Jaa artikkeli Facebookissa Jaa artikkeli Twitterissä Jaa artikkeli LinkedInissä

OlympiaCast: Seuran kehittäminen – Mistä lähteä liikkeelle?

Aliisa Varuhin: Tervetuloa OlympiaCastin seuraan. Tämä on Suomen Olympiakomitean tuottama podcast-sarja, joka on käynnistynyt syksyllä 2018. OlympiaCastissa nostamme esiin suomalaisen huippu-urheilun ja seuratoiminnan ilmiöitä, tarinoita ja ihmisiä erilaisista näkökulmista. OlympiaCastin uudet ja vanhat jaksot löydät yleisimmiltä podcastin-tarjoajilta. Tänään jakson hostina toimii Aliisa Varuhin.

Aliisa Varuhin: Tämän päivän OlympiaCast-jakson aiheena on seuran kehittäminen ja oikeastaan vielä tarkemmin se, että mistä se seuran kehittäminen kannattaa aloittaa ja mitä siinä seuran kehittämisen poluilla on hyvä huomioida erityisesti prosessin alkutaipaleella. Mä en ole täällä tätä aihetta suinkaan yksin avaamassa, vaan olen saanut vieraakseni Suomen Cheerleadingliiton seurakehittäjän Niklas Hagelin. Oikean paljon tervetuloa mukaan OlympiaCastiin.

Niklas Hagel: Iso kiitos. mukava olla täällä puhumassa tärkeästä aiheesta.

Aliisa Varuhin: Mahtavaa, että olet täällä. Voitaisiin ehkä ihan alkuun lähteä vähän siitä, että kuka sä olet ja mitä sä tällä hetkellä Cheerleadingliitossa teet?

Niklas Hagel: No, mä olen Cheerladingliiton seurakehittäjä niin kuin kerroitkin. Varmaan Suomen yksi nuorimmista ja energisimmistä seurakehittäjistä niin kuin cheerleadingin lajikulttuuriin kuuluu. Mä olen neljä vuotta nyt cheerleadingseurojen kanssa tehnyt työtä ja siitä pari vuotta seurakehittäjänä. Käytännössä siis yhdessä seurojen kanssa kehitetään sekä seurojen toimintaa että sitten suomalaisen cheerleadingin ja cheertanssin toimintaa. Paljon sellaista yhdessä tekemistä.

Aliisa Varuhin: Kuulostaa hyvältä. Eli käytännössä siis seurakehittäjät ovat niitä lajiliittojen tyyppejä, jotka on sitten sen lajin seurojen tukena? Ymmärränkö oikein?

Niklas Hagel: Ymmärrät oikein ja pakko vielä lisätä, että myös liikunnan aluejärjestöissä on toki seuraseuraseurakehittäjiä, mutta just näin. Eli yleensä se henkilö, että jos seuralta tulee joitakin kysymyksiä tai seuratoimijoilla on joku huoli tai murhe, niin seurakehittäjä on se, johon voi aina ensimmäisenä olla yhteydessä ja sitten lähdetään yhdessä pohtimaan ja ratkomaan asioita. Meillä cheerleadingissä toimii myös niin päin, että monesti seurakehittäjä on se, joka on yhteydessä joko jostakin yhteisestä asiasta, että hei nyt kehitetään vaikka meidän koko cheerperheen vastuullisuutta tai sitten jostakin ihan semmoisesta konkreettisesta, että mulla olisi hyvä idea jollekin alueelle ja sitten mä soitelen tai menen käymään seuravierailulle ja siitä sitten lähdetään kehittämään yhdessä.

Aliisa Varuhin: Aika hyvin vastasitkin tähän, kun just mietin, että mitä se seurakehittäjän työ käytännössä on. Olisi kiinnostavaa kuulla, että millaisista tilanteista seurat yleensä lähtee kehittämään sitä toimintaansa. Miten sä olet vaikka itse kohdannut, että millaisissa tilanteissa seurat vaikka havahtuu siihen, että he haluavat kehittää sitä toimintaansa?

