Jaa artikkeli Facebookissa Jaa artikkeli Twitterissä Jaa artikkeli LinkedInissä

OlympiaCast: Joni Mäki nousi ryminällä suomalaisen hiihtokansan huulille – olympiatalvena tarjolla ”ainutlaatuinen tilaisuus”

Ilkka Palomäki: Tervetuloa OlympiaCastin seuraan. Tämä on Suomen Olympiakomitean tuottama podcast-sarja, joka on käynnistynyt syksyllä 2018. Näissä jaksoissa tuomme esiin erityisesti suomalaisen liikunnan ja urheilun kohta päävalintaa huippu-urheilua ja seuratoimintaa. Huippu-urheilujaksoissa pyrkimyksinämme on tuoda monipuolisesti esiin ihmisiä, tarinoita ja ilmiöitä. Talvella käytäviin Pekingin talviolympialaisiin asti fokus on erityisesti talvilajeissa. Meidät löydät yleisimmiltä podcastin tarjoajilta ja tänään isäntänä toimii Ilkka Palomäki.

Ilkka Palomäki: Tänään OlympiaCastin vieraana on Joni Mäki. 26-vuotias Mäki nousi suuren suomalaisen hiihtoyleisön tietoisuuteen ryminällä menneenä talvena kirikyvyllään. Erityisen säväyttäviä suorituksia olivat Suomen ankkuroiminen parisprintin MM-hopealle Oberstdorfissa sekä itsensä Alexander Bolshunovin kepittäminen Salpausselän kisojen viestin loppusuoralla. Pohti Ski Teamia edustava Mäki on syntynyt Vaasassa, mikä ei ole ihan niitä perinteisimpiä maastohiihtokaupunkeja. Nouseminen juniorimenestyjästä kansainväliselle huipputasolle vei aikaa, mutta Mäki on noussut Suomen miesten maajoukkueen tärkeimpien lenkkien joukkoon pitkäjänteisellä työllä valmentajansa Juho Halosen kanssa. Joni Mäki on monella tapaa poikkeuksellinen suomalaishiihtäjä sillä hänen vahvuutensa ovat sprintissä ja erityisesti vapaalla hiihtotavalla. Iso tähtäin tulevana talvena onkin paitsi joukkuekilpailuissa myös Pekingin olympialaisten vapaan sprintissä, joka osuu Mäen uralle aika herkulliseen paikkaan.

Ilkka Palomäki: Tervetuloa OlympiaCastin vieraaksi hiihtäjä Joni Mäki.

Joni Mäki: Kiitos.

Ilkka Palomäki: Palataan oikeastaan aluksi ihan tuonne menneeseen talveen eli sä tarjosit suomalaisille maastohiihdon ystäville kaksi aika ikimuistoistakin hetkeä. Jos mennään kronologisessa järjestyksessä, niin ensin Salpausselän kisojen viestin ankkuriosuus ja pesit itsensä Alexander Bolshunovin siellä ja toit Suomen toisena maaliin siinä viestissä, niin kertaa vähän, mitä siinä oikeastaan aika paljon kuohuttaneesta tilanteessa tapahtui ja miten muistelet sitä hetkeä tänä päivänä?

Joni Mäki: No ehkä, jos lähtee siihen viikonloppuun peilaamaan niin yleisesti ottaen siinä oli pitkä kilpailutauko itsellä, että edellinen kilpailu oli Rukan maailmancupissa. Lähtökohdat siihen viikonloppuun oli pieni kysymysmerkki, että siinä oli aika pitkään harjoiteltu ja se lauantain skiathlon ei onnistunut aivan niin hyvin, mitä itse oli ajatellut. Siinä pieni kömmähdys kävi perinteisen osuudella, mutta se vapaan osuus kyllä vähän antoi itselle semmoista osviittaa, että se voi sunnuntaina kuitenkin kulkea ihan hyvin ja sillä tavalla luottavaisin mielin lähdin siihen viestiin sitten mukaan. Kyllä mä siinä katselin, että me pysytään aika hyvin kärkikärkiporukassa mukana siinä avausosuudella ja toisella osuudella ja sitten Iivo toi hyvin kolmannen osuuden siitä ja vaihtoalueella katselin ympärilleni, että siinä on maailmanmestaria ja kovemman luokan hiihtäjää. Siinä on Sergei Ustjugovia ja Aleksander Bolshunov, niin aika paineettomasti pystyi lähtemään siihen, että ei varmasti ketään asettanut hirveän suuria odotuksia mun harteille, että kamppailisin näitä vastaan aivan tosissaan. Silleen, että pysyisi mahdollisimman kauan mukana, niin katsotaan vähän, että miten kaverilla kestää kantti. Yllättävän hyvin lähti se osuus sitten siinä käyntiin eikä siinä pidetty hirveätä vauhtia, että se niin kuin omaan laariin koko ajan alkoi kallistua, että mitä myöhemmälle se ratkaisu menee, niin tiesin, että omat vahvuudet on siellä loppupuolella sitä osuutta. Se viimeinen kierros, niin jos vaan siihen asti pysyy siinä porukassa mukana ja pystyy niin kuin hyvällä suksella säästelemään niin paljon kuin vain pystyy, niin voi olla aika vahvoilla siinä viimeisellä kierroksella. Siinähän sitten Bolshunov lähti lyömään sen viimeisen kierroksen alussa. Vähän itseäni yllätti, että kyllä Sergei – vaikka tiedettiin, että on sairastanut koronan ja sieltä pikkuhiljaa kuntoutumassa takasin, mutta aika pehmoinen oli sinä päivänä, että jäi ensimmäiseen vauhdin lisäykseen, mikä siinä tehtiin. Itse siinä pysyin ihan ok mukana ja siinä semmoista pientä henkien taistelu oli se viimeinen kierros sitten. Huomasin, että mulla on aika paljon liukkaampi suksi ja pystyy siinä sitten mieli kirkkaana vähän miettimään jo loppukamppailua, että millä tavalla lasketaan stadionille ja mitä siinä tehdään ja olin siinä viimeisen kierroksen aikana tehnyt oman suunnitelman siitä, että millä tavalla tulen hiihtämään sen ja lähdin sitä toteuttamaan ja tein loppuun asti sen, mitä olin ajatellut. Aika tiukillehan se meni ja kaikennäköistä siinä sitten syntyi tilannetta, että molemmat yrittivät loppusuoralla samalle kaistalle. Siinä sitten oltiin tapit vastakkain, että kyllä sillä tavalla niin kuin ensimmäisenä siihen tulin ja koitin näyttää, että otan sen kaistan sieltä, että olen sinne menossa, mutta sitten kuitenkin kaveri sieltä yritti puskea ohi pienestä tilasta, niin siinä sitten meni sukset yhteen ja sattui mitä sattui. Sitten tietysti varmaan vähän siinä tunteet kuumenivat, että ei varmaan Bolshunovkaan ajatellut, että musta olisi hänelle vastusta. Varmaan tietynlainen yllätys oli kaverille.

