OlympiaCast: Suomen olympiatoivojen taustalla on huima tietopankki – Pekka Kemppi ja Mika Venäläinen ovat maailman huippuja suksihuollossa

Ilkka Palomäki: Tervetuloa OlympiaCastin seuraan. Tämä on Suomen Olympiakomitean tuottama podcast-sarja, joka on käynnistynyt syksyllä 2018t. Näissä jaksoissa tuomme esiin erityisesti suomalaisen liikunnan ja urheilun kahta päävalintaa huippu-urheilua ja seuratoimintaa. Huippu-urheilujaksoissa pyrkimyksenämme on tuoda monipuolisesti esiin ihmisiä, tarinoita ja ilmiöitä. Talvella käytäviin Pekingin talviolympialaisiin asti fokus on erityisesti talvilajeissa. Meidät löydät yleisimmiltä podcastin tarjoajilta ja tänään isäntänä toimii Ilkka Palomäki.

Ilkka Palomäki: Tänään OlympiaCastissa pureudutaan syvälle lumilajien huoltotoimintaan. Vieraana ovat alan rautaiset asiantuntijat maastohiihtomaajoukkueen tuore voitelupäällikkö Mika Venäläinen ja yhdistetyn maajoukkueen huoltopäällikkö Pekka Kemppi. Mika Venäläistä pidetään voiteluteknisesti poikkeuksellisen taitavana huoltomiehenä ja hän on ollut mukana maajoukkuetoiminnassa ensimmäistä kertaa jo 90-luvun puolella, minkä lisäksi kokemusta on kertynyt muun muassa valmentajana ja vahvana paikallisvaikuttajana Kuopiossa. Pekka Kemppi on puolestaan pikkusuksen lajien huoltotoiminnan ”grand old man”. Yhtäjaksoisesti Kemppi on ollut mukana jo yli 20 vuotta ja kokemusta on kertynyt samasta tehtävästä ennen yhdistettyä myös maastohiihdosta ja ampumahiihdosta. Vertaansa vailla oleva kokemuspankki tarjoaa mahtavan selkänojan kauden aikana vastaan tulevissa kiperissä paikoissa. Pikkusuksen lajit tekevät huoltotoiminnassa myös tiivistä yhteistyötä, jota koordinoi Olympiavalmennuskeskus Vuokatti-Rukasta käsin toimiva pikkusuksen lajien arvokisahanke. Kun yksittäiseen kilpailuun valintoja tehdään, niin taustalla onkin vankka määrä paitsi monipuolista kokemusta myös vuosien varrella erilaisista paikoista ja olosuhteista kertynyttä dataa.

Ilkka Palomäki: Tervetuloa OlympiaCastin vieraaksi ensinnäkin yhdistetyn huoltopäällikkö Pekka Kemppi.

Pekka Kemppi: Kiitos.

Ilkka Palomäki: Ja sitten maastohiihtomaajoukkueen voitelupäällikkö Mika Venäläinen, tervetuloa.

Mika Venäläinen: Kiitos, kiitos.

Ilkka Palomäki: Mika, aloitetaan susta esittelemällä kuka olet. Eli olet aloittanut nyt tosiaan maastohiihtomaajoukkueen voitelupäällikkönä, niin avaa ensin mitä tarkoittaa voitelupäällikkö ja miksi sun titteli ei ole huoltopäällikkö niin kuin hyvin usein on totuttu?

Mika Venäläinen: Joo. Voitelupäällikkö ehkä tulee siitä että minä vastaan päivittäisestä huoltotoiminnasta siellä rekassa ja huoltokopissa. En niinkään paljon vastaa sitten siitä logistiikasta ja tämmöisestä matkanjohtamisesta ja muista, että tällainen kansainvälinen toiminta ja se logistinen jää sitten Haaviston Matille.

Ilkka Palomäki: Tosiaan vastaat siis päivittäistoiminnasta käytännössä ja siitä huoltoon liittyvästä toiminnasta, niin voisi olettaa, että tuolta puolelta varmaan löytyy myös sun vahvuudet sitten liittyen tähän huoltotoimintaan ja siihen kokonaisuuteen?

Mika Venäläinen: Kyllä, joo. Ehkä se semmoinen ajatus on ollut, kun ihmiset on aina kysellyt aikaisemmin, että miksi et ole hakenut huoltopäälliköistä, niin ehkä on ne minun heikkoudet ja sitten ne vahvuudet ehkä löytyy siltä itse huoltopuolelta ja siellä toimimisesta, että varmaan juuri näin.

Ilkka Palomäki: Juttelin Vähän taustaksi Lemmettylän Teemun kanssa tätä haastattelua varten. Hän kuvaili sua, että olet voiteluteknisesti poikkeuksellinen osaaja, niin allekirjoitatko tällaisen näkemyksen?

Mika Venäläinen: No, jos hän on sen sanonut ja joku muu sanoo, niin varmaan ihan ok.

Ilkka Palomäki: Selvä. Sä olet ollut vähän on ja off maajoukkuetoiminnassa mukana ihan sieltä 1990-luvun loppupuolelta asti. Se on tietysti pitkä pätkä, niin kertaa vähän, että millaisia tehtäviä tuolle ajanjaksolle on mahtunut?

Mika Venäläinen: Aika monenlaista varmaan. Jonkunlaista vastuuta sille 1990-luvun lopussa ja 2000-luvun alkupuolella. Oli pitovastaava ja luistovastaava. Mulla oli sitten sitä luistovastaavaa. Tietysti sitten ne henkilökohtaiset urheilijat huollettavana siinä sitten koko ajan, että käytännössä mennyt niin, että aina yksi mies ja yksi nainen ollut vastuulla. Sellaiset on ollut ne vastuut ja tuota nyt sitten vähän poikkeaa siitä.

Ilkka Palomäki: No sun rooli maastohiihdossa on ollut ollut myös laajempi kuin pelkästään huoltotoiminnassa. Olet ollut muun muassa Kuopiossa liikuntapaikkavastaavana, ollut rakennuttamassa muun muassa tällaisen maailmanluokan rullaradan sinne, olet myös valmentanut ja kuulin, että olet saanut vähän buumia aikaan myös Puijon Hiihtoseurassa paikallisesti. Miten tärkeänä osana oikeastaan pidät tuommoista puhdasta huolto-osaamista laajempaa osaamista tässä työssä ja tässä pestissä?

Mika Venäläinen: No, totta kai. Ehkä sillä tavalla, että on nähnyt sitten sitä monta puolta siitä asiasta, että näkee nuorten urheilijoiden kautta valmennuksessa sitten sitä, mutta ehkä siellä ei tule yliarvostettua sitä huoltoasiaa. Niin kuin kaikenkarvainen kokemus ei ole ainakaan haitaksi, että kyllä minä koen sitä. Tavallaan työantaja Kuopion kaupunki on nähnyt myös sen minun roolin sitten hyvänä sillä tavalla, että käy katsomassa vähän muutakin maalimaa. Se on ollut sitten siltä puolelta sellainen hyvä myöntyminen siihen, että on saanut aina virkavapaata ja vapaita.

Ilkka Palomäki: Sitten, jos siirrytään toiselle puolelle pöytää. Täällä meillä on Pekka Kemppi ja Pekka juteltiin tuossa aulassa ennen nauhoitusta, niin sullakin on vankka ja pitkä valmennushistoria taustallaan. Oikeastaan sama kysymys kärkeen sulle. Miten tärkeänä pidät tuota laaja-alaisempaa osaamista kuin pelkästään huolto-osaamista tuossa pestissä?

