OlympiaCast: Tero Seppälä on olympiatalvena elämänsä iskussa – mitä kaikkea taustalta löytyy?

Ilkka Palomäki: Tervetuloa OlympiaCastin seuraan. Tämä on Suomen Olympiakomitean tuottama podcast-sarja. Me olemme tehneet jo toistasataa jaksoa syksystä 2018 alkaen, joten tuolta meidän arkistoista löytyy jo varsin kattava annos urheilunälkään. Huippu-urheilujaksoissa meidän pyrkimys on tuoda monipuolisesti esiin ihmisiä, tarinoita ja ilmiöitä. Pekingin talviolympialaisiin asti eli vielä helmikuun alkuun asti meidän fokus on erityisesti talvilajeissa. Meidät löydät yleisimmiltä podcastin tarjoajilta ja tänään isäntänä toimii Ilkka Palomäki.

Ilkka Palomäki: Tänään OlympiaCastin vieraana on Tero Seppälä. Tammikuussa 1966 syntynyt Seppälä on noussut viime vuosien aikana Suomen menestyneimmäksi miesampumahiihtäjäksi. Olympiatalven alku on ollut Seppälälle lupaava, sillä taso on alkanut vakiintua 16 parhaan joukkoon maailmancupissa. Tätä myöten piikitkin ovat lähestyneet jo palkintokoroketasoa. Haapajärven Kiiloja edustava Seppälä on toisen polven olympiaedustaja ampumahiihdossa. Olympiatasolla Seppälä ylitti isänsä Timon saavutukset viestin, viitossijaa lukuun ottamatta, jo Pyeongchangissa 2018. Ampumahiihto on lajina kiehtova sekoitus kestävyys- ja tarkkuuslajeja. Sen takia lajin haltuun ottaminen maailman ehdottomalla huipputasolla on urheilijoille haaste, joka täytyy kesyttää kerta toisensa jälkeen aina uudelleen ja uudelleen.

Ilkka Palomäki: Tervetuloa OlympiaCastin vieraaksi Tero Seppälä.

Tero Seppälä: Kiitos, kiitos.

Ilkka Palomäki: Lähedetään oikeastaan tästä hetkestä liikkeelle. Varsinkin tuo syyskausi 2021 oli sulta varsin vahva. Millainen fiilis on ollut vedellä tällä kaudella maailmancupia?

Tero Seppälä: No kyllähän se on ollut mukava fiilis, että on päässyt sinne niihin taisteluihin mukaan, mitä on tavoitellut jo useamman vuoden ja nyt on onnistunut tavallaan siinä vaikeassa tehtävässä breikkaamaan sinne parhaiden joukkoon.

Ilkka Palomäki: Niin siellä tosiaan muun muassa Östersundin maailmancupissa viides sija takaa-ajosta, Hochfilzenissä kahdeksas takaa-ajossa ja useita muitakin TOP 16 -sijoituksia. Se pitää ehkä kuulijalle sanoa, että teemme nyt tätä haastattelua ennen Ruhpoldingin maailmancupia. Tämä tulee ulos Ruhpoldingin jälkeen eli, jos Ruhpoldingissa tulee jotain vielä isompaa, niin niitä ei nyt tässä haastattelussa oteta huomioon, mutta jos mennään syvemmin noihin saavutuksiin ja syihin siellä takana myöhemmin, mutta avaa sillä tavalla laveasti, että mitä kaikkea sieltä parantuneen tason takaa löytyy?

Tero Seppälä: Erityisesti tuo ampumapuoli oli varsinkin tuon joulukuun tosi hyvä, että se oli 10 prosenttia suunnilleen parempi kuin viime vuonna. Sitten myös hiihtoa ehkä semmoinen joku – mitä sitä voisi arvioida – 15 sekuntia kympillä paremmin, niin sekin nostaa, kun on niin tiukkoja kisoja, jo 5-7 sijoitusta ylöspäin se hiihdon parantuminen. Ne yhdessä parannetaankin jo aika rutkasti.

Ilkka Palomäki: Niin oikeastaan semmoinen selkeä jakolinja on, että esimerkiksi vielä viime kaudella huonompi kisa tarkoitti luisumista maailmancup-pisteiden ulkopuolelle, mutta tällä kaudella heikompikin kisa on tarkoittanut sijoittumista kuitenkin maailmancupin pisteille. Millainen signaali se on ollut?

Tero Seppälä: Onhan se semmoinen hyvä signaali. Mulle on tärkeitä nuo maailmancup-pisteet nyt, kun on mennyt sen verran hyvin, niin taistelee sitten noista suorista yhteislähtöpaikoista maailmancupin perusteella ja myös olympialaisten yhteislähtöön vaikuttaa nuo maailmancup-pisteet. Se on tärkeää, että huonompinakin päivinä saa niitä maailmancupin pisteitä kuitenkin. Koko kautta ajatellen se on hyvä.

Ilkka Palomäki: Kuten sanottu, niin mennään vähän tarkemmin tähän, että mitä sieltä takaa löytyy vähän myöhemmin. Lähdetään vähän pidemmän mutkan kautta. Eli olet syntynyt tammikuussa 1996, niin avaa vähän, että missä ja miten olet varttunut ja ennen kaikkea, miten olet päätynyt ampumahiihdon pariin?

