OlympiaCastin vieraana Marko Viitanen: Ymmärretäänkö harrastamisen merkitys viimein?

Aliisa Varuhin: [00:00:13] Tervetuloa OlympiaCastin pariin. OlympiaCast on Suomen Olympiakomitean tuottama podcast-sarja, joka on käynnistänyt ensi kerran syksyllä 2018. Vuoden 2020 lopun podcast vietti hiljaiseloa ja tosiaan tämän tauon aikana uudistimme jonkin verran sisältöjämme. Edelleen vankkana kivijalkana säilyy suomalaisen huippu-urheilun ilmiöiden, tarinoiden ja ihmisten esiin tuominen, mutta rinnalle nousee yhä vahvemmin suomalaisen liikunnan ja urheilun toinen iso valinta ja vahva peruskivi, eli seuratoiminta. OlympiaCastin jaksot löydät yleisimmiltä podcastien tarjoajilta. Tänään jakson juontotehtävissä toimii Aliisa Varuhin.

Aliisa Varuhin: [00:01:04] Tänään syvennymme suomalaiseen urheiluseuratoimintaan ja tarkemmin tässä kontekstissa erityisesti lasten ja nuorten harrastamiseen ja sen merkityksiin. Urheiluseurat liikuttaa suuria joukkoja – aina ihan sieltä lapsista aikuisiin asti. Ylivoimasti suurin kuitenkin liikkuva joukko näissä urheiluseuroissa ovat suomalaiset lapset ja nuoret. Kaiken kaikkiaan jopa 2/3 lapsista ja 1/3 nuorista on mukana noin 9 000 eri urheiluseuran toiminnassa. Tänään tästä aiheesta mun kanssa on keskustelemassa Marko Viitanen. Marko on tehnyt hurjan pitkän uran lasten ja nuorten urheilun ja harrastamisen parissa, ja tällä hetkellä hän toimii Olympiakomitean lasten liikunnan ja urheilun asiantuntijana. Tervetuloa!

Marko Viitanen: [00:01:50] Kiitos, kiitos mukava olla.

Aliisa Varuhin: [00:01:52] Tosiaan, sä oot tehnyt jo ihan super monta vuotta töitä näiden asioiden parissa, niin voisitko sä ehkä hieman itse avata sitä, että mitä kaikkea sä oletkaan tehnyt ja miten sä ylipäätään olet päätynyt tähän pisteeseen, missä sä nyt olet jo?

Marko Viitanen: [00:02:07] No joo, semmoinen reilu 20 vuotta nyt tosiaan ammattilaisena on tullut jo täyteen tässä lasten ja nuorten liikunnan ja urheilun kehityshommissa. Mutta ehkä se mun tarina, mä aloitin, Raumalla olen siis elänyt lapsuuden ja nuoruuden. Siellä noin 14–vuotiaana jp löysin sen rakkauden tähän lasten ja nuorten valmennukseen. Eli yli 30 vuotta olen ollut valmentajana ja sit mä huomasin, että mua tällainen opetusmaailma ja koulumaailman puolen jutut kiinnostaa. Siinä, kun sitten nuoruuden itse pelailin futista ja liikun aika monipuolisesti muutenkin, että sain elää sellaisen nuoruuden ja lapsuuden, missä oli paljon liikuntakerhoja esimerkiksi, joissa oli hyvin monipuolista sisältöä ja aivan loistavat liikunnanopettajat alakoulussa ja yläkoulussa. Yläkoulussa muun muassa Hannu Kuikkaniemi on jättänyt lähtemättömän vaikutuksen. Siitä sitten mä innostuin siihen opettajuudenkin polulle. Kävin Raumalla ja Jyväskylässä opettajankoulutuslaitokseen ja sain sieltä sitten hyvää pohjaa myös nykyisen työhön Olympiakomitean lasten ja nuorten sportin kehittäjänä. Opettajan hommia ehdin tekemään vaan jonkun aikaa, kun Palloliiton Keski-Suomen piiri tarvitsi tällaisen nuorisopäällikön ja mulle tuli sitten mahdollisuus lähteä kehittämään mulle rakasta lajia, jalkapalloa, ja sen nuorisotoimintaa. Olin siellä muutaman vuoden Keski-Suomessa ja sieltä sitten siirryn takaisin tuonne kotikonnuille Satakuntaan. Sitten avautui Nuori Suomi ry:ssä silloin 2004 paikka tällaiselle liikuntakerhotoiminnan kehittäjälle ja lajien toiminnan tukijalle ja satuin saamaan sen työpaikan silloin. Olin siellä Nuoressa Suomessa 2004–2006 ja tutustuin tähän valtakunnalliseen kehitystyöhön, mitä Suomessa lasten ja nuorten liikunnan laadun ja kaikkien sisältöjen kehityksen eteen tehdään. Sitten tuli tavallaan kutsu takaisin Palloliittoon ja sinne nuorisopäälliköksi 2006. Olin siellä 2006–2019 niin semmoisen kymmenkunta vuotta nuorisopäällikkönä kehittämässä lasten ja nuorten toiminnan suosiota, laatua ja ohjaajien ja valmentajien osaamista. Varsinkin viimeiset Palloliitto-vuodet siinä niin ohjaaja- ja valmentajakoulutuksen uudistusta vedin. Eli, kun tämä ohjaaja-valmentaja on vähän niin kuin sydän, niin sain myös sitä aika paljon edistää niiden vuosien aikana. Nyt sitten ollut tässä kohta kaksi vuotta Olympiakomitean hommissa ja tämä on ollut varsin rikasta aikaa, kun on saanut toimia niin monien lajien kanssa – ja sitten myös tällaista valtakunnallista kehitystyötä; minkälaisia linjauksia me tässä toimitaan suomalaisten lasten ja nuorten sportissa, mitkä asiat meillä on hyvin ja mitä me voitaisiin kehittää? Ollaan ikään kuin tunnistettu hyviä osa-alueita, jotka on jo aika hyvin ja sitten asioita, joita voidaan yhdessä kehittää eri tahojen kanssa. Eli tällaista polkua mä olen kulkenut ja tosi kiva ollut tämä matka ja tuntuu siltä, että tämä on sopinut mun tarinaan ja mulle.

