OlympiaCastin vieraina Aija Saha ja Nina Kaipio – Mitä seuratoiminnan ammattimaistuminen tarkoittaa?

Jenni Sirén: Tervetuloa OlympiaCastin pariin. OlympiaCast on Suomen Olympiakomitean tuottama podcast-sarja, joka on käynnistynyt ensi kerran syksyllä 2018. Vuoden 2020 lopun podcast vietti hiljaiseloa ja tosiaan tämän tauon aikana uudistimme jonkin verran sisältöjämme. Edelleen vankkana kivijalkana säilyy suomalaisen huippu-urheilun ilmiöiden, tarinoiden ja ihmisten esiintuominen, mutta rinnalle nousee yhä vahvemmin suomalaisen liikunnan ja urheilun iso toinen valinta ja vahva peruskivi eli seuratoiminta. OlympiaCastin jaksot löydät yleisimmiltä podcastien tarjoajilta. Tänään jakson juontotehtävissä toimii Jenni Sirén.

Jenni Sirén: Hei tervetuloa Nina Kaipio ja Aija Saha OlympiaCast-lähetykseen. Kertokaas hieman, keitä olette ja mistä olette päätyneet tähän urheilu- ja seuratoimintamaailmaan. Vaikka Nina, kerro sinä ensin.

Nina Kaipio: Kiitoksia ja kiitos kutsusta. Mukava olla täällä tänään. No, mä olen varmaan aika semmoinen… Mun tarina on aika semmoinen klassinen, että perinteinen urheiluseuran kasvatti. Pikkutyttönä ratsastusharrastuksen kautta päädyin seuratoimintaan tai sain tulla osaksi ja sitä kautta ihan ensin jäsenenä ja toki vapaaehtoisena ja myöhemmin sitten erilaisissa luottamustehtävissä, niin aika pitkälti sitä kautta edennyt tässä liikunnan ja urheilun parissa. Sitten opiskeluiden ja monen muun vaiheen jälkeen, niin tästä sitten muodostui minulle enemmän tai vähemmän ihan ammatti, että nyt teen tätä ihan työkseni. Viimeiset kaksi vuotta toimin tosiaan Olympiakomitean Naiset vaikuttajina liikunnan pelikentillä -hankkeessa projektipäällikkönä.

Jenni Sirén: Ja Aija Saha, mikä on sinun tiesi urheilun ja liikunnan maailmaan?

Aija Saha: Kiitos ensinnäkin munkin puolesta kutsusta tähän podcastiin. Mun tausta on siis sellainen, että mä toimin päivätyökseni Jääkiekon SM-liigassa markkinointipäällikkönä. Eli mun vastuulla on on liigan markkinointiviestintä sekä viestintä sitten kokonaisuutena. Olen siinä työssä ollut kolme vuotta ja tulin täysin tavallaan tällaisen urheilutoiminnan ulkopuolelta tähän työhön, mutta toisaalta mulla on semmoinen niin kuin toinen kulmalta tuolta vapaaehtoistyön näkökulmasta ja seuratoiminnasta eli ihan pienestä pitäen, pienellä paikkakunnalla, olen ollut urheiluseuratoiminnassa mukana; harrastanut silloin lapsena naisvoimistelua niin kuin 80-luvulla harrastettiin paljon ja yleisurheilua, lentopalloa sinne 18-vuotiaaksi asti kunnes sitten jätin pienen paikkakunnan ja urheiluseuran sitä myötä myös ja vei opiskelut ja muut. Sitten 2000-luvun puolessa välissä muutin tänne pääkaupunkiseudulle. Tietysti liikunta harrastuksena on ollut koko ajan mun mukana ja silloin sitten palasi myös urheiluseuratoimintaan eli ztoimin yleisurheiluseurassa vapaaehtoisena ohjaajana aikuisten harrasteliikuntaryhmille. Sen lisäksi vähän myös tällaista luottamustoimitehtävää urheiluseuran järjestämän tapahtuman tiimoilta eli toimin yhden tapahtuman hallituksessa sitten myös. Eli siellä niin kuin ruohonjuuritasolla urheiluseuratoiminnassa tulee sitten vapaa-aikana toimittua aika paljon.