Tero Seppälä: Etelä-Suomessa synnyin, mutta siellä en kerennyt kuin viikon verran olla. Oltiin juuri muuttamassa Haapajärvelle asumaan, mistä äiti on syntyjään. Siellä sitten vietin ensimmäiset 20 vuotta melkeinpä, että sitten lukiojutuissa kävin vaihto-oppilaana Muoniossa lumen perässä, mutta sitten armeijan jälkeen vasta olen tuonne Itä-Suomeen Kontiolahdelle siirtynyt tähän Joensuu ympäristöön. Siellä nyt sitten olen sen reilun viisi vuotta asustellut ampumahiihdon perässä.

Ilkka Palomäki: Nykyaikana puhutaan paljon, että lapset eivät saa enää luontaisesti tarvittavia liikunnallisia taitoja tai fyysisiä edellytyksiäkään siihen, niin sun kohdallasi taitaa olla kuitenkin vähän toisenlainen tarina siellä taustalla.

Tero Seppälä: Joo, kyllä tietysti liikunnalliseen perheeseen jo synnyin ja muutenkin paina tykännyt olla ulkona, varsinkin ulkoliikuntahommat ja kaikki urheilu on hyvin monipuolisesti kiinnostanut, niin ei ole kyllä sinänsä ole ollut mun ongelma semmoinen, että ei tulisi liikuntaa. Aina on kuitenkin kiinnostanut ja kaikki pelihommat, mitä pieneltä paikkakunnaltakin löytyi; joukkueita, jalkapalloa ja semmoista, niin mukana olen ollut.

Ilkka Palomäki: Mitä kaikkia lajeja sieltä oikeastaan löytyy sun taustalta?

Tero Seppälä: Jalkapalloa pelasin, sitten yleisurheilujutuissa tuli oltua mukana ja suunnistuskoulutkin on käyty. Sitten ovat nuo ampumahiihto ja hiihto olleet semmoiset, jotka ovat tuolla meilläpäin – hiihtolajit varsinkin – oikein vahvoja lajeja, niin niihin suuntautunut vähän ehkä enemmän. Talvet varsinkin mennyt siellä hiihtokouluissa nuorempana, sitten siitä kansallisiin kisoihin ja sitten SM-kisoihin sitten. Sitten maailmancupeihinkin tässä myöhemmin.

Ilkka Palomäki: Jos mä olen oikein ymmärtänyt, niin sä olet niin sanotusti maatalon poika, niin avaa vähän, että millä tavalla se on vaikuttanut sun elämääsi ja siihen millaiset edellytykset oikeastaan nykypäivänä on urheilla?

Tero Seppälä: Joo, se on ollut mulle aina semmoinen tärkeä asia nuo maatalouspuolen hommat ja aina olen tykännyt niistä. Meillä kotona ei silloin ollut vielä maatilaa, kun olin pikkupoika, että sitten aina, kun mummuloissa kävin, niin molemmissa mummuloassa on kuitenkin maatilajutut olleet ja on edelleenkin. Siellä sitten pääsi tutustumaan aina ja tekemään vähän töitä. Tykkäsin siitä niin paljon ja sitten, kun täytin 15, niin sain iskän ylipuhuttua, että eikö me voitaisi noita ruveta jatkamaan noiden mummulan peltojen viljelyä. Iskä sitten suostui, kun mäkin oli traktorikortin saanut ja se on semmoista mukavaa, kun kääntää katseet vähän muuhun kuin tähän urheiluun. Semmoinen mun ja iskän iltajuttu.

Ilkka Palomäki: No mä kuulin legendaa, että sut on ainakin kerran myös KIHU:n testeistä tässä ihan huippuvaiheessa hälytetty peltotöihin, niin pitääkö paikkansa?

Tero Seppälä: Joo. Tuossa viime syksynä oli puimuri tulossa samana päivänä puimaan ja tarvittiin sinne sitten apuani ja olin KIHU:lla testeissä, niin siitä oli kiire, kun pääsin matolta pois kohti kotia, että pääsee pellolle.

Ilkka Palomäki: Hieno juttu. Miten paljon nykypäivänä tulee tulee vielä tehtyä noita maataloustöitä?

Tero Seppälä: Sinänsä se on hyvä, että ne ajoittuvat niin, että meillä on keväällä kuitenkin vielä sitä semmoista vähän kevyempää harjoittelua siinä toukokuun alussa, kun meillä viljatilaa on, niin peltotyöt eniten ottaa silloin aikaa. Sitten tuota syksyllä, kun on puintihommat, niin iskä sitten on niissä vähän vahvemmin mukana. Nyt, kun mulla tämä urheilu-ura ja tänä vuonnakin olympialaisiin panostus ollut kuitenkin niin kova, niin ei ole niin paljon ehtinyt syksyllä olla apuna, mutta keväällä hoidetaan sitten aina kolmen miehen voimin, että iskä, pappa ja minä.

Ilkka Palomäki: Kolme sukupolvea.

Tero Seppälä: Niin.

Ilkka Palomäki: Olet jo iviitannut pari kertaa isääsi, eli Timo Seppälään. Hän oli myös olympiatason ampumahiihtäjä, mutta olet tosiaan syntynyt 1996, niin sä et ole tainnut kuitenkaan itse nähdä häntä kilpailemassa ainakaan siellä ihan huipputasolla koskaan?

Tero Seppälä: No en huipputasolla, mutta sitten SM-kisahommissa olen ehtinyt nähdä ja sitten edelleenkin noissa sitä ikämiesten SM-kisoissa.

Ilkka Palomäki: Mistä oikeastaan sulla se kipinä nimenomaan ampumahiihtoa kohtaan on syttynyt?