Aliisa Varuhin: [00:05:24] Joo, eli voisi kyllä sanoa, että sä olet nähnyt monenlaista. Sä olet kuitenkin ollut niin pitkään mukana tässä harrastustoiminnassa – erityisesti tässä lasten ja nuorten kanssa – niin millaisia asioita sä koet, että tässä vuosien varrella on muuttunut+

Marko Viitanen: [00:05:38] Lähtisin ehkä sitä, että seuratoiminta on niin tärkeä osa tätä kokonaistarinaa Suomessa ja seurojen merkitys on valtava, niin seurat ovat monipuolistuneet tosi paljon ja nyt on päästy siihen tasoon, mitä on ehkä tavoiteltukin. Siellä on toimintaa näille kilpailullisesti tavoitteelisille lapsille ja nuorille – sitä on hiottu ja kehitetty. Ja siten on tällaisia ikään kuin harrastemaisempia, kevyempiä, vaihtoehtoja lapsille ja nuorilla siinä polulla tarjolla. Se on mennyt kivasti eteenpäin. Sitten tietenkin seuroihin on tullut ihan valtavasti lisää ammattilaisia tässä viimeisen kymmenen vuoden aikana ja se kasvaa. Tulee tavallaan seuran hallintoon, seurojen junioripäällikkö-valmennuspäällikkö; lasten valmennukseen on tullut ammattilaisia, nuorten valmennukseen ja erilaisten yhteistyökuvioiden kautta ja se tuntuu nyt vauhdittavan myös edelleen. Sitä kautta saadaan se yhtälö; tavallaan ammattilaiset ja sitten nämä supertärkeät seurojen vapaaehtoistoimijat yhdessä tekemään vielä paremmin juttuja ja kehittämään sitä seuraa vielä paremmaksi ja toimintavalikoiltaan paremmaksi. Se on sellainen hyvä. Ehkä tähän niin tällainen pieni huoli, että kun moni asia on kehittynyt – olosuhteetkin aivan älyttömästi kehittyneet monessa lajissa ja halutaan tehdä paremmin sitä toimintaa, välineet on kehittynyt – sitten se kääntöpuoli on pikkuisen tuo hintapuoli. Siitä mä olen vähän huolissaan, että meidän pitää pystyä tarjoamaan myös hinnaltaan monentasoista toimintaa ja sitten ehkä löytää – niin kuin on löydettykin – ratkaisuja jonkun verran siihen, että ne joilla vähävaraisuus on iso haaste, niin pystyttäisiin heitä auttamaan. Mutta kaiken kaikkiaan nämä osa-alueet ovat muun muassa menneet tässä nyt eteenpäin. Tavallaan se seurojen yhteiskunnallinen merkitys, lajien yhteiskunnallinen merkitys hyvinvointia vaikka paikkakunnan asukkaille tuottavana tahona on ymmärretty ja sitä edistetään. Kunnat ja seurat tekee koko ajan paremmin yhteistyötä yhteisen strategian suunnassa ja se on todella hyvä asia.