Ilkka Palomäki: Niin oikeastaan, jos miettii sitä tilannetta; sun nimi nousi aika hyvin suomalaisten huulille sen myötä ja näin päin pois, mutta millainen itseluottamusvaikutus sillä tapahtumalla ja sillä voittamisella oli sulle?

Joni Mäki: Kyllä sillä oli, että pystyin osoittamaan itselle, että ennakkoluulottomasti, kun lähtee haastamaan kaveria kuin kaveria, niin sieltä voi tulla hyvänä päivänä todella hyväkin lopputulos. Toi kyllä semmoista itsevarmuutta jatkoakin ajatellen, että pystyy, ja tietysti MM-kisoja ajatellen, että pystyy sitten haastamaan haastamaan kaveria kuin kaveria. Bolshunov oli siihen alle kuitenkin Tour de Skillä hallinnoinut aika vahvasti ja voi olla, että pientä väsymyksestäkin sieltä tietysti oli, kun tultiin Lahteen, mutta pystyin käyttämään tilaisuuden sitten hyväksi ja siitä oli hyvä jatkaa talvea eteenpäin.

Ilkka Palomäki: Pystytkö ammentamaan siitä taistelusta oikeastaan sillä hetkellä, kun kurvasit ankkuriosuudelle parisprintin finaalissa tuolla Oberstdorfin MM-kisoissa?

Joni Mäki: Kyllä siinä niin kuin… Oikeastaan kausi oli ollut siihen asti todella hyvä ja tiesin, että kun sprintin aika-ajoissa oli tullut viimeisimmissä kolmas, toinen ja ensimmäinen sija. Tiesin, että se vauhtikapasiteetti kyllä varmasti riittää ja semmoinen, kun normaalimatkakin oli kulkenut alkukaudesta todella hyvin ja oli varmuus siihen omaan hiihtämisen, että varmasti siellä kolmannellakin osuudella jaksan ainakin sinne viimeiseen mäkeen, viimeisen päälle pysyn mukana ja sen jälkeen peli on taas auki, että tulee sitten loppusuoralle. Ajattelin, että onneksi Risto siihen löi ja pääsi Norjan kantaan, ettei tarvinnut yksin lähteä siihen ankkuriosuudelle, että se oli sitten avannut pelin ihan eri tavalla mulle. Itsellä oli hyvä lähteä siihen Klæbon perään ja Klæbo kuitenkin fiksuna hiihtäjänä ei aivan urku auki lähtenyt kuitenkaan Venäjää siinä ajamaan kiinni. Silleen hyvällä vauhdilla säästäen, että tietää, että lopussa pystyy sitten tuolta irrottaa vielä sen oman kirin, niin pysyin hyvin siinä mukana. Siinä ennen viimeistä nousua pystyttiin vähän hölläämään ja vähän aistimaan sitä tilannetta. Itse vähän siinä mietin mäen alla, että eikö tässä kukaan tee peliliikettä, että pitääkö siinä itse lähteä ratkomaan, mutta onneksi Klæbo siitä lähti ja koitin siitä sitten heittää perään. Kyllä mä uskon, että niillä on Lahden tapahtumillakin, oli semmoinen vaikutus, että uskalsin tehdä omia ratkaisuja siinä finaalihiihtojen aikana.

Ilkka Palomäki: Silloinkin loppusuoralla oli vastassa venäläishiihtäjä eli Gleb Retivyh siinä tilanteessa. Kuvaile vähän, mitä siinä hiihtäjä miettii, kun taistelee loppusuoralla ja ymmärtää, että nyt tuli voitettua ensimmäinen arvokisamitali?