Tero Seppälä: En tiedä, sitä vain vähän ajautui siihen. Kovasti iskän kanssa kierrettiin noita hiihdon puolen juttuja ja oikeastaan meillä on Haapajärvellä aina ollut vähän huono tuohon ampumahiihdon harjoitteluun olosuhteet, että ei ole kunnollista ampumapaikkaa, niin mentiin hyvin pitkällekin sen hiihtohomman ehdoilla, mutta sitten, kun mulla ei oikein se perinteinen tyyli koskaan ruvennut niin hyvin kulkemaan ja pelkkiä vapaan hiihtäjiä ei ole Suomessa arvostettu hirveästi, niin sitten sitä vaan jotenkin ampumahiihdon pariin ruvettiin enemmän satsaamaan. Sittenhän se rupesikin tuntumaan siltä omalta jutulta ja sitten ollaan tässä.

Ilkka Palomäki: Niin missä vaiheessa tämä on oikeastaan tullut tämä ampumahiihto-optio?

Tero Seppälä: Siinä suunnilleen lukioikäisenä. Ehkä noin 17-18 -vuotiaana, niin siinä siinä sitten alkoi se kääntyä niin, että ampumahiihto on ykköslaji.

Ilkka Palomäki: Millainen ampumatausta sulla oli siinä vaiheessa?

Tero Seppälä: No hyvin vähän, että kyllä mä kävin aina SM-kisoissa ja sillä lailla, mutta saattoi tulla viikkoja, jolloin ei ammuntaa tullut ollenkaan, että ne olosuhteet siellä kotipuolessani saneli vähän sen, että se oli niin heikkoa harjoitella silloin, että sitten vasta myöhemmin, kun on päässyt… Oikeastaan Muonioon, kun päätin lähteä lukiovaihtoon, niin se, kun siellä pääsi olosuhteisiin kiinni, niin se rupesi sitten sanelemaan sitä, että voi tähänkin lajiin panostaa.

Ilkka Palomäki: Oliko siinä minkälainen ikään kuin opettelu siihen ampumiseen? Koitko yhtään olevasi takamatkalla, kun sitä ei hirveästi ollut tullut siihen ikävaiheeseen mennessä?

Tero Seppälä: No joo, kyllä mä varmasti siinä ampumapuolessa olin takamatkalla ja ollut oikeastaan tähän viime vuosiin asti, mutta nyt sitten ajanut sitä kiinni aika hyvin, että kyllä siinä tietysti sitten omalla isällä oli iso merkitystä sitten, kun sitä ruvettiin opettelemaan enemmän. Myös sitten, kun pääsin nuorten MM-ryhmään ampumahiihdossa, niin Haapajärven Niko, joka siellä edelleen tekee hyvää työtä nuorten kanssa, niin hän on sitten ollut aika merkittävässä roolissa siinä mullakin, että saatiin sitä kehitystä sieltä alkuun.

Ilkka Palomäki: Kyllä. Onko sulla ampumahiihdon parista muita esikuvia tai innostajia lajin pariin kuin oma isäsi?

Tero Seppälä: Tietysti semmoiset, kun telkkarista tykkäsi kuitenkin aina katsoa ampumahiihdon kisoja, niin siellä ne, jotka pärjäsivät. Martin Fourcade ainakin ollut yksi semmoinen. Sitten, kun olen itse vasenkätinen, niin oikeastaan kaikki vasenkätiset ampumahiihtäjät, jotka maailmancupissa pärjäsivät. Totta kai myös Kaisakin, että Suomesta pystyy ponnistamaan huipulle ampumahiihdossa.

Ilkka Palomäki: Kyllä. Kerroitkin, että muutit Joensuun vaikutuspiiriin ja olet hiljattain valmistunut sieltä metsätalousinsinööriksi, niin millainen vaikutus oikeastaan tuolla koulun päättymisellä on ollut sun uraan?

Tero Seppälä: No on ainakin nyt on tulokset lähteneet nousuun, vaikka aika hyvin hoitui tuossa urheilun lomassa tuo, mutta onhan siitä aina pientä stressiä siitä koulusta. Nyt olen ollut sitten täyspäiväinen urheilija, mutta olen kyllä tosi tyytyväinen, että sain sen ammatinkin tässä sivussa hankittua, että kuitenkin koko opiskeluajan melkeinpä talvet kiersi jotain IBU-cupia, maailmancupia tai nuorten arvokisahommia, niin paljon tuli poissaoloja, mutta koulu onneksi jousti ja pystyin sen ammatin sieltä suorittamaan.

Ilkka Palomäki: Millaisena kuvailisit ylipäätään mahdollisuuksiasi panostaa huippu-urheiluun täysipäiväisestä tällä hetkellä, jos laskee kaikki opetus- ja kulttuuriministeriön apurahat, huippu-urheiluyksikön tuet, lajiliiton tuet ja ja henkilökohtaiset sponsorit sun muuta? Pystytkö miten optimaalisesti tällä hetkellä panostamaan urheiluun?