Aliisa Varuhin: [00:07:47] Eli muutoksia on tapahtunut ja toisaalta yhä edelleen tätä suuntaa vielä haetaana. Tämä lasten ja nuorten harrastaminen on luonnollisesti tästä vallitsevasta maailmantilanteesta johtuen, niin noussut aika merkittäväänkin yhteiskunnalliseen keskusteluun. Mitä se ajattelet tästä, että miksi tästä aiheesta on tärkeä puhua?

Marko Viitanen: [00:08:10] No, korona-aikahan on tuonut esille tämän merkityksen. Useasti sellainen asia, jota teet ja sitten yht’äkkiä sitä rajoitetaan, niin vasta silloin se puuttuu kokonaan – se viikottainen tai harrastuskerrat. Nyt se on huomattu, kuinka tärkeää se on hyvinvoinnille, lapsille, ja kuinka paljon hyvää se tuo siihen kaveruuteen. Ihan se perus liikkumisen tarve on ihmisillä suuri. Tavallaan perheille ja meille kaikille on tullut se esille, että kuinka tärkeässä roolissa seurat ja lajit on siinä lapsuuden ja nuoruuden vaiheessa. Vaikka tämä kriisi on tosi ikävä; muistan, Kun Palloliiton aikana, Kimmo J. Lipponen, joka oli silloin toiminnanjohtajana sanoi, että kriisi on mahdollisuus – kiinalaisen sananlaskun mukaan. Niin tässä myös on mahdollisuuksia ja nyt ollaan tuotu esille se tosi hyvin, että kuinka tärkeää on tämä lasten ja nuorten harrastaminen ja siitä puhutaan tosi paljon mediassa ja joka puolella. Jos jotain positiivista niin se nyt ainakin.

Aliisa Varuhin: [00:09:10] Kyllä ehdottomasti. Mitä sä ehkä ajattelet juuri tästä, että mitä sw harrastaminen voi parhaimmillaan antaa lapsille ja nuorille?

Marko Viitanen: [00:09:20] Lähtisin siitä, että parhaimmillaan siinä on muutamia juttuja. Eli harjoituksen kautta lapsi ja nuori saa tavallaan välittämistä, huomiota itselleen. Hänet kohdataan siellä. Meillä on tosi hyviä ohjaaja-valmentajia, seuroja ja toimijoita, jotka kohtaa ne lapset ja nuoret ja tukee heidän kasvua ja hyvinvointia. Sitten monesti nämä sosiaaliset tapahtumat; olet siellä, saat uusia kavereita, olet samanhenkisten kavereiden kanssa yhdessä. Niin on tärkeitä, mitä siitä saa. Jotenkin tavallaan harrastuksen on tärkeä olla sellainen paikka, jossa on hyvä olla ja siellä voi nauttia elämästä. Tavallaan olet sellaisessa kuplassa, että sä et tajua edes, missä sä olet. Parhaimmillaan harrastus on sellainen, että sulla on oikeasti tosi hyvä olla siellä ja pääset sellaiseen hyvään fiiliksen – se on tärkeä juttu, mitä tästä voi saada. Sitten, kun puhutaan liikunta- ja urheiluharrastuksesta, niin muistan vieläkin, kun olin lapsi – varmaan jotain 11–12 vuotta – ja olin Rauman uimahallissa, seuran valmennusryhmässä mukana ja mulle opetettiin, miten uidaan; uintitekniikkaa, sain sen valmentajien huomiota ja harjoittelin sitä. Se taito, minkä mä oon siellä oppinut, se on mulla vieläkin. Se on vähän kuin pyöräilytaito. Eli ne liikunnalliset taidot, ne lajien taidot, mitä lapset oppivat tässä liikunnan ja urheilun parissa, niin ne antaa siihen koko loppuelämään ihan valtavasti eväitä. Eli nostaa näiden kaikkien – liikunnallisten taitojen, sosiaalisten taitojen ja niiden kokemusten, ja sitten tällaisen henkisen kasvun ja sellaisen hyvän fiiliksen tuonne mieleen, kuinka tärkeä se on. Ne antaa niin paljon hyvää elämään ja sitten sitä potkua sitten siihen kohtaan, kun on vaikka vähän vaikeampaa – kuten nyt korona-aikana on ollut. ´Nyt juuri niitä urheilun ja liikunnan kautta opittuja asioita voidaan erityisesti hyödyntää.