Niklas Hagel: Varmasti on hyvin erilaisia tilanteita. Joillekin seuroille on semmoinen jatkuva kehittäminen rakennettu ikään kuin sisään. Monesti ehkä tällaiset ammattimaisesti toimivat seurat, joissa on henkilöstöä ehkä jopa palkattu nimenomaan johonkin kehittämistehtäviin on semmoisia, jotka ihan säännöllisesti kehittää. Sitten jos mä ajattelen semmoisia niin kuin ehkä vähän pienempiä – voiko sanoa jollain tavalla perinteisempiä urheiluseuroja – jotka toimii esimerkiksi vapaaehtoistoimin, niin monesti siihen on joku semmoinen impulssi, joka tulee jostakin ulkopuolelta. Se voi olla vaikka palaute jäsenistöltä. Se voi olla joku uusi henkilö; tulee vaikka puheenjohtajaksi, joka on virtaa täynnä tai sitten vaan joku pieni muutos tai havahdus siihen, että nyt jotain tarvitsee tehdä. Joskus siihen liittyy myös joku ikävä twisti, että vaikka treenitilat menee alta ja nyt täytyy lähteä kehittämään olosuhteita tai tulee korona ja täytyy oikeasti lähteä miettimään, että mikä se meidän toiminnan tarkoitus on. Tai että, mitä asioita pitää tehdä toisin sitten, kun siitä toivutaan. Mutta tosi erilaisia tilanteita, mistä seurat seurat lähtee.

Aliisa Varuhin: Kyllä ja just varmasti tämä, että on erilaisia seuroja ja seuroilla on eri resursseja ja kaikki tällaiset vaikuttaa. Miten sä ehkä ajattelet just siinä seuran kehittämisen alkutaipaleella, että miten päästä siinä liikkeelle? Tai että mitä siellä seurassa kannattaa tehdä, että päästään siihen kehittämisen polulle mukaan?

Niklas Hagel: Kyllä kaikki lähtee siitä innostuksesta ja tahdosta kehittää. Niin kuin sanoin noista impulsseista, niin se monesti voi olla se innostus, vaikka se uusi ihminen, joka innokkaana tulee ja on sillä tavalla, että “Hei nyt mä haluan kehittää tai uudistaa jotakin asiaa”. Mutta sitten semmoisia hyviä tapoja, millä lähtee liikenteeseen, niin voi vaikka olla yhteydessä seurakehittäjään – joko oman alueen tai lajiliiton. Ylipäätään yrittää löytää, että jos joku tätä nyt kuuntelee kenellä on se kova into kehittää oman seuraa, niin koittaa hakea siihen muutaman kaverin ensin mukaan, kenen kanssa lähteä kehittämään. Aika harvoin kukaan pystyy yksin suuria muutoksia viemään läpi, vaan tavallaan saadaan semmoinen kehityshenkinen porukka ja sitten lähdetään yhdessä viemään sitä eteenpäin, niin siitä se varmaan lähtee liikenteeseen. Eihän kehittämien ole mitään rakettitiedettä, että voidaan kehittää isoja kokonaisuuksia, isoja asioita tai sitten ihan yhtä lailla kehittämistä on tosi pienetkin asiat, että tehdään semmoinen tuntikalenteri seuraavalle vuodelle, että se huomioi paremmin vaikkapa koululaisten kouluaikoja tai ihan mitä tahansa. Kehittäminen voi olla tosi pieniäkin tekoja ja se kannattaa muistaa. Sitä ehkä joskus vähän turhaa pelätään, että ei kehittäminen on kauhean työlästä ja vaikeaa, mutta se voi olla ihan semmoisia niin kuin pieniä päätöksiä tai muutoksia ja ehkä sitä, että osataan kyseenalaistaa sitä, mitä on tehty aina ennenkin.

Aliisa Varuhin: Kyllä. Tosi hyviä pointteja ja ehkä just tämä, että onko se niin, että on hyvä tavallaan saada sitä koko seuraa siihen mukaan. Mitä ehkä sellaisille kehittäjäintoisille sanoisi, jotka sitten vähän miettivät, että miten seurassa kannattaa ottaa esiin, että on vaikka tullut sellainen tunne, että jotain asiaa pitäisi viedä eteenpäin tai kehittää?