Tero Seppälä: Kyllä mä aika tyytyväinen olen, että isossa roolissahan se on, mitä saa saa… Tai, kun tulee huippu-urheiluyksikön tuet ja tällaiset, kun ne saa tulemaan, niin sitten ne ovat sen verran merkittäviä summia. Sitten pystyy käyttämään siihen peruselämiseen, johon sitten taas ei sponsorirahoja tämmöisiä oikeastaan pysty käyttämään näiden rahastojuttujen takia, niin ne ovat hyvin merkittävässä osassa. Sitten mulla on muutamia pitkäaikaisia sponsoreita, jotka ovat myös todella tärkeässä roolissa ollut tässä kehityksen takaajana ja siihen puoleen olen kyllä tyytyväinen, että tietysti nythän me olemme tuonne Joensuuhun rakennettukin vähän omaa tiimiä sillä lailla tuohon liiton toiminnan tueksi, että olen kokenut, että se ei ole aivan riittävää, että siinä ehkä voidaan vielä parantaa, että sieltä liiton puolesta tulisi sitten enemmän sitä apua, ettei olisi omalla vastuulla ja oman rahoituksen varassa sitten se valmentautuminen niin paljoa, mutta muuten ihan tyytyväinen. Totta kai sponsoreitakin vielä enemmänkin mahtuisi, että sitten pystyisi vielä kovemmin panostaan ja olemaan ulkomaan leireillä enemmän. Enemmän näitä korkean paikan leirejä ja sillä tavalla.

Ilkka Palomäki: Tosiaan ampumahiihdossa maajoukkueen valmennusjärjestelmä on yksi asia ja sitten ikään kuin arkiharjoittelu omassa arjessa on toinen. Miten sulla painottuu suurin piirtein tämä Jonne Kähkösen johtaman maajoukkueenvalmennuksen ja omatoimisen valmennuksen suhde tällä hetkellä?

Tero Seppälä: Olen suunnilleen semmoisen 30 prosenttia harjoituspäivistä maajoukkueen alaisuudessa ja silloin, kun ollaan leirillä, niin ajatuksena olisi se, että harjoitellaan sitten ainakin pääosin sillä maajoukkueohjelmalla, että pystytään tekemään niitä hyviä ryhmäharjoituksia. Sitten se muu aika, se 70 pinnaa, mitä on jäänyt nyt tässä viimeisen parin vuoden aikana, niin se on sitten sitä omaa valmentautumista siellä kotioloissa tai sitten, jos pitää omia harjoitusleirejä, niin niihin sitten omat valmentajat hoitaa ohjelman.

Ilkka Palomäki: Niin sulla on tosiaan entinen Suomen ja Venäjän ampumahiihtomaajoukkueen päävalmentaja Anatoli Hovantsev on tullut nyt vahvemmin tuohon sun arkivalmennukseesi mukaan, niin millainen merkitys sillä on ollut?

Tero Seppälä: Kyllä tosi iso merkitys, että viime kevät-talvella Haapalan Esa soitti mulle ja ruvettiin miettimään, että millä me saataisiin musta kaikki potentiaali irti. Viime talvi, vaikka oli tasainen, niin sieltä kuitenkin puuttui sellaiset huippusijoitukset ja sitten Esa oli sitä mieltä, että tarvita Anatoli Suomeen ja se kyllä passasi mulle. Anatoli oli jo ennestään tuttu valmentaja ja luotan häneen tosi hyvin. Ruvettiin sitten sitä puuhaamaan ja saatiinkin alkukesästä Anatoli tulemaan Suomeen ja Joensuun ympäristöstä siihen hyvin tukijoita maksamaan hänen palkkaustaan. Sitten siinä on vielä sellainen pieni treenitiimi ollut, niin sillä porukalla on sitten kesän menty ja olen kyllä tosi tyytyväinen, että on nyt niitä ohjattuja harjoituksia ollut sitten huomattavasti enemmän. Oma isä, joka ennen oli valmentajana, niin asuu kuitenkin Haapajärvellä, jonne on 300 kilometriä matkaa. Ei pysty jatkuvasti olemaan siellä mun apuna Kontiolahden penkalla.

Ilkka Palomäki: Viime kaudella oikeastaan, kun katsoin arvokisat ja maailmancupit, niin sun ampumaprosenttisi oli makuulta 83 ja pystystä 77. Nyt alkukaudella sun makuu on ollut yli 90 prosenttia, pystykin on ollut parempi, vaikka nyt ehkä ihan viime aikoina se on pikkusen laskenut, mutta silti se on vielä parempi, niin millaisista asioista tuo parantunut varmuus on oikeastaan kummunnut?

Tero Seppälä: No ensimmäisenä tärkeä asia on, että laitettiin aseen säädöt kaikki kohdilleen on Anatolin johdolla silloin keväällä ja sitten, kun ase saatiin… Iskuun säädöt, niin ruvettiin semmoista perustekemistä hakemaan, että miten ammuntaan tullaan, kaikki valmistelut, asennot ja muut. Sitten vaan tosi paljon toistoja kesän ja syksyn aikana. Sitä myötä se, kun saanut treenissä onnistumisia, niin se itseluottamus kasvanut ja pystynyt sitten kisoissakin suorittamaan paremmin.

Ilkka Palomäki: Hovantsev tunnetaan tällaisena jonkinlaisena asehifistelijänä. Viittasitkin noihin viilauksiin, joita säätöihin sun muihin on tehty. Minkä tyyppisiä juttuja ne on?

Tero Seppälä: No esimerkiksi sitä peräkoukun asioita on muokattu, että kun laukaisen, niin saataisiin rekyyli tulemaan oikeaan paikkaan, että se ei sitten siinä laukaisuhetkellä heitä sitä. Kuitenkin aika pitkä piippu pienoiskiväärissä, niin jos piipun päässä pieni ylimääräinen liike tulee, niin se laukaus on herkästi siellä 50 metrin päässä ohi. Sitten myös sama pystyammuntaan, että saisi sen hartiaseudun rennoksi, että sieltä ei tulisi jännitystä, niin pystyy sitten suorittamaan sen myötä paremmin.

Ilkka Palomäki: Millainen savotta se on oikeastaan tuommoisia muutoksia ajaa siihen sillä tavalla, että siitä suorituksesta tulee rutiininomainen?

