttö ja hyödyntäminen esimerkiksi Turussa ja sitten ampumahiihtäjien osalta Vuokatissa, niin sitten asiantuntija pystyy auttamaan siinä harjoitteluprosessin kehittämisessä, kun se kaikki työaika ei mene enää siihen, että pitää hoitaa se mittaustoiminta.

Ilkka Palomäki: Niin tosiaan nuo laitteistot on ihan arjessa käytössä. Kiväärillä Turussa ja Ampumahiihdolla Vuokatissa. Kuinka paljon oikeastaan löytyy tällä hetkellä ihmisiä, jotka osaa tulkita tuota Coachtechin keräämää dataa?

Kimmo Yli-Jaskari: Varmaan se on semmoinen, josta ei kovin pitkää jonoa tule, mutta toivottavasti jatkossa on sitten entistä enemmän ihmisiä. Siis tämähän ei ole mitään ydinfysiikkaa, mikä on loppupeleissä tämän ampumasuorituksen tulkinta, vaan enemmänkin, että pystyy hahmottamaan ne yksinkertaiset asiat, joista tämä ampumisen tarkkuus on kiinni. Kyllä mä uskon, että tällä prosessilla saadaan vähän sitäkin jonoa pidennettyä, että entistä enemmän ihmisiä sitten pystyy sitä infoa tulkitsemaan ja sitten netistä, pilvestä, hakemaan niitä edellisten kertojen testituloksia ja pystyy tekemään vertailua siihen, että jos esimerkiksi aseen hallintaa, pitokykyä, on haluttu kehittää, niin onko oikeasti sillä harjoittelulla näin tapahtunut? Sehän on aika oleellinen tieto, että jos jotakin on tehty, niin onko siitä harjoittelusta ollut mitään hyötyä. Toivottavasti tässä nyt sitten saadaan tätä porukkaa vähän kasvatettua entistä enemmän. Valmentajia on halukkaita mukana olemaan tarkemmassa analyysissä ja sitten käyttämään sitä tietoa myös harjoittelussa.

Ilkka Palomäki: Hyvä. Tästä päästäänkin sujuvasti tärkeimpään asiaan eli tähän kerääntyvän datan ja toisaalta myös tämän nyt julkaistun materiaalin hyödyntämiseen lajeissa. Kyseessähän tosiaan on semmoinen ikään tiivistetty paketti teknisestä tekemisestä, niin millaisena haasteena te näettä sen tiedon kentälle leviämisen ja levittämisen?

Kimmo Yli-Jaskari: No, tietysti tämä nykyinen korona-aika on varmaan vähän helpottanut sitä viestin perille viemistä. Ihmiset on jo aika monet tottunut webinaareihin ja muihin. Toivottavasti päästään tietysti järjestämään tämmöisiä perinteisiäkin koulutustilaisuuksia, joissa ihmiset on läsnä ja pystytään tekemään käytännössä käytännön demoja ja harjoituksia. Se on tietysti se oleellinen asia, että miten käytännönläheisesti näitä asioita pystytään esittämään. Tämän osalta tietysti koulutussuunnitelman, pitkäjänteisen koulutussuunnitelman, tekeminen on vielä meillä tässä edessä ja ampumahiihdon ja kivääriammunnan vuosikellohan on hiukan erilainen, että ampumahiihdossa varmaan aloitellaan jo tässä toukokuussa ja kivääriammunnassa taas kausi alkaa perinteisesti syksyllä, että nämä ajoittuvat nämä koulutuksen käynnistämiset sitten vähän eri vaiheeseen vuotta.

Ilkka Palomäki: No, Kimmo sä olet työskennellyt pitkän ammunnan parissa. Suomessa olet ollut lajiliittotyössä 1998-2000. Sä olet ollut brittien päävalmentajana 2000-luvulla, sä olet ollut Kansainvälisen liiton kiväärin pääkouluttajana parikymmentä vuotta, niin jos sä mietit itseäsi käytännön valmentajana ja toisaalta myös valmentajien valmentajana, niin miten hyödyllisenä välineenä sä näkisit tämän materiaaliaan ihan siihen työhön?