Aliisa Varuhin: [00:11:15] Kyllä. Osaatko nimetä jotain tällaisia konkreettisia taitoja, jos puhutaan vaikka psyykkisestä tai fyysisestä kehityksestä, että millaisia juttuja niistä harrastustoiminnasta oikeasti jää käteen?

Marko Viitanen: [00:11:30] Esimerkkinä nyt, kun monessa taidossa ja monessa asiassa lähdetään opettelemaan, se vaatii sinnikkyyttä. Eli joudut ottamaan jonkun uuden haasteen siinä sun lajissa ja siinä toiminnassa vastaan, niin se vaatii sellaista sinnikkyyttä, oppimisen taitoja; ”Mun pitää pystyä keskittymään siihen, mitä mä teen. Tutustua siihen asiaan, mitä mun pitäisi oppia ja harjoitella sitä.” Se voi vaatia välillä aika paljonkin harjoittelua ennen kuin siitä tulee sellainen hyvä osaamisen taso. Ehkä toisen tällaisen jutun voisin nostaa tästä, että myös näitä sosiaalisia taitoja, että miten ollaan toisten ihmisten kanssa, aistitaan toisten tunteita ja tuetaan vaikka kaveria, jos sillä on vähän heikompi fiilis tai opitaan iloitsemaan myös yhdessä asioista – muun muassa näitä asioita voisi tuoda esille.

Aliisa Varuhin: [00:12:21] Kyllä. Millaisia asioita tällä hetkellä kehitetään tai millä tavoin harrastustoimintaa ylipäätään edistetään juuri nyt?

Marko Viitanen: [00:12:31] No mä näkisin, kun on aika paljon noiden lajien kanssa tekemisissä ja sitten tässä Olympiakomitean päässäkin, niin kehitystä tapahtuu koko polulla; eli ihan sieltä pienten lasten vaiheesta. Perheliikunta  on selkeästi nyt kasvamassa ja kehittymässä. Lajit ovat tehneet siihen hyviä toimintamalleja ja kehittävät sitä ja ihan valtakunnallisesti Liikkuva perhe -ohjelma, jota Suomen Latu vetää niin se on nyt kehittymässä kivasti. Sitten, kun mennään siihen lapsuusvaiheeseen; lähestytään kouluikää ja ollaan koulussa, alakoulussa, niin siinä on tämä lasten harrastamisen edistäminen ja tämä harrastamisen Suomen malli tulee edistämään paljon sitä, että miten lapset voisivat löytää kivan harrastuksen ja sellaisen matalan kynnyksen kautta ehkä lähtee sitten, halutessaan, intensiivisempäänkin harrastamiseen. Sama koskee nuoruusvaihetta, joka meillä ehkä se suurin haaste edelleen, että miten ja nuoriakin saataisi tämä seuratoiminta kiinnostamaan. Se on ollut, niin kauan kuin mä olen ollut – reilu 20 vuotta tässä hommassa – nuoruusvaihe ollut haaste ja toivottavasti siihen kunnat, seurat ja lajit yhdessä vielä tarttuisivat ja löytäisivät muutamia keinoja innostaa nuoria pysymään liikkuvina ja myös seuratoiminnan parissa jossakin tehtävässä; liikkujana, harrastajana. Onneksi nyt monet seurat ovat saaneet nuoria ohjaus- ja valmennustehtäviin, sillä polulle. Haasteena tässä meillä, jos ajattelee kehityspuolta, niin tämä lasten urheilullisuus on sellainen juttu, jota on alettu nyt kehittää ja siinä monet lajit tekevät lapsuusvaiheen kehitystyötä tällä hetkellä – ja me Olympiakomiteassakin tehdään sitä. Move!-mittaukset, eli kun koululaisten tällaista fyysistä suorituskykyä ja liikunnallisia taitoja on kansallisesti mitattu, niin siellä hyvin rajatulla joukolla hyvä tilanne lapsista ja nuorista. Eli sellaiseen lasten ja nuorten urheilullisuuteen on tärkeä tehdä toimenpiteitä yhdessä aika laajankin joukon kanssa.

Aliisa Varuhin: [00:14:30] Eli paljon on tehty, paljon on vielä tehtävää. Mietin, että miten ylipäätään tämä kehityssuunta tässä, että millaisena sä näet sen, että – esimerkisi tämän Suomen harrastamisen mallin – millainen vaikutus tällä on tässä seuratoiminnan ja harrastamisen kehittämisessä?