Jenni Sirén: Nina sä kerrotkin tuossa, että se olit projektipäällikkönä Suomen Olympiakomitean Naiset vaikuttajina liikunnan pelikentillä -hankkeessa, jossa yhtenä tavoitteena oli juuri tämä ammattimaisuuden lisääminen seuratoimintaan. Kerroin vähän, että mihin asioihin sinä halusit vaikuttaa seuratoiminnassa tämän hankkeen avulla ja kautta.

Nina Kaipio: Naiset vaikuttajana -hanke oli tosiaan urheiluseuroissa toimiville naisille suunnattu johtamiskoulutus. Me saatiin siihen ESR-rahoitus eli EU-rahaa ja tämä hanke oli käynnissä vuosina 2019-2021. Meillä oli se kohderyhmä, että saataisiin mukaan nimenomaan urheiluseurassa toimivat naiset; joko luottamustehtävissä tai sitten ihan seurassa ammatikseen toimivat, esimerkiksi toiminnanjohtajat tai valmennuspäälliköt, palkkasuhteessa olevat naiset. Me haluttiin tällä koulutuksella tietysti nostaa esille tätä urheiluseuratoimintaa, sen vaikuttavuutta ja merkitystä ihan siellä omassa toimintaympäristössä sekä tietysti mahdollistaa, että nämä naiset, jotka siellä toimivat, niin saavat näkyvyyttä ja ehkä vähän potkua siihen omaan uraan ja etenemismahdollisuuksia. Sitä kautta sitten tietysti haluttiin edistää liikunnan ja urheilun tasa-arvoa. Itse koin tärkeäksi, että tässä koulutusohjelmassa tuodaan esille sitä seuratoiminnan moninaisuutta ja monimuotoisuutta – oikeastaan sitä kompleksisuuttakin, että miten laaja toimintakenttä se on ja miten merkityksellinen se on monellakin tapaa. Miten se vaikuttaa ihmisen psyykkiseen, fyysiseen ja sosiaaliseenkin elämään ja luo hyvinvointia niin monella eri tapaa – ja sitten myös antaa ammatin, että liikunta ja urheilu on varteenotettava ammatti nyt ja tulevaisuudessa, ja se tulevaisuuden ammatti voi hyvinkin olla, vaikka toiminnanjohtaja urheiluseurassa ja se vaatii tiettyjä edellytyksiä, tiettyä kompetenssia, johtamistaitoa ja se on vaativa ammatti. Me haluttiin myös nostaa esille, että kun toimii esihenkilönä urheiluseurassa tai on luottamustehtävässä, niin minkälaisia tietoja, taitoja siinä tehtävässä tarvitsee ja minkälaisia edellytyksiä urheilujohtaminen vaatii ja miten se muuttuu, miten maailma ympärillä muuttuu. Näitä kaikkia ilmiöitä sitten yhdessä ihmettelimme. Mutta kyllä se perusajatus siinä kaiken kaikkiaan oli, että saataisiin tätä perus urheiluseuratoimintaa myös esille. Meillä oli vahva tämmöinen seurakehittämisen näkökulma ja osana tätä koulutusta sitten toteutettiin myös tasa-arvotekoja siellä seurassa, jotka olivat tämmöisiä kehittämishankkeita tai toimenpiteitä, joilla sitä omaa seuratoimintaa vietiin eteenpäin. Kaiken lähtökohtana oli kuitenkin se, että tuodaan esille sitä hyvää työtä jota jo tehdään ja sitten lisätään sitä osaamista niin siellä seuratasolla kuin sitten ihan yksilötasolla.