Pekka Kemppi: Kyllä siitä ihan varmaan hyvä kokonaisnäkemys tulee, kun on sitä valmennustaustaa ja kaikkea muuta siellä tehnyt aikaisemmin. Ei siitä haittaa ainakaan ole.

Ilkka Palomäki: Sä olet varmaan yksi maailman kokeneimmista huolto-osaajista ja jälleen siteeraan Lemmettylää, niin hän totesi mulle, että jos kelissä on vähääkään epävarmuutta ja yksi mies pitäisi valita johtamaan huoltoa, niin se olisi Pekka Kemppi. Kertaa vähän, että miten tuollainen kokemuspankki sulle on rakentunut?

Pekka Kemppi: Muistelisin, että ehkä 13-vuotiaasta asti rupesin omia suksia laittamaan ja sitä kautta tietysti sitä kokemusta saamaan. Sitten tosiaan 1995-syksyllä Kanadaan lähdin Thunder Bayhyn valmentajana ja sitä kautta nämä huoltokuviot tuli, että olin Kanadan huollossa mukana kolme talvea, kun olin Kanadassa; 1996, 1997 ja 1998. Sitten, kun tulin Suomeen, niin sitten tuli uusi huoltopäällikkö ja silloin tultiin Mikan kanssa yhtä aikaa Suomen huoltoryhmään. Sitten vielä Alakärpän Heikki, jolla on kutakuinkin samanmittainen kokemus, niin silloin aloitettiin Suomen huollossa. Sitten olin 14 vuotta maastohiihtopuolella, siitä kuusi viimeistä vuotta huoltopäällikkönä, sitten kuusi vuotta ampumahiihtopuolella ja nyt sitten neljäs talvi alkaa alkaa yhdistetyn kanssa.

Ilkka Palomäki: Niin te olette siis samaan aikaan molemmat tulleet maajoukkueeseen maastohiihtoon, niin miten paljon teidän polut on ristennyt tässä matkan varrella?

Mika Venäläinen: No varmaan varmaan on ristennyt jonkun verran, että Pekan aikaan Pekka oli huoltopäällikkönä, niin silloin olin huollossa mukana ja sillä tavalla. Ei nyt voi sanoa välttämättä, että vuosittain ollaan tekemisissä, mutta nyt sitten taas vähän tiiviimpää. Kyllä sillä tavalla samanlainen arvostus, kun ajattelee, mitä Teemu on sanonut, niin ihan samanlainen arvostus Pekkaa kohtaan on kyllä.

Ilkka Palomäki: Pekka jatketaan vielä. Sulla on taustaa tosiaan hiihtolajeista hyvinkin monipuolisesti eli ennen tätä yhdistetyn huoltopäällikön hommaa sä olet ollut pitkään maastohiihdossa ja myös ampumahiihdossa. Mitä kaikkea eri lajien kanssa touhuaminen on sulle antanut?

Pekka Kemppi: No kyllä tietysti eroa on aika lailla, kun ampumahiihdossa ja nyt yhdistetyssä on vaan toinen hiihtotapa, että on jo vähintään puolet vähemmän suksia, kun ei perinteisellä kilpailla ollenkaan, niin on se tavallaan helpompaa, mutta niin kyllä siinä tietysti aina omat haasteet on koko ajan, että pitää ne vapaan suksetkin saada toimimaan.

Ilkka Palomäki: Nyt tosiaan on yhdistetyn maajoukkueen huoltopäällikkö, niin mitä kaikkea tuohon työhön kuuluu?

Pekka Kemppi: No mulla tietysti kuuluu myös kaikki logistiikka; vähän suunnitella, miten huoltoauto liikkuu ja ja miten muut huoltomiehet, ketä on missäkin. Meilläkin pikku hiljaa tämä on parantunut, että vielä ennen mua, niin silloin saattoi olla, että fyssari oli mukana voiteluhommissa ja se oli mun oikeastaan semmoinen ensimmäinen tavoite, että me huoltomiehet sitten hoidetaan sukset ja fyssari saa hoitaa fyssarin hommat ja siihen päästinkin heti jo ekana vuonna, kun aloitin. Monta kisaa on menty kahdella huoltomiehellä ja nyt viimeiset pari talvea on jo suurimmassa osassa ollut kolme huoltomiestä. Pikku hiljaa vähän parempaan suuntaan.

Ilkka Palomäki: Yhdistetty on tietysti siitä poikkeava tällainen pikkusuksen laji, koska se yhdistää myös mäkihypyn siihen. Millä tavalla toi mäkihyppypuoli vaikuttaa huoltopäällikön työhön?

Pekka Kemppi: No siellä on itse asiassa meillä ollut omat kaverit hoitamassa, että viime vuonna Ahosen Janne oli. Se toki nyt jäi pois. Siihen tulee uusi kaveri sitä mäkisuksipuolta hoitamaan, niin itse asiassa ei ole vielä ainakaan tarvinnut itse mäkisuksia kertaakaan voidella.

Ilkka Palomäki: No sun uran poikkeuksellisuutta kuvaa oikeastaan se, että Lemmettylä arvelee, että susta saattaa hyvinkin jonain päivänä tulla ensimmäinen ihminen, joka jää eläkkeelle virallisesti huoltohommista. Miten isolta tavoitteelta tommoinen kuulostaa?

Pekka Kemppi: No ei ehkä sitä nyt kannata tavoitteeksi ottaa, mutta kyllä nämä hommat ihan mukavia on ollut. Ei kai niitä muuten olisi. Riippuu miten lasketaan; jos Kanadan vuodet laskee mukaan, niin tämä olisi 27. talvi.

Ilkka Palomäki: Ja putkeen? Eli ei ole tullut taukoja tässä?

Pekka Kemppi: Joo, putkeen kyllä.

Ilkka Palomäki: Joo. No hei, sitten mennään vähään arkeen tässä työssä ja voitte täydentää toisianne. Mitä vähemmän minä olen äänessä, niin sen parempi. Te olette lajeissanne vastuussa oikeastaan huollon onnistumisesta, mutta yksin te ette hommaanne teen, niin avatkaa vähän, että millainen porukka teillä on tukena? Jos vaikka Mika aloittaa maastohiihdon puolelta ensiksi.

Mika Venäläinen: No, ehkä se ainakin voi kuvata, että se on kokenut ryhmä tällä hetkellä. Haasteellista se on kerätä Suomessakin huoltoa kasaan ja tällä hetkellä tuota olen tyytyväinen siihen, minkälaisen porukan on saanut ympärille. Kyllä siitä, kun kaiken osaamisen pystyy kaivamaan huoltopäällikkö tai voitelupäällikkö, niin silloin tulos on kohtalaisen hyvä. Ei se aina takaa sitä maailman parasta, mutta kuitenkin saa suhteellisen luottavaisesti yönsä nukkua.

Ilkka Palomäki: Lukumääräisesti, minkälaisesta ryhmästä puhutaan?

Mika Venäläinen: Kokonaisryhmä on ehkä 12-13 henkeä, että puhtaasti kiertää maalimancupeja 8 henkeä ja olen siinä luvussa mukana.

Ilkka Palomäki: Ja onko edelleen tavallaan pyrkimys siihen, että siellä on yksi huoltaja per hiihtäjä suurin piirtein korvamerkitty?

Mika Venäläinen: Se on oikeastaan silleen, että nainen ja mies siinä on, että ei taida olla kuin yksi huoltomies, jolla on vain toinen niistä. Silleen se menee, että saadaan ryhmä pidettyä sillä tavalla hanskassa ja eikä kasva sitten se voitelijoiden määräkään liian suureksi.