Joni Mäki: Kyllä se aika uskomattomalle tuntui, että kyllä siitä, kun lähdin viimeiselle osuudelle, niin tiesin, että nyt nyt tai ei koskaan on se paikka, että nyt on tuhannen taalan paikka ottaa se mitali sieltä. Lähdin sillä tavalla hiihtämään, että nyt ainakin pronssi sieltä tulee, mutta kyllä sitten, kun se kirkastui vielä siihen hopeiseen, niin kyllä se toi laajan kaaren tunteita pintaan siinä maaliintulotulohetkellä, että pystyi siihen viimeiseen laskuun ottamaan oikeat ajolinjat ja siitä saamaan paremman vauhdin kuin venäläisellä ja pitämään se vauhti siinä loppusuoralla. Kuitenkin Gleb on loppusuoralle todella kova kaveri ja vähän pelotti, siihen kun tultiin, että kiihdyttääkö hän vielä siitä rinnalle, mutta yllättävän kesy oli sitten siinä, että loppusuoralla pystyin miettimään tai tajuamaan, että kyllä se hopea on tässä nyt.

Ilkka Palomäki: Niin voitit tosiaan Ristomatti Hakolan kanssa MM-hopeaa, niin millaiseen perspektiiviin se mitali oikeastaan tässä nyt muutaman kuukauden aikana on asettunut?

Joni Mäki: Kyllä se on iso homma. Aina arvokisamitalit ovat, että niitä on mukava katsoa sitten, kun lopettaa, että semmoinen löytyy, niin pystyy olemaan ylpeä ja tyytyväinen siihen, että on saavuttanut jotain. Niitä arvokisamitaleja ei kuitenkaan liian monella ole, että pystyy leuka ylhäällä kulkemaan sitten.

Ilkka Palomäki: Kauteesi mahtui tietysti paljon muutakin, mutta nuo olivat ainakin ne näkyvimmät kiintopisteet nuo kaksi hetkeä kauden aikana, niin millaisen boostin nuo ja koko kausi oikeastaan antoi nyt tulevaan olympiatalveen?

Joni Mäki: Kyllä loi hyvät lähtökohdat lähteä tätä rakentamaan kohti olympiatalvea, että itselle mahdollisesti ensimmäiset olympialaiset tiedossa, niin on se kuitenkin vielä astetta isommat kisat kuin oman lajin MM-kisat. Siellä on niin monta eri lajia ja iso tapahtuma. Varsinkin tapahtumana todella paljon isompi ja paljon muutakin kuin pelkästään se urheilu siinä. Kyllä se on hyvä tästä lähteä rakentamaan, että varmasti osittain tuo haasteita nyt, kun korkealla käydään olympialaiset, niin se harjoittelu pitää rakentaa silleen, että tulee noita korkean paikan leirejä nyt enemmän, mitä normaalisti ja aika tarkasti saa sen suhteen kyllä ottaa tuon harjoittelun suunnittelun.

Ilkka Palomäki: Joo. No, sä olet syntynyt, jos mennään vähän kauemmas, niin tammikuussa 1995 Vaasassa, jota ei ehkä perinteisimpänä hiihtokaupunkina tunneta. Avaa vähän, miten olet liikunnan ja urheilun ja erityisesti maastohiihdon pariin päätynyt?

Joni Mäki: No kyllä se varmasti aika perinteisesti menee siihen, että veli harrasti hiihtoa ja isä nuorempana harrasti hiihtoa. Perheen kautta se on tullut. On laitettu sukset jalkaan ja työnnetty vauhtia, että sieltä se varmasti. Muutenkin tosi urheilullinen lapsuus ollut, että jalkapallo oli tosi pitkään siinä mukana ja olin siinä pitkään periaatteessa melkein ykköslajina, että hiihto oli sitten talvella ja jalkapallo kesälle ja talvella välillä. Kaiken näköisiä pihapelejä tuli nuorena harrastettua todella paljon. Se oli mukavaa hommaa ja luontevaa itselle semmoinen ulkona liikkuminen siihen nuoruuteen ja varmasti toi tätä urheilu-uraa ajatellen hyvät eväät lähteä rakentamaan tuota omaa polkua.

Ilkka Palomäki: Mikä siinä hiihdossa oikeastaan imaisi, jos sulla oli myös muita vaihtoehtoja siinä?

Joni Mäki: Ehkä se monipuolisuus tuli itselle, että pystyi aika paljon monipuolisesti harjoittelemaan hiihtoa varten, että se ei ole pelkästään sitä, että juoksijat juoksee tai uimarit ui tai silleen. Pystyin aika laajasti harjoittelemaan ja varmastikin se sitten siinä, kun tuli aika valita jalkapallon ja hiihdon välillä niin varmasti se menestyskin, kun alkoi hiihdossa tulemaan, niin vei sitten sinne hiihdon pariin enemmän, että kuitenkin olen aika tavoitteellinen urheilija ja jota voittamisen halu on kova, niin vei sitten sinne suuntaan.

Ilkka Palomäki: Missä vaiheessa oikeastaan huomasit, että tässähän saattaa olla ihan eväitä menestyäkin tässä hommassa?