Jenni Sirén: Aija, sä olit yhtenä osallistujista tässä Naiset vaikuttajina liikunnan pelikentillä -koulutuksesta ja sä oot hauskasti kuvannyt, että sä olet ikään kuin hypännyt yhden tason yli. Sulla on tätä seuratoiminnan kokemusta sieltä vapaaehtoisnäkökulmasta, mutta et ole varsinaisesti ollut seuratoimijana ihan päivätöiksesi, niin miten sä koit, että tämä koulutus auttoi sua ymmärtämään seuratoiminnan kenttää?

Aija Saha: Joo, auttoi hyvinkin paljon. Ja itse asiassa tää oli semmoinen asia, jos menen sen verran vähän niin kuin siihen taustaan, että mä niin kuin havaitsin tämän tavallaan tässä omassa työssäni ehkä sen jälkeen vasta, kun olin tullut tähän työhön, että tietyllä tavalla niin kuin mulla on sellainen gäppi siinä osaamisessa tavallaan sen seuratoiminnan näkökulmasta. En ehkä tiennyt sitä silloin, kun tulin tähän Liigaan markkinointipäälliköksi, että tämä tavalla ilmeni mulla tästä niin kuin tämän työn aikana ja siksi, kun tämä koulutusmahdollisuus tuli, niin mä näin hyvin vahvasti sen, että et mä haluan ymmärtää seuratoimintaa laajassa mittakaavassa paremmin, jotta mä osaan myös tavallaan niinkuin johtaa niin sanotusti seurojen verkostoa, mitä mä tavallaan – tai siis työkseni teenkin, että mulla on siellä markkinointipäälliköitä ja viestintäpäälliköitä, joiden kanssa tehdä yhdessä hommia, ja he tekee siellä seurassa sitä työtä päivittäin. Tää oli niin kuin sellainen mahdollisuus nähdä vielä enemmän eri lajien seurojen toimintaa ja vielä enemmän sitä, että miten siellä seurassa toimitaan ja oppia sitä, eli silloin sä olet vaan vapaaehtoisena, niin sähän tavallaan teet vaan sitä sun duunia, että mä vedän siellä niitä juoksuryhmiä ja sen enempää mä en niin kuin mieti, että miten tätä täällä johdetaan. Se toi tosi paljon näkemystä siitä, että mikä ylipäänsä on seuratoiminta Suomessa. Totta kai sulla on sitä kuva ja tavallaan liikunta-alan koulutuksiakin käyneenä, nin siitä on niin kuin kuva, mutta silti monet lajit oli hyvin vieraita. Toimintamallit on myös hyvin erilaisia. Eli tavallaan se avarsi sitä näkökulmaa siihen, että miten siis eri seuroissa on erilaisia haasteita ja, miten valtavan moninainen tämä kenttä on itse asiassa, että avarsi tosi paljon.

Jenni Sirén: Tässä näkee hyvin, miten asia sisäistetty – jo toki muutenkin, mutta kyllä toi koulutus ja se yhteinen toiminta näiden kaikkien kurssikavereiden kanssa on antanut varmasti ihan tosi sisältöä. Itse asiassa siitä esitän seuraavan kysymyksen. Te pääsitte molemmat tutustumaan tämän koulutuksen puitteissa tosiaan eri lajien edustajiin ja naisjohtajiin – seuroissa toimiviin naisjohtajiin. Miten te näette, että urheiluseuratoiminnan parissa suhtaudutaan tämmöiseen ammattimaisuuden kasvattamiseen? Miten se otetaan vastaan sekä siellä ihan seuran ytimessä, että sitten siellä vapaaehtoistoimijoiden parissa? Jos vaikka Nina aloitat vastaamaan.