Marko Viitanen: [00:14:49] Harrastamisen Suomen malli tulee varmasti vaikuttaa siihen, että kun siinä on tosi tärkeinä elementtinä on se, että se on koulupäivän yhteydessä, se on maksutonta, matalan kynnyksen toimintaa, jossa kuullaan lasten ja nuorten toiveita; Mitä he haluavt tehdä? Siinä on  paikka esimerkiksi seuroille ja lajeille syventää yhteistyötä ja laajentaa sitä yhteistyötä koulujen kanssa, olla kunnille hyviä kumppaneita. SItten, jos onnistut, niin seura pystyy olemaan kunnalle kumppaneina monessa muussakin vaiheessa eli pienten lasten vaiheissa, aikuistenvaiheessa ja niin pois päin. Eli harrastamisen Suomen malli se tulee jatkamaan sitä kehitystä ja boostaamaan sitä kehitystä, jossa seurat ovat kuntien kumppaneina. Sitten seurojen ammattilaiset, tai osapäivätoimiset, saa tavallaan töitä sitä kautta myös. Se on tosi hyvä juttu.

Aliisa Varuhin: [00:15:40] Kuulostaa ainakin todella lupaavalta ja oikein tervetulleita muutokselta.

Marko Viitanen: [00:15:47] Kyllä ja meillä on onneksi jo aivan mahtavia kunta- ja seuraesimerkkejä pohjalla. Eli tavallaan tätä on jo tehty sen verran, että nyt on hyvä aika tavallaan niitä hyviä toimintamalleja edelleen kehittää ja jalkauttaa eri puolille Suomea. Ja on kiva, että ihan hallitustasolla ja hallitusohjelmassa arvostetaan tätä ja siihen laitetaan kohtuullisesti myös resursseja, niin se on tosi iso juttu.

Aliisa Varuhin: [00:16:12] Ja varmasti näiden konkreettisten esimerkkien kautta on sitten myös helpompi tarttua toimeen. Jos mietitään vielä – vähän aihetta sivuttiinkin – ylipäätään tätä vallitsevaa tilannetta ja sitä, että kuinka tässä harrastustoimissa on jouduttu kehittämään näitä erilaisia luovia ratkaisuja ikään kuin olosuhteiden pakosta. Niin tuleeko sulle mieleen jotakin sellaisia asioita, mitkä olisivat tämän vallitsevan tilanteen myötä edistynyt? Tai onko tullut esiin sellaisia hyviä toimintamalleja, mitkä voisivat mahdollisesti toimia myös tulevaisuudessa?

Marko Viitanen: [00:16:46] Mä näen, että tänä poikkeusaikanani aika monet toimijat ovat lähentyneet toisiaan. Jos mennään sinne seuratasolle, niin siellä seurajohto ja seuran eri toimijat joutuneet yhdessä ratkomaan näitä turvallisuusnäkökulmia. Ovat tutustuneet ja kimpassa tarttuneet siihen haasteeseen –ne on sellaisia asioita, mitkä mitkä kantaa sitten myöhemminkin. Ja tuo sellaista, että me selvitään tästä kriisistä yhdessä. Sama, kun lajit on tehnyt yhteistyötä, sitten on tehnyt kuntien tasolla kunnat ja paikalliset seurojen vastuuhenkilöt ovat tehneet yhteistyötä. Monissa harrastusryhmissä, kun on otettu nämä etävalmennukset ja etäpalaverit käyttöön niin ne valmentajat, lapset ja nuoret ja vanhemmatkin ovat jossain määrin lähentyneet tämän kriisin vuoksi enemmän. Ja nämä on tärkeitä juttuja, joita on varmasti hyvä jatkaa sitten, kun tämä kriisi on ohi niin ainakin jossain määrin. Sitten tässä on jouduttu hallitsemaan tätä, miten tähän tunteeseen ja tähän rajoittamiseen pitäisi suhtautua. Itse olen kovasti korostanut sitä, että nyt lapsille ja nuorille, niin pyrittäisiin me aikuiset toimiin niin, että ei ainakaan lisättäisi heidän stressiään. Pidettäisiin yllä niitä rutiineja, mitä voidaan. Tehtäisiin niitä, mitä on mahdollista ja oltaisiin luovia ja löydettäisiin kivoja uusia ratkaisuja – sitä ne lapset ja nuoret meiltä aikuiselta niin tarvitsee. Ehkä tässä nyt – tämän poikkeusajan kautta – ihan varmasti nämä erilaiset etävalmennukset ja näiden asioiden hyödyntäminen. Lapset ja nuoret ovat aika paljon tehneet esimerkiksi omatoimista fysiikkaharjoittelua; jos se omatoimisuus esimerkiksi tässä lisääntyy ja jää pysyväksi tavaksi, niin se on tosi hyvä. Toki, pikkuisen huolestuttaa se, että onko jotkut lapset ja nuoret, niin olisivatko he kaivanneet apua ja kannustusta vielä lisää siinä. Mutta toivottavasti sitten perhetasolla ne vanhemmat ja lapset ja nuoret ovat keskenään toisiaankin kannustaneet.

