Jaa artikkeli Facebookissa Jaa artikkeli Twitterissä Jaa artikkeli LinkedInissä

OlympiaCastin vieraana Herkko Koski: Jääkiekossa rakennetaan laadukasta toimintaa ympäri Suomea – jääkiekkolehtorit tukevat pelaajien kaksoisuraa

Mari Lohisalo: Tervetuloa OlympiaCastin seuraan. Tämä on Suomen Olympiakomitean tuottama podcast-sarja, jossa nostamme esille suomalaisen huippu-urheilun ja seuratoiminnan ilmiöitä, tarinoita ja ihmisiä. OlympiaCasteja on tehty syksystä 2018 asti, joten jaksoja löytyy jo monenlaisista aiheista. Meidät löydät yleisimmiltä podcastin tarjoajilta. Tämän jakson hostina toimii Mari Lohisalo.

 

Mari Lohisalo: Jääkiekko on vuodesta toiseen yksi Suomen harrastetuimmista urheilulajeista. Huippupelaajia voi nousta lähes mistä päin Suomea tahansa ja kiekkoammattilaisten määrä onkin viime vuosina ollut jatkuvassa kasvussa. Nuoruus- ja valintavaiheessa oleviin urheilijoihin panostetaan monen eri toimijan yhteistyöllä. Huippu-urheilujärjestelmässä urheiluakatemiatoiminta kokoaa yhteen seurat, oppilaitokset ja muut keskeiset toimijat. Suomalaisen huippu-urheilun keskeisiä valintoja ovat keskittäminen ja priorisointi. Hyvin monen lajin kohdalla keskittäminen tarkoittaa yhtä toimintaympäristöä, mutta jääkiekko on tyypillinen esimerkki ison volyymin lajista, jonka intresseissä on rakentaa laadukasta toimintaa ympäri Suomea. Vahva seuraverkosto tukee tätä tavoitetta. OlympiaCast on tänään Kuopiossa ja leijonapolusta mun kanssa keskustelemassa on Herkko Koski, jolla on monta roolia Kuopion alueen kiekkotoiminnan kehittämisessä. Tervetuloa OlympiaCastiin Herkko.

 

Herkko Koski: Kiitos paljon.

 

Mari Lohisalo: Kerro millainen sun oma tausta jääkiekon parissa on

 

Herkko Koski: Joo mä oon 17-vuotiaaksi asti on pelannut ite. Oon Kuhmosta kotoisin, Kuhmon Kivassa, ja sitten muutamat päävammat ja toteamus siitä, että ehkä tästä nyt ei minulle ainakaan ammattia tuu tästä pelaamishommasta, niin tuota sen jälkeen mä oon oikeastaan sitten valmentanut ja tuota sit mä oon toiminut nyt.. oiskos tää kahdeksastoista kausi.. menee sekaisin vuodet niin päätoimisena valmennusvastaavana eri seuroissa eli oon ollut aikaisemmin ennen tätä KalPan pestiä kymmenen vuotta Lahdessa Kiekkoreippaan ja JuniorPelicansin siellä urheilusta vastaavana. Sit olin kolme vuotta Rauman Lukon valmennuspäällikkönä ja aloitin nämä työt semmosessa pienessä seurassa kun TarU Hockey, joka on tuolla Auramaan alueella lähellä Turkua. Siellä olin kaksi vuotta ja tosiaan mulle tuli tästä harrastuksesta sitten tätä kautta ammatti.

 

Mari Lohisalo: Oliko se, se oli tavallaan kuitenkin niin kuin rakkaudesta lajiin heti, että se valmentaminen sitten kiehtoi siinä vaiheessa, kun tajusit, että ei tästä ammattia niin kuin pelaamalla tule.

 

Herkko Koski: No joo kyl se. Aloitin opiskelut Vierumäellä 99, niin kyllä se heti  silloin viimeistään oli semmonen ajatus, että kyllä musta tulee jääkiekkovalmentaja tai siihen seuratyöhön valmistauduin jo silloin. Että toi vois olla yks semmonen urapolku, joka kiinnostaa. Mukava laji.

 

Mari Lohisalo: Onko nuoruus- ja valintavaihe erityisesti sun sydäntä lähellä?

 

Herkko Koski: Joo kyllä. Tässä kohtaa mä koen, että pääsee vaikuttaa tosi merkityksellisesti vielä tai merkittävästi niiden nuorten elämään ja myös sitten siinä kohtaa kun tulee niitä ehkä ymmärryksiä siitä, että hetkinen että tästä ei välttämättä tulekaan mulle ammattilaisuraa, niin pystyy ehkä siinä kohti olemaan apuna ja jeesaamaan sillä toisella uralla. Että tuota tämä on kyllä mulle tärkeä vaihe ainakin tässä kohtaa.