Niklas Hagel: Se on just näin. Eli se koko seura pitäisi saada siihen mukaan, että vaikka sanoin, että se lähtee siitä, että saa ensin ne muutamat kaverit kenen kanssa lähtee kehittää ja ketkä ovat innokkaita siihen asiaan. Mutta se on ehkä se suurin, johon saatetaan myös kompastua jossain kohtaa, että tehdään ihan älyttömän hyvä idea, suunnitellaan. Saatetaan tehdä tosi kovasti töitä ja sitten tuleekin joku toinen esimerkiksi toimijaryhmä, jonka näkökulmasta ei olla osattu ajatella. Esimerkiksi vaikka seuran työntekijät tai hallitus keksii hirveän hyvän idean ja tekee tosi paljon työtä ja sitten harrastajat sanoo, vaikka, että ei näin voi tehdä tai harrastajien vanhemmat tai valmentajat, että ei tämä toimikaan ollenkaan. Että pyrkii kuuntelemaan sitä seuran jäsenistöä ja myös sitten, esimerkiksi seuravanhemmat ei välttämättä ole seuran jäseniä, niitä sidosryhmiä heti siinä alkuun ja ottaa kaikki mukaan siihen, niin silloin saadaan semmoinen lopputulos, joka oikeasti palvelee ikään kuin niitä – tässä tapauksessa ehkä seuran jäseniä – joita on tarkoituskin palvella.

Aliisa Varuhin: Tosi hyvin sanottu. Jos ajatellaan, että tällaisilla asioilla voi saada sitä asiaa eteenpäin jo siellä seurassa, niin mites sitten – miten sä näet, mitkä on ehkä semmoisia konkreettisia apuvälineitä. Mistä sitä apua saa siihen seuran kehittämiseen?

Niklas Hagel: Jälleen kerran tekisi mieli sanoa, että seurakehittäjiltä. Tässä taidan nyt vaan kerätä kovasti soittoja itselleni. Kohta rupeaa puhelin laulamaan ja cheerleadingseurat kyselee seuravierailulle. No, ihan hirveästihän meillä on erilaisia materiaaleja olemassa. Kun laittaa netin hakukoneeseen jostakin asiasta, niin valtavasti on olemassa tietoa. Valtavasti on olemassa sekä tutkimustietoa ja on erilaisia työkaluja, joitakin analyysityökaluja, mihin voit täyttää seuran tietoja ja analysoida sitä nykytilaa tai jotakin papereita, minkä kanssa voit mennä sinne seuran salille ja yhdessä täyttää ja pohtia niitä kysymyksiä. Mutta yksi semmoinen, joka kokoaa aika hyvin ja mikä meillä on Cheerleadingliitossa paljon käytössä, on Olympiakomitean, aluejärjestöjen ja lajiliittojen Tähtiseura-ohjelma. Me ollaan lähetty Cheerleadingliitoliitossa lähdetty siihen, että se on ihan meidän yksi strateginen linjaus ja tavoite. Me ollaan koettu, että se on ehkä semmoinen, joka kokoaa näitä eri työkaluja hyvin yhteen ja eri teemoja. Eli tavallaan sitä kautta pääsee pohtimaan niin sitä johtamista ja hallintoa kuin urheilutoiminta ja mitä kaikkea se sisältääkään. Että se on aika hyvä semmoinen, että jos ei tiedä, mistä lähteä liikenteeseen, niin tutustuu Tähtiseura-ohjelmaan ja lähtee sieltä hakemaan niitä vinkkejä. Se ei tarkoita välttämättä sitä, että tarvitsisi heti viedä se prosessi loppuun ja auditoitua Tähtiseuraksi ja kaikkea, vaan hakea sitä kautta niitä hyviä vinkkejä esimerkiksi siltä osa alueelta, mitä on siellä omassa seurassa päättänyt kehittää.