Tero Seppälä: Kyllähän sitä itse tietää, että pitäisi parantaa tällaista asiaa, mutta hankala sitä aina analysoida, että tarvitsee ammattilaisen, joka osaa sanoa, mihin suuntaan käännetään mitäkin palikkaa, että se auttaa. Anatolin avulla on sitten säästytty semmoiselta kauhealta kokeilemiselta ja semmoiselta, joka tahtoo stressata urheilijaa herkästi. Se puoli on ollut hyvä.

Ilkka Palomäki: Niin ja voisin kuvitella, että kun siinä on silmäpari koko ajan katsomassa, niin myös saman tien ikään kuin puuttumaan siihen, jos jotain ylimääräisiä liikkeitä tulee siihen ammuntasuoritukseen?

Tero Seppälä: Näinhän se on, että vaikka yleensä katsotaankin kaukoputkella osumia, mutta aika hyvin Anatoli pystyä siinä samalla tarkkailemaan myös sitä, mitä se urheilija siinä lähempänä penkalla touhuaa.

Ilkka Palomäki: Myös sun ampumanopeus on parantunut tällä kaudella. Onko se myös ikään kuin luontaista seurausta tästä ylipäätään ammuntatarkkuuteen ja ammuntaan tehdystä työstä?

Tero Seppälä: Joo kyllä se on, että niitä toistoja on tullut tosi paljon ja sitten Anatoli on painottanut, että pitää pystyä se ensimmäinen laukaus saattamaan mahdollisimman nopeasti ja sitä kautta sitten se kokonaisaika paranee. Kyllä me ollaan sekuntikelloa vastaan ammuttu aika paljon kesän aikana ja tehty kylmäharjoittelua myös. Toki siten, että kun on saatu sitä asentoa rennommaksi, niin pystyn siihen, että pystyn aloittamaan nopeammin. Vaikka tietysti sitten viime viikolla en aivan siihen päässyt, niin kyllä sitten tuli myös palautetta, että nyt ei ollut Tero kaikki ihan niin kuin on harjoiteltu.

Ilkka Palomäki: Se on hyvä, että tiimi toimii ja tulee palautetta. Ampumahiihto on välineurheilua myös suksien puolella. Mä kuulin, että olet suksipuolella saanut apua maastohiihdon maailmanmestarilta Matti Heikkiseltä. Mistä tässä on kyse?

Tero Seppälä: No joo, Matillakin on merkittävä rooli. Silloin, kun rupesin breikkaamaan tänne maailmancup-ympyröihin, että pääsin tänne mukaan. Oikeastaan silloin ennen viime olympialaisia oli vähän haasteita suksihommien kanssa. Matti silloin sitten auttoi mua ja pääsin paremmin sisään ja sain sitten sitä kautta tuonne Salomonille sopimuksen. Siellä on sitten siitä asti oltu ja olen kyllä tosi tyytyväinen ollut suksimerkkini työhön ja apuun, mitä sieltä olen saanut.

Ilkka Palomäki: Saitko Matilta siis ihan fyysisesti myös suksia silloin, kun Matti uraansa lopetteli?

Tero Seppälä: Joo, muutamaan parin sain häneltä ja taitaa yksi pari olla vielä kisapakassa edelleen. Siinä mielessä hieno homma.

Ilkka Palomäki: Onko Salomonin tiimissä paljon muita ampumahiihtäjiä, jotka maailmancupia kiertää?

Tero Seppälä: Nyt on vähän lisääntynyt. Tietysti hyvä, että tavallaan Salomon kiinnostaa ja sitä pidetään nykyään niin hyvänä merkkinä, että sitten urheilijat haluaa vaihtaa Salomonille, mutta totta kai se sitten mun palveluun vaikuttaa, kun urheilijat lisääntyy, mutta on niitä nyt. Jos haluaa olla aina merkin paras urheilija, niin kyllä se vaatii TOP 5 -sijoituksen ainakin maailmancupissa aina.

Ilkka Palomäki: Tuossa viitattiinkin jo aiemmin KIHU:n testeihin, mutta olet ymmärtääkseni myös hanakka käymään erilaisissa testeissä KIHU:lla, niin millaista dataa sieltä saat ja ennen kaikkea, miten sitä hyödynnät?

Tero Seppälä: Joo, se on tosi hyvä palvelu, että KIHU on olemassa ja tykkään siitä, kun samalla kertaa pystyy hoitamaan kaikki verikokeet, astmapuhallustestit, mattotestit ja kaikki. Sitten vielä meidän urheilupsykologilla Niilo Konttisella on siellä kanssa samassa paikassa työpiste ja sitten OP Kärkkäinen, niin pystyn kaikki asioinnit aina hoitamaan samalla reissulla. Tykkään siitä, kun yhden päivän pyhittää sille testaukselle ja kaikelle, niin sitten ei tule semmoista, että jokaiselle treenipäivälle tulisi kaikkea ylimääräistä. Siellä on tutut henkilöt töissä ja mukava käydä testeissä. Sinänsä sitten, kun siellä useamman vuoden käynyt jo, niin siellä aika hyvin pystyy katsomaan, missä mennään, kun on sitä vertailupohjaa.

Ilkka Palomäki: Eli se on sulle semmoinen työkalu, mistä näkee sen, että onko tehty harjoituksissa oikeita asioita. Ymmärsinkö oikein?