Nina Kaipio: Mä uskon, että me ollaan menty tässä aika lailla eteenpäin. Maailma on muuttunut viimeiset viisi vuotta hurjaa vauhtia ja tästä on tullut aika lailla arkipäivää ja mulla on jotenkin itsellä semmoinen mielikuva ja käsitys, ja tietysti tämän seuratyön kautta vahvistunut se tunne, että ihmiset ymmärtää, että tässä urheilun ja liikunnan kehyksessä tarvitaan sitä ammattimaisuutta, jotta päästään eteenpäin ja jotta liikunta ja urheilu pärjää tässä kilpailussa, jotta voidaan viedä seuratoimintaa seuraavalle tasolle. Mä sanoisin, että nämä menee aika kivasti käsi kädessä. Tämä koulutus oli yksi aika oivakin esimerkki siitä, että meillä oli tosi paljon hakijoita. Kiinnostus oli valtava ja selvästi tämmöinen osaamisen kehittäminen laajaltikin houkuttelee ja kiehtoo ja nähdään sille tarvetta, että mä uskon, että sekin puhuu sen puolesta, että tämmöiselle on jatkossakin tarvetta ja, että se on jatkuvaa prosessia ja tämä ammattimaisuus tulee siinä käsi kädessä sen vapaaehtoistyön kanssa. En sano, että se olisi aina helppoa tai etteikö siihen liittyisi myös ristiriitoja ja haasteita, mutta itse näen, että se on ainut vaihtoehtokin. Se on se keino, jolla sitten varmistetaan, että kehitytään ja mennään eteenpäin ja se luo mahdollisuuksia. Niin kuin mä aikaisemminkin sanoi niin mun mielestä se on vaan mahtava juttu, että me voidaan vaikka nuorille osoittaa, että miten paljon erilaisia ammatteja liikunnan ja urheilun parissa on ja miten erilaisia polkuja on päästä siihen ammattiin, että ei ole vain yhtä tietä, vaan kaikenlaista osaamista tarvitaan, monenlaista taustaa, monipuolista taustaa ja sitä kautta me saadaan sitä moniäänisyyttä ja moninaisuutta kaikella tapaa mukaan liikuntaan ja urheiluun, niin mä itse vahvasti kyllä liputan tämä puolesta ja uskon, että se on se tulevaisuuden toimintamuoto.

Jenni Sirén: Miten Aija näet, ihan omasta lähtökohdista ja näkökulmasta, ammattimaisuuden kasvattamisen. Miten esimerkiksi sinun seuratoimintataustassa suhtauduttiin, kun kerroit, että olet lähtemässä tällaisen koulutuksen mukaan?

Aija Saha: Ammattimaisuus ihan ehdottomasti niin on tärkeä asia varmasti tulevaisuuden seuratoiminnassa, seuratoiminnan kehittämisessä. Tietysti, jos mä ajattelen mun niin kuin päivätyötä, niin mähän olen töissä ammattiurheiluorganisaatiossa, jossa käytännössä on palkattuja työntekijöitä. Sielläkin niin kuin ammattimaisuuden kasvaminen, osaamisen kehittäminen, itse asiassa on se tavallaan – niin kuin, jos puhutaan yritystermeillä – se on ihan niin kuin arkipäivä. Eli tulee lisää osaamista, osaamista tarvitaan; on digitalisaatio, on kaikkia näitä megatrendejä. Osaamista pitää kehittää yritystoiminnassa ja sitä kautta tavallaan sitä pitää kehittää mun mielestä myös seuratoiminnassa. Mutta se, että onko se vaan se ammattimaisuuden kehittäminen, niin onko se vaan tavallaan sen seuran sitä, että sinne tulee palkallisia työntekijöitä. Mun mielestä ei välttämättä, koska siis, jos me ajatellaan myös esimerkiksi vapaaehtoisvoimia, jotka siellä seurassa on, niin myös niin kuin ihmisten koulutustaso nousee jatkuvasti. Meillä on vapaaehtoiseksikin tarjolla niin sanotusti ammattimaisempia henkilöitä. Eli myös urheiluseura voi hyödyntää tavallaan niitä ihmisiä, jotka on niin kuin ammateissa, jotka voisi edistää myös – tai jota voisi hyödyntää siellä euratoiminnassa. Itse esimerkiksi, kun olen markkinointi- ja viestintäihminen, niin mä voin ihan hyvin vapaaehtoisena niin kuin tehdä seuran markkinointia tai viestintää. Eli tavallaan ammattimaisuus voi kehittyä myös vapaaehtoistoiminnassa, että mun mielestä tämä ei ole niin kuin sellainen, että ammattimaisuus on vain se niin kuin työntekijän osaamisen kasvattaminen siellä seurassa.