 

Mari Lohisalo: Sulla on monta titteliä kuopiolaisessa jääkiekkotoiminnassa eli sä olet muun muassa Junior KalPan urheilujohtaja. Sit sä oot jääkiekkolehtori ja Kuopion alueen urheiluakatemian valmennuskoordinaattori. Mitäs nämä eri toimenkuvat pitää sisällään ja millaisia asioita niihin kuuluu? Jos aloitat vaikka tuosta urheilujohtajan tehtävästä eli mitä sun työhön kuuluu seuratoiminnassa?

 

Herkko Koski: Joo tosiaan on monta eri vastuualuetta. Ja tosiaan lähetään tuosta liikkeelle eli urheilujohtajan tehtävässä niin vastaan meidän Juniori KalPan kokonaisuudesta urheilutoiminnan osalta ja tuota sit on nämä niin kuin kilpaikäryhmät, jos näin voisi kuvailla U16 ja siitä ylöspäin minun vastuulla tuonne naisten liigaan saakka. Ja tuota meillä on sitten päätoimisia työntekijöitä ja oto-henkilöitä noin 9 päätoimista ja 3 oto-henkilöä, niin heidän lähiesimiehenä toimin. Sitten ehkä tähän urheilujohtajan toimenkuvaan myös niin katson myös perään että tää meidän lähialueyhteistyö, seurayhteistyö toimii ja pelaajapolku on ehjä myös sinne suuntaan.

 

Mari Lohisalo: Kuopio alueella jääkiekon ympärillä tekee monta tahoa yhteistyötä. Siellä muun muassa KalPa, Kuopion alueen urheiluakatemia, Kuopion kaupunki, oppilaitokset, Suomen Jääkiekkoliitto, Olympiakomitea sekä sitten muut alueen seurat ja valmentajat. Panostukset ovat aika isot. Miksi? Miksi tähän nuoruus- Ja valintavaiheeseen panostetaan näin paljon?

 

Herkko Koski: Joo siis monta toimijaahan meillä on ja ehkä ne panostukset.. Että meidän tämä järjestelmä nyt on aika tuore esimerkiksi tuon yläkouluvaiheen osalta vielä, mutta sitten tämä toinen aste ja urheiluakatemia nivoutuu siihen hyvin. Siinä vaiheessa meidän rakennekin antaa mahdollisuuden siihen, että meidän urheilijat pystyy panostamaan urheiluun opiskelujen rinnalla. Että sen mä näen, että on yksi merkityksellinen asia, että meidän järjestelmä on rakennettu semmoiseksi. Ja toki sitten jos mietitään et miks tämä nuoruus- ja valintavaihe niin kyllä ne tunnit ja pohjat sinne tavallaan valmistava vaihe huippu-urheilun näkökulmasta tehdään niissä siinä kolmen neljän vuoden aikana, joita nuo meidän oppilaat esimerkiksi on toisella asteella lukiossa tai ammatillisella puolella. Että siitä mä uskosin, että johtuu tämmöinen panostus.

 

Mari Lohisalo: Millaisia asioita se käytännössä tarkoittaa, että se tavoite siitä urheilijan hyvästä arjesta toteutuu siellä pelaajapolun eri vaiheissa?

 

Herkko Koski: No joo siis tosiaan mainitsin tuon että oppilaitokset on rakentanut heidän järjestelmänsä tukemaan tätä urheilua, tavoitteellista urheilu- ja kaksoisuraa. Ja tota meillä se sitten käytännössä tarkoittaa esimerkiksi meidän laissa sitä, että vielä tehostetaan sitä lajiharjoittelua. Toki myös siihen liittyy fysiikkaharjoittelupanostukset. Tietty vaihe on saavutettu niin nyt se tehostamistoimenpide käynnistyy viimeistään tässä vaiheessa jolloin tulee lisää harjoitusta. Harjoitusmäärät kasvaa ja sitten ehkä semmoinen, mitä me pystytään tässä lisäämään entisestään meillä on päätoimiset valmentajat. Viimeistään tässä kohti niin sit semmonen yksilöllisyys siinä urheilijan kehittämissuunnitelmissa ja niiden toteuttamisessa. Se mahdollistuu huomattavasti paljon paremmin. Ja sitten ehkä yhtenä juttuna, mitä tähän nivoutuu tähän vaiheeseen, että akatemian tai seurojen omien panostuksien kautta saadaan myös nämä asiantuntijatoiminta siihen kylkeen elikkä siellä on fysioterapeutteja ja testaustoimintaa ja psyykkistä valmennusta ja niin edespäin. Että aika paljon tulee semmosta lisätukea siihen urheilijaympärille tuossa vaiheessa.