Ilkka Palomäki: Kuitenkin silleen, että kun ne on miesten ja naisten kisat yleensä eri aikaan, niin pystyy tavallaan sen yhden kilpailijan tarpeisiin vastaamaan Maailmancupissa tai arvokisoissa?

Mika Venäläinen: No kyllä joo, että arvokisat ehkä jopa helpommat. Välttämättä aina ei ole samana päivänä naisten ja miesten kisaa, niin silloin se keskittyminen on sitten päiväkohtaista enemmän, mutta tietysti normaalisti maalimancupeissa molemmat hiihtää, naiset ja miehet, mutta se nyt on semmoinen mahdollisuus siinä, että sen pystyy hoitamaan.

Ilkka Palomäki: No sitten yhdistetyn puolella ei puhuta vissiin ihan yhtä suuresta porukasta huoltotiimissä?

Pekka Kemppi: Joo ei. Meitä on mun lisäkseni kolme miestä ja sitten niin kuin jo tuossa sanoin aikaisemmin, että ehkä tänä vuonnakin vielä voi joitain kisoja olla, mihin mennään vaan kahdella huoltomiehellä eli mun lisäksi yksi. Mutta pyrkimys on, että olisi mun lisäkseni kaksi. Sitten itse asiassa nyt saadaan toinen kaveri, joka tulee olemaan sitten kuukausipalkalla myöskin tuon kilpailukauden ajan, niin me ollaan tietysti kaikki kisat ja sitten se kolmas mies sitten vähän vaihtuu.

Ilkka Palomäki: Mites teillä on yleensä Maailmancupissa semmoista neljää-viittä kilpailijaa eli ihan kaikille ei riitä ikään kuin omaa huoltomiestä. Miten te sen paletin ikään kuin rakennatte tuossa mielessä?

Pekka Kemppi: Joo meillä taitaa nyt olla kiintiö neljän kun kausi aloitetaan. Meillä on sitten siinä testitilanteessa meidän fyssari, Hiekkavirran Jari, on mukana siinä, kun lähdetään urheilijoiden suksia testaamaan ja se on nyt ollut jo vuosikaudet just Herolan Ilkan suksia testaamassa ja sitä on jatkettu. Että tavallaan sieltä tulee apu sitten siihen, kun lähdetään kisasuksia testaamaan. Kaikki sitten muut voidellaan, että nyt ei Hiekkiksen enää tarvinnut voitelurautaan tarttua niin kuin vielä oli neljä vuotta sitten.

Ilkka Palomäki: Niin eli Hiekkis on juuri se fyssari keneen sä viittasit?

Pekka Kemppi: Kyllä just.

Ilkka Palomäki: Joo, kyllä. Te olette molemmat olleet pitkään mukana, niin kuinka paljon oikeastaan maailma on huollon näkökulmasta muuttunut sieltä 1990-luvun lopulta tähän päivään? Jos vaikka Pekka aloittaa.

Pekka Kemppi: No silleen tuolla maastohiihdossa aloittaneena ja olleena, niin kyllä silloin, kun vielä 1990lluvun lopulla, kun aloitettiin ja vielä 2000-luvun alussa, niin silloin tavarat mahtui yhteen pakettiautoon. Se on varmaan semmoinen merkittävin. Nyt voi olla, ettei oikein rekka meinaa riittää. Se tavaramäärä on ainakin kasvanut aivan älyttömästi. Silloin tosiaan vielä… Itse asiassa mulla loppui mun maastohiihto siihen, kun rekka tuli seuraavana talvena. Mulla 2012 oli viimeinen talvi ja 2013 taisi olla, kun tulin. Mika voi korjata, mutta 2013 muistaakseni oli, kun rekka tuli, niin kyllä se tavaramäärä ainakin on yksi semmoinen. Kyllä suksiin edelleen pitää luistot ja kuviot laittaa, että ei se työ sinänsä niin kauheasti ole muuttunut. Tietysti on hionnat ja tämmöiset nyt kehittynyt ja kuviolaitteita ja muuta tullut, mutta kyllä se itse työ, niin kyllä niitä pitää edelleen sitlata.

Mika Venäläinen: No joo, sama ja komppaan Pekkaa tuossa, että yhteen pieneen valkoiseen hiaseen mahtui 1997, kun lähdettiin maalimancupiin ensimmäistä kertaa Suomesta jyrskyttelemään nelivetoisella, 65 hevosvoimaa autossa. Tällä hetkellä mennään tuommoisella rekalla ja se on niin kuin puhuttiin vähän aiemmin huoltomiesten kanssa, että se on suurin ehkä muutos siinä, että sen kyllä näkee niin kuin ihan fyysisesti tällä hetkellä ja tahtoo silti loppua tila kesken.

Ilkka Palomäki: Avatkaa vähän, mitä se lisääntynyt tavara siinä on. Mitä kaikkea siihen on tullut ympärille?

Mika Venäläinen: No urheilijoiden kalustoa paljon ja sitten testauskalustoa on tosi paljon tullut. Ja ehkä sitten voide- ja kaikilla puolilla ehkä varastot on kasvanut. Totta kai jokainen tietää ihan siviilielämästä, kun varasto kasvaa, niin voiteet kasvaa tai tarpeiden määrä kasvaa sitä myöten, että sinne huonekaluja kerääntyy ja kaikkea muuta. Ehkä se tuossakin on käynyt, niin että jännä olisi nähdä se, että jos ei olisi tuollaisia tiloja, että minkä kokoisella hiasella nyt ajeltaisiin.

Ilkka Palomäki: Eli avaa vielä testikalusto tai määrittele, mistä puhutaan, kun puhutaan testikalustosta. Onko ne siis semmoisia suksia, millä ei lähtökohtaisesti ole tarkoituskaan kilpailla missään vaiheessa?

Mika Venäläinen: Varmaan joka joukkueella niitä. Testataan voiteita, käsikuvioita, luistotestisuksia, sitten on käsikuviosuksia ja pitotestejä varten suksia, että kaikki sellainen on kasvanut. Sitten ehkä se urheilijoiden suksimäärä, niin voi sanoa, että se on kokonaisuudessaan moninkertaistunut. Ehkä siellä alku-uran aikana joillakin oli palautuksia, mutta ei kokonaismäärä noin iso.

Ilkka Palomäki: Mites yhdistetyn puolella? Kuinka paljon siellä on nyt kalustoa enemmän? Toki et ole ollut silloin mukana yhdistetyssä, mutta varmaan näitä kuitenkin sitä toimintaa siellä.

Pekka Kemppi: Joo, no ei se varmaan ihan hirveästi ole muuttunut. Meillä tietysti, kun on vain toinen hiihtotapa, niin ei sitä testikalustoa ihan niin paljon tarvitse olla ja urheilijoillakin sitten… No riippuen minkälaisia sopimuksia, mutta tällä hetkellä varmaan Herolan Ilkalla on varmaan eniten suksia ja niitä on ehkä 25 paria matkassa, että muilla sitten siitä vähemmän.

Ilkka Palomäki: Niin, jos ollaan pienestä hiasesta siirrytty isoon rekkaan, niin se varmaan myös selittää sitä puolta, että se logistiikkakin työllistää vähän enemmän tänä päivänä kuin ehkä ehkä aiemmin?

Mika Venäläinen: No kyllä. Ainakin, mitä tuossa seuraa Matinkin touhuja ja aikaisemmin muiden huoltopäälliköiden touhua, niin se kyllä aika paljon työllistää sitten, että tavallaan Matti siinä nyt jelppaa sitten sitä minun osuutta siltä osin ja sitten varmaan osittain myös sitä urheilijoiden liikuttelua, että se on aika merkittävässä osassa heidän työtä.