Joni Mäki: Kyllä se siinä Hopeasomman viimeisinä vuosina pikkuhiljaa alkoi. TOP viiteen hiihdin muutaman kerran, että ollaan todella lähellä Suomen kärkeä omassa ikäluokassa ja sitten, kun siirryttiin nuorten sarjaan niin aika nopeasti, kun valmentaja vaihtui isästä Halosen Juhoon, niin se kehitysharppaus oli aika suuri. Sitten tosiaan muutin tänne Vuokattiin yhdeksi syksyksi ja siitäkin vielä se harppaus siihen edelliseen oli semmoinen huomattava, että siinä vaiheessa tajusin, että nyt kannattaa yrittää katsoa, että mihin kaverista on.

Ilkka Palomäki: Niin tosiaan Juho Halonen tuli sun valmentajaksi 2013 kesällä ja seuraavana talvena otit jo nuorten MM-kisoista pronssia vapaan sprintissä, niin millainen korrelaatio näillä kahdella asialla oli keskenään?

Joni Mäki: Kyllä sillä varmasti, että aika semmoista se harjoittelu ja valmentaminen oli silleen isä-poika-suhteessa, että ei niin kuin pidempiä suunnitelmia välttämättä tehty ja silleen, että tulee koulusta kotiin ja soitan faijalle, että mitäs mä duunailen tänään. Niin kyllä se siitä muuttuu aika paljon sitten, kun Juho tuli siihen mukaan ja toi semmoista ammattimaisuutta. Tuli viikko-ohjelmat ja isommin suunnitelmat. Kehityskohtia alettiin kehittää ja alettiin tiedostamaan, että mitä sitä tarvitsee kehittää, että kehittyy hiihtäjänä sille tasolle, että pystyy taistelemaan niistä mitaleista.

Ilkka Palomäki: Tuleeko muita nimiä mieleen, ketkä on vaikuttanut erityisesti siihen, että susta on tullut huippu-urheilija ja kilpahiihtäjä?

Joni Mäki: Kyllä siinä on monta kaveria takana, monta valmentajaa. Itsellä on ollut aika suotuisa polku, että Vaasassa akatemiatoiminta alkoi yläasteella jo kehittymään silleen, että pääsin aina mukaan tuommoisiin hyviin ohjelmiin, mitä alettiin tekemään. Jotenkin luontevasti se polku on siitä rakentunut sitten niin kuin aikuisikää kohden.

Ilkka Palomäki: No mainitsin sen nuorten MM-kisojen pronssin silloin 2014 sprintistä. Millainen merkkipaalu se oikeastaan oli sun uralla?

Joni Mäki: No se oli yksi highlight omalla uralla, että sinne kisoihin mennään ensimmäistä kertaa; nuorten MM-kisat ja vähän isommat kisat. Laitettiin Suomi-verkkaria päälle ja niin kuin… Odotukset ei ollut mitenkään hirveen kovat ja kaverit puhuivat, että nämä ovat sitten taas vähän kovemmat kisat, että täällä se menestys ei tule niin helposti. Sitten lähti vähän silleen niin kuin, ettei ollut mitään paineita hiihtämään ja sitten sain ensimmäiseltä matkalta sen pronssin ja Vuorisen Lauri oli neljäs, niin aika hyvin meillä lähti nuorten kisat siitä sitten käyntiin. No sen jälkeen ei aivan niin kovia suorituksia sitten tullut, mutta kyllä se jäi yksittäisenä kisana – varmasti yksi uran siisteimmistä päivistä

Ilkka Palomäki: Niin siinä meni oikeastaan aika monta vuotta ennen kuin sä nousit maajoukkuehiihtäjäksi sitten ihan yleiseen sarjaan, niin mitä siinä välissä tapahtui ja oliko missään vaiheessa ikään kuin usko koetuksella, että missäs vaiheessa tämä hyppäys tapahtuu?

Joni Mäki: Joo, kyllä se siinä vaiheessa, kun otti sen mitalin, niin ajatteli, että nyt tämä on yhtä nousukiitoa pikkuhiljaa aikuisten sarjaan, mutta kyllä siinä niin kuin nuorten sarjojen ja aikuisten sarjan välillä pitää tehdä hemmetisti duunia, että pystyt kestämään sitä harjoittelumäärää ja laatua, mitä se vaatii, että niin kuin aikuisten tasolla pystyy pärjäämään ja kiertämään sitä maailmancupia viikonlopusta toiseen. Sitten vielä olemaan parhaimmillaan silloin, kun on omat pääkisat. Kyllä siinä tuli kömmähdyksiä harjoittelun suhteen ja oltua vähän välillä väsyneenä ja sitten tuli sairasteltua. Varmaan ne piti aika pitkään sitä kehitystä ei-niin-nousujohteisena, että poljettiin silleen paikallaan aika pitkälti siinä 20–24-ikävuoteen asti. Se oli semmoista opettelemista siihen ammattiurheilijan elämiseen. Välillä vähän kantapään kautta, mutta sieltähän sen sitten ainakin oppi.

Ilkka Palomäki: Kyllä, kyllä. No tuota nyt pääset vähän kehumaan itseäsi, niin mitkä on tai mitkä koet, että on sun vahvuuksia kilpahiihtäjänä?