Aliisa Varuhin: Joo. Toi oli just hyvä huomio, että Tähtiseura-ohjelmasta, että vaikka se Tähtimerkki on siinä se yksi ikään kuin osa-alue, mutta se ei tarkoita sitä, että sitten jos siihen kehittämisen polulle lähtee, että se olisi tavallaan se ainoa päämäärä siinä matkan varrella. Miten sä näet sen, että mitä laatuohjelmat tai tällainen Tähtiseura-ohjelman kaltainen laatuohjelma, niin mitä ne tarjoaa sille seuralle?

Niklas Hagel: Se tarjoaa nimenomaan semmoisen aika hyvin valmiiksi pohdiskellun ikään kuin työkalun siihen. Mä koen ehkä, että Tähtiseura-ohjelmassa on siis laatutekijöitä näillä eri teemoilla. Siellä on johtaminen hallinto, urheilutoiminta, seuran ihmiset ja aineelliset resurssit. Sen verran näitä seurakehitysvuosia takana, että muistaa ja ulkoa nämä pääteemat. Niin ikään kun vähän semmoinen tsekkilista eli puhutaan laatutekijöistä. Että nämä asiat, kun on kunnossa, niin silloin tavallaan se seuran toiminta on lainausmerkeistä laadukasta eli se on hyvällä mallilla. Se on ehkä sellainen niin kuin sanoin tsekkilistana helppo tsekata, että onko nämä asiat meillä kunnossa. Pitääkö jotakin näistä kehittää ja aika monesti, mikä ehkä toivottavasti madaltaa kynnystä lähteä siihen kehittämään, niin aika monesti ne on asioita, mitkä on jo kunnossa. Vaikka se laatuohjelma, auditointi, Tähtimerkki ja mitä kaikkea kuulostaa hirveän tämmöiseltä suurelta, niin siellä on tosi paljon ihan semmoisia perusjuttuja, mitä kaikki seurat tekee joka tapauksessa. Onko talous hoidettu hyvin, onko seuran vuosikokoukset järjestetty ajallaan, onko seuralla olemassa säännöt, onko lapset ja nuoret innostuneita siitä seuran toiminnasta, että ihan semmoisia perusasioita, mutta sen Tähtiseura-ohjelman kautta pääsee pohtimaan niitä. Niitä ei ole ehkä tullut koskaan sitten mietittyä, että onko nämä meillä kunnossa ja parastahan se on huomata siinä – niin kuin aika moni ainakin cheerleadingseuroistakin huomaa, että itse asiassa asiat on jo aika hyvällä mallilla. Toki sitten löydetään aina jotain, mitä voidaan vielä kehittää, mutta samalla se ehkä vahvistaa sitä, että hei me ollaan tehty hyvin asioita jo pitkään ja tämä niin vaikeaa tämä seuratoiminta oikeasti olekaan, miltä se tuntuu.

Aliisa Varuhin: Näinpä. Joo, toi on kyllä hyvä pointti, että on mielenkiintoista huomata, kuinka moni seurasi sanookin, että et on huomannut siihen Tähtiseura-polulle lähtiessä, että ei vitsit meillähän on nämä asiat jo aika hyvällä tolalla ja se varmasti myös motivoi sitten kehittämään eteenpäin, kun huomataan, että jotain asioita on jo tehty oikein.