Ilkka Palomäki: No hei, sitten Maailmancup käynnistyy Rukalta marraskuun lopulla ja sen jälkeen kilpaillaankin lähes joka viikonloppu pitkälle maaliskuuhun ja sinne tulee olympialaisetkin väliin. Avatkaa vähän, että millaista se teidän työnne on, kun se arki alkaa eli vaikka tuommoinen tyypillinen Maailmancupviikko, niin miten se menee esimerkiksi yhdistetyn puolella?

Pekka Kemppi: Se on vähän riippuen siitä, miten mennään. Ensinnäkin mennäänkö autolla, että pitää tavarat viedä vai sitten lentämällä. Jotain reissuja, kun meillä vähän kalenteri tuppaa joka vuosi olemaan semmoinen mielenkiintoinen. Mennään, ollaan Euroopassa viikonloppu ja sitten käydään jossain Norjassa tai Suomessa ja taas takaisin Eurooppaa, että välillä pitää vähän miettiä, että miten sitä autoa ajellaan. Joka paikkaan ei millään autolla edes kerkeisi. Meillä tietysti se mäkihyppy siinä, kun se on toinen osa tätä lajia, että meillä yleensä ainakin hiihtokisat, niin ei ole kauhea aikaisia aamuja, että mäki, kun on aina yleensä ensin, niin sitten hiihdot tuppaa olemaan sitten iltapäivällä, että silleen meille ei välttämättä ihan kauhean aikaisia aamuja ole, mutta sitten voi mennä iltaa vähän pidempään hommat.

Ilkka Palomäki: Entä sitten maastohiihdon puolella?

Mika Venäläinen: Maastohiihto… Ottaa vaikka esimerkiksi tuommoisen Rukan avausviikon, niin se yleensä menee siihen, että urheilijat tulee ehkä silloin keskiviikko-torstai, huolto menee vähän aikaisemmin sinne ja se on alkuviikko sitä kaluston testaamista ja kaiken testaamista. Silloin, kun aina vähän toiveena olisi, että pystyisi testaamaan ennen kuin urheilijat tulee niitä meidän asioita elikkä voiteita ja kuvioita. Sitten, kun urheilijat tullee, niin sen jälkeen siirrytään siihen urheilijoiden suksitestiin ja siinä rinnalla sitten vedetään kaikki muut testit vielä, mutta sitten pääpaino ehkä on siinä urheilijoiden suksitestissä ja tuota siitä se viikko koostuu aika perinteisesti joka paikassa muuallakin, että ehkä se Ruka nyt tässä on ensimmäisenä esimerkkinä.

Ilkka Palomäki: No mites, kun mennään tähän Maailmancuprumbaan ja joka viikonloppu kisoja, niin teille ei varmaan ihan hirveästi vapaapäiviä mahdu siihen kauteen?

Pekka Kemppi: No joo, kyllähän ne aika vähiin siihen jää ja just sitten tuohon, että ajatellaan, että meillä on yhteisiä kisoja niin sanotusti, että Rukallakin ollaan just maaston kanssa yhtä aikaa ja sitten vielä Lillehammer heti perään, niin siellä tehdään yhteistyötä, kun meillä on kisat yleensä sitten aina maaston jälkeen, niin sitten pystytään tarvittaessa jeesaamaan maastohiihtoa. Sitten on vielä talven aikana muutama muu ja lopputalvesta sitten oli Lahti ja Oslo, että ollaan yhtä aikaa samassa paikassa, niin tehdään yhteistyötä. Jotain reissuja voi tulla silleen, että me yhdistetyn porukan sukset laitetaan ja aikaisempinakin vuosina tässä on laitettu rekassa, että silleen tehdään ihan tiivistä yhteistyötä.

Ilkka Palomäki: Mites Mika, jos kaverit laittaa, että voiko tulla viikonloppuna saunomaan, kun kausi alkaa, niin vastaatko, että katsellaan huhtikuussa sitten?

Mika Venäläinen: Kyllä se näin melkein mennee. Kyllä se sitten tuosta alkaa lumileiristä saakka sinne maaliskuun loppuun, että menee kyllä aika tiivisti. En nyt ole laskenut niitä reissupäiviä, mutta paljon niitä on, että taittaa kaksi reissua ennen olympialaisia jäädä välistä, että on vähän tarkoituksella pieni happi siinä, että riittää sitten siellä sitä virtaa.

Ilkka Palomäki: Niin miten paljon siihen pitää kiinnittää voimavaroja, että voimavarat riittää kauden aikana? Eli millä tavalla te pidätte itsenne tuossa rumban aikana silleen, että mieli ja kroppa pysyy virkeänä?

Mika Venäläinen: No mahdolliset ne huilipäivät käyttää itse ainakin siihen liikkumiseen, itsensä kunnossa pitämiseen. Ei ihan voi heittäytyä levyksi kotonakaan koko ajan, että kyllä se vaatii sitten sitä. Ehkä se parhaiten se mieli ja hermo lepää sitten sinne liikkeessä ja sen takia tulee liikuttua ne välipäivätkin, että vaatii sillä tavalla vähän niin kuin urheilijoillakin olympiavuosi, niin se on huoltajalle vähän samanlainen.

Ilkka Palomäki: Mites Pekka?

Pekka Kemppi: Ihan sama homma, että kyllä sitten, kun aikaa on, niin sitten käydään niillä omilla lenkeillä.

Ilkka Palomäki: Kun tätä haastattelua nauhoitetaan, niin oikeastaan kauteen valmistautuminen on menossa. Mitä kaikkea tähän työhön oikeastaan tällä hetkellä kuuluu teille?

Mika Venäläinen: No aika paljon tässä nyt joutunut jo miettimään niitä olympialaisia, että nyt ensimmäisiä tavaroita lähtee kontissa sitten jo lokakuun puolivälissä. Se on nyt sitten sitä pähkäilyä, että sinne saisi menemään sellaista tavaraa, mitä nyt ei ihan akuutisti tarvita noissa maalimancupeissa ennen sitä. Sitten kuitenkin siellä sellaisiakin, mitä ei pysty välttämättä viemään, vaikka nyt esimerkiksi voiteenpoistoaineita, että niitä nyt ei sitten lentokoneessa kuljetella eikä muuta. Ne on sitten laitettava sinne menemään ja sitä miettimistä ehkä enemmän tällä hetkellä. Sitten kuitenkin jo ajattelee, että tästä ei niin kauan sitten ole alkaa korkean paikan leiriä ja muuta, että tavallaan se rumba käynnistyy sitten aika hyvin tuosta lokakuun alusta.

Ilkka Palomäki: Pekka?

Pekka Kemppi: No joo, uusia suksia just nyt – itse asiassa nyt, kun tultiin tuolta reissusta, niin autossa tuolla odottaa, niin niitä pääsee laittamaan kuntoon. Sitten marraskuun alusta varmaan, alkupuolelta jostain, niin lähdetään niitä tuonne lumille testaamaan ja siitä se lähtee käyntiin.

Ilkka Palomäki: Jos mennään vähän menestystekijöihin. Jos palataan tuonne helmikuulle 2021, niin kun Ilkka Herola otti yhdistetyn ensimmäisen arvokisamitalin neljääntoista vuoteen tuolla Oberstdorfissa, niin lehdet hehkuttivat Pekka Kempin loihtimia vahvoja välineitä osasyyksi siihen huippuhiihtoon ja huippumenestykseen. Ei tarvitse ottaa sinänsä Pekka nyt kantaa siihen, että miten totuudenmukainen tuo oli tai kuinka paljon siinä on värikynää, mutta avaa vähän, mitä kaikkea on loksahtanut silloin kohdilleen, jotta tällaisessa tilanteessa ollaan?