Joni Mäki: Osaan pitää hyvin todella kovan kilpailuvauhdin päällä silleen, että se ei kuluta sitä loppukiriä välttämättä niin paljoa, mitä ehkä muilla. Tekninen osaaminen vapaalla hiihtotyylillä on mielestäni ihan, että se on suht’ taloudellista. Pystyn luistamaan suksea, olemaan suksella, tekemään suksen sen työn, ettei tarvitse itse kaikkea tehdä. Räjähtävä, ehkä sitä kautta ne on ne parhaat tulokset sinne sprinttipuolelle sitten tullut. Tässä pikkuhiljaa iän myötä sitten on kaikki nämä kestävyysominaisuudet harjoittelun kautta parantunut, että pystyy sielläkin puolella pärjäämään.

Ilkka Palomäki: Toi räjähtävyys, niin sanoit, että olet pelannut pitkään jalkapalloa. Näetkö siinä jotain asiayhteyttä?

Joni Mäki: Kyllä mä uskon, että sieltäkin on tullut hyvät eväät sinne räjähtävyys ja anaerobiselle puolelle, että se on varmasti ollut suuri tekijä siinä.

Ilkka Palomäki: Entä missä näet kehitettävää? Tietenkin varmaan monessakin asiassa olisi, mutta jos mietit sitä hiihtäjäprofiiliasi, niin mitkä on ne asiat, mitä haluat erityisesti pönkittää?

Joni Mäki: Kyllä varmasti tässä nyt, kun ikävuosia alkaa tulemaan, niin se kestävyyden ja lihaskestävyyden kehittäminen. Sitä kautta tulee yleishiihtäjäksi ja pystyy kisasta kisaan taistelemaan niistä kärkisijoituksista. Se ei ole pelkästään sprintin varassa se menestyminen.

Ilkka Palomäki: Niin tosiaan maastohiihdossa on paljon erilaisia kilpailumuotoja ja kaksi hiihtotapaakin. Millaisena sä sen oman hiihtäjäprofiilisi ihannetilanteessa näkisit?

Joni Mäki: Silleen, että perinteinen kulkisi yhtä hyvin kuin vapaa ja ihan sprintistä 50 kilometriin kulkisi sitten nuo matkatkin, että pystyisi silleen valikoimaan hyvät matkat, että ei olisi yhtä tai kahta vaihtoehtoa vaan, että olisi käsi täynnä vaihtoehtoja.

Ilkka Palomäki: Sä olet oikeastaan tullut maajoukkueeseen sisään sprintterinä. Viittasitkin jo vähän tuohon, mutta näetkö sä itsesi enemmän sprintterinä vai yleishiihtäjänä tulevaisuudessa, ja kuinka paljon tämä valintaa ohjaa myös sun harjoittelua?

Joni Mäki: Kyllä mä koen, että mä pystyn jo sanomaan, että olen yleishiihtäjä. Tietysti vähän vielä sprintterinä tulokset parempia. Tosiaan tulin kyllä ihan sprinttituloksilla maajoukkueeseen, mutta kyllä se normaalimatkallakin lähti siitä etenemään aika nopeastikin, kun pääsi harjoittelemaan näiden kovien vähän vanhempien, menestyneiden, hiihtäjien kanssa. Sitä kautta se omakin taso sitten kehittyi yllättävän nopeasti sitten, kun pääsi maajoukkueeseen, niin se uusi askel, mitä sai otettua, kun oltiin pitkään poljettu paikoillaan. Tuntui, että se oli semmoinen puuttuva palanen, että sitten alkaisi pikkuhiljaa aukeamaan se, mitä se vaatii se, että pystyy pystyy taistelemaan niistä sijoituksista maailmancupissa.

Ilkka Palomäki: No, kun te saatte Juhon kanssa vaikkapa tuon tulevan kauden kilpailukalenterin käsiinne, niin millaisten tukipilarien varaan se kausi ikään kuin rakentuu, jos miettii näin matkavalintoja ja näitä profiiliasioita?

Joni Mäki: Kyllä se se pääkisa, niin kuin viime vuonna MM-kisat, niin otetaan siihen pääkatsaukseen, että mitä se vaatii; ne latuprofiilit, mitä siellä on ja mikä tyyli on. Kaikki nämä vaikuttavat siihen harjoittelun luomiseen, että yritetään saada niitä ominaisuuksia, mitä se rata vaatii eteenpäin mahdollisimman paljon, että viime harjoituskaudella panostettiin todella paljon kuokkatekniikkaan. Sitä saatiin tosi hyvin eteenpäin, vaikka sitä ei välttämättä näkynyt siellä normaalimatkalla eikä normaaliviestissä, että ei kuitenkaan saanut ihan ulos tuotua, kuinka hyvin sitä oltiin kuitenkin saatu eteenpäin. Kuitenkin hyviä esimerkkejä oli Rukan maailmancupin ensimmäinen viikonloppu. Takaa-ajossa hiihdettiin todella mäkiseen maastoon, missä joutui käyttämään sitä kuokkaa, niin siinä huomasi, että tämä on mennyt eteenpäin, että pysyy porukassa mukana ja ei kuluta liikaa energiaa. Sitä kautta oli checkmark siihen, että ollaan onnistuttu siinä, mitä ollaan lähdetty suunnittelemaan.