 

Mari Lohisalo: No tuota Kuopion alueen urheiluakatemian toiminta on alueellista, kuten nimikin kertoo. Mitä se tarkoittaa siellä pienillä paikkakunnilla? Onko teillä olemassa joku systeemi millä pelaaja ohjataan vaikka sinne toiselle asteelle isompiin keskuksiin.

 

Herkko Koski: No joo siis tämä on aika lailla semmoinen vaihe, että mikä on varmasti nyt niinkuin entistä enemmän koitetaan kirkastaa sitä, että se peruskoulu käytäis siellä omassa lähiseurassa, lähihallissa tai mikä muu laji onkaan kyseessä. Ja sit se toinen aste ois sitte se hetki jolloin siirryttäis sitten tänne tämmösen tehostetun valmennuksen piiriin myös. Ehkä siinä sitten on aika paljon myös lajikohtaisia eroja, että miten se käytännössä toteutetaan. Meidän lajissa meidän alueella niin mun mielestä toimii ihan ok. Jonkin verran haasteita meillä on siinä, että että pienten paikkakuntien kärkipelaajat esimerkiksi meidän lajissa niin heidän sen harjoitusympäristön ja haasteen kasvattaminen ehkä pitää osittain tehdä jo aikaisemmin elikkä sieltä esimerkiksi Leppävirralta käy pelaajia meidän arjessa jo, mutta pyritään myös että se säilyis siellä se arki osittain ainakin. Ja sitten koitetaan rakentaa paikallisia malleja sitten siihen, että siellä on mahdollisuus käydä myös aamuharjoittelussa yläkouluvaiheessa ja tukitoimet on siellä sillä tavalla kunnossa ettei tarvi niiden takia lähteä sitten vielä Kuopioon.

 

Mari Lohisalo: Valikoituuko ne pelaajat jotenkin, jotka käy tavallaan sitten täällä jo aamuharjoituksissa vai onko se enemmän sitten motivaatiosta kiinni?

 

Herkko Koski: No siis kyllähän ne meidän niin kuin kärki-ikäryhmän kärkijoukkueista.. Meillä oikeastaan tasojoukkuejärjestelmä rakennetaan U15-vaiheessa täällä Kuopiossa, niin sanotaan että U16, kun ruvetaan pelaamaan valtakunnallista SM-sarjaa niin silloin pelaajan arki osittain rakentuu silleen, että käydään esimerkiksi aamuharjoitukset Leppävirralla, mutta sitten osa tai kaikki iltaharjoituksista käydään sitten Kuopiossa. Että silleen pyritään sitä rakentamaan.

 

Mari Lohisalo: Mites tytöt, toimiiko systeemi tyttöjen kanssa samalla tavalla?

 

Herkko Koski: Joo eli meillä on Kuopio ja KalPa paikallisena toimijana niin ollaan tyttö- ja naiskiekon keskittämisseuroja ja ollaan haluttu myös panostaa tähän tyttö- ja naisjääkiekkoon. Ja nythän meillä tuli toiselle asteelle taas opiskelijoita esimerkiksi lähialueilta tästä paikkakunnilta tuli tyttöjä taas meille eli sillä tavalla toimii, mutta esimerkiksi näiden pelaajamäärien näkökulmasta niin meillä on toki haasteita vielä järjestää samansuuntaista esimerkiksi yläkouluvalmennusta tai joukkuetoimintaa samassa mittakaavassa kuin poikien puolella, mutta esimerkiksi tää akatemia toisen asteen arki, niin ei poikkea ollenkaan siitä poikien arjesta. Että kaikki samat mahdollisuudet on harjotella ja kaikki samat tukipalvelut on käytössä.

 

Mari Lohisalo: Avataan sit vähän, kun päästiin tähän kouluasteille, niin tätä jääkiekkolehtorin toimenkuvaa. Eli Suomessa on kuusi tällaista, tai työskentelee kuusi alueellista jääkiekkolehtoria ja yhteistyössä seurojen, oppilaitosta ja urheiluakatemioiden kanssa eli jääkiekkolehtori tukee sitä pelaajaa urheilun ja opiskelun yhdistämisessä. Mitä se konkreettisesti tarkoittaa?