Pekka Kemppi: No, kyllähän siinä varmaan vähän tuuriakin pitää olla. Silloin nyt sattui niin, että siinä edellispäivänä päivänä kävin kopilta uusi suksia hakemassa. Sitten muistan sen, että vielä oli Ville ja Ossi, ketä oli MM-kisoissa ja ne just oli lenkiltä tullut siinä, niin sitten sanoin niille, että käykää kokeilemaan toi vielä. Ottakaa toi Ilun toinen pari tuosta, että onko tuo siellä päinkään. No sitä kautta se tuli sitten siihen seuraavan päivän kisatestiin ja sitten siinä oli ihan ok. Ja kyllä mä Ilun sanat muistan, että – en tiedä muistaako se itse tätä – niin vielä siinä aikalailla, kun oli suksivalinta tehty, että ihan sanatarkasti en muista, mutta lähestulkoon näin, että lähdetään tuolla, kun ei tässä ole mitään hävittävää.

Ilkka Palomäki: Kuulostaako tuommoinen Mika sun korviin tutulta tällaiselta menestysreseptiltä?

Mika Venäläinen: No kyllä varmasti ihan vastaavia sanoja tulee, että ei voi sanoa, että vuosittain ja jatkuvasti, mutta varmaan sitä se on. Ehkä se kuvannut siinä vaiheessa Ilkan rentoutta siihen asiaan ja semmoista, että se on ollut vähän itsevarmempi kuin joskus muulloin.

Ilkka Palomäki: No jälleen siteeraan Teemu Lemmettylää, joka on siis tuossa arvokisahankkeessa ja tekee teidän kanssa yhteistyötä, niin hän kuvaili, että huollon onnistuminen on tällaista tieteen ja taiteen kamppailua, jossa myös tuurilla on oma osuutensa ja sen tuurin suuruutta pyritään tavallaan minimoimaan kaikella mahdollisella työllä. Allekirjoitatteko tämän näkemyksen?

Pekka Kemppi: Kyllä se joo menee. Tietysti kokemus on yksi semmoinen, mikä kyllä auttaa tässä, että on ollut niitä erilaisia tilanteita ja sitten, kun päätöksiä pitää tehdä, niin sitten niitä pitää tehdä. Ei niitä voi pyöritellä, kun lähtö lähestyy, niin ne on vaan tehtävä. Joskus menee syteen joskus saveen, joskus onnistutaankin.

Mika Venäläinen: No kyllä näin, että niin Pekka tuossa aiemmin sanoi, että vaatii sitä tuuria ja kaikkea kohdalleen, mutta tuo on ihan hyvin sanottu Teemulta, että sen tuurin minimoiminen on ihan tärkeä tuossa, mutta se, että semmoinen huikea onnistuminen tulee kyllä tuurilla ja hirvellä onnella sitten, että siellä kaikki natsaa kohdalleen, koska aika monta kertaa käy, että samassa joukkueessa on niitä onnistuja ja epäonnistujia, ja myös kaluston suhteen. Välttämättä se ei aina kaikkien kohdalla samana päivänä natsaa.

Ilkka Palomäki: Mitäs kaikkea tuo tiede ja taide oikeastaan pitää sitten… Suurin piirtein varmasti ihmiset ymmärtää sen tuurielementin merkityksen, mutta mitä kaikkea tuo tiede ja taide pitää huoltokopilla sisällään?

Pekka Kemppi: No tuo tiede jotenkin varmaan, että kun me testataan kaikkia asioita; voiteita, kuvioita, käsikuvioita ja muuta, niin sieltä sitten ihan systemaattisesti tulee ja tulokset sitten niitä analysoidaan ja katsotaan millä mennään. Tuohon taiteeseen mä en ihan… Siitä mä en saa kiinni ihan.

Mika Venäläinen: Joo, taiteellista vaikutelmaa voi olla vähän haasteellista hankkia, että minä luulen, että tuo tiedepooli menee noin, että kaiken sen testaamisen kautta. Se on kuitenkin se meidän tavoite, että me pyritään löytämään niitä hyviä asioita niistä testeistä ja sitä kautta, kovan työn kautta, tulee varmasti niitä onnistumisia, mutta se huippuonnistuminen vaatii myös sen hyvän onnen siihen.

Ilkka Palomäki: No mites sitten, kun huoltoon kuuluu oikeastaan kaksi elementtiä eli se suksi ja kaikki hienot, mitä siihen liittyy ja sitten voitelu. Miten merkityksellisiä ne on suhteessa toisiinsa? Jos mietitään vaikka tilannetta, että tulee iso onnistuminen tai iso epäonnistuminen jompaankumpaan suuntaan, niin kummalla puolella siinä yleensä enemmän on tekemistä?

Mika Venäläinen: No kyllä suksi merkitsee aika paljon enemmän, että joskus on puhuttu sitä 80 prosenttia. Nyt ehkä tullut ne hionnat ja käsikuviot merkityksellisimmiksi, kun mitä joskus aiemmin. Voi sanoa, että semmoinen 70 prosenttia voi olla aika lähellä se kaluston merkitys. Sitten sitä pyritään viilaamaan, että käytännössä aina vähän verrannut siihen, että huonosta suksesta ei saa hyvää, mutta kyllä me se hyvä osaltaan pilata sitten, että tavallaan se ehkä kuvastaa parhaiten sitä, että sen huono suksen hyväksi saaminen ei ole mitenkään mahdollista. Siitä ei tule olympiavoittajan suksea.

Ilkka Palomäki: Kuulostaako tutulta?

Pekka Kemppi: Kyllä, just noin. Että kyllä sieltä sen hiihtäjän pakasta tai jossain tilanteessa, niin voi pystyä lainaamaan muiltakin suksia, mutta kyllä sieltä se hyvä suksi pitää ensin löytyä, että sitten siihen sitten ne on pienempiä prosentteja huomattavasti ne kuviot ja pulverit, mitä sinne laitetaan.

Ilkka Palomäki: No, vielä oikeastaan se tuurin merkitys kiinnostaa. Varmaan riippuu hyvinkin paljon kelistä ja olosuhteista, mutta kuinka suuri osa se keskimäärin, prosentuaalisesti, on se tuurin merkitys tässä yhtälössä? Osaatteko arvioida?

Mika Venäläinen: Vaikea se on arvioida, jos se on ihan puhtaasti niin, että siinä tosiaan voi tulla sitä epäonnistumista ja onnistumista. Se on käytännössä hirmu monen yhteensattuman summa. Se tarvitsee sen hyvän suksen ja siihen hyvä hionta ja siihen vielä sopiva käsikuvio. Voiteen merkitys on kuitenkin pieni siinä aina, että se on muistettava, että mitä sitten se tuuri tarkoittaa, niin se tarkoittaa kyllä sitten siinä, että siitä vielä tulee supersuksi. Se prosentuaalinen merkitys on iso varmasti siinä tapauksessa silloin, kun se tulee. Sen tekijä sieltä sitten tulee urheilijoille niitä luottosuksia ja muita sitä kautta.

Pekka Kemppi: Joo ja joskus tietysti oikeanlainen ennakointi, että kun tuossa on ollut niitä tilanteita, että lähdetäänkö karhennetulla suksella vai voidellulla, niin että se on sitten osattu ennakoida ja joskus mennyt, että osa urheilijoista on osannut ja osa ei.