Ilkka Palomäki: Joo. Sä olet parhaat saavutuksesi, vaikkapa nyt nuo menneen talven pari nostoa, niin saavuttanut oikeastaan kirikyvylläsi ja nimenomaan vapaalla hiihtotavalla, mikä on suomalaisille kuitenkin aika epätyypillistä, että nimenomaan vapaalla hiihtotavalla. Mistä tämä sun kohdallasi kumpuaa?

Joni Mäki: No mä olen tykännyt aina hiihtää vapaata ja hiihtää lujaa. Nuorena on tullut lenkeillä paljon niin kuin hiihdettyä semmoisia vauhtileikittelylenkkejä. Siellä on koitettu, että kuinka lujaa sitä suksella pääsee. Välillä ollaan pyllähdetty ja välillä ollaan vähän kömmähdelty. Kyllä se sitä kautta on tullut se kovaa hiihto, että sitä on harjoitellut pienestä pitäen. Jotenkin tuntuu, että se vapaa on vaan luonnistunut vähän paremmin kuin perinteinen, niin sitä on aina ollut mukava harjoitellakin, kun se on onnistunut vähän paremmin.

Ilkka Palomäki: Niin. Suomalaisten menestys sprinteissäkään ei ole ollut niin hyvää kuin perinteisesti kuin distanssimatkoilla. Näetkö sä tässä jotain rakenteellista haastetta ja miksi sulla on ollut tavallaan toisin päin se asia?

Joni Mäki: No ehkä se oma tausta on tosiaan auttanut sieltä jalkapallosta ja siitä, että on ollut räjähtävä pienestä pitäen. Tuonut hyvät eväät sinne sprinttipuolelle. Se sprintti on kyllä mennyt eteenpäin tässä vuosien varrella. On tullut puhtaita sprinttereitä, jotka pärjäävät sprinteissä ja vauhdit on kasvanut ja sitä kautta se tavoitetasokin on korkealla.

Ilkka Palomäki: Joo. No jos mietit nyt sen pisteen, kun sä olet urallasi aikanaan parhaassa kunnossa, mitä tulet koskaan saamaan, niin näistä lähtökohdista, jos saisit piirtää semmoisen ikään kuin optimaalisen kehityskaaren itsellesi, niin millaisilla matkoilla voisit tavoitella ja tavoittelisit menestystä siinä vaiheessa?

Joni Mäki: Mä toivon, että seuraavana talvena niin olympialaiset alkaa ja se vapaan sprintti sieltä tulee matkaksi, niin uskon, että se tulee olemaan oman uran tärkeimpiä kisoja. Siihen varmasti ladataan kaikki peliin ja kaikki harjoittelu, mitä tässä tehdään ennen sitä, niin tehdään sitä silmällä pitäen. Todennäköisesti ei omalle uralle enää tule semmoista mahdollisuutta, että olisi vapaan sprintti olympialaisissa, niin ainutlaatuinen tilaisuus.

Ilkka Palomäki: Miten se näkyy esimerkiksi nyt tähän olympiatalveen valmistautumisessa? Onko se ehkä vähän pois sitä yleishiihtäjätavoitteesta ja vielä enemmän paukkuja nimenomaan siihen Pekingin vapaan sprintin vaatimuksiin tähdäten?

Joni Mäki: Ehkä hitusen joo, mutta tosiaan tuo, kun kisat käydään korkealla olympialaisissa, niin korkean paikan leiritystä joutuu joutuu lisäämään sinne kesälle ja syksylle. Sitä kautta se normaalimatka ja semmoinen peruskestävyysharjoittelu ja muutenkin kestävyysharjoittelu, niin korostuu siellä korkealla, että siellä ei pysty aivan niin kovia harjoituksia tekemään, mitä täällä alhaalla. Se palautuminen siellä on sen verran hitaampaa kuitenkin, mitä täällä merenpinnan tasolla. En koe, että nyt kuitenkaan liikaa sinne sprinttipuolelle siinä harjoittelussa viedään sitä painopistettä.

Ilkka Palomäki: Miten iso haaste sulla on ja miten sun kroppa on reagoinut tuohon korkealla kilpailemiseen? Millaisena haasteena sitä pidät?

Joni Mäki: No se on pieni kysymysmerkki, että ei ole tullut liikaa kisoja kisailtua, että oikeastaan Sveitsin Davosissa on korkealla tullut kisattua, niin niitä kokemuksia ei ole liikaa. Nämä on kyllä tärkeitä nämä leirit, mitä tässä kesällä ja syksyllä ollaan korkealla ja kaikki tehoharjoitukset ja semmoiset siellä. Kyllä mä uskon, että korkealla kisaaminenkin sopii itselle.

Ilkka Palomäki: No tosiaan, Pekingissä hiihdetään viestin lisäksi sprintti vapaalla, parisprintti perinteisellä, 15 kilometriä perinteisellä, 50 kilometriä vapaalla ja tietenkin aina samalla tavalla hiihdettävä 30 kilometrin yhdistelmähiihto, niin tuon vapaan sprintin nostitkin jo sieltä, mutta onko siellä jotain muita sellaisia tähtäimiä, jotka kuulostaa hyvältä?