Tero Seppälä: Joo kyllä. Sitten myös kaikki terveydentilajutut. Nuo astmapuhallushommatkin, kun pystyy tekemään yhdistettynä siihen maksimaaliseen hiihtotestiin. Eipä sen parempaa testiä ole, missä sitä pystyy testaamaan, miten siinä kisatilanteessa se homma pelittää.

Ilkka Palomäki: Jos mennään vähän lajin luonteeseen. Ampumahiihto on laji, joka yhdistää aika kiehtovalla tavalla kestävyys- ja tarkkuuslajin, niin miten oikeastaan harjoittelussa tätä yhtälöä lähestytään ja onko sulla esimerkiksi nyt tälle kaudella tullut viilauksia painotuksissa, kun tulokset on parantunut vai miten?

Tero Seppälä: Joo, kyllähän Anatoli tuonut sen ajatuksen nyt vielä enemmän täksi vuodeksi, että se on ampumahiihtoharjoittelua, että ei ole erillistä ammunta- ja erillistä hiihtoharjoittelua, vaikka meillä kyllä on semmoisiakin treenejä, että hiihdetään ensin ja ammutaan sitten vasta lopputreenissä tai sitten toisin päin, mutta totta kai sitä kestävyyspohjaa on tärkeää silloin kesällä ja syksyllä rakentaa ja tulee paljon harjoitustunteja’, mutta on tärkeää muistaa, että sitä ammuntaakin pitää sinne melkein päivittäin tulla joukkoon, että ei mene keskittyminen vaan toiseen osa-alueeseen. Läpi vuoden pyörii sitten ammunta ja hiihto siinä harjoitusohjelmassa yhtä kovalla painolla mukana.

Ilkka Palomäki: Mitä se konkreettisesti tarkoittaa, jos ikään kuin enemmän vielä painotetaan sitä, että kyseessä on nimenomaan ampumahiihdon harjoittelu? Mitä se käytännössä tarkoittaa?

Tero Seppälä: Sillä tavalla, että vaikka ennen saatoin ajatella – mikä on aika tyypillistä mielestäni Suomessa, että on käyty aamulla stadionilla treenaamassa. Tehty vaikka rulla-ampumahiihtoharjoitus, niin sitten iltapäivällä voi mennä vaikka juoksulenkille ja tehdä jotain jumppaa, että sitten ei tarvitse ampua, mutta Anatolilla saattaa olla, että se on iltapäivällä myös sitä ammuntaa ensin ja sitten menette sinne juoksulenkille ja jumpalle. Tietysti päivät venyvät, mutta sillä tulee se ammunnankin tärkeys sieltä myös mukaan.

Ilkka Palomäki: Jos miettii ampumahiihtoa ihan kilpailusuorituksena, niin siinä on muuttujia aika paljon enemmän kuin monessa muussa lajissa. Ihan parhaidenkin pitää ikään kuin kesyttää se haaste joka kerta uudestaan. Eli siellä on hirveästi elementtejä, jotka voivat mennä pieleen kisassa, niin miten oikeastaan tätä dilemmaa tässä lajissa lähestyt?

Tero Seppälä: Se on kyllä semmoinen vaikea yhtälö aina saada kaikki loksahtamaan samaan kohdilleen, mutta se on myös se, mikä kiehtoo tässä lajissa. Tietysti kaikki valmistelut, kun tekee mahdollisimman hyvin, niin sitten se vähentää sitä mahdollisuutta, että menisi joku pieleen. Kaikki tuommoiset asepuolen ongelmathan oikeastaan pystyy hyvin pitkälle sulkemaan pois hyvillä valmisteluilla ennen kisaa ja samoin sitten fyysisen puolen jutut, että, kun on huoltanut edellisestä kisasta hyvin kropan, tekee hyvät alkuverryttelyt ja sen puoleen kaikki kunnossa, niin yleensä se hiihto sieltä lähtee. Sitten pitää vaan aina luottaa myös siihen taustatiimin, mitä siinä on, että kohdistus onnistuu hyvin, valmentajan saa se hyvin mulle tietoon, minkälaiseen olosuhteeseen se ase on kohdillaan ja huoltotiimi onnistuu suksien kanssani. Siitä kaikesta se sitten yhteistyöllä rakentuu.

Ilkka Palomäki: Matkat on myös vähän erilaisia. Eli on kahden ammunnan pikakilpailu, sitten neljän ammunnan kisoissa on normaalimatka; käydään väliaikalähdöillä, takaa-ajo ja yhteislähtö on massalähtötapahtumia. Miten näet, pystyykö ampumahiihdossa erikoistumaan jollekin matkalle?

Tero Seppälä: On se mahdollista ja osa onkin vähän semmoisia spesialisteja tietyille matkoille, esimerkiksi normaalimatkalle, joka on ainut, jossa on aikasakko ammunnasta, niin siinä se ampumataito vielä ratkaisee enemmän, mutta sitten taas normaalimatkaa kilpaillaan niin vähän, niin sitten se ei ole tavallaan järkevää olla erikoistunut tietylle matkalle. Meillä hyvin paljon sanelee tuo pikakisa aina sitten sitä loppuviikon ohjelmaa, että miten pääsee takaa-ajoon mukaan; mistä asemista, tuleeko yhteislähtöpaikkaa tai tämmöistä. Oikeastaan pikakisaspesialisti varmaan pärjäisi parhaiten sitten koko talvea ajatellen. Sillä pääsee sitten muihinkin kisoihin hyvistä asetelmista mukaan.