 

Herkko Koski: Joo meitä on tosiaan kuusi jääkiekkolehtoria ja tämmöisenähän tämä järjestelmä käynnistyi 2016, jos muistan oikein. Ja tuota käytännössähän se tarkoittaa sitä, vähän riippuu että missä vaiheessa pelaajapolkua se pelaaja on menossa tai opiskeluvaihetta, eli yläkouluvaiheessa paikallisesti me ainakin pyritään saattamaan semmosta tietoa siitä, että valmiudet toiselle asteelle siirtymiseen olisivat pelaajilla tiedossa ja heidän vanhemmillaan. Esimerkiksi minkälaista koulumenestystä vaatii urheilulukioon, jotta pääsee sisään ja niin edespäin. Että nämä infot on just nyt lähdössä käyntiin ysiluokkalaisten vanhemmille ja näille pelaajille. Ja sit kun he siirtyy toiselle asteelle, niin siellä arjessa tietysti tiiviisti mukana, että me ollaan käytännössä vetämässä jääharjoituksia, nähdään ne siellä arjessa päivittäin, meidän urheilijat. Ja sitten tiivis yhteistyö oppilaitosten kanssa. Meillä käytännössä täällä Klassikka urheilulukiona, niin esimerkkinä käydään joka jakson jälkeen opinto-ohjaajien kanssa kaikki meidän kiekkoilijat läpi miten on mennyt edellinen jakso. Onko tulossa maajoukkueleirityksiä ja niin edespäin, että pääsisi kiinni siihen arkeen ja toisaalta myös oppilaitoksen puolelta tulee niin paljon kysymyksiä, että miten siellä lajin puolella menee, että he myös tunnistaa että jos on.. ehkä ei koulussa niin innostunut, niin tuota siellä voi olla kuitenkin ihan tosi tavoitteellinen urheilija, joka ei ehkä siellä koulunpenkillä sitä näytä. Ja ne on hyvä tunnistaa ne yksilölliset erot ja samoin sitten tuonne ammatilliselle puolelle, Savon ammattiopiston puolelle, niin siellä on meillä oma opintokoordinaattori ja hänen kanssaan se on sanotaan nyt jos ei ihan viikoittaista, mutta joka toinen viikko ainakin ollaan yhteydessä. Meillä tämä puoli sujuu tosi hyvin ja sit oikeasti se kolmas vaihe on se, että mitä sitten nämä ammattikiekkoilijat tai puoliammattilaiset Mestis-pelaajat. Heidän tukeminen on sitten rakennettu niin, että meillä on jokaiselle jääkiekkolehtorille nimetty vastuujoukkueet sen oman liigaseuran lisäksi sieltä Mestis-puolelta ja me käydään joka vuosi paikallisen seuran luona siellä ja jututetaan pelaajat ja kerrotaan miten me voidaan auttaa heitä opiskeluissa. Ilahduttavaa on ollut huomata tässä kolme vai neljä vuotta kun nyt ite ollut tässä hommassa täällä Kuopiossa, niin opiskelevien Mestis-pelaajien määrä on minun vastuuseuroissa eli Joensuussa, Iisalmessa ja Savonlinnassa nousstu merkittävästi. Että se kaksoisuran merkitys tulevaisuuden näkökulmasta on lisääntynyt. Ja osa liigapelaajista alkaa jo miettimään, että mitä uran jälkeen. Niin heille sitten sitä opintopolun räätälöimistä ja tässä hyvänä apuna on ollut mulla sitten Urheiluakatemian toiminnanjohtaja Tikkasen Johanna, joka tunnistaa ja tuntee tämän meidän korkeakoulujärjestelmän ja jatko-opintomahdollisuudet todella hyvin, niin ei tarvi yksin sitten sitä tehdä.

 

Mari Lohisalo: Eli tosi semmosta henkilökohtaista tavallaan niitten pelaajien kanssa ja varmasti yksilöllistä tukea heille sitten.

 

Herkko Koski: No joo kyllä, että jos ajatellaan että me tässä toisella asteella varsinkin pyritään se akatemian aamuharjoitus rakentamaan yksilöllisten kehityssuunnitelmien mukaan, niin sama sitten sen opiskelun suhteen, että helpostihan siellä on niinku pelailla ajatus, että lähetäänpäs suoraan neljään vuoteen, pidennetään lukiota, vaikkei ois mitään tarvetta. Et mieluummin niin että ottaa vähän napakamman startin ja jos jossain vaiheessa sitten hyppää tuonne liigan harjoitusarkeen, niin sit alkaa olla sitä haastetta niiden opintojen järjestelemiseksi, niin että se pohja ja riittävä kurssimäärä esimerkiksi lukiossa on suoritettu. Se on tärkeintä.

 

Mari Lohisalo: Just. Se vaatii varmaan aika paljon silta pelaajilta itseltäänkin sitten kun aletaan puhua tällaisesta puoliammattimaisista urheilu-urasta niin sit viedä niitä opintoja eteenpäin.

 

Herkko Koski: No kyllä ja toki siinä edelleen se perheen rooli siellä taustalla korostuu. Aina näissä sitten pyritään heti ottamaan vanhemmatkin mukaan ja oppilaitokset tietysti välittää viestiä Wilman kautta ja muuta että silleen ois vanhemmatkin tietosia, niin ettei ettei käy niin että tilanne etenee semmoseksi, että sitä ollaan jo vähän menty liian pitkään väärään suuntaan, niin sieltä on vaikea taas korjata sitä kurssia. Että sitä yritetään lisätä koko ajan sita meidän ja koulun ja perheen välistä yhteistyötä myös.

 

Mari Lohisalo: Teettekö te yhteistyötä muiden jääkiekkolehtoreiden kanssa?

 

Herkko Koski: Jo meillä on vuosittaisia kokoontumisia. Nyt on tietyt poikkeusvuodet tietysti niin kuin kaikessa ollut viime vuodet, mutta silleen että niitä hyviä käytänteitä jaetaan ja jos on jotain esimerkkejä ja koulutuspolkuja mitä rakennettu jossain urheilijoille, niin sitten pyritään niitä jakamaan ja tietoa ja ihan konkreettisia esimerkkejä, että pelaajia liikkuu seurojen välillä, niin sitten aina jos tulee niin sanotusti minun toimintapiiriini joku pelaaja jostain toiselta alueelta niin sit katotaan, että ne opiskeluasiat seuraa tavallaan mukana. Että ei käy niin että sen takia opiskelut keskeytyy, että seura vaihtuu. Niin se on mun mielestä ollut semmonen konkreettinen erittäin hyvä juttu ja meillä on tosi ammattilaisia kyllä siellä niin kuin muissa seuroissa. Mä ite oon vähän nuorempi toimija tässä, mutta siellä on sillä tavalla pitkää historiaa jo tän parissa, näiden asioiden parissa. Ite ainakin saan aina apua, kun kysyn ja sitten Jääkiekkoliitostakin on nimetty vastuuhenkilö sitten tähän meidän tueksi ja hänen organisoimana sitten aina kokoonnutaan säännöllisesti.

 

Mari Lohisalo: No mennään sitten, oikeastaan vähän sivuttiinkin jo tuota ammattilaisuutta, niin suomalaisista NHL-pelaajista löytyy noin nelisenkymmentä pelaajaa, jotka ovat käyneet urheiluakatemiapolun ja saaneet sille kaksoisuralle tukea jääkiekkolehtorilta. Kuopion alueelta esimerkiksi Kasperi Kapanen, Juuso Riikola, Eetu Luostarinen ja Niko Mikkola. Niin pystyisitkö jonkun heidän polkua avaamaan vähän niin kuin käytännön esimerkin kautta eli mikä merkitys sillä urheiluakatemialla oli pelaajan uralle?

 

Herkko Koski: Joo eli tuota nämä kaikki pelaajat he on sen ikäluokan pelaajia, että meidän edellinen jääkiekkolehtori kautta urheilujohtaja Keinäsen Markku, joka on tehnyt hienon pohjatyön täällä Kuopiossa tämänkin asian tiimoilta, niin on heitä auttanut ja tukenut matkalla ja varmasti siinä monenlaista tarinaa näiden neljän kohdalla on ja erilaisia tarinoita ja polkuja, mutta se nyt on kaikille yhteneväinen tekijä, että se lisä mitä he on saanut siitä harjoittelusta ja siitä sen rakenteen kautta mikä meidän järjestelmässä ont, niin sehän on kiistaton, että ilman sitä tuskin he nyt olisi ammattilaisjääkiekkoilijoita ja NHL:ssä. Se nyt on ihan selvä. Mutta sit jos ajattelee sitä niin kuin opiskelujen, mistä äsken puhuttiin, yhdistämistä ja tukea sinne niin Luostarisen Eetusta tiedän, että hän kävi kävi liiketalouden tutkinnon ja kaikki palaute mitä sieltä suunnalta on tullut näin jälkikäteenkin on pelkästään positiivista. Että viimeisen päälle hoiti asiat siellä koululla ja sai hyvät arvosanat ja paljon positiivista palautetta sieltä suunnalta. Että hoiti kyllä tyylikkäästi sen ajallaan. Ja ehkä toinen esimerkki Mikkolan Niko, joka oli sitten tuossa lukiovaiheessa ja kolmantena vuotena ku oli opiskelemassa, niin oli yhtä aikaa sitten liigapelaaja, oli A-nuorten pelaaja ja sit oli kaksikymppisten MM-kisoissa eli tosin niin kuin rikkonainen se arki ja hänellä jäi sitten muutamista kursseista kiinni että saako valkolakin sieltä päähän ja siinä yhteydessä sitten lukion opinto-ohjaaja ja Keinäsen Markku jääkiekkolehtorinani olivat tukeneet hänen niin kuin sitä loppurutistusta ja varmasti tämän järjestelmän näkökulmastani oli iso merkitys sillä, että hän sitten ylioppilaaksi valmistui Klassikan urheilulukiosta.

 

Mari Lohisalo: Mites tää harjoitusten yhteensovittaminen eli kuinka iso osa niistä harjoituksista on.. Tai esimerkiksi heidän tapauksessaan tuli tuli urheiluakatemian kautta ja miten se sitä sovitettiin siihen KalPan toimintaan?

 

Herkko Koski: No meillähän tää on silleen erittäin toimiva konsepti, kun tulee niin kuin yhdestä luukusta kaikki palvelut niin sanotusti eli meidän  seuravalmentajathan on käytännössä niitä samoja valmentajia, jotka valmentaa aamussa ja illassa sitten näitä pelaajia. Ja sillä tavalla me pystytään rakentamaan se arki silleen, on se sitten kuormituksen näkökulmasta tai sisältöjen näkökulmasta, semmoseks että siinä ei pitäisi tulla ihan hirveästi semmosta niinkuin ristivetoa tai päällekkäisyyksiä, vaan se on suunnitelmallista ja systemaattista. Ja se aamuharjoittelu nimenomaan painottuu sinne yksilön henkilökohtaisiin taitoihin ja niiden kehittämiseen tai fysiikassa henk.koht. Ohjelmien kautta siihen mitä se pelaaja tarvii sillä hetkellä. Ja sitten iltaharjoitukset on enemmän sitä joukkueharjoitusta ja tälleen se nivoutuu hyvin luontevasti meillä Kuopiossa ainakin siihen pelaajan arkeen.

 

Mari Lohisalo: Niin just eli tavallaan tuo yhden yhden luukun periaate mahdollistaa sen, että se kokonaisuus on huomioitu ja rakennettu järkevällä tavalla.

 

Herkko Koski: Kyllä.

 

Mari Lohisalo: No tuota vähän puhuttiinkin jo niistä opinnoista ja että Haasteita voi tulla kun pelataan liigatasolla, mutta että esimerkiksi sulla oli esimerkki, jossa on sitten myös maajoukkue-edustus ja on tosi paljon tavallaan sieltä urheilun puolelta tulevaa niin minkälaisia on sä vähän sivusitkin tuossa jo, että mitä käytännössä sitten, miten niitä opintoja tuetaan?

 

Herkko Koski: No ensinnäkin semmonen niinku jos lähtee joukkueiden arjesta, että meillä nyt sanotaan kulttuuri varmaan tässä jääkiekkopiireissä on muuttunut vuosien varrella, että enää se ei ole nolo juttu tai hävettävä asia, että jos ottaa koulukirjat tai tässä tapauksessa tietysti tietokoneen esiin, kun kaikki on nyt sähköistä, mutta pelimatkoillakin opiskellaan. Eli hyödynnetään sitä aikaa ja yöpelireissulla meillä on ihan semmosia koulutyön tekemisjaksoja, kun on pitkät odotukset esimerkiksi että on yöpelireissulla, niin sit voidaan että siellä käytetään tunti siihen opiskelu ja kaikki käyttää sinä aikana sen ajan sitä siihen. Ja tätä nyt ollaan tehty niin että meidän U16 SM-joukkueesta eli sieltä ysiluokalta alkaen sitä toteutetaan ja sitten 18 vuotta ja kaksikymppiset tuolla omilla pelireissuilla niin myös sitten opiskelevat ja se on ok. Se on tärkeä semmoinen lisä mikä on ehkä semmonen kulttuurillinen muutos tullut tähän ainakin meillä täällä. Ja jos mietitään sitä yksittäistä opiskelijaa, niin kyllähän siellä pitää vääjäämättä näissä tapauksissa kun arki ei mene sen rytmin mukaan miten se akatemian rakenne on luotu eli aamuisin harjotellaan ja käydään kouluja ja illalla taas harjoitukset. Mutta jos se hyppää siihen liigajoukkueen arkeen niin silloinhan ne harjoitukset on eri aikaan, kun sen rakenne tavallaan mahdollistaa sen, niin sitä pitää luoda henkilökohtaisia opiskelusuunnitelmia ja miten pelaaja pystyy suorittamaan niitä opintoja sähköisesti ja kattomaan nauhoitettuja oppitunteja ja omaksumaan asioita sitten sieltä kautta. Mutta onneksi meillä on ihan huipputyypit tässä molemmissa oppilaitoksissa toisella asteella eli ei ainakaan siitä jäädä kiinni, ettei sieltä löydy joustoja ja ratkaisumalleja. Enemmän se on sitten niinkuin pelaajasta ja hänen halusta hoitaa se asia kiinni. Pystytään tukemaan, mutta puolesta ei pystytä tekemään. Ja toki sitten meillä on sillä tavalla itse ainakin ottanut vähän jämäkän otteen siitä, että jos kouluasiat ei etene niin sit me voidaan hetkeksi poistaa urheilija aamutoiminnasta ja mennä hetkeksi koulun penkille vähän tiiviimmin ja suorittamaan rästejä esimerkiksi ja sit kun ne on kunnossa, niin sit pääsee takaisin taas aamuharjoitteluun. Se motivoi aika usein.

 

Mari Lohisalo: Varmasti. Ajattelinkin kysyä siitä, että kuinka paljon niitä räätälöityjä ratkaisuja koulun puolesta löytyy, mutta vähän jo tuossa sivusit että meillä käytännössä on sitten koulu tulee hyvin vastaan kyllä näissä.

 

Herkko Koski: Kyllä ja se on ehkä se tärkein juttu, että nämä molemmat oppilaitokset niin tuota heidän niinkuin se.. No sanotaan että itelle on ainakin jäänyt semmoinen tunne, että siellä on sen verran urheilumyönteistä porukkaa ja vastuuhenkilöt ainakin, että ne kyllä auttaa ja tekee kaikkensa, että se urheilija arki ois semmonen kuin sujuva. Ja tietysti jos mennään johonkin ammatillisiin opintoihin niin vääjäämättähän siellä on aloja, koulutusaloja, mistä ei voi olla kuin, jotain tiettyjä käytännön harjoituksia pois, että etenet siinä opintopolulla. Silloin jätetään aamuharjoituksia väliin ja se urheilija kautta opiskelija ymmärtää myös sen, että tää nyt ei hänen pelaajauraa estä, jos hän nyt on tämän kaks viikkoa vaikka tiivistetysti opiskelemassa. Mutta ne ovat kaikki järjestynyt tähän asti ainakin.

 

Mari Lohisalo: Tuo oli mielenkiintoinen, haluan tarttua tuohon, kun sanot että se kulttuuri on tavallaan muuttumassa. Mistä sä luulet, että se johtuu? Kuitenkin kun on laji missä aika vahvasti on se ammattilaisnäkymä siellä jossain niin onko se ihan jotenkin sun mielestä yleisempikin ilmiö?

 

Herkko Koski: No kyllä mä korostaisin varmasti tätä meidän jääkiekkolehtoreiden merkitystä niinku paikallisesti, että se nyt ainakin on yksi merkittävä juttu. Mutta kyllä mä sitten taas näen sen sillä tavalla, että jos pelaajalla ei ole mitään muuta kuin se laji ja peli ja hän ei opiskele ja ei oo semmosta arkirytmiä, niin kyl mä näen että se on pois myös siitä kuin huippu-urheilusta ja tässä kohtaa toisella asteella niin se vaan kuuluu siihen ja sen arkirytmin löytyminen siinä, että siihen on opiskelu nivottu siihen yhteen siihen tavoitteellisen harjoittelun rinnalle, niin joku varmaan aatteleen, että ei ole optimaalinen, mutta mun mielestä tämä on meidän järjestelmä ainakin ihan toimiva systeemi että sit ehkä meidän tehtävänä on aikuisina ja valmentajina arvioida sitä kuormitustasoa ja huomata ne hetket, että jos vähän alkaa pää painumaan tai väsyttämään, niin sitten otetaan vähä breikkiä. Mutta siitä mä luulisin, että se että se tukee sitä huippu-urheiluun valmistavaa vaihetta, että on arkirytmi, on opiskelut, on jotain muutakin kuin se urheilu ja sitten toinen että jääkiekkolehtoreitten neljän viiden vuoden putki tässä mitä tai ollut tämä prosessi käynnissä. Se on varmasti vaikuttanut asenteisiin ja seurojen toimintoihin.

 

Mari Lohisalo: Ja varmaan myös siihen tietoisuuteen siitä kaksoisuran merkityksestä.

 

Herkko Koski: No joo totta kyllä.

 

Mari Lohisalo: Kansainvälinen vaatimustaso. Miten sitä sitten paikallistasolle jalkautetaan? Puhuttiin näistä NHL:äänkin nousseista pelaajista ja huippupelaajista. Miten se esimerkiksi sitten yhteistyö nuorten maajoukkuevalmentajien kanssa?