Joni Mäki: No kyllä se perinteisen parisprintti, niin kyllä mä koitan kilpailua tässä näin saada aikaan, että siellä on kovia ehdokkaita sille matkalle, niin koitan ainakin kirittää, jos en pääsee itse siihen joukkueeseen mukaan, niin kirittämään kavereita siinä. Perinteisen 15 kilometriä on aina mukavan kuuloinen matka suomalaiselle, niin toivottavasti se normaalimatka siellä perinteisen puolellakin menee eteenpäin, että pystyy kamppailemaan siitä paikasta ja vapaa viisikymppiä; se myös yhteislähdöllä, niin kuulostaisi aika mukavalta.

Ilkka Palomäki: Mainitsit tuon parisprintin, niin siellä tosiaan sun ja Risen lisäksi, niin Iivo Niskanen on sillä matkalla ihan kohtuullista menestystä joskus niittänyt eli matkan olympiavoittaja ja MM-mitalisti myös. Vain kaksi mahtuu joukkueeseen, niin millaista sisäistä kilpailua oikeastaan odotat niistä paikoista?

Joni Mäki: No kyllä varmasti kilpailu on kovaa, mutta paras joukkue kuitenkin sinne laitetaan viivalle, että mitä kovempi taso, niin sen kovempi kilpailu ja sen kovemmat mahdollisuudet meillä on pärjätä siinä kisassa. Kyllä mä uskon, että aika hyvä skaba saadaan siitä paikasta.

Ilkka Palomäki: Miltä se parisprintti… Sulla on vahvuudet ollut enemmän siellä vapaalla, niin nyt, kun se hiihdetään perinteisellä, niin miten hyvin se sopii periaatteessa sulle? Tiedetään viime talvelta, että se parisprintti muotona sopii sulle hyvin, mutta entä perinteisellä hiihtotavalla?

Joni Mäki: Kyllä. Se perinteinen on – jos se normaalimatka lähtee kulkemaan, niin uskon, että se parisprinttikin kulkee siinä vaiheessa, että siitä se varmaan sitten lähtee muotoutumaan, että jos se normaalimatka alkaa luonnistumaan, niin kyllä sen vauhtikin siellä on perinteisen puolella jo mukana, että katsotaan.

Ilkka Palomäki: No sä olet ollut sprintissä oikeastaan jo parin vuoden ajan siinä joukossa, jolla on jatkuvasti mahdollisuus ihan sinne finaalivaiheeseen asti, mutta se ihan viimeinen kynnys on vielä ylittämättä. Millaisista jutuista se on oikeastaan ollut kiinni?

Joni Mäki: No itse uskon ja toivon, että todella pienestä. Se loppukiri pitää saada pikkusen eteenpäin, että kuitenkin jatkopaikat ratkaistaan siinä viimeisellä sadalla metrillä, että yleensä porukassa hiihdetään välierässä sinne viimeisen mäen alle tai viimeisenä loppusuoran päähän. Sen jälkeen ne sijat siitä valikoituivat, että ketkä menee eteenpäin. Uskon, että silleen oma vauhtikapasiteetti riittää siihen, että pystytään hiihtämään siihen asti, mutta sitten se viimeinen silaus, että siitä mennään kavereiden ohitse tai pidetään se paikka, niin se pitää jostain löytää.

Ilkka Palomäki: Sä olet ollut todella monesti siinä karsintavaiheessa ihan siellä TOP 3:ssa, jopa ykkönen. Sitten olet kuitenkin saattanut erävaiheessa pudota. Onko tässä, kun monta vuotta olit ikään kuin maajoukkueen ulkopuolella ja et päässyt niitä eri vaiheita ehkä sillä vaatimustasolla hiihtämään, mitä maailmancupissa hiihdetään, niin onko siinä ollut vaatimustasossa ikään kuin opettelua, kun olet maailmancup sirkukseen hypännyt mukaan?

Joni Mäki: Kyllä siinä varmasti on ollut, mutta sitä on tässä kantapään kautta taas saanut kokea, että siinä on yleensä, kun saadaan valita noita erävalintoja, niin pari nopeaa kaveria katsonut, että no niin Mäki meni tuohon erään, että ne on tullut sitten perässä sinne. Kyllä ne on opettanut, että mitä se vaatii, mutta koitetaan vastata huutoon.

Ilkka Palomäki: Jos miettii viimeistä paria kautta vaikka, niin millaista oppia sä olet nimenomaan siitä erävaihehiihtämisestä saanut?

Joni Mäki: Taktisesti pitää onnistua. Siihen viimeiselle sadalle metrille tai loppusuoralle pitää löytyä niitä paukkuja, että välttämättä siinä keulassa hiihtäminen ei ole se paras optimipaikkaa. Riippuu tietysti radastakin, että radan profiili aika paljon vaikuttaa siihen, että kannattaako siinä hiihtää keulassa ja mitä paikkaa kannattaa tulla ja missä vaiheessa tehdä ohitukset, ettei kuluta liikaa energiaa. Se on aika tarkkaa jossain paikoissa. Ehkä se opettelu just siihen, että millä tavalla siinä ryhmässä hiihtää ja millä tavalla aistii niitä tilanteita, että koska on oikea aika lähteä ja tehdä ohituksia. Kyllä mä uskon tai toivon, että näistä näistä viime kausien tappioista on otettu opiksi.