Aliisa Varuhin: [00:18:53] Haastavista ajoista huolimatta valoa tunnelin päässä on nähtävissä. Millaisena sä ylipäätään näet lasten ja nuorten harrastamisen tulevaisuuden Suomessa?

Marko Viitanen: [00:19:04] No mä näen sen niin, että tässä, kun koulumaailmassa on esimerkiksi; mä olen käyttänyt vertauskuva niin siellä on hyvät opetussuunnitelmat, hyvät opettajat ja siel on hyvä tällainen kehityksen ja innostuksen seurannan kulttuuri koulussa ja suomalainen koulujärjestelmä on – ihan kuten tiedetään – maailmanlaajuisesti arvostettu. Mä näen, että tämä meidän seuratoiminta voi olla aivan samalla tavalla; meillä voi olla aivan huikeat ohjaajat ja valmentajat ja opettajat ja hyvät seurajohtajat. Tätä kehityssuuntaa, kun meillä on esimerkiksi Suomessa Tähtiseura-ohjelma – joka on aivan loistava laatuseuraohjelma, seurojen laatua tukeva ohjelma ja sitä ennen on ollut sinettiseuraohjelma. Näiden asioiden hyötykäyttäminen, laatutyön edistäminen, on jatkossakin tärkeää. Siellä tapahtuu aina niin, että tutustutaan siihen omaan nykytilaan; mikä on hyvin ja mitä voitais tehdä paremmin. Se on ihan selvä homma, että tämä vastuullisuusteema eli se, että minkälaisessa toiminnassa lapset ja nuoret ovat mukana. Onko se sellaista toimintaa, missä heillä on turvallista olla – fyysisesti turvallista; Onko siellä loukkaantumisen mahdollisuuksia? Henkisesti turvallista; Onko se ryhmä sellainen, missä on hyvä olla vai kohdatako siellä jonkinasteista loukkaavaa kohtelua tai kiusaamista? Miten me pystyttäisiin ennaltaehkäisemään sitä ja puuttumaan, jos huonoja tilanteita, ikäviä tilanteita, tulee. Tai sitten onko se jopa tällainen, että pystyttäisiin ennaltaehkäisemään ja reagoimaan sitten, jos tapahtuu vähän vakavimpiakin juttuja tässä sportin parissa. Niin tämä vastuullisuuden ja turvallisuuden korostuminen on varmasti sellainen osa-alue, johon meidän pitää vielä edelleen kiinnittää huomiota. Tiedetään, että ryhmässä, jos sulla on hyvä olla siinä ryhmässä, sä pysyt siinä toiminnassa mukana. Sitten taas, jos ryhmässä on huono olla niin sä aika helposti jäät siitä pois. Eli siihen kannattaa kiinnittää monessa mielessä huomiota. Sanoisin sen, että enemmän tekee lajit myös yhdessä. Itsekin Lauri Hakalan kanssa joukkuepelien yhteistyötä esimerkiksi viedään eteenpäin. He ovat löytäneet sellaisenn yhteisen tekemisen, Jakamisen hengen. Sitten taas mulla on paljon näitä eri lajien lasten ja nuorten toiminnan kehittäjäryhmiä, niin koko ajan paranee jakamisen kulttuuri, että ”meillä on tällaisia juttuja tämän ja tämän asian kehittämiseksi.” Ne on sellaisia asioita, jotka vietä lasten ja nuorten sportin laatua kivasti eteenpäin. Olympiakomitean näkökulmasta; meidän täytyy tuoda tätä tutkittua tieto tähän mukaan. Me tehdään sitä Kihun ja Likesin ja muiden tahojen kanssa ja hyödynnetään kansainvälisiä oppeja myös ja malleja.

Aliisa Varuhin: [00:21:52] Tosi tärkeitä juttuja. Jotain mainitsitkin näistä konkreettisista toimenpiteistä, mutta millaisia asioita tällä hetkellä on viritteillä näiden asioiden edistämiseksi?