 

Herkko Koski: Mä en tiedä miten muissa lajeissa ihan tarkkaan, mutta sanoisin että meillä toimii erittäin hyvin. Että lähtee siitä tietysti, että meillä on päätoimiset maajoukkuevalmentajat U16, U17, U18 ja kaksikymppiset. Ja kyllähän se on tosi tiivistä se yhteistyö ja yhteydenpito. Keskustellaan pelaajista ja pelistä ja maajoukkuevalmentajat jalkautuu kaikkiin seuroihin ja tuo viestiä sieltä sitten vuosittain plus sitten on nämä että jos meilläkin nyt on maajoukkuepelaaja ollut leirityksessä viime viime viikolla niin heidän palautekäyntien yhteydessä niin päästään taas kiinni niihin yksittäisiin pelaajiin, mutta myös siihen kansainvälisen pelin vaatimuksiin. Toki itse tuossa viime viikolla nähneenä, no livenä näinkö neljä vai viisi peliä, ja sitten vielä katsoin tuosta ruudun kautta niin muutaman maaottelun eri ikäryhmistä niin mun mielestä se on kanssa tärkeää, että me pysytään seuratasolla tietoisina siitä, että mitkä ne on ne vaatimukset. Se mitä itse koen urheilujohtajana on se, että mä haluan, että jos on vaan mahdollista, että meidän valmentajia on mukana niissä valmennusryhmissä. Tällä hetkellä U20 päävalmentaja on  aikaisemmin just ollu kolme vuotta nuorisomaajoukkueessa valmentajana, Karjalaisen Petri. Sit meillä on 16-vuotiaiden maajoukkueessa Hentusen Jukka yhtenä valmentajana ja Rissasen Jarkko maalivahtivalmentajana U17-joukkueessa. Sitä kautta se tavallaan tieto myös tulee, että missä mennään ja ehkä ne pienet asiat, jotka arjessa sitten ratkaisee niin saadaan niitä sitten jalostettua.

 

Mari Lohisalo: Heitäpä tähän ihan loppuun vielä, että mitä voitais tehdä paremmin. Eli miten sun mielestä toimintaa voisi vielä kehittää.

 

Herkko Koski: Mistä näkökulmasta otetaan?

 

Mari Lohisalo: Ihan saat vapaasti valita.

 

Herkko Koski: No jos mä nyt ajattelen tätä koko pelaajapolkua ja mitä me ollaan omassa seurassa pyritty työstämään, niin on se, että se kiire ja semmoinen kiireen tuntu vähenisi ja lasten harrastus olisi semmoista niin kuin lasten harrastamista, että sieltä ei ruvettais vielä hirveästi ulosmittaamaan tulosta, vaan että se ois semmosta niin kuin.. Sanotaan että ne motivoituneet ja innostuneet saa harjoitella lajia ja tehdä sitä, mutta se ei ole välttämättä aina niin kuin valmentajajohdosta. Me ollaan lisätty esimerkiksi meidän arkeen tämmösiä vapaaehtoisia iltapäiväjäitä, jossa meidän valmentaja on valvomassa, päätoiminen ammattilainen valvomassa, mutta ei ole koutsaamassa sillä tavalla. Että jos haluaa joku jotain vinkkejä, ne voi antaa, mutta se on mun mielestä yksi semmonen tärkein juttu mikä meidän pitää myös jalkapallo, jääkiekko, koripallo, kaikki isot palloilulajit miettiä tässä, että se  ei lähde liian aikaisin sen tuloksen ulosmittaamiseen. Meillä on kuitenkin iso vastuu tästä. Meidän isojen palloilulajien kautta tulee paljon pelaajia sisäurheilu, salibandyt, lentopallot siihen mukaan tietysti. Niin tavallaan se isossa kuvassa. Ja jos miettii meidän lajin näkökulmasta, niin mä oon iloinen siitä, että meidän ensimmäinen kartoitustapahtuma Pohjola-leiri on nyt ensimmäistä kertaa siirretty puolella vuodella eteenpäin. Aikaisemmin se oli U15-vaiheen pelaajat käytännössä ketä siellä oli. Nyt se on siirtynyt syksyyn, jolloin ne on taas vähän vanhempia ja kypsempiä U16-vaiheessa ja aletaan pelaamaan sitten valtakunnallisia sarjoja siinä viimeistään. Mä oon erittäin iloinen siitä kehityssuunnasta.

 

Mari Lohisalo: Tuohon olisi itse asiassa erinomaisen hyvä päättää tämä podcast-jakso. Kiitos paljon vierailusta Herkko.

 

Herkko Koski: Kiitos kutsusta, mukavaa oli.

 

Mari Lohisalo: Kiitos vielä vierailusta OlympiaCastissa, Herkko Koski. Ja kiitos sinulle, että kuuntelit. Jos tykkäsit jaksosta, niin laita se jakoon somessa hashtagilla olympiacast. Muista merkitä meidät myös suosikiksi, niin et missaa yhtään jaksoa. Ensi viikolla jatketaan uusien aiheiden parissa.