Niklas Hagel: Se on nimenomaan näin, että se sellainen pieni alkukauhistus, mikä tulee siinä, että apua näin monta asiaa ja kaikkea pitää kehittää, mutta sitten kun ne huomaakin, että hei vitsi, että näistä kymmenestä asiasta yhdeksän on jo kunnossa, että enää se yksi puuttuu, niin sitten on kyllä jo aika kova motivaatio laittaa se viimeinenkin asia kuntoon kautta sitten jatkojalostaa niitä asioita, että ainahan voidaan viedä eteenpäin vaikkapa sitä urheilutoimintaa ja pohtia, että miten se voi olla vielä parempaa ja vielä laadukkaampaa ja muuta. Mutta se, että me ollaan tunnistettu, että tämä on ihan hyvällä mallilla, niin sen jälkeen ehkä päästään siihen mielekkäämpään kehittämiseen, mikä ei ole sitä, että nyt on pakko laittaa joku asia kuntoon, vaan sitten voidaan valita, että hei vitsi, nyt me halutaan tänä vuonna kehittää tätä asiaa ja oikeasti panostaa vaikkapa seuran yhteisöllisyyteen ja järjestetään jotakin yhteistä toimintaa, johon koko seura osallistuu ja ja ottaa ikään kuin semmoisia niin kuin ei-pakotettuja kehityskohteita. Nimenomaan, että tätä halutaan tehdä, vahvistaa, edistää, niin se on mun mielestä hienoa nähdä, että kun se tsekkilista on käyty läpi; check, check, check, niin sen jälkeen voi alkaa tekemään niitä asioita, mitkä oikeasti ehkä kiinnostaa vielä enemmän ja mihin löytyy niitä innokkaita tekijöitä myös sieltä seurasta.

Aliisa Varuhin: Näinpä. Tosiaan kuten tässä nyt aiemmin jo tuotiinkin esiin, että tämä Tähtimerkkihä on vain yksi tavallaan osa-alueet tätä Tähtiseura-ohjelmaa. Tähtimerkkiä seurat voivat tavoitella lasten ja nuorten osa-alueesta, aikuisten osa-alueesta tai sitten huippu-urheilun osa-alueista. Ehkä tässä just, tämä, että kun Tähtiseura-ohjelmassa näitä apuvälineitä on aika paljon ja just, mikä on tullutkin esiin, ettei seuroille tule sitä, että vitsi täällä on nyt paljon, että nyt nämä kaikki pitää saada kerralla kuntoon niin mitä sä ehkä sanoisit että mitä näitä ohjelmia hyödyntäessä tai kun niitä aletaan hyödyntää, niin mitä on hyvä huomioida?

Niklas Hagel: No, ekana nostan esiin sen, mistä jo aikaisemmin vähän puhuttiin, että on ne oikeat henkilöt mukana siinä kehittämässä eli kaikki, joita se asia oikeasti koskee. Se ei tarkoita sitä, että meidän tarvitsee koko seuran sulloutua samaan kokoustilaan ja siellä yhdessä pohtia. Se voi olla palautekyselyitä jäsenistölle tai ihan vaan se, että kutsutaan ne ketkä haluaa mukaan. Sitten, jos ajatellaan Tähtiseura-ohjelmaa, joka on aika laaja, niin varmasti myös se semmoinen roolijako, että pohditaan kuka lähtee tekemään mitäkin osa-aluetta edistämään. Ketkä on oikeat henkilöt pohtimaan vaikkapa urheilutoimintaa ja ketkä johtamista ja hallintoon. Toivottavasti ei ole niin, että se kaatuu yhdelle seuran työntekijälle tai puheenjohtajalle joka sitten niin kuin puoli vuotta siellä pohdiskelee niitä asioita, vaan että sitten myös jaetaan sitä vastuuta eri ihmisille ja sitten huomataan, kun se on jaettu vaikka kolmelle-neljälle päävastuuhenkilölle, niin sitten se onkin paljon pienempi kakku sitä pohdiskella. Toki sitten kannustan myös seuroja hyväksymään sen, että heti ei tarvitse olla siellä erinomaisella tasolla. Esimerkiksi Tähtiseura-ohjelmassa on tämmöinen arviointiasteikko kuin riittävän hyvä-erinomainen, niin muistaa myös sen, että riittävä on riittävä eli se oikeasti riittää. Senkin jälkeen sitten pohtii, kun on vaikkapa kaikki sillä riittävällä tasolla, että mitkä on niitä asioita, missä meidän seura haluaa olla erinomainen. Aikamoinen superseura ja superihmisiä saa olla, jos haluaa kaikissa olla erinomainen ja täydellinen, vaan kyllä sitten mun mielestä siinä saakin näkyä esimerkiksi seuran omat arvot, linjaukset tai painopisteet, että meille kaikista tärkeintä on vaikkapa urheilutoiminnassa joku tietty asia ja sitten se saa luvan kanssa näkyä. Cheerleadingseurojen kanssa olen huomannut sen, että tosi paljon on kunnianhimoa ja sitten voidaan vähän jännittää turhaan sitä, että ei me voida vielä tulla auditoitiin, kun kaikki ei ole erinomaista. Sitten mä sanon, että hei, kun se riittävä riittää, että jos se on riittävää, niin voi tulla. Sitten sanon vielä myös sen, että auditointiin voi tulla ainakin meidän lajiperheessä, vaikka kaikki ei olisi vielä riittävällä tasolla tai ei ei on varma siitä, koska se auditointitilaisuus on se, missä keskustellaan. Sehän on loistava tilaisuus nimenomaan sparrata ja jutella sekä alueen että lajiliiton seurakehittäjän kanssa plus sitten ne kaikki mahtavat seuran toimijat siellä yhdessä. Sitten, jos me havaitaan, että hei vitsi, tämä asia pitää laittaa kuntoon, niin sitten se laitetaan kuntoon sen auditoinnin jälkeen ja se on kunnossa. Että sinne voi tulla myös mittaamaan ikään kuin sitä, että missä se kehitys sillä hetkellä menee, että siinä kohtaa ei kaiken tarvitse olla ollenkaan valmista ja täydellistä, vaan sinne voi tulla just sellaisena kuin se seura on sillä hetkellä ja sitten sparrailla ja pohditaan, että mitä kannattaa jatkossa kehittää.

Aliisa Varuhin: Kyllä ja tosi tärkeä huomio tuo, että seuroilla on kuitenkin ne yksilökohtaiset tavoitteet ja tavallaan seurat saavat olla erilaisia, vaikka laatua pyritään kaikkialla kehittämään, mutta silti jokainen seura saa olla kuitenkin yksilö.

Niklas Hagel: Joo ja seurojen pitää olla erilaisia, koska muuten tämä liikuntakulttuuri ja urheiluseurat olisi kauhean tylsiä, jos kaikki olisivat samanlaisia. Mun mielestä on tosi tärkeää, että seurojen toiminnassa näkyy tavallaan ne asiat, mitä se seura haluaa näyttää, mitkä tulee sieltä heidän arvoista tai linjauksista, että mitä se seura haluaa olla. Tavoitellaanko, vaikka enemmän urheilullista menestystä tai tähdätään sinne huippu-urheiluun tai halutaanko nimenomaan panostaa siihen suureen vaikka harrastajamassaan siellä pohjatasolla; aikuisiin tai lapsiin ja nuoriin. Mikä ikinä se onkaan. Mun mielestä on tosi tärkeää ja tosi hienoa, että nimenomaan seuralla on semmoinen oma identiteetti ja persoona ja missään nimessä ei ole kehittämisen tarkoitus, että tehdään kaikista samanlaisia vaan ehkä nimenomaan niin, että vahvistetaan sitä erilaisuutta ja moninaisuutta mikä niissä seuroissa on.

Aliisa Varuhin: Tosi hienosti sanottu.

Aliisa Varuhin: Mitä sä sanoisit seuralle tai seuroille, että mitä se kehittäminen voi antaa?

Niklas Hagel: Kyllä mä ajattelen, että se on yksi semmoinen… Jos mä ajattelen ensin sitä seuratoimijaa, niin se on yksi semmoinen motivoiva tekijä, että sitten, kun saa jonkin kehitysprosessin valmiiksi, huomaan jonkin muutoksen, niin se innostaa entisestään kehittämään ja sitten ollaan ehkä siinä kehittämisen positiivisessa kierteessä. Innostutaan vaan lisää. Kyllähän suurin osa meistä haluaa jättää jonkin näköisen positiivisen jäljen omaan ympäristöönsä ja esimerkiksi siihen urheiluseuraan. Tietenkin se, mitä se antaa sille seuralle ja seuran jäsenistölle ja kuntalaisille ja kaikille muille, niin totta kai entistä parempaa, laadukkaampaa ja nykyaikaisempaa seuratoimintaa. Varmasti kaikki tai ainakin suurin osa seuroista tavoittelee sitä, että me saadaan innostettua kaikenikäisiä ja kaikenlaisia ihmisiä liikkumaan enemmän, että ne tykkää siitä harrastamisesta, ne pysyy seuroissa liikkumassa ja harrastamisessa pystytään tekemään yhdessä. Silloin, kun me kehitetään, niin me pysytään myös siinä ajan tasalla, että siinä on se ihan pieni riski, että jos hirveän monta vuosikymmentä ikään kuin mennään samalla mallilla, niin siinä voi mennä se parasta ennen päivä ikään kuin jossain kohtaa vanhaksi.

Aliisa Varuhin: Eli kehittämällä pysytään myös ajan hermolla sitten?

Niklas Hagel: Se on kyllä näin ja tietenkin taitavimmat kehittäjät menee jo vähän aikaansa edellä, mutta se on jo hyvä tavoite, että pysytään siinä ajassa. Maailma muuttuu ja ympäristö muuttuu, ja nyt puhutaan paljon siitä, että kuinka paljon meillä on lapsia ja nuoria tulevaisuudessa. Toisaalta sitten meillä on enemmän aikuisia ja varsinkin sitten vähän vanhempia aikuisia tulevina vuosina, että oikeasti myös seurat pystyisivät siihen niin halutessaan reagoimaan ja sillä tavalla pystytään myös täyttämään sitä seurojen syvempää tarkoitusta olla olemassa. Eli nimenomaan tarjota sille suurelle popullalle, kaikille ihmisille toimintaa. Niin kyllä se on tärkeää havainnoida sitä aikaa ja niin kuin sanoin, niin ehkä myös vähän tulevaisuutta kristallipallon kanssa, että miltä se näyttää kymmenen vuoden päästä, niin sitten voi lähteä ja suunnittelemaan myös sitä.

Aliisa Varuhin: Kyllä ja ehkä just tuossa toi, että miten ajattelee tuon tulevaisuuden kannalta, että seurojen on hyvä ottaa oppia ja sparria myös toisiltaan.

Niklas Hagel: Siis se on kaikkein parasta työstöä. Elämään vai Jokyyllin kyllin alleviivata, kuinka tärkeää on se, että seurat pystyy sparrailleen oman lajinsa seurojen kanssa entistä enemmän, tekemään yhteistyötä, ihan sen naapuriseuran kanssa huolimatta, mistä tahansa kilpailuasetelmista tai muusta. Yleensä niillä naapureilla on kaikkein eniten samanlaiset haasteet, pulmat ja tarpeet esimerkiksi vaikuttaa johonkin tila-asioihin tai muihin, mutta sitten myös yli lajirajojen, mikä on toinen, että aika paljon mun mielestä on nyt yleistynyt se, että tehdään oman lajin sisällä enemmän yhteistyötä ja se näkyy, mutta sitten vielä muistetaan, että me voidaan oppia ihan valtavasti myös yli lajirajojen – jopa myös yli liikuntaseura- tai urheiluseurarajojen, jos me lähdetään miettimään jotakin muuta yhdistystoimintaa tai liikunta-alan yrityksiä tai muuta. Aina voi oppia ja oivaltaa jotain lisää, jos vain haluaa ja jotenkin musta tuntuu, että urheiluseurat on nyt viime vuosina kuoriutunut tosi paljon sieltä niin kuin oman seuran kehittämisestä ehkä just myös siihen yhteiseen kehittämiseen, että kehitetään yhdessä sitä aluetta, kehitetään sitä omaa lajia yhdessä muiden lajin seuroja ja lajiliiton sidosryhmien kanssa. Se on ihan tosi tärkeää ja se on entistä motivoivampaa ja innostavampaa, kun tavallaan pystyy olemaan mukana vielä jossain suuremmassa kuin vain siinä oman seuran kehittämisessä.

Aliisa Varuhin: Näinpä. Eli varmasti tämä, että avoimin mielin kohti kehittämisen polkua ylipäätään

Niklas Hagel: Kyllä avoimemmin avoimin mielin ja nimenomaan sillä tavalla, että pienistä teoista lähtee liikkeelle rohkeasti. Kokeile, joskus voi vähän erehtyä. Sitten taas fiksaa uudestaan, niin toisaalta kuinka harmittavaa se onkin, kun puhutaan, että aina pitää jatkuvasti kehittää ja mitä puhuttiin siitä, että jotkut asiat vanhenee joskus, niin vaikka me nyt kehitetään jotain tosi hienoa, niin me joudutaan jossain kohtaa kuitenkin fiksaamaan sitä jälleen uudestaan. Se ei ole mikään maailmanlopullinen asia. Uskalletaan tehdä kokeiluja, ratkaisuja ja muuta, ja sitten, jos ne ei enää toimi, niin sitten kehitetään vielä vähän lisää, koska kehittäminen on mukavaa.

Aliisa Varuhin: Kyllä, kyllä. Tosi hyviä ajatuksia. Olisiko sulla vielä näin tähän loppuun, vaikka seurakentälle lähettää joku terveinen tai tsemppilause, että miksi kehittämisen kannattaa lähteen mukaan tai että miksi nyt on hyvä aika lähteä?

Niklas Hagel: Siihen voin vastata ainakin heti, että nyt on loistava aika lähteä sen takia, että varmasti tämä koronaviruspandemia on muuttanut tosi paljon ehkä jokaisen seuran toimintaa – uskaltaisin sanoa. Joten nyt on tosi hyvä aika lähteä myös ajattelemaan uudella tavalla. Osa seuroista on saanut jo paljon uusia harrastajia ja joutuu ehkä kehittämään siitä näkökulmasta, että hei, miten me pystytään palvelemaan ja pitämään nämä kaikki jatkossa. Ehkä tyypillisemmin on voinut tulla vaikka harrastajamäärin drop-outia ja joudutaan lähtemään kehittämään siitä näkökulmasta, että miten me saadaan harrastajat takaisin liikkumaan. Mutta nyt ainakin on loistava aika kehittää, päivittää ja muokata, ja luulenkin, että viimeiset pari vuotta on aika tehokkaasti seuroissa käytetty siihen, että ollaan jouduttu mukautumaan tosi erilaisiin tilanteisiin ja mä toivon ehkä, että se antaa myös uskoa siitä, että joskus, kun tuntuu mahdottomalta keksiä joku ratkaisu, että hei miten pystytään tuommoista asiaa tekemään, niin tässä on nyt paljon varmasti esimerkkejä siitä, että hyvin nopealla aikavälillä pystytään tekemään tosi isoja muutoksia silloin, kun on vaan – no tässä tapauksessa pakko, mutta ehkä toivottavasti tulevaisuudessa on se halu ja into tehdä niitä muutoksia.

Aliisa Varuhin: Tosi hyvin sanottu. Kiitos oikein paljon. Tämä oli todella hyvä keskustelu ja toivon ja uskon, että seurat sai tästä varmasti hyviä vinkkejä ja ehkä semmoista kaivattua inspistä siihen kehittämisen polun alkuun. Kiitos oikein paljon Niklas vierailusta.

Niklas Hagel: Oikein iso kiitos.

Aliisa Varuhin: Kiitos vielä Niklas Hagelille vierailusta OlympiaCastissa. Toivottavasti tämä jakso tarjosi vähän vinkkejä ja sitä kaivattua inspiraatiota seuran kehittämisen polun alkuun. Ensi viikolla OlympiaCast palaa jälleen ääneen uusien aiheiden parissa. Käythän tilaamassa meidät sieltä, mistä podisi tykkäät kuunnella, niin et jää uusimmista jaksoista paitsi. Arvostamme myös tosi paljon, jos käyt antamassa meistä arvion. Se auttaa meitä kehittymään, viemään tätä podia eteenpäin ja ennen kaikkea uusia kuulijoita löytämään meidän luo. Ensi kertaa.