Nina Kaipio: Toi on tosi tärkeä huomio ja varmasti juuri tämä vuoropuhelu. Eli kyllä jatkossakin vapaaehtoisia tarvitaan ja enemmän kuin koskaan, mutta juuri näin, että se ammattimaisuus ilmenee monella eri tapaa.

Jenni Sirén: Tämä on myös semmoinen asia, jota olen itse – lähinnä niin kuin näille nuorille opiskelijatovereille, jotka myös etsii vielä vähän ehkä tietä, että miten päästä liikunnan ja urheilun pariin, niin olen koittanut korostaa sitä, että vapaaehtoistoiminta on itse asiassa ihan super hyvä tapa myös etsiä omia väyliä ja kokeilla rajoja ja löytää sellaisia uusia havaintoja, että hei toihan voisi olla semmoinen, johon suuntaan mä lähden ja, josta mä haluaisin kehittää itselleni ammatin ja itse teen myös muun muassa sitä, että käyn niin kuin dippaamassa itseäni eri suurtapahtumissa, eri sektoreilla, että kerää semmoista niin kuin ammattitaitoa. Tai sitten menee ihan suoraan auttamaan omalla kokemuksellaan jossain tietyssä tehtävässä, jossa toimii myös oman ammattiarkensa puolesta.

Nina Kaipio: Niin, että kyllähän ne verkostot on kanssa äärimmäisen tärkeä asia, että jos miettii, että mitä verkostoja saa urheiluseuratoiminnan kautta ja niistä hyötyy itsekin sitten ammatillisesti, vaikka olisi eri alallakin, että kyllähän nämä kontaktit ja ylipäätänsä tämä seurakentän tunteminen antaa paljon myös sillä saralla, että kyllä se on tosi tärkeässä roolissa ja työelämä mullistuu, ja enemmän ja enemmän painottuu tällaiselle verkosto-osaamiselle.

Aija Saha: Kyllä, joo ja mun piti vielä kommentoida. En ehkä vastannut ihan siihen kysymykseen, mitä kysyttiin eli sitä, että miten siellä mun vapaaehtoistoiminnan parissa, seurassa, ajateltiin siitä, että mä osallistun tähän koulutukseen. Niin kaiken kaikkiaan mun mielestä ylipäätänsäkin, niin mä pystyn hyödyntämään mun osaamista ja sitä, mitä tällaiset koulutukset tai se muu osaaminen, joka on kertynyt sieltä yritysmaailmasta, joka on karttunut, niin mä pystyn hyödyntämään siinä seuratoiminnassa myös. Tai sanotaanko, että seura on osannut myös ehkä kysyä multa oikeita kysymyksiä ja osallistaa mua sellaisiin hankkeisiin, joista musta voisi olla apua. Eli kaikella tavalla se on myös sieltä seurasta sitten aika pitkälti kiinni, että kun tietää ja tuntee sen oman vapaaehtoisverkostonsa, niin miten sitten osataan osallistaa niitä erilaisiin hankkeisiin, kun tietää, että jollakin henkilöllä on asiantuntemusta jostakin tietystä asiasta. Eli erittäin hyvin otetaan vastaan, kun osaamiseni karttuu.

Nina Kaipio: Ja toihan on muuten tosi tärkeää, että tunnistetaan se oma osaaminen. Oli se sitten seura tai ihan mikä tahansa yhteisö, että tiedetään, että minkälaisia tyyppejä meillä on ja mