OlympiaCastin vieraana psyykkinen valmentaja Terhi Lehtoviita – Pekingin olympialaisiin lähtee iskukykyinen ja hieno joukkue

Mari Lohisalo: Tervetuloa OlympiaCastin seuraan. Tämä on Suomen Olympiakomitean tuottama podcast-sarja jossa nostamme esille suomalaisen huippu-urheilun ja seuratoiminnan ilmiöitä, tarinoita ja ihmisiä. OlympiaCastia on tehty syksystä 2018 asti, joten jaksoja löytyy jo monenlaisista aiheista. Meidät löydät yleisimmiltä podcastin tarjoajilta. Tämän jakson hostina toimii Mari Lohisalo. Tänä syksynä OlympiaCast lähtee matkalle kohti Pekingin olympialaisia. Ääneen pääsevät urheilijat, valmentajat, asiantuntijat sekä muut taustahenkilöt. Tässä jaksossa OlympiaCastin vieraana on psyykkinen valmentaja Terhi Lehtoviita, joka toimii Vuokatti-Rukan olympiavalmennuskeskuksessa asiantuntijatiimin johtajana. Tervetuloa OlympiaCastin vieraaksi Terhi ja erittäin kiva nähdä näin livenä.

Terhi Lehtoviita: Kiitos samoin.

Mari Lohisalo: Ollaan siis Terhin kanssa tällä hetkellä Vuokatissa Vuokatti-Rukan olympiavalmennuskeskuksessa ja tässä podcastissa on tarkoitus jutella Pekingin olympialaisiin valmistautumisesta ja siitä miten asiantuntijatoiminta on urheilijoiden valmentautumisen tukena, kun mennään kohti arvokisoja. Mutta aloitetaan Terhi sinusta. Urheilu on itselläsi ollut osa elamaa aina eikö niin? Kerro vähän sun omasta urheilutaustasta ja siitä mikä sulla oli kipinä joka sytytti sen. Tai mikä sytytti sen kipinän urheiluun niin että se johti myös loppujen lopuksi työhön urheilun parissa.

Terhi Lehtoviita: No joo, mä oon syntynyt Hyvinkäällä ja muutettiin Espooseen jo alle yksivuotiaana ja meillä oli talo urheilukentän vieressä. Mä hyvin varhain jo hakeuduin sinne isoveljen perässä ja muistan aina sen juhlahetken, kun jääkone saapui jäädyttämään sitä kenttää. Aika paljon vietin aikaa siellä luistellen ja muistan esimerkiksi semmosen kun äiti siinä oli yksi iso tie niin se saattoi mut sit tien yli ja jätti mut sinne luistelemaan ja sanoi, että kävelet tohon tien reunaan mut älä tuu yli tien, mä tuun hakee sut että yksin et saa ylittää tietä. Ja niin sitten vietin aikaa aika paljon siellä ja vilkuttelin siinä suojatien varressa niin äiti tuli hakee mut sitten kotiin välillä syömään. Ja siitä oikeastaan lähti sitten intohimo luistelua kohtaan. Ja pääsin kouluikäisenä sitten Espoon Taitoluisteluklubiin ja huomasin että pääsinkin nopeasti etenemään siellä eri tasoryhmissä ja jäin koukkuun muodostelmaluisteluun ja se laji vei mennessään. Ja siitä sitten harrastin aina sinne lukion loppuun asti ja tuota sitten lähdin opiskelemaan Jyväskylään ja vielä sitten siellä opintoja tehdessä niin se huippu-urheilu jotenkin mietitytti ja päädyin sitten vielä opiskelemaan ja urheilemaan Kanadaan ja siellä sitten muodostelmaluistelua yhden vuoden vielä opiskelin ja siellä oikeastaan vahvistu vielä enemmän se että haluan tehdä tätä myös työkseni että valmennus ja urheileminen kiinnostaa tosi paljon.

Mari Lohisalo: Sä olet sertifioitu psyykkinen valmentaja eli sulla on siis maisteritason pohjakoulutus ja tutkinto ja sen lisäksi olet opiskellut urheilupsykologiaa. Mutta oikeastaan tämä ammatinvalinta, sä sanoitkin että lukion jälkeen siitä sitten lähdit Jyväskylään niin oliko se ihan semmonen selkeä juttu eli miten sä päädyit opiskelemaan sitä alaa ja mistä tuli kiinnostus psyykkistä valmennusta kohtaan?

Terhi Lehtoviita: No kyllä se oli selkeää jo siinä lukiovaiheessa. Tämä oman urheilu-uran rinnalla valmensin, mä rupesin 16-vuotiaana käymään koulutuksia ja toimin sekä luistelussa että sitten Espoon kaupungilla liikunnanohjaajana ja yritin kaikella mahdollisella tavalla päästä harjoittelemaan sitä ohjaamista ja valmennusta. Ja oli selvää että liikunnalle pitää hakea ja ensiksi opettajalinjalla siellä lähdin opiskelemaan ja sitten kun Jyväskylässä lähdin tekee valmennustoimintaa niin se vielä niin kuin SM-tason juniorijoukkueen kanssa niin se vahvistu, että tää on se mun juttu ja sillon alkoi kiinnostaa psykologia. Miten tätä joukkuetta voi viedä eteenpäin? Meilläkin oli hyvin heterogeeninen porukka ja yritettiin kilpailla kovista sijoituksista ja oli selvää että pelkällä taidolla me ei pystytä helsinkiläisjoukkueita vastaan kilpailemaan. Siihen hain sitte oppia yliopistoista ja opiskelin urheilupsykologiaa niin pitkälle kuin pääsin ja ja sit vielä tuolla Kanadassa Edmontonin yliopistossa niinkuin pysty syventää näitä opintoja. Sit kun mä tulin sieltä takasin niin Lintusen Taru meidän urheilupsykologian professori ehdotti mulle tätä kansainvälistä maisteriohjelmaa ja siinä vaiheessa kun opinnot oli loppusuoralla sitten Jyväskylässä niin päädyin hakemaan tähän maisteriohjelmaan ja tulin valituksi. Ja lähdin sit vielä Lundiin Ruotsiin opiskelemaan psykan laitokselle urheilupsykologiaa. Ja kyllä se on vienyt mennessään että se on selkeästi se mun oma juttu ja valmennus jäikin sitten siinä. Siinä vaiheessa sitten kun valmistuin ja päätin lähteä keskittymään tähän psyykkisen valmentajan työuraan, pieni sivupolku siinä tuli että mä olin kesätyöaikoina siinä opiskelujen ohella ollut ammatillisessa perhekodissa töissä. Ja sitten he pyysivät mua ja mun miestä sitte sinne kolmeksi vuodeksi pyörittämään tämmöistä perhekotia ja me sit suostuttiin siihen. Ja tota elettiin tosiaan kolme vuotta kuuden huostaanotetun lapsen kanssa ja mä olen aina sanonut että se on ollu mulle semmoinen psykologian korkeakoulu että siellä todella tuli käytännössä opiskeltua siitä että miten ihmisen mieli toimii ja miten me käyttäydytään. Ja siitä kolmesta vuodesta selvittiin just ja just ja sen jälkeen sitten perustin oman yrityksen Paula Arajärven kanssa SportFocuksen ja ja lähdettiin sitten tekemään tätä ammatikseen ja tuota kahdeksan vuotta oikeastaan siinä oman oman firman puitteissa sitten tein töitä ja 2016 huippu-urheiluyksikköön osa-aikaisena ja nyt sit 2018 niin ihan sataprosenttisesti ovk:ssa ja huippu-urheiluyksikössä hommia.

Mari Lohisalo: Mikä sun työssä on parasta?

Terhi Lehtoviita: No mä koen et olen hirveän etuoikeutettu et mä saan tehdä huippuvalmentajien kanssa töitä ja motivoituneiden urheilijoiden kanssa töitä. Kyl mä oon ihan hirveästi oppinut päävalmentajilta ja valmennustiimeissä erilaisilta ihmisiltä. Ja urheiluorganisaatiossa niin kuin semmoinen päämäärätietoisuus ja tavoitteellisuus ja vahvat tunteet on jotain semmoista mitä itekkii silloin urheilu uran aikana haki ja tavoitteli.

Mari Lohisalo: Kerro vielä tästä nykyisestä pestistä ja kerro nyt se että miten espoolainen päätyy keskelle Kainuuta

Terhi Lehtoviita: Se olikin sattumuksien summa että tuota.. Tosiaan kahdeksan vuotta siinä yrittäjänä tein psyykkisen valmentajan töitä. Hyvin monia eri työtehtäviä ja paikkoja mutta sitten kuitenkin koko ajan se huippu-urheilu kiinnosti ja siellä oli töitä ja oli semmosta imua sinne ja sit pari viimeistä vuotta siinä niin kuin yhä enemmän maajoukkueiden mukana ja sit lähdin pohtimaan sitä että onko se oman yrityksen kautta mahdollista ja järkevää vai olisiko sitten parempi kuitenkin hakeutua hakeutua sitten huippu-urheiluyksikköön ja näihin toimintaympäristöihin jotka silloin alkoi vahvemmin rakentumaan. Ja Hannaleena sitten kysyi että lähtisitkö hänen työparikseen ja tuota sitten käytiin neuvotteluja. Se oli kyllä iso valinta. Kuitenkin se oma yritys oli semmoinen vähän kuin oma lapsi ja sen eteen oli tehnyt tosi paljon töitä mutta siinä kohtaa sitten uskalsin heittäytyä työntekijäksi. Ja sitten tuli semmonen niin kuin oikeastaan yhdistetyn maajoukkueen kautta oli tullut Vuokatti tutuksi ja tämä oli toimintaympäristönä tosi mahtava. Mä oon ite aina tykännyt talvilajeista ja lumilajeista ja erityisesti rinnelajeista että ollaan käyty joka vuosi aina Lapissa ja hirveä kaihon on ollut kun on joutunut lähteä kotiinsa täältä ja sinne pääkaupunkiseudun ruuhkiin. Sit oli siinä vaiheessa jo kolme lasta ja se harrastusrumba ja semmonen logistiikka siellä pääkaupunkiseudulla oli hieman haastavaa niin sitten kysyin mieheltäni että no mitäs jos lähettäis Vuokatti että siellä saattais ovat töitä ja se katto mua silmät kiiluen, että milloin lähetään? Hän on käynyt metsällä täällä Kainuun alueella ja tota meillä on mökki tossa Tuusniemellä parisataa kilsaa Vuokatista. Kyllä se oli niin kuin suuri into ja mahdollisuus sitte. Ja kun lapsetkin oli sitä mieltä että jos siellä pääsee paljon lasketteleen niin kyllä se sopii ja sitte tultiin vuodeksi kokeilemaan ja tuota.. Sitte eka mä tulin tänne tekee psyykkisen valmentajan töitä Vuoriseen Jannelle soittelin ja kyselin että miltä vaikuttaisi hän sanoi että tervetuloa. Ja puolen vuoden jälkeen sitten kysyi Vuorisen Janne multa että kiinnostaisko lähtee ovk:ssa vetämään asiantuntijatoimintaa. Kyllä mä olin sitä jo vähän haistellut ja keskustellut ja sitten jotenkin tuntuu että se ois semmonen seuraava ammatillinen haaste ja steppi et se kiinnostaa ja koin että ehkä sitä kautta pystyy sitä vaikuttavuutta vielä lisäämään. Olen kuitenkin itse asiantuntijana monta kertaa pohtinut sitä että miten tätä työtä voisi tehdä vielä paremmin. Ja mikä tää kokonaisuus tässä valmennuksen ympärillä on. Ja tuota otin sitten sen paikan vastaan ja päätettiin myydä omakotitalo Espoossa ja rakennuttaa tänne sitten hirsitalo. Ei oo kyllä päivääkään kaduttanut. Kyllä me täällä tosi hyvin viihdytään. Ja työnkuva on tosi mielenkiintoinen ja opettavainen ja tiimi jonka kanssa täällä töitä saa tehdä. Ne on kyllä tosi tukeva.

Mari Lohisalo: Mennä vähän myöhemmin vielä tohon sun työn sisältöön. Mutta jos käydään vähän tuota asiantuntijatoiminnan kokonaisuutta mitä se teillä täällä Vuokatti-Rukassa tarkoittaa. Huippu-urheilustrategiassakin keskitytään valmentautumisen kokonaisuuteen ja ammattilaisuuden vahvistamiseen ja sitä kautta menestyvä valmentautuminen pitää sisällään myös asiantuntijatoiminnan nimenomaan sen valmennuksen tukena. Me ollaan tässä OlympiaCastissakin puhuttu itse asiassa asiantuntijatoiminnasta viime kevääna kun noi toiminnan uudet linjaukset valmistui koko tälle toiminta tai toimijaverkostolle ja Vuokatti-Rukan ympäristössä on panostettu erityisesti tähän asiantuntijatyöhön ja osallistuvaan asiantuntijuuteen niin avaatko kuulijoille vähänet mitä se käytännössä tarkoittaa ja miten se kokonaisuus teillä on rakentunut.

Terhi Lehtoviita: Eli asiantuntijatoiminta on just valmennuksen tukitoimi ja tähtää tuloksen tekemiseen. Käytännössä se tarkoittaa sitä että asiantuntija on urheilijoiden ja valmentajien tukena arjessa samassa toimintaympäristössä ja se työ tähtää siihen että urheilijoiden harjoitteluvalmius, suorituskyky ja terveys vahvistuisi ja kehittyisi ja meillä se on lähtenyt rakentumaan itse asiassa silloin 2018 keväällä. Silloinhan meillä oli täällä vain Tuokon Virpi ja minä jotka tehtiin tätä asiantuntijatyötä. Niin että ovk:n käynnistymisen myötä tehtiin lajeille tarvekartoitus ja siellä sekä valintavaiheen että huippuvaiheen asiantuntijatoimia kartoitettiin. Samaan aikaa kartoitettiin valmennustoiminnan olosuhteiden ja tutkimus- ja kehitystoiminnan tarpeita ja siinä keväällä sitten käytiin semmoista keskustelua lajien kanssa, että miten priorisoidaan nämä tarpeet että mitä lähdetään tekemään. Meillä oli silloin aika pieni joukko ihmisiä ja tuota haluttiin saada joku onnistuminen jotta lajitkin sitoutuu ja lähdetään yhdessä pala palalta rakentaa tätä kokonaisuutta. Ja siinä tuli sitten mahdolliseksi palkata muutamaa asiantuntijaa tähän tiimiin ja itse asiassa samalla lailla on edetty että joka kevät on tehty lajien kanssa kartoitusta ja suunnitelmaa siitä että mitä näillä eri osa-alueilla halutaan kehittää ja asiantuntijatoiminnassa se on tarkoittanut huippuvaiheeseen keskittymistä. Se on tullut hyvin vahvasti lajeilta. Pekingin olympialaiset on hyvin lähellä ja halutaan turvata ja mahdollistaa sitä menestystä. Samaan aikaan on pyritty vahvistamaan valintavaihetta ja meidän kivijalkaa ja tuota on pyritty löytämään ratkaisuja joissa täällä arki olisi mahdollisimman laadukasta. Meillä on tällä hetkellä 16 asiantuntijaa tässä Vuokatti-Ruka olympiavalmiuskeskuksessa töissä ja sitä kautta sitä asiantuntijatoimintaa sitten tehdään.

Mari Lohisalo: Kuvaa vähän näiden moniammatillisten tiimien työskentelytapaa käytännössä. Mitä etuja näet esimerkiksi tiimityöskentelyssä? Toisaalta asiantuntijoiden oman kehittymisen ja sitten urheilijan kehittymisen kannalta.

Terhi Lehtoviita: No urheilijan kehittymisen kannalta mä ajattelen että toivottavasti se ei hirveen monimutkaisena näy vaan urheilijalla on se perusarki joka on laadukasta ja hyvää ja siellä on selkeä valmentajajohtoisuus ja se asiantuntijatoiminta tulee siinä luonnollisena osana sen valmennusprosessin kautta. Tietenkin se vaatii sitä että urheilija on antanut luvan valmentajan ja asiantuntijoiden keskustella omista asioistaan ja sitä kautta se on sujuvaa ja vaikuttavaa se asiantuntijatoiminta. Se vaatii vielä urheilijalta sitä että hän on itse niin kuin hyvin aktiivinen osa sitä toimintaa eli eli tuntee itsensä ja viestii valmentajille ja urheilijoille että miten hänellä menee ja mitä tarpeita hänellä on. Ja sitä kautta päästää sitä asiantuntijatoimintaa viemään sitten vaikuttavasti eteenpäin. No sitten taas niin kuin asiantuntijan näkökulmasta niin tämmöinen moniammatillisuus tarkoittaa sitä että me keskustellaan prosessinomaisesti, meillä on tietyt toimintamallit jolloin me käydään näitä urheilijakeissejä läpi, valmennusprosesseja läpi ja siitä keskustellaan valmentajan kanssa säännöllisesti. Kehittymisen kannalta niin kuin asiantuntijana niin sehän tuo semmosta jotenkin turvaa ja selkeyttä siihen että me pystytään tarkastelee asioita kokonaisvaltaisesti. Me pystytään terveydenhuollon näkökulmasta lääkärin toimesta kantaa vastuuta siitä prosessista jos siellä on jotain ongelmia tai semmosta kliinistä arviointia jolla pystytään vaikuttaa siihen että meillä on tehokkaat hoitopolut. Sitten ymmärrys lisääntyy kun moniammatillisesti keskustellaan miten tota urheilijoita voidaan auttaa mikä valmennusprosesseissa on keskeistä ja ennen kaikkea että milloin toimitaan että se asiantuntijuus ei oo semmosta että sitä on koko ajan ja koko ajan ollaan valmentajan iholla ja urheilijan iholla ja tuutataan hirveästi kaikkea kamaa sinne, vaan suodatetaan sitä asiantuntijuutta ja yhdessä pohditaan että miten edetään ja arvioidaan sitä mikä on vaikuttavaa sen valmennusprosessin ja sen urheilijan kannalta.

Mari Lohisalo: Miten sä näet valmentajan roolin tässä kokonaisuudessa?

Terhi Lehtoviita: Valmentajahan johtaa asiantuntijatoimintaa. Valmentaja on ihan keskeisessä roolissa ja asiantuntijan täytyy osata asettua valmentajan tiimiin oikealla tavalla. Sitten taas psyykkisen valmennuksen näkökulmasta mä näen että valmentajaa pitää myös tukea siihen johtamiseen, peliä pitää osata lukea milloin otetaan enemmän vastuuta ja toimitaan aktiivisemmin ja milloin otetaan askeleita taaksepäin. Ja vaikka nähdään että jotain voisi tehdä niin annetaan tilaa sille mikä on siinä hetkessä kaikista tärkeintä. Ja toisaalta valmentajan roolia vielä kun miettii. Ajattelen että on hirveän tärkeää että valmentajat saa koulutusta ja valmentajien osaaminen kasvaa asiantuntijatoiminnan hyödyntämisessä. Tämä on vielä aika uutta ja se valmentajienkin arki on muuttunut aika paljon ja sitä tarvii tukea ja ymmärtää jotta me pystytään tekee vaikuttavaa työtä ja toimia hyvänä tiiminä.

Mari Lohisalo: No sitten voisit kertoa vähän tuosta sun omasta toimenkuvasta eli sä johdat asiantuntijatiimiä täällä olympiavalmennuskeskuksessa niin mitä kaikkea se vaatii pyörittää tavallaan tätä palettia?

Terhi Lehtoviita: Jaa-a, sitä tässä itsekin vielä opettelee. Tietenkin tässä jos miettii että mistä kaikesta tää asiantuntijatoiminta koostuu niin meillä on huippu-urheiluyksikön vastuuasiantuntijat, jotka koordinoi verkostoja ja toimii niin kuin vahvassa roolissa. Sit on ovk:n asiantuntijatoiminta. Ne asiantuntijat jotka meillä on tässä toimintaympäristössä tai ihan fyysisesti. Sit meillä on Kihun asiantuntijat jotka on tehnyt pitkään hyvää työtä, tutkimustoimintaa siellä taustalla. Sit meillä on lajien omat asiantuntijat jotka ovat myös tärkeitä osaajia ja pitkään ollu lajeissa mukana, tuntee lajien toimintakulttuurin valtavan hyvin. Niin tän palapelin jotenkin hahmottaminen ja yhteistyössä sen palapelin rakentaminen on varmaan semmonen tehtävä jota itse pyrin hahmottamaan ja siinä kentässä toimimaan. Sitten on hirveän tärkeätä että tässä olympiavalmennuskeskuksessa toimii tiiviissä yhteistyössä lajiryhmävastaavien kanssa. Sattumoisin meillä Vuorisen Janne on useamman lajin lajiryhmävastaavana ja koko puljun johtajana. Ja meillä niin kuin tiivis jokapäiväinen yhteistyö on todella tärkeää. Sitten yhteistyö valtakunnallisesti, Vesterisen Ville johtaa asiantuntijatoimintaa, Valtosen Maarit sitten taas terveystiimin ja terveydenhuollon ammattilaisena vastuullisena. Heidän kanssa niin kuin semmonen riittävä yhteistyö on todella tärkeää. Ja sitten nostaisin vielä tämän yhteistyön valmennuksen johdon kanssa ja valmentajien kanssa jotta sitä asiantuntijuutta voi johtaa ja niitä siltoja voi rakentaa niille asiantuntijoille niitä työskentelyedellytyksiä voi olla tekemässä niin täytyy ymmärtää aika paljon valmennuksesta ja valmentajista ja tässä niinku yhteistyö valmennuksen johdon kanssa on hirveen tärkeätä. Ja sit mulla on hirveän hyvä kollega vielä Ohtosen Olli, joka johtaa tutkimus- ja kehitystoimintaa ja on myös huippuvalmentaja niin kyllä tässä nää niinku tärkeimmät kanssapelurit on. Niin niiden kanssa kun riittävästi keskustelee ja jakaa ja hakee tukea niin mä ajattelen että sitä kautta ne asiantuntijat saa sitten ehkä niitä hyviä työskentelymahdollisuuksia. Ja tottakai heitä pitää kuulla ja tukea ja auttaa heitä loistamaan. Sitä kauttahan se hyvä hyvä tiimi toimii ja toivottavasti sitten se valmennus rokkaa niiden asiantuntijoiden tuella.

Mari Lohisalo: Pekingin talviolympialaiset. Niihin on alle puoli vuotta aikaa ja tota arvokisavalmistautuminen on ottanut aika isoja harppauksia eteenpäin toimintatavallisesti kun eri toimijat on sopinut suunnitelmallisemmasta yhteistyöstä eli Olympiakomitean huippu-urheiluyksikkö vie eteenpäin kisavalmisteluja ja Vuokatti-Rukan olympiavalmennuskeskus ja lajit on tulleet tähän tähän sitten vahvasti mukaan. Ja tällähän tavoitellaan kaikkien osaamisen lisääntymistä mistä säkin puhuit sen tiedon ja osaamisen ja kokemusten jakamisen kautta. Vuokatti-Rukan olympiavalmennuskeskuksessa on mukana kuusi lumilajia eli maastohiihto,  ampumahiihto, yhdistetty, lumilautailu, freeski ja alppihiihto eli iso osa Pekingiin tähtäävistä urheilijoista valmistautuu täällä. Tiedon ja kokemusten vaihtamisen lisäksi niin näitkö sä etuja siinä että tämän tulevan joukkueen urheilijat on paljon samassa paikassa

Terhi Lehtoviita: Ilman muuta. Eli se että me kohdataan paljon ja vuorovaikutetaan niin me opitaan tuntemaan toisiamme ja me opitaan luottamaan toisiimme. Meillä on yhteinen tapa toimia. Toki niin kuin jos miettii näitä maajoukkueita niin osa on enemmän fyysisesti läsnä Vuokatissa, osa Kuusamossa, mutta sit on myös lajeja jotka leirittää tosi paljon ulkomailla ja erityisesti tänä vuonna juuri ennen olympialaisia haetaan paljon leiritystä korkeilta eli silloin korostuu enemmän ehkä semmoset toimintamallit että asiantuntijat ovat osa näiden joukkueiden arkea. Ne ovat osa leirityksiä. Ne reissaaa niiden kanssa ja sitten sitä toimintakulttuuria jalkautetaan sinne ympäristötöihin jossa nämä maajoukkueet on ja meillä on näet yhteisiä tapaamisia. Välillä ollaan kaikki läsnä, välillä ollaan zoomissa, välillä ollaan hybridinä eli eli puhutaan näistä kick-offeista. Aloitettiin viime syksynä meillä oli silloin valmennusjohto ja taustat koolla. Viime keväänä meillä oli urheilijat, valmentajat ja taustat. Sitten etäyhteyksillä urheilijat mukana. Ja nyt sitten taas parin viikon päästä kick-offissa. Valmennukseen ja taustojen kanssa viedään tätä prosessia eteenpäin, pistäydytään vielä sitten tossa syksyn loppusyksystä niin jokaisen maajoukkueen mukana sitten näitä kick-offeja viemässä jalkauttamassa eteenpäin. Eli ei me pelkästään fyysisesti olla täällä Vuokatissa läsnä vaan pyritään jalkauttamaan myös sinne missä urheilijat ja valmennus on. Mutta kyllä mä sanoisin että se toimintakulttuuri näihin lumilajeihin on alkanut syntymään sitä kautta. Jos ajattelee vaikka koronavuotta niin maastohiihto leireili pelkästään Vuokatin toimintaympäristössä. Yhdistetty ja ampumahiihto oli paljon täällä, lumilauta ja freeskipuoli käytti Rukan ympäristöä hyödyksi, niin niin se toimintakulttuuri ja yhteinen tapa toimia, semmoinen ilmapiiri miten se lähtee syntymään miten me ja asiantuntijat on saavutettavissa sekä virallisissa prosesseissa ja sovituissa kohtaamisissa, mutta ennen kaikkea myös epävirallisissa kohtaamisissa. Se että me käydään yhdessä syömässä ja jäädään käytävillä puhumaan ja treenien jälkeen kävellään yhdessä kauppaan ostamaan vähän iltapalaa niin ne on aika tärkeitä hetkiä rakentaa sitä luottamusta ja olla kuulolla kokonaisvaltaisesti siinä että miten meillä menee. Ja mikä on ehkä tärkeintä seuraavissa päivissä.

Mari Lohisalo: Aivan eli aika loogista loogista spontaania kohtaamista kun ollaan samassa ympäristössä. Avaa vielä vähän tuota asiantuntijatoimintaa nimenomaan sen Pekingin kannalta eli miten nämä juuri Pekingiin tähtäävät urheilijat niin miten se heille näyttäytyy.

Terhi Lehtoviita: No urheilijalle se varmasti näyttäytyy ihan normaalina valmennusprosessina. Valmistaudutaan kauteen suunnitelmien mukaisesti ja on asetettu tavoitteet ja toimintasuunnitelmat. Seurataan harjoitussuunnitelmaa. Ja asiantuntijat on siellä mukana niin kuin on ollut aikaisemmillakin kausilla eli se on sitä jatkumoa, laadukasta korkean vaatimustason arkea. Pyritään koko ajan kehittymään. Osalle tulee olympialaiset nyt ajankohtaiseksi, osalle ei ehkä tule ja sit siellä on muita kilpailuja. Ja sekin on tärkeitä että se saa oikeat mittasuhteet tää olympiavuosi. Mutta sitten taas taustallahan tapahtuu paljon ja just tää kisatiimi jossa myös itse olen Valtosen Maaritin kanssa vastaamassa tästä asiantuntijatoiminnasta niin siellä tehdään koko ajan järjestelyjä ja saadaan tietoa Pekingin päästä ja rakennetaan tiimejä sinne. Niin kuin maajoukkueiden ympärille sitä koko Pohjoisen tähdet -joukkueen kokoonpanoa, varaudutaan näihin terveysturvallisuusasioihin, rakennetaan kuplia. Meillä on siitä jo paljon hyvää kokemusta. Tokiosta saatiin paljon itseluottamusta siihen että me osataan toimia näissä erityisolosuhteissa tai nykyisessä normaalissa arjessa oikeastaan. Asiantuntijatiimi työskentelee koko ajan vimmatusti pohtien että mikä on oleellista. Eli nyt kun meillä on alle puoli vuotta kisoihin niin halutaan tehdä vain se mikä on juuri nyt oleellista. Ajattelen itse että less is more. Eli täytyy nähdä että mitkä on niitä ydinasioita siinä valmentajan ja urheilijan välillä ja mitä vahvistetaan ja mitä asioita vaan siedetään. Varmistetaan sitä huippusuorituskykyä ja terveyttä kaikilla mahdollisilla tavoilla, mutta kuitenkin niin kuin sitä tilanneälyä ja semmosta kontekstiälykkyyttä käyttäen. Sit vielä ehkä semmonen kun on kyse monilajikisoista, olympiakisoista, isoista kisoista niin myös niin kuin asiantuntijoiden sparraus. Meillä on kisatiimille tämmöistä sisäista sparrausta. Sitä meillä on asiantuntijoille näiden kick-offien yhteydessä yhteistä keskustelua ja sparrausta siitä että miten toimitaan kilpailutilanteessa. Minkälaisten ilmiöiden äärellä me ollaan, miten hyvä tiimi toimii saumattomasti, mitä on olla 4-5 viikkoa reissussa, mitä se oma suorituskykyisyys on, mitä se oma valmistautuminen on. Näiden asioiden äärellä me ollaan aika paljon ja halutaan myös siltä omalta työltä sitä huippusuoritusta varmistaa.

Mari Lohisalo: Onko taas valmistautumisessa jotain mihin erityisesti keskitytään asiantuntijatoiminnan näkökulmasta ja miksi juuri siihen jos jotain on.

Terhi Lehtoviita: No varmaan se on vähän, niin riippuu siitä asiantuntijaosa-alueesta että jos itse ajattelee niin kuin psyykkisenä valmentajana niin mun työssä korostuu tietenkin aina se laadukas hyvä arki joka lähtee siitä urheilijan ja valmentajan vuorovaikutuksesta. Ja varmasti niin kuin jokainen psyykkinen valmentaja joka tässä näiden lumilajien taustalla toimii, Niilo Konttinen ja Robert Päkk muun muassa. Niin niin tavallaan tuovat niitä hyvän arjen ja laadun varmistamiseen asioita koko ajan esille mutta sitten niin kuin isossa kuvassa jos ajattelee Pohjoisen tähden -joukkueen kasvamista yhteiseksi, yhtenäiseksi joukkueeksi niin kyllä tämmöiset arvot mitä me halutaan olla, miten me halutaan näyttäytyä ulospäin. Mitkä asiat meille on tärkeitä yhteisesti niin ne korostuu, hyvä ilmapiiri, se että urheilijat kokee että he voivat olla omina itsejään tässä joukkueessa, he voivat tulla vähän kuin kotiin meidän Olympiakylään ja meidän olohuoneeseen. Se että meidän staffi toimii saumattomasti yhteen. Ja me pystytään luomaan semmonen hyvä dynamiikka ja energia sinne kisakylään ja aina kisojen ajaksi niin se on semmosta prosessia jota rakennetaan ja tehdään pala kerrallaan yhteistyössä kisatiimin ja näiden maajoukkueiden kanssa.

Mari Lohisalo: Tässä tullaan erityisesti suun erityisosaamisalueeseen eli kerrotko vähän millaisella konkreettisilla tavoilla sitä joukkuetta hitsataan yhtenäiseksi.

Terhi Lehtoviita: No jos ajatellaan nyt niin kuin sitä roolia vaikka yleisjohdossa psyykkisenä valmentajana. Niin kuin Pohjoisen tähdet -joukkueessa niin ajatellen että se lähtee siitä että meillä on hyvä luottamus kisatiimissä, meillä on selkeät sävelet miten me toimitaan, miten me valmistaudutaan. Ja meillä on prosessi jota kautta me näitä asioita työstetään, käydään yhteistä keskustelua, asetetaan yhteiset tavoitteet ja toimintalupaukset ja sitä kautta ollaan valmiita sitten toimimaan kisojen aikana. Miten se näyttäytyy sitten maajoukkueille ja urheilijoille niin heidän kanssaan sitten näissä yhteisissä kick-offeissa ollaan jaettu tietoa ja myös osallistettu valmentajia hyvin vahvasti tähän yhteiseen keskusteluun. Meillä on esimerkiksi nyt tulevassa kick-offissa Jukka Jalonen kertomassa siitä miten Suomen Leijonat hitsautuu menestyväksi hyvin toimivaksi joukkueeksi Pekingissä ja meidän lumilajien päävalmentajat kyselevät ja sparraavat sitten Jukkaa tästä aiheesta ja toivottavasti Jukkakin saa jotain vinkkejä heiltä miten me sitten viritetään eri lajien urheilijoita huippukuntoon, huippuvireeseen. Eli tämmöiset yhteyttämistä, oivalluttamista, sitouttamista tää mun mun työ niinku psyykkisenä valmentajana on. Sit me halutaan myös kutsuu urheilijoita tähän yhteiseen keskusteluun. Me ollaan haastateltu urheilijoita, yritetty saada heidän tarinoita jakoon. He ovat kertoneet vaikka edellisestä kaudesta, valmistautumisesta Pekingiin. Toivotaan et urheilijat mahdollisimman paljon tuntee toisiaan ja kokee olympiajoukkueen omaksi joukkueekseen. Ja että heillä on hyvä ja turvallinen olla siellä. Sit on ihan tämmösiä konkreettisia asioita, joukkueen pelikirja ja näissä kick-offeissa ihan käytännön järjestelyitä. Urheilijalla on tietoa siitä miten vaikka viestinnän osalta toimitaan, he tietää missä syödään, mitä tehdään. Eli kaikki joka lisää sitä arjen sujuvuutta, turvallisuuden tunnetta, hyvää oloa. Niitä asioita mä pohdin ja ratkon sitten yhdessä näiden ihmisten, kisatiimin ja muiden asiantuntijoiden kanssa. Ehkä mä sit vielä nostaisin semmosen konkreettisen työkalun, joka ei ehkä ole niin konkreettinen, mut semmonen että on tuntosarvet koko ajan pystyssä, pyrkii lukee sitä peliä mikä toimii ja mikä ei toimi. Kenen ihmisen kautta saa taas asioita ehkä eteenpäin, miten ehkä jollain roolituksella, vastuun jakamisella päästään hyödyntämään meidän vahvuuksia kaikesta parhaiten. Missä on ehkä jotain pieniä kriisipesäkkeitä, milloin vois olla hyvä ehkä puuttua ja kuka voisi puuttua. Onko se fysioterapeutti, lääkäri, toiminko mä itse, onks lajiryhmävastaava, kisatiimin johtaja, niin tämmöinen niin kuin aistiminen, vähän ilmapuntarina toimiminen ja sit niiden ratkaisujen löytäminen yhdessä niiden kanssapelureiden kanssa on semmonen tärkeä tehtävä mun roolissa.

Mari Lohisalo: Mitä sä odotat Pekingin olympialaisilta.

Terhi Lehtoviita: No ehkä mä odotan sitä että tämä hyvä valmistautumisprosessi ja semmonen hyvä rutiini näkyy siellä semmosena hyvänä energiana ja rohkeutena. Ja semmosena että me uskalletaan tarttua toimeen, uskalletaan tarttua mahdollisuuksiin, uskalletaan ratkaista ongelmia, uskalletaan olla omia itsejämme. Ja sitä kautta odotan huippusuorituksia, huippufiiliksiä, urheilun juhlaa ja semmoista hyvää tiimityötä. Ja kyllä mä ehkä odotan myös jotain yllätyksiä, jotain epävarmuutta,jotain poikkeavaa. Huippu-urheilu on jatkuvaa vuoristorataa. Se tekee tästä aika makeeta. Ihan kaikkeen me ei voida valmistautua ja silti me voidaan jotenkin ehkä olla rauhassa ja tieto siitä että me löydetään ratkaisut ja ollaan valmiita niihinkin aallokoihin ja myrskyihin mitä ehkä siellä päästään elämään ja sitä kautta uskon että meillä on aika iskukykyinen ja hieno joukkue Pekingissä.

Mari Lohisalo: Luulen että näihin sanoihin on erinomaisen hyvä hetki päättää tämänkertainen OlympiaCastin jakso. Lämmin kiitos vierailusta Terhi.

Mari Lohisalo: Kiitos vielä vierailusta OlympiaCastissa Terhi Lehtoviita ja kiitos sinulle, että kuuntelit. Jos tykkäsit jaksosta niin laita se jakoon somessa hashtagillä OlympiaCast. Muistan merkitä meidät myös suosikiksi niin et missaa yhtään jaksoa. Ensi viikolla jatketaan uusien aiheiden parissa.