Ilkka Palomäki: Niin ja se on arvokisoissakin monesti, että se pikamatka aloittaa sen rupeaman ja se määrittelee tosi paljon sitä arvokisaviikkokin, koska se voi tuoda hyvät asetelmat kahteen kisaan tai se voi pilata kaksi kisaa. Tuleeko harjoittelussa pikamatkan omaisiin asioihin laitettua erityispainopistettä?

Tero Seppälä: Kyllähän se on semmoinen juuri, kun sitä eniten talvella kilpaillaan, niin kyllä sitä harjoitellaan sitten. Treenikisat ovat hyvin pitkälti pikakisoja. Ehkä myös sen kuormittavuuden kannalta. Se ei ole niin kova tai on kovatempoinen kisa, mutta sitten ei ole matkallisesti niin hirveän pitkä. Sitten totta kai se, kun siinä on se kaksi ammuntaa, niin pitää tavallaan heti onnistua, että siinä ei ole sitä mahdollisuutta, että jos ensimmäisen ammunnan ammut vähän huonosti, niin pystyt sitten neliammunnan kisoissa kolmella seuraavalla paikalla vielä paikkaamaan sitä tilannetta ja sitten nousemaan vielä taisteluun. Pikakisa on vähän niin kuin kerrasta poikki siinä melkeinpä.

Ilkka Palomäki: Niin raaka peli. Millä tavalla tuo matkojen erilaisuus otetaan harjoittelussa huomioon eli onko esimerkiksi spesiaalitreenejä, millä harjoitellaan vaikkapa takaa-ajoa tai yhteislähtöä, jossa se ammuntatilanne on kuitenkin hyvin erilainen kuin näissä väliaikalähtöisissä kisoissa?

Tero Seppälä: Kyllä me pyritään tekemään semmoisia, että ryhmässä tullaan ammuntaan ja sitä myöten saamaan varsinkin siihen ammuntaan sitä painetta kaverista, koska se on kuitenkin se, mikä siinä tulee varsinkin sitten sillä viimeisellä paikalla. Kun aletaan olla lähellä kärkisijoja ja myös maali alkaa lähestyä, niin kyllähän se väsymys vähän alkaa painamaan ja siinä pitäisi vielä pystyä tekemään hyvä suoritus, vaikka vähän jännityskin saattaa tulla jo mieleen.

Ilkka Palomäki: Kuinka eri tavalla esimerkiksi lähestyt ammuntaa, jos miettii vaikka normaali- tai pikakisaa, jossa saat tulla omalla tahdilla siihen ja ei tarvitse miettiä peesejä tai muuta verrattuna sitten tällaiseen yhteislähtökilpailuun, kun tulette siihen – pahimmillaan tai parhaimmillaan – todella iso porukka saattaa tulla ampumaan samoista sijoituksista siinä ihan vieri viereen?

Tero Seppälä: Se on välillä haastava se, että kun tullaan porukalla. Siinä sitten joku muu sanelee sen vauhdin, millä vauhdilla tullaan. Siinä ei pysty tavallaan sitä vauhtia asettamaan sillä lailla, että se olisi jonkun tietyn sykkeen mukainen suurin piirtein. Jos tulen itse vaikka pika- tai normaalikisassa, niin pystyn itse säännöstelemään sen vauhdin, niin monesti tulee vähän kovempaa siihen ammuntaan kuin mitä sitten tuolla tavalla, kun tullaan ryhmässä. Siinä yleensä alkaa se passailu vähän ennen penkkaa ja kaikki valmistautuu siihen, niin se on monesti paljon haastavampi tilanne kuin se, jos syke pääsee laskemaan liikaa, niin sitten se ampumasuoritus vaikeutuu, kun on kuitenkin hiihdetty vasta muutama minuutti sitten kovaa, niin se syke herkästi sitten lyö läpi siihen ammuntaan ja vaikeuttaa sitä. Kaikkia noitakin pitää harjoitella, että pystyy ne hallitsemaan.

Ilkka Palomäki: Oletteko te määritellyt esimerkiksi tällaista sulle optimaalista sykealuetta ja kuinka laaja se on, missä se ammunta suurimmalla todennäköisyydellä onnistuu?

Tero Seppälä: Ei olla varsinaista sykealuetta määritelty. Mä en tykkää kisassa pitää tuota sykemittaria. Mulla on semmoinen huono tapaa, että jos mulla olisi mittari, niin rupeisin katsomaan, että olenko miten kuormittunut tällä hetkellä tai miten maksimit mulla on nyt pelissä, niin se on oikeastaan sitä myötä, että en sitten rupea sen mukaan hiihtämään sitä kisaa. Annan vaan mennä ja aivan sama, vaikka menisi maksimille se syke jo tuota heti alussa, mutta kunhan sitä jaksaa tulla sitten loppuun asti.

Ilkka Palomäki: Se on varmasti ihan viisautta. Sä olet tällä kaudella jo osoittanut, että hyvänä päivänä mahdollisuuksia on vaikka mihin. Esimerkiksi tuossa Hochfilzenin takaa-ajossa jäit podiumpaikasta alle kymmenen sekuntia, vaikka lähdit siihen kisaan sijalta 29. Sehän tarkoittaa sitä, että sulla on ikään kuin tälläkin hetkellä olemassa kapasiteetti sinne ihan kärkisijoille. Mitä sä pidät todennäköisimpänä matkana tehdä se ihan huippusuoritus tämän kauden aikana?

Tero Seppälä: Varmaan ne nuo neljän ammunnan kisat ovat kuitenkin niitä, että mulla kuntotekijät pitäisi riittää siihen, että pystyn siellä lopussa sitten taistelemaan niistä sijoista. Niissä ainakin ollut nyt hyviä kisoja ja jaksanut sitten siellä lopussa tosiaan taistella vielä paremmin kuin edellisinä vuosina, niin kyllä niihin luotan.