Ilkka Palomäki: No kun kamppaillaan maailman huipulla, niin oikeastaan niin kuin kaikessa muussakin toiminnassa, niin jokaisella sekunnilla on merkitystä. Jos mietitte ihan työskentelyprosessina huollon näkökulmasta, niin kuinka paljon sillä onnistuneella ja hieman epäonnistuneella välineellä tai sillä lopputuloksella on oikeastaan eroa? Eli miten pienistä asioista ne marginaalit oikeastaan syntyy?

Mika Venäläinen: Parhaiten ehkä kuvastaa se, että sillä huonolla välineellä et voi voittaa. Se on puhtaasti sula mahdottomuus maailman huipulla, että sillä pystyy voittamaan. Se on ehkä semmoinen, että olympiavoitto tulee silloin, kun kaikki on onnistunut. Tuota semmoinen huikean hyvässä kunnossa oleva urheilija, jos sillä on huono kalusto, niin se tippuu sinne 10. hujakoille, ehkä noin arvio voi olla, jos se vain on sen verran hyvä kuitenkin, että se pystyy kiertämään sen lenkin ympäri.

Ilkka Palomäki: Onko tässä on eroa perinteisellä tai vapaalla hiihtotavalla?

Mika Venäläinen: No on varmasti siinä, että kyllä vapaa ehkä pikkuisen antaa enempi anteeksi tavallaan kuin se perinteinen. Siinä perinteissä kuitenkin tulee enempi niitä totaaliepäonnistumisia ja sitten taas voi olla, että ehkä ne erot kasvaa toiseen suuntaan sitten myös, että se ero siihen hyvään tuurin onnistumiseen voi olla sitten isompi siellä pertsapuolella.

Ilkka Palomäki: Niin eli pertsalla voi olla se tilanne, että ei pidä eikä luista?

Mika Venäläinen: Joo, se voi olla ja vielä tökkii siinä.

Ilkka Palomäki: Mites Pekka?

Pekka Kemppi: Tietyistä tämä yhdistetty, kun tässä on se toinen osalaji mäkimäkihyppy, että siellä voi olla varmaan vielä aika paljon pienemmästä kiinni ja sitten tuleeko jonkinmoinen onnistuminen siellä mäessä. Kyllähän nuo meidän, että aika hyvin tässä nyt on viime vuodet tällä pikkusuksella hiihtänyt, että varmaan siellä puolen on ollut haasteita vähän enemmän.

Ilkka Palomäki: No kuvailkaa vähän sitä fiilistä; te olette molemmat päässyt sen jossain määrin uranne aikana ja varmasti useastikin kokemaan. Kuvailkaa vähän sitä fiilistä, kun urheilija on huippukunnossa ja huolto onnistuu täsmälleen samana päivänä ja se tulos on optimaalinen.

Pekka Kemppi: Kyllä se tuntuu tosi hyvältä. Niiden urheilijoiden eteen tässä hommia tehdään, niin kyllä se täytyy myöntää, että tuntuu hyvältä. Kyllä siinä meinaa kyynel tulla silmäkulmaan.

Mika Venäläinen: Joo, kyllä se näin on. Kyllä se epäonnistuminen sattuu yhtä paljon meihin ja sitten myös se onnistuminen, että kyllä siinä koko joukkue tavallaan voittaa, että totta kai siellä samassa kisassa voi olla niitä epäonnistujia, mutta jostakin on meidänkin ammenettava sitten meidän jaksamista, niin kyllä me koetaan sitten, että ainakin itse niissä henkilökohtaisissa tilanteissa, mitä tässä nyt on uran aikana tullut; arvokisamenestyksiä noiden henkilökohtaisten huollettavien kanssa, niin kyllä ne sitten on sellaisia ikimuistoisia hetkiä.

Ilkka Palomäki: No entä sitten kääntäen sellainen päivä, että huolto ei onnistu ihan optimaalisesti ja pahimmillaan ehkä urheilija olisi ollut sellaisessa kunnossa, että huipputulos olisi ollut otettavissa. Varmaan itsekin silloin tiedostatte sen, niin millaisia tuntemuksia siinä vaiheessa päässä liikkuu?

Pekka Kemppi: No kyllähän se sitten kiltisti sanottuna ketuttaa kyllä niin maan piip, mutta sitten yritetään selvittää vähän, että onko se ollut sitten suksitekijä vai voitelusta vai kuvioinnista vai mistä. Yritetään sitten analysoida, mistä se johtuu ja parannetaan seuraavaan kerta.

Mika Venäläinen: Joo kyllä se itsellä ainakin menee niin että se harmitus kestää siihen seuraavaan onnistumisen saakka. Toissa keväänä Kollenin epäonnistuminen ei ole vielä oikein haihtunut SM-kisojen myötä tässä, että katsotaan, että saataisiin käännettyä se kelkka jo jopa tuolla Rukalla.

Ilkka Palomäki: Joo, ei niitä varmaan kauheasti jäädä märehtimään kyllä, että eteenpäin. Mutta teidän työnne tukena on tuo Olympiavalmennuskeskus Vuokatti-Rukan koordinoima arvokisahanke, jota tosiaan tässä useasti siteerattu Teemu Lemmettylä vetää, niin se on käynnistynyt oikeastaan tuommoisena pikkusuksen huoltohankkeena, mutta laajentunut myös rinnelajeihin ja sisältö on myös monipuolistunut sinne valmennuspuolelle. Kuinka suuri voimavara tuo hanke ja kaikki mitä se pitää sisällään oikeastaan on teille teidän omassa työssänne?

Pekka Kemppi: Kyllä näkisin, että se on kyllä iso vahvuus meille, että tehdään yhdessä hommia, että nämä on semmoisia hommia, että näissä ei ikinä tule valmiiksi, että aina on oppimista, niin aivan loistavaa, että meillä tämä yhteistyö kaikkien lajien; maastohiihto, yhdistetty ja ampumahiihto toimii hyvin.

Mika Venäläinen: Kyllä. Tärkeintä on ollut kyllä se yhteistyö. Se on, mitä tässä nyt on hetken päässyt sitä makustelemaan, niin se on tärkeää, että me eri lajiryhmät pystytään sitten kokemuksia vaihtamaan ja sitä kautta kehitetään toinen toisiamme, että kyllä sieltä tulee sitten niitä tärkeitä asioita ja sitten tavallaan kuitenkin se rahallinen tuki on hyvin merkittävä sieltä puolelta ja saadaan kohdennettua niitä sitten oikeisiin kohtiin.

Ilkka Palomäki: Te olette molemmat nähnyt pitkältä ajalta tätä kehitystä. Jos nyt vertaatte vaikka sinne 1990-luvun loppuun tai 2000-luvun ensimmäiselle kymmenluvulle, jolloin tätä hanketta ei vielä ollut pystyssä ja joka sitä yhteistyötä on korostanut, niin miten paljon sen yhteistyön näkökulmasta maailma on muuttunut?

Mika Venäläinen: Varmaa aina on jonkun verran tehty yhteistyötä, mutta se, että tämä nyt on ollut vähän tiiviimpää vielä. Tavallaan on pystytty testauksia ja muita, niin seuraamaan toistemme tekemistä. Se on iso voimavara, että sieltä pystyy poimimaan hyviä juttuja ja karsimaan niitä huonoja. Yhteisiä testiseurantoja on olemassa meille ja sinne kirjataan niitä ja sitten on jonkinlainen koonti niillä, niin ne on ehkä tärkeämpiä noissa ja sitten näitä hionta-asioita, mitä Teemu on vetänyt ne on ollut tärkeitä.