Marko Viitanen: [00:22:06] Tällä hetkellä niin ihan tässä viimeisessä kehitysvaiheessa on Olympiakomitean tällainen verkkooppimisareenalle; uudelle Oppimisareenalle, mihin tulee verkkokursseja. Sinne on rakentumassa tällainen vastuullisen valmennuksen verkkokurssi, joka otetaan tänä vuonna käyttöön kaikkien lajien kanssa yhdessä. Siinä on sellainen koulutus, joka tulee auttamaan lastenvaiheen valmentajia, nuorten valmentajia, aikuisten huipputason valmentajia tai aikuisten harrasteliikunnan valmentajia. Se on yksi sellainen konkreettinen juttu, jossa sitten tätä muun muassa vastuullisuusteemaa edistetään ja siellä pääsee esimerkiksi tekemään sitten tällaisen oman toiminnan riskianalyysin eli, mitkä asiat voivat aiheuttaa huonoja kokemuksia, turvallisuutta uhkaavia kokemuksia, hyviä sporttikokemuksia uhkaavia asioita; pääsee niitä analysoimaan ja yhdessä vaikka oman valmennusryhmän kanssa pohtimaan, miten ennaltaehkäisee, jos sattuu jotakin ja miten puututaan ja näin. Harrastamaan Suomen mallista on jo puhuttukin ja sen edistämisestä yhdessä eri tahojen kanssa. Siihen varmasti tulee – esimerkiksi, kun on perinteisesti vuosittain ollut tällainen harrastusviikko – ensi syksynä se varmastikin jatkuu. Ja sehän on paikka sitten markkinoida harrastuksia ja nythän on pikkuisen on ollut huolta siitä, että onko korona-aikana tämä harrastusten suosio, onko lapsia ja nuoria jäänyt pois toiminnasta. Heti, kun tämä korona helpottaa niin onneksi nyt sitten pystytään siihenkin panostamaan, että tätä hyvää liikuntaharrastustoimintaa lapsille markkinoidaan. Sitten mulla itselläni käynnistymässä – tai on menossa lasten ja nuorten linjaustoiminnan kehitys ja päivitystyö. Sieltä nostaisin lasten urheilullisuuden ja taitavuuden tasonnoston projektin eli me käynnistetään siihen asiantuntijaryhmän kanssa; rakennetaan viitekehys, minkälainen olisi suomalainen malli lasten urheiluisuuden tukemiseksi ikävaiheessa 5–11-12 eli ennen sitä niin sanottua murrosikää. Siihen rakennetaan viitekehysmalli ja hyvät tukityökalut ja koulutukset seurojen avuksi, lajien avauksia ja muiden tahojen avuksi. Sitä saattaa olla hyötyä myös koulujen opettajille, jotka tekee paljon tärkeää työtä lasten liikunnallisuuden ja liikuntasuhteen kehittämiseksi. Ehkä sitten nuorten vaiheessa olisi hyvä saada kehittymään sellainen, että kun tämä urheiluakatemia eri puolella Suomea on kehittynyt tosi kivasti, että siinä tulisi eri paikkakunnilla näille nuorille, jotka on siinä akatemiatoiminnassa ja haluaa panostaa siihen oma urheiluun paljon, niin sitten olisi samanaikaisesti kunnissa nuorten liikkumisen edistämiseksi omat harrastusaukot ja sitä tuettaisiin myös; sitä nuorten liikettä ja siihen kunnat ja seurat löytäisi yhteisiä ratkaisuja. Sitä ollaan vähän selvitelty myös tässä.

Aliisa Varuhin: [00:25:14] Eli hyvin paljon on tekeillä, hyvin paljon tehdään koko ajan. Jos vielä näin lopuksi, niin mitä sä uskot ihan näin henkilökohtaisesti, että mitä kaikkea tällaisilla kehitystoimenpiteillä voidaan parhaimmillaan saavuttaa lasten ja nuorten harrastamisen kanssa?