Ilkka Palomäki: Sitten, jos puhutaan vielä muutama sana helmikuussa odottavista olympialaisista. Isäsi Timo oli parhaimmillaan olympialaisissa 41. normaalikilpailussa Lillehammerissa 1994. Ylitit oikeastaan tuon sijoituksen komeasti jo Pyeongchangissa neljä vuotta sitten. Otit sijoitukset 20., 21, ja 25. Millaiset muistikuvat sulla on Koreasta ja koko olympiakisojen atmosfääristä?

Tero Seppälä: Ne oli kyllä suorituksiltaan tosi hyvät kisat, että oikeastaan siellä pystyi vähän venymään siihen, mikä oli sitä talvea. Muuten se perustaso, että erityisesti ammunta meni siellä tosi hyvin ja sitä kautta sitten pääsin noille sijoille. Mulla oli koko kolmen viikon reissun ajan semmoinen tosi iloinen, hyvä, positiivinen mieli. Oli tosi mahtavaa olla siellä ja edustaa Suomea. Mulle oli jotenkin tärkeää, kun pääsi juttelemaan muiden suomalaisten kanssa, jotka kilpailee eri lajissa kuin itse. Ei heitä muuten sillä lailla tapaa, mutta sitten on ollut osaltaan semmoisia idoleita, joita on televisiosta katsonut, niin oli hienoa olla osa sitä joukkuetta. Kyllä oli mukava olla siellä.

Ilkka Palomäki: Niin toisaalta isältäsi löytyy viestin vitossijasta Lillehammerista ja te olette sekaviestissä Pyeongchangissa kuudentena. Jäikö tässä mielessä vielä hampaankoloon?

Tero Seppälä: No joo, sehän on iskän nimissä vielä parempi sija, että katsotaan mihin sitä nyt pystytään.

Ilkka Palomäki: Tämän olympiadin aikana olet hiljalleen nostanut tasoasi ja melkein voisi sanoa, että tällä hetkellä sun perustaso on siellä, missä Pyeongchangissa oli se huippusuoritus, niin millainen lähtökohta se on lähteä lähestymään Pekingin kisoja?

Tero Seppälä: Se on kyllä tietysti hyvä tilanne, että kyllähän se, että valitaan olympialaisiin, niin sehän on, että pitäisi olla mahdollisuus 16. parhaan joukkoon yltää. Kun on valittu jo joukkueeseen, niin se nyt ainakin sitten pitäisi olla mahdollista ja kyllähän mä sinne 10. joukkoon tähtään, että silloin olen pystynyt kyllä hyvän suorituksen tekemään, jos sinne yllän.

Ilkka Palomäki: Sä täytät tammikuussa 26 vuotta ja vähän katselin tuossa, miten esimerkiksi viimeisen 30 vuoden suomalaismenestyjät ampumahiihdossa, niin Paavo Puurunen oli 27-vuotias voittaessaan MM-kultaa. Kaisa Mäkäräinen oli 28-vuotias. Vesa Hietalahti otti 33-vuotiaana MM-hopeaa. Ville Räikkönen otti olympiapronssia 26-vuotiaana ja Harri Eloranta 28-vuotiaana 1990-luvulla. Tätä taustaa vasten, millaisen kasvuvaran näet itsellesi vielä urheilijana?

Tero Seppälä: Joo, kyllä ne parhaat vuodet ovat nyt varmasti tässä tulossa tai para-aikaakin menossa. Nyt on selvästi löydetty semmoisia juttuja, millä pystytään vielä mun vauhtia nostamaan ja varmasti sitten ensi kesänä jatketaan hyvää työtä. Kyllähän mulla se yksi olympiadi sitten vielä ainakin näiden kisojen jälkeen on semmoista hyvää aikaa vielä urheilla ja hakea sitä menestystä.

Ilkka Palomäki: Loppuun oikeastaan saat vielä vähän visioida, että kun keväthangilla katselet kautta 2021-2022 taaksepäin, niin millaiseen talveen voisit tämän hetken näkymällä olla tyytyväinen?

Tero Seppälä: Kyllä toivoisin, että voisin muistella, että kausi lähti heti hyvin käyntiin ja pystyin parhaimmat suoritukset tekemään tärkeimpiin kisoihin eli Pekingiin. Sitten vielä kevään lumilla kotimaailmancupit sun muut, niin siellä sitten vielä kotiyleisön edessä, niin onnistumaan myös hyvin. Semmoinen tasapainoinen hyvä kausi, joka sisältäisi useita huippu-onnistumisia. Semmoinen.

Ilkka Palomäki: Se kuulostaa hyvältä tavoitteelta. Tero Seppälä, lämmin kiitos vierailuista OlympiaCastissa ja tsemppiä tähän loppukauteen.

Tero Seppälä: Kiitos paljon. Mukava oli olla mukana.

Ilkka Palomäki: Kiitos vielä Tero Seppälälle paljon vierailusta OlympiaCastissa ja tsemppiä matkalla kohti Pekingin olympialaisia. OlympiaCast palaa ääneen jälleen viikon päästä uusin aihein. Jotta seuraava jakso ei mene ohi, niin tilaamassa tämä podcast sieltä, mistä podisi tykkäät kuunnella. Arvostamme myös kovasti, jos käyt heittämässä arvion meistä. Se auttaa meitä kehittymään ja ennen kaikkea uusia kuuntelijoita löytämään podcastin luo.