Kimmo Yli-Jaskari: No, kyllä mä toivoisin, että mä olisin itse saanut joskus tämmöistä matskua käyttöön 80-luvulla, kun on tätä polkua ajatellut. Mä tapasin silloin Suomessa tuota semmoisen jenkkivalmentajan Frank Briggs, joka teki Noptelin kanssa yhteistyötä. Noptel on siis tämä kotimainen elektronisten ampuma-analyysilaitteiden valmistaja ja ollut tässä mullakin käytössä pitkän aikaa. Hän toi esille nämä tietyt perusasiat, joita sitten Simo Ihalaisen väitöskirjatutkimus tavallaan vahvisti 20 vuotta myöhemmin ja mä ryhdyin käyttämään näitä asioita jo tavallaan silloin – varsinaisesti olen ammattimaisesti aloittanut valmentamaan 1992 vuonna, että nämä asiat, mitkä tässä on niin kuin ytimenä on ollut mulla valmennuksen kantavia teemoja ja mä uskon niihin kuin kirveen silmään niin kuin Miedon Juha sanoisi. On pystytty jonkinlaisia tuloksiakin saamaan aikaan sekä Suomessa että ulkomailla. Kyllä tämmöinen… Uskon ainakin itse – tietysti tämä on vain mun mielipide – että tästä voi olla paljonkin apua sitten seurojen valmentajille.

Ilkka Palomäki: Entäs sitten Miika, sä olet ollut ampumahiihtovalmentajana tosiaan ennen kuin Kihulla aloitit. Olet tehnyt siellä liiton hommia, alueellisia ryhmiä, nuorten maajoukkueessa olet ollut mukana ja myös A-maajoukkueessa, niin sama kysymys eli miten hyödyllisenä välineenä se näkisit tämän materiaalin valmennustyöhön?

Miika Köykkä: Joo, no jos vaikka omaa polkua valmentajaa miettii, niin kyllähän äärimmäisen hyödyllinen olisi ollut juuri silloin aloitusvaiheessa, kun pohdiskeli kaikkia näitä kysymyksiä, että oli vähän niin kuin oman urheilu-uran lopettanut ja vielä ei ollut edes liikuntatieteellistä koulutusta hirveän pitkälle käytynä, kun sitä valmennustyötä työtä aloitteeli. Ensin junioreiden kanssa ja etsi kuumeisesta materiaalia, että miten näitä asioita tulisi opettaa ja mitkä nyt on niitä tärkeitä, että tietenkin itsellä oli se oma kokemus, miten itseä on opetettu ja mitä itse on havainnoinut ja pyrki niitä sitten soveltamaan, mutta tällaista julkisesti saatavilla olevaa perusmateriaalia siihen aikaan ei kauhean laajasti ollut saatavilla. Jos mä nyt joutuisin hyppäämään taaksepäin niin kyllä toivoisin, että olisi tällaista tietoa saanut, että olisi ollut helposti saatavilla. Koska nämä ei ole minusta sellaisia asioita, mitä tarvitsee niin kuin odotuttaa siihen, että ihminen hakeutuu esimerkiksi valmentajakoulutukseen vaan, että nämä on niin perusasioita, että ne olisi hyvä olla kaiken kansan saatavilla, että kun vähänkin kiinnostaa se lajin harjoittelu ja valmentaminen, niin pystyisi etsimään jostain sitten tietoa, että miten sitä kannattaa tehdä.

Ilkka Palomäki: Tästä teemasta puhuttiin jo tuossa vähän aiemmin, mutta jos mennään vielä siihen käytäntöön siirtämiseen, niin kuinka paljon se suoritus on oikeastaan pilkottavissa harjoittelumielessä? Jos esimerkiksi pidon merkitys on se yli 50 prosenttia tulokseen, niin miten sitä kannattaa harjoitella? Tuleeko se niin kuin kokonaisesta ampumasuorituksesta vai jonkinlaisista osaharjoitteista vai mistä se syntyy se kokonaisuus?

Kimmo Yli-Jaskari: No, se tulee hyvin pitkälle osa-harjoitteista, mutta tässä on semmoinenkin taustatekijä kuin tasapaino, jolla on erittäin merkittävä yhteys tuohon pitokykyyn, että se esimerkiksi lähtee tasapainoharjoittelusta, jota tehdään erikseen, eri tavoin. Hermoston pitää saada hyvin monenlaisia ärsykkeitä ja harjoittelussa täytyy olla aika laajaa variointia sen tasapainonkin suhteen, mutta ei sekään mitään ydinfysiikkaa ole. Sitten vähitellen siirrytään kohti sitä ampuma-asennon tasapainon hallintaa ja tässä on monia harjoitteita; silmät kiinni, eri varustuksella. Oikeakätiset harjoittelevat myös vasemmalta puolelta ampumista tai aseen pitämisenä. Tässä on eri vaiheita. Tietysti on semmoista niin kuin pitokestävyyttä ja sitten tarkkaa pitoa, vaikka pito ja pitoharjoittelu voi kuulostaa, että mennään vaan ja sanotaan, että seisopas tuossa tunnin verran, niin katsotaan sitten, miten pidon käy. Harjoittelun muuntelulla, varioinnilla siihen saadaan vähän motivaatiota lisää ja tehoa lisää ja laatua lisää, mutta aika tommoisella perustekemisellä, mutta siihen pitää vaan erikseen paneutua siihen, esimerkiksi että pitokykyä saadaan oikeasti parannettua.

Ilkka Palomäki: Entä millainen merkitys ampumamäärillä on eli niillä oikeastaan ehjillä kokonaissuorituksilla?

Kimmo Yli-Jaskari: No, totta kai. Ei voi olla laatua ilman määrää – menee se niinkin. Nykyään puhutaan jo semmoisista määristä, että kilpa-ampujat ampuvat ratapuolella 30 000-40 000 laukausta jopa enemmänkin. Olen maailmalta kuullut isompiakin numeroja, mutta en ole kaikkia ihan uskonut. Totta kai, määrän kautta pystytään vaikkapa tuohon aseenhallintaan tietysti vaikuttamaan, että se mitä enemmän on aseen kanssa tekemisissä, niin sitä paremmat mahdollisuudet on sitäkin kehittää, mutta niin kuin sanoin, niin sitten se pelkkä kilpailun omainen ampuminen, niin jos sitä tekee määrällisesti paljon, niin silti välttämättä ei saada parasta ulos ellei ole keskitytty kunnolla näihin perusasioihin.

Miika Köykkä: Kyllä ja sitten vielä tietenkin se, että ampumamäärällä on varmasti suuri merkitys siinä, että kuinka paljon kehittyy, mutta erityisesti sillä ampumamäärällä, minkä tekee suunnitelmallisesti, systemaattisesti ja keskittyneesti. Eli, jos se ampumamäärä kertyy vain hakemalla sitä laukausmäärää tai minuuttimäärää harjoittelussa, niin se ei vielä riitä viemään eteenpäin, vaan pitää pystyä myös tekemään ne asiat laadukkaasti, jotta ne sitten kehittää.

Ilkka Palomäki: No, ampumahiihdossa on vielä lisäksi se elementti, että se ampumasuoritus tehdään kilpailussa fyysisesti rasittuneessa tilassa, niin kuinka paljon se muuttaa tätä kokonaisuutta?

Miika Köykkä: Tietenkin niin kuin oli puhetta, niin ne tekniset perusasiat ovat edelleen samanlaiset siitä huolimatta. Jotta voi suoriutua hyvin viidestä laukauksesta fyysisesti rasittuneena, niin pitää ensin pystyä myös suoriutumaan yhdestä laukauksesta ilman fyysistä rasitusta. Eli tietenkin ne perusasiat pitää opetella ensin tekemään ilman sitä fyysistä rasitusta, jotta voi sitten pikkuhiljaa siirtyä sinne, että aletaan opettelemaan sitä kokonaissuoritusta sen rasituksen alla. Mutta tietenkin raju fakta on se, että jos ei sitä kokonaissuoritusta rasituksen alla ampumahiihtoammunnassa opettele eli niitä toistoja huohotuksen alta väsyneenä ei tule harjoituskauden aikana paljon, niin sehän on täysin mahdotonta oppia myös sitä kilpailusuoritusta. Eli kyllä siinä myös se, että jos meinaa ampumahiihtäjänä menestyä ja oppia ampumaan kilpailuissa, niin täytyy myös tulla silloin niitä toistoja siitä kilpailunomaisesta rasitustasosta.

Ilkka Palomäki: Mitä, jos testataan esimerkiksi nyt sillä Coachtechilla, niin Vuokatissahan on siinä vieressä tämmöinen hiihtomatto, jolla pystytään simuloimaan se rasittunut tila, mutta kuinka paljon esimerkiksi, jos ampumahiihtäjä tekee tämän testin Coachtechilla tai ampuu Coachtechin mittausten alaisena ilman rasitusta, niin kuinka paljon se oikeastaan eroaa se tulos, mitä sitä saadaan?

Miika Köykkä: Oikeastaan me on huomattu tuossa minun väitöskirjatutkimusten aikana, että aika paljon ne on kuitenkin ne samat asiat, mitkä niillä yksilöillä nousee sieltä esille. Ampuivat ne sitten sitten ilman rasitusta tai rasituksen kanssa.

Ilkka Palomäki: Sitten vielä loppuun molemmille vastausvuoro vuorotellen. Jos nyt ajatellaan, että tämä materiaali täyttäisi tavoitteensa, mikä nyt on saatu valmiiksi, niin millainen vaikutus sillä olisi ollut tai tulee olemaan?

Miika Köykkä: Mä ainakin toivoisin, että se on silloin täyttänyt tavoitteensa, kun me saadaan lisättyä ymmärrystä molempiin lajeihin niiden molempien lajien yhtenäisisyyksistä ja niistä pienistä eroavaisuuksista. Ja se, että me saataisiin yhtenäistettyä sitä ison massan linjaa, miten he toteuttaa tätä kivääriammuntaa kummassakin lajissa.

Kimmo Yli-Jaskari: Mä toivoisin, että tämä ammunnan harjoittelu – oli se sitten tauluammunnassa tai ampumahiihdossa, niin siitä tulisi entistä suunnitelmallisempaa. Jokainen harjoitus olisi erikseen suunniteltu osineen, valmistautumiseen, ammunnallisena alkuverryttelyineen. Sitten siellä on pääteema, mitä treenataan teknisesti. Sitten voi olla joku kilpailuomainen osuus ja sitten mietitään lopuksi vielä, että miten se homma meni. Tähän liittyy tietysti keskushermoston valmistelu vielä ihan ennen harjoitusta ja muuta, että me pystyttäisiin luomaan tämmöinen kokonaisuus, jossa on järkeväksi kokonaisuudeksi suunniteltu harjoitus ja prosessi. Sitä kautta tietysti tulee sitten parempia ampujia ja jota kautta sitten me menestytään tuolla maailmalla paremmin. Tietysti, kun puhutaan tästä yhteistyöstä, niin mä pitäisi oikein hyvänä, jos tätä valmennuksellista yhteistyötä saataisiin näiden lajien välillä lisättyä eli, jos katsotaan, että kivääripuolelta voi olla ampumahiihtoon jotain apua, niin seurojen valmentajat ryöskentelisi keskenään. Varmasti niin kuin ammunnallisesti voi tulla hyviä keskusteluja ja molemmat on saamapuolella. Tietysti siten myös fyysisen harjoittelun puolella, niin siinä mä uskon taas, että kivääriampujat olisi enemmän niin kuin saamapuolella sitten taas fyysisen harjoittelun suhteen ja kestävyysominaisuuksien kehittämisen suhteen, koska se on tietty tärkeä ominaisuus myös kivääriammunnassa, että pitkäkestoisesta toiminnasta kysymys. Yli maratonista touhusta, että tästä syntyisi tämmöinen luonteva lajien välinen valmennuksellinen yhteistyö. Se olisi musta ihan hieno asia, jos se lähtisi toteutumaan.

Ilkka Palomäki: Kyllä. Yhtenäistä linjaa, lajien välistä yhteistyötä ja se, että se leviäisi vielä seurakentällä, niin on siinä tavoitetta ainakin. Kovasti tsemppiä tähän tavoitteeseen ja kiitos paljon vierailusta OlympiaCastissa Miika Köykkä Ja Kimmo Yli-Jaskari.

Kimmo Yli-Jaskari: Kiitos.

Miika Köykkä: Kiitoksia kutsusta.

Ilkka Palomäki: Kiitos vielä Miika Köykälle ja Kimmo Yli-Jaskarille vierailusta OlympiaCastissa. Seuraava ja tietysti kaikista tärkein vaihe on tämän faktaperustan pohjalta jalkauttaa tietoa käytännön valmentamiseen ja sitä kautta yhtenäistää kivääriammunnan valmennusta Suomessa. OlympiaCast palaa ääneen jälleen viikon päästä uusiin aihein. Jotta seuraava jakso ei mene ohi, niin käy tilaamassa tämä podcast sieltä, mistä tykkäät podisi kuunnella. Arvostamme myös kovasti, jos käyt heittämässä arvion meistä. Se auttaa meitä kehittymään ja ennen kaikkea uusia kuuntelijoita löytämään meidän luo.