Marko Viitanen: [00:25:33] Kaikkihan tähtää siihen, että lapset ja nuoret saavat sen hyvän päivän ja hyvän viikon. Lasten ja nuorten tämä liikunnallinen harrastus niin toisi heille hyvä siihen elämään ja rakastuis siihen liikuntaan ja urheiluun. Mehän kaikki tiedetään, että kuinka tärkeää se on ihmiselle – nykyään on onneksi huomattu myös se, että ihan oppimiselle eli, miten kognitiiviset taidotkin kehittyy niin saataisiin näitä asioita edistettyä. Erkka Westerlund on mahtavasti tuonut esille tätä ”urheilu ihmisen parhaana elämänkouluna.” Uskon, että tämä ymmärretään paremmin. Se työ, mitä tehdään tuolla lasten ja nuorten parissa; se antaa niin paljon eväitä elämään, että siihen kannattaa paljon panostaa ja siihen tulla löytämään myös koko ajan, kun laatu kehittyy, niin valmentajatkin tavallaan parempiakin keinoja, että miten kasvatan positiivisia, itseensä uskovia henkilöitä, jotka selvittää haasteet ja tekee hyvin yhteistyötä toistensa kanssa. Uskon nämä asiat menee tulevaisuudessa eteenpäin ja päästään niissä eteenpäin. Ja tietenkin se, että ryhmien ja tämmöisten kaikkien hyvä meininki. Sit mä uskon, että tämä huippu-urheilun ja seuratoiminnan välinen yhteys; eli, kun meillä on tärkeää huippu-urheilijoiden tuoma esikuvamerkitys esimerkiksi. Monihan esimerkiksi ihastuu johonkin, vaikka hiihtoon, että näkee televisiossa, että ”Hei, tämä Iivo hiihtää!” tai joku muu aivan mahtavasti. Se esikuvan merkitys tulee jatkossakin olla vahva, koska televisiot ja nämä meidän somevälineet – nämä kännykät ja muut tuo hienosti esille nyt näitä esikuvia, että mitä kaikkea hienoa en tekee. Heidän esikuvien selvästikin tämmöinen kyky olla siinä heidän tärkeässä roolissaan esikuvana kuvana on kehittynyt myös. Kevin Lankinen, kun käynnisti – jääkiekkomaalivahti – tämän lukupiiriin ja edisti lukemista – tai joku muu esikuva. Nämä on sellaisia juttuja, jotka tulee vaikuttamaan myös positiivisesti siihen, että tavallaan tämä sporttihomma kehittyy ja silloin se paras hyöty, mitä tästä tulee nn suuri. Itse uskon, että näillä kehitys-, vaikka se lasten urheilullisuuden ja taitavuuden tason nosto; kun se saadaan vauhtiin ja saadaan mahdollisimman monelle – ja toivottavasti kaikille lapsille hyvä liikunnallinen itsetunto sen ansiosta. Niin sehän poikii elinikäistä liikkumisinnostusta. Sitten voi kaikista eri lajeista tavalla tarttua helpommin kiinni ja nauttia tästä suuresta lajikavalkadista, mikä tota on. Sitten osa pystyy myös tavoittelemaan sitä omaa, jopa kansainvälistä huippu urheilu-uraa, ja tämän tyyppisiä juttuja. Sitten jotkut esimerkiksi innostuu olemaan lasten ja nuorten sportin kehittäjinä tulevaisuudessa. Toivottavasti itsekin pystyn antamaan siihen potkua, että eri lajeissa auttaa heitä, uusia nuoria tyyppejä, tarttumaan näihin tehtäviin ja viemään sitä omaa lajia ja tätä koko sporttia eteenpäin. Näen, että tässä on hieno asia työn alla ja niistä tulee hyviä juttuja koko Suomen hyviksi ja Suomi voi hyvin. Ja hyvinvointivaltio Suomessa sportilla ja liikunnalla on tärkeä, iso, iso rooli.

Aliisa Varuhin: [00:29:01] Kyllä erittäin hyvin sanottu. Kiitos paljon, että tulit OlympiaCastin vieraaksi. Tämä oli oikein tärkeä keskustelu.

Marko Viitanen: [00:29:10] Kiitos ja kehitetään hommia eteenpäin porukalla taas.

Aliisa Varuhin: [00:29:19] Kiitos vielä kerran Marko Viitaselle vierailusta OlympiaCastissa. Kiitos myös sulle, että olet siellä kuuntelemassa. Uusien aiheiden parissa jatketaan tosiaan taas ensi viikolla ja, jotta et missaisi yhtään OlympiaCastin jaksoa, käy tilaamassa meidän podcast sieltä, mistä tykkäät podcasteja kuunnella. Me arvostetaan myös sitä, jos käyt antamassa meistä arvion, sillä se auttaa meitä kehittymään ja luomaan entistä parempaa sisältöä meidän nykyisille ja mahdollisille uusille kuulijoille. Kiitos vielä kerran. Ensikertaan, moikka!