Ilkka Palomäki: Voisin kuvitella, että nämä ovat semmoisia juttuja, joita ei oikeastaan voi opetella ennen kuin on siinä vaiheessa, että maailmancupissa pääsee näitä hiihtämään, koska eihän se ole esimerkiksi kansallisissa kisoissa sama asia, koska siellä pääsee kuitenkin erävaiheesta niin paljon helpommalla läpi.

Joni Mäki: Kyllä.

Ilkka Palomäki: Sitten vielä oikeastaan sprintistä se, että maailmancupissahan voi olla useampiakin esimerkiksi norjalaisia, venäläisiä, mutta olympialaisissa niitä ei niin montaa sinne tulekaan samalle viivalle, niin millaisena mahdollisuutena sä sen ikään kuin näet?

Joni Mäki: No kyllä sitten, kun mitaleita jaetaan, on siellä kuitenkin neljä norjalaista ja neljä venäläistä ja on muutama italialainen ja ranskalainen. Kyllä siellä silleen, vaikka ei ole niin paljoa niitä hiihtäjiä, mutta kuitenkin se kärki on siellä, että sinne kärkisijoille on sama vaatimus. Ei se sen helpommaksi tule niitä mitaleja ottaa.

Ilkka Palomäki: No oikeastaan vielä viestistä. Millaisia ajatuksia tuohon olympiakisojen viestiin kohdistuu?

Joni Mäki: Kyllä tällä hetkellä koen, että on semmoinen porukka kasassa, että se mitali on mahdollinen, kun kaikki onnistuu, pysyy terveenä ja on huippukunnossa siellä, niin kaikki on mahdollista.

Ilkka Palomäki: Sulla on kokemusta joukkueurheilusta jalkapallosta. Millainen joukkue teillä on tuossa viestimiesten keskuudessa?

Joni Mäki: Kyllä meillä on kova joukkue ja yhteishenki on hyvällä tasolla ja läppä lentää leireillä, niin kyllä se on mukava olla osa tuota joukkuetta. Uskon että otetaan menestys ja sitten tappiot yhdessä vastaan.

Ilkka Palomäki: Jos oletetaan, että olet viestissä mukana, niin todennäköisesti se ankkuriosuus kuulostaisi sun osuudelta, niin tuleeko yhtään harrastettua vaikkapa tällaista mielikuvaharjoittelua, mitä siinä ankkuriosuudella tapahtuu, jos sen pääsee hiihtämään?

Joni Mäki: Kyllä sitä tulee aina mietiskeltyä. Nyt on vähän vaikea, kun ei tosiaan Kiinnassa ole paikan päällä käynyt, että edelliset MM-kisat ja Seefeldin MM-kisat, niin on edellisinä talvina käyty jo hiihtämässä. Sillä tavalla osaa paremmin ehkä mielikuvaharjoitella sitä, että miltä se voisi näyttää kisapäivänä ja vähän aistia, että miltä se voisi tuntua eri tilanteissa. Mutta tuo on vähän vaikea tosiaan, kun ei ole siellä käynyt, niin se tuo omia haasteita.

Ilkka Palomäki: No leikitään silti vähän ajatuksella, että miten se voisi mennä se Pekingin ankkuriosuus viestissä. Ketä siinä on vastassa ja missä asemissa ja…

Joni Mäki: Jos menee hyvin, niin siinä on Norja tai Venäjä aika lähellä. Uskon, että Ranskakin on siinä ihan etäisyydellä. Sitten siitä aletaan pikkuhiljaa karsimaan sitä porukkaa keulasta matkan edetessä.

Ilkka Palomäki: Ottamaan miehestä mittaa.

Joni Mäki: Kyllä.

Ilkka Palomäki: Hyvä. Sitten oikeastaan viimeinen kysymys. Vähän pääset taas visioimaan. Tämän hetken näkymällä, niin millaiseen olympiatalveen olisit oikeastaan tyytyväinen?

Joni Mäki: Pysyä terveenä. Kausi lähtisi taas hyvin kulkemaan, että ei liian kauaa joudu hakemaan sitä kisavauhtia, että pystyy sitten keskittymään niihin kisoihin vielä enemmän ja saada semmoinen hyvä itseluottamus ennen tuota olympiakisoja, että onnistuu viimeisissä kisoissa ja siitä hyvä valmistautuminen ja sitten olisi siellä olympialaisissa elämänsä parhaassa kunnossa.

Ilkka Palomäki: Siinä on hyvä tavoite. Erittäin paljon tsemppiä sen toteuttamisen ja ennen kaikkea kiitos vierailusta OlympiaCastissa Joni Mäki.

Joni Mäki: Kiitos paljon.

Ilkka Palomäki: Kiitos vielä Jonin Mäelle vierailusta OlympiaCastissa. Terveyttä, kirikykyä ja tsemppiä ylipäätään matkalla kohti Pekingin Olympialaisia. OlympiaCast palaa ääneen jälleen viikon päästä uusin aihein, jotta seuraava jakso ei mene ohi, niin käy tilaamassa tämä podcast sieltä, mistä podisi tykkäät kuunnella ja arvostamme kovasti, jos käyt myös heittämässä arvion meistä. Se auttaa meitä paitsi kehittymään, niin toisaalta uusia kuuntelijoita löytämään meidän luo.