Pekka Kemppi: Joo, kyllä. Ainakin muistan, että ei silloin 1990-luvun lopussa 2000-luvun alussa, niin ei ampumahiihdon kanssa ei hirveästi tehty yhteistyötä silloin ainakaan. Toki yhdistetyn kanssa, että ainakin muistelen jossain Salt Lakessakin, niin silloin me maastohiihto taidettiin laittaa yhdistetyllä sukset. Silloin ei vielä arvokisoissa tainnut aina välttämättä niinä vuosina olla yhdistetyllä omaa huoltoa. Nyt en ihan muista, minä vuonna oli, että niillä alkoi olla ihan totaalisesti omaa huolto. Nyt toki on tehty yhteistyötä tiiviimmin.

Ilkka Palomäki: Mites esimerkiksi tuommoisessa arvokisatapahtumassa, kun niin kuin aiemmin kävi ilmi, niin Maailmancupkalenterit on siinä mielessä aika eriävät, että harvoin ollaan samalla paikalla, mutta arvokisoissa ollaan sitten samalla paikalla, niin miten esimerkiksi Oberstdorfissa. Pystyittekö maajoukkueiden sisällä tai pystyittekö yhdistetyn porukka auttamaan maastohiihtoa ja toisinpäin?

Pekka Kemppi: Kyllä tehtiin hyvin tiivistä yhteistyötä. Muistan viimeisiin kisoihin sitten maastohiihdolla oli jo vapaan kisat käytynä, niin me saatiin sieltä testiin Pertulta ja olikohan se sitten Jonilta Ilulle ja Eehille suksia vielä testiin. Toki ne omillaan hiihti kyllä, mutta kuvastaa, että… Ja samoin toki, kun meillä oli pienempi porukka, niin sitten siinä kisatestitilanteessa meillä oli maastohiihdon puolelta miehiä auttamassa testauksessa.

Mika Venäläinen: Olympialaisissa varsinkin aikataulu on sellainen, että pystyy tekemään yhteistyötä hyvin, että siellä ei päällekkäisyyksiä ole, että se on aika merkittävä apu puolin ja toisin, että ainakin Korea oli silleen, että siellä ketkä oli testaamassa, niin ne testasi kaikille lajiryhmille ja sitten pyrittiin jelppaamaan toinen toisiaan.

Ilkka Palomäki: Niin se on varmaan ainakin yhdistetylle, kun on pieni porukka, niin on varmaan kaikki apu sinänsä tarpeen?

Pekka Kemppi: Kyllä just näin.

Ilkka Palomäki: Mites maastohiihto kokee sen, että teillä on kuitenkin vähän enemmän porukkaa siinä, mutta että ei siellä varmaan liikaa kuitenkaan porukkaa missään vaiheessa ole?

Mika Venäläinen: Ei ole liikaa, että kyllä ainakin viimeksi, mikä oli Korea, niin siellä yhdistetyn huolto avitti maastohiihtoa ja varmaan tulevissa kisoissa samalla tavalla. On hyvin tärkeääkin sitten, että siellä on sitä, vaikka porukka on iso, mutta se työmääräkin on kohtalaisen kova.

Ilkka Palomäki: No tämän hankkeen kautta on kerätty myös tällaista tietokantaa ja Lemmettylä muutama vuosi sitten arvioi, että se on noin miljoonan euron tietokanta. En tiedä, mitä se tänä päivänä on. Varmaa enemmän, mutta sinne on tosiaan kertynyt valtavasti dataa eri välineistä, voiteista ja olosuhteista ympäri maailmaa. Kuinka hyödyllistä tietoa se on oikeastaan teidän arkityönne kannalta?

Pekka Kemppi: Kyllä sieltä on helppo hakea, kun tietylle paikkakunnalle tullaan, niin hakea minkälaisia voiteluita on käytettyjä ja kuvioita, niin kyllä se on semmoinen hyvä pohja, mistä aina lähtee liikkeelle.

Mika Venäläinen: Samalla tavalla, että kyllä se varmaan Pekalle ja itsellenikin on sieltä 1990-luvun puolivälistä kaikki voitelut ylhäällä. Käytännössä se on hyvä semmoinen pankki, mihin voi aina turvautua silloin, kun se rupeaa tuntumaan, että sitä tarvitsee ohjetta, neuvoja ja apua. Että kyllä se on hyvä lisä ja totta kai nykytekniikka tuon mahdollistaa, niin se on äärettömän hyvä ja sitä jokainen hoitaa omalla tahollaan, niin sieltä sitten pystyy vähän poimimaan niitä, mitä siellä on ampumahiihto tai yhdistetty käyttänyt.

Ilkka Palomäki: Niin eli nimenomaan, että teillä varmaan itsellä on ollut ylhäällä, mikä on toiminut milloinkin, mutta kun ne kerätään tavallaan yhteen paikkaan, niin niistä pääsee muutkin hyötymään?

Mika Venäläinen: Juuri näin. Se on hyvin tärkeä. Totta kai olosuhteet, että päivät ei ole veljiä keskenään oikein missään, että aina on vähän alusta aloitettava, mutta saa sieltä pientä pohjaa.

Ilkka Palomäki: Tuon hankkeen kannalta tietysti huoltopäälliköt on keskeisimmät henkilöt ja ei välttämättä nämä muut huoltotiimissä olevat jäsenet ole niin paljon esimerkiksi Lemmettylään yhteydessä, mutta onko sulle nyt esimerkiksi Mika tullut jotain ahaa-elämyksiä, kun olet tässä voitelupäällikön roolissa ollut nyt?

Mika Venäläinen: En minä nyt silleen, että ne on aika aika semmoisia arkisia asioita, mitkä tulee. Ei ehkä tähän liittyviä ole hirveästi tullut, että totta kai pyritään aina raksuttamaan päässä koko ajan vähän asioita ja pyrkii siihen, mutta ei ehkä voisi sanoa, että ei mitään mullistavaa tullut mieleen.

Ilkka Palomäki: No tämän hankkeen kautta. Se on tietysti erityispaino on ollut olympialaisissa aiempina vuosina, eli ennen Sotshia ja Pyeongchangia tehtiin jo etukäteen paljon selvitystyötä ja paikalla käytiin monta kertaa testaamassa välineitä sun muuta. Pekka olit silloin ampumahiihdon huoltopäällikkönä noissa molemmissa kisoissa, niin kuinka paljon tästä täsmävalmistautumisesta yhteen olympialaisten kisatapahtumaan on ollut hyötyä?

Pekka Kemppi: No ainakin siis sillä tavalla, että tietää paikat, laadut, muut testipaikat ja voitelupaikat, mutta kyllä se vähän tuppaa olemaan niin, että se pelipäivä on sitten se, milloin peli ratkaistaan. Silloin pitää sen homma toimia. Kyllä niin kuin joku Sotshikin; muistan, että kun esikisoissa oltiin, niin siellä testattiin kyllä ja muistan, että Teemukin siellä kävi. Sitten, kun tultiin itse kisoihin, niin ihan totaali eri kelit oli, että kyllä se vaan sitten aika pitkälti niin kuin Mikakin sanoi, että ne päivät ei ole samanlaisia, että se on se pelipäivä, mikä ratkaisee.

Ilkka Palomäki: Kun mennään vaikka uudelle paikkakunnalle ja monestihan olympiaisännät on nimenomaan semmoisia, että siellä ei juurikaan Maailmancupia ole kierrelty, niin millainen miten pitkällä se ikään kuin kerätty pohja siinä voi auttaa?

Mika Venäläinen: Varmaan auttaa paljon, jos kelit pysyy stabiilina ja olisi vuodet veljiä keskenään, että siellä edellistalvena on pystynyt käymään ja tekemään niitä testejä. Onhan sieltä nyt säätilaseurantaa. Tässä katsottiin just alkuviikosta näitä seurantoja… Niin kuin vuosiotantoja sieltä, että mitä se on, että aika hyvältä näyttää vuodet. Siellä on ollut vuodet veljiä keskenään Pekingissä, mutta saa nähdä nyt sitten, että kuinka. Toivotaan, että menisi noilla ennusteilla, mitä siellä on tai niin kuin aikaisemmilla säätiloilla menisi sitten kisojen aikakin.

Ilkka Palomäki: No Pekingissä ei ole oikeastaan päästy käymään koronaviruspandemian takia nyt tutustumassa niihin olosuhteisiin. Miten hyvin te oikeastaan tässä vaiheessa tiedätte, mitä siellä on odotettavissa?

Pekka Kemppi: No aika vähän tällä hetkellä tietysti, että mitä on kuvia, videoita ja muuta vähän nähnyt, mutta meillä on nyt just joulukuun alussa yhdistetyn kisat, mihin on Suomestakin lähdössä. Silloin sinne nyt Teemun johdolla lähtee porukka testaamaan ja sitten vielä toinen mahdollisuus voi olla siinä joulun-uudenvuoden välillä, milloin lähtee pieni porukka.

Ilkka Palomäki: Niin eli ennen kuin päästään Mikaan, niin silloin siis yhdistetyn Continental Cup, jossa tuskin koskaan on sellaista kuhinaa ollut, mitä niissä kisoissa tulee…

Pekka Kemppi: Todennäköisesti joo. Tietysti se on yhtä aikaa Maailmancupin kanssa, että sinne ei varmaan ihan kärkiurheilijoita tule lähtemään, mutta kärkihuoltajia voi hyvinkin olla, että on aika paljonkin.

Ilkka Palomäki: Oletko itse silloin Maailmancupissa vai Continental Cupissa?

Pekka Kemppi: Itse olen Maailmancupissa, että kyllä meidän kuitenkin pitää keskittyä tähän Maailmancupiin, mutta toki meidän tästä huoltoporukasta Tonterin Heikki on ilmeisesti yksi, joka lähtee molempiin reissuihin.

Ilkka Palomäki: Miten tärkeänä näet maastohiihdon puolelta Mika, että siellä on teidän huoltotiimistä porukkaa myös mukana?

Mika Venäläinen: No tärkeää, koska ei meidän joukkueen sisältä sitä fyysistä kokemusta ole siitä, että ne on tosiaan huhupuheita muilta kuultuna. Totta kai niitä kontakteja on siellä Kiinassa; ollut suomalaisia kuitenkin viime talvenakin ja niitä tietysti pyritään käyttämään, mutta varmasti on tärkeä tuossa vaiheessa käydä vaikka ei ollakaan vielä helmikuussa.

Ilkka Palomäki: Niin Maailmancupia kierretään aika paljon Euroopassa ja, jos Euroopasta poiketa niin ehkä Pohjois-Amerikassa ja esimerkiksi Aasiassa ei hirveästi käydä tällä tavalla normaalikilpailukierrossa. Pyeongchangista on jo jonkinlainen kokemus, mitä Aasia on. Muistatteko yhtään sitä, että miten erilainen se esimerkiksi Pyeongchangin lumen rakenne ja olosuhde oli huollon näkökulmasta silloin?

Pekka Kemppi: Olin silloin ampumahiihdon mukana, niin meillähän kisat oli aina illalla myöhään vielä kuuden ja kahdeksan välillä illalla, että meillä kerkesi keli tavallaan selkiintymään, että se oli aina aika kylmää. Vaikka päivällä kävi lämpimänä, niin maastohiihdolla se oli, kun ne oli siellä iltapäivällä, niin oli huomattavasti haastavammat ja varmaan just pitovoitelun osalta.

Ilkka Palomäki: Miten sä muistat Mika Pyeongchangin ajalta?

Mika Venäläinen: No just noin, että kylmää oli tosiaan silloin, kun aurinko ei lämmittänyt, että tuolla nyt noiden ennusteiden mukaan on vähän samantyylistä. Siellä on puolilta päivin lämmintä ja sitten noin kello 14, kun maastohiihtokisat alkaa, niin silloin rupeaa ilma jo jäähtymään, että ne on vähän samantyylisiä niin kuin noiden ennusteiden mukaan.

Ilkka Palomäki: Oikeastaan loppuun vielä molemmilta tämmöinen kysymystä, että olette pitkään ollut mukana ja Pekka tietysti olisiko nyt 27:s vuosi putkeen…

Pekka Kemppi: Joo.

Ilkka Palomäki: Olympiavuosi; kerran neljässä vuodessa. Kuinka spesiaali tämä vuosi on huoltotiimin näkökulmasta?

Pekka Kemppi: No en mä nyt sanoisi, että se on mitenkään erityisen spesiaali, että ihan samalla tavalla tässä maailmancupiin lähdetään pyörittämään. Sitten siellä on arvokisat ja nyt tänä vuonna sattuu olemaan viiden renkaan kisat, että koko ajan mennään mennään. Tehdään hommia täysillä.

Ilkka Palomäki: Entä Mika?

Mika Venäläinen: No joo samalla tavalla, että kisatapahtuma kun kisatapahtuma, niin kaikki on pelissä. Ei käytännössä ole niin, että nyt meidän huollon päätähtäin on olympialaiset. Kaikki totta kai valmistautuu siihen, että siellä oltaisiin sitten siinä yhden joukossa koko aika, mutta tuota Maailmancupit on kuitenkin sellaisia, että koko ajan on vähän niin kuin näytön paikka huollollakin, että pyritään olemaan siellä auttamassa urheilijoiden menestystä eikä olla menestyksen esteenä. Se on tärkeä tietysti, iso tapahtuma urheilijoille, mutta se, että me ei oikein pystytä virittämään, että nyt kun on olympialaiset, niin tehdään jotakin toisin, että silloin voi se vaara piillä siinä, että menee sitten saveen.

Ilkka Palomäki: Eli te ette tähtää niin sanotusti kuntohuippua sinne Pekingiin?

Pekka Kemppi: Pitää olla kunnossa koko talvi.

Mika Venäläinen: No joo, niin kuin äsken tuossa jossakin vaiheessa sanoin, että se kuntohuippu on tässä koko kauden yrittänyt tähdätä siitä keväästä lähtien, kun tuo pesti varmistui, että pyritään olemaan siinä kunnossa kuin oltiin Pyengchangissakin.

Ilkka Palomäki: Hyvä. Siihen on hyvä päättää. Iso kiitos vierailusta OlympiaCastissa Pekka Kemppi ja Mikä Venäläinen.

Pekka Kemppi: Kiitos.

Mika Venäläinen: Kiitos.

Ilkka Palomäki: Kiitos vielä Mika Venäläiselle Ja Pekka Kempille vierailusta OlympiaCastissa ja liukkaita – maastohiihdon kohdalla myös pitäviä suksia matkalla kohti Pekingin olympialaisia. OlympiaCast palaa ääneen jälleen viikon päästä uusin aihein. Jotta seuraava jakso ei mene ohi, niin käy ihmeessä tilaamassa tämä podcast sieltä, mistä podisi tykkäät kuunnella ja kun siellä olet, niin arvostamme kovasti samalla, jos käyt heittämässä myös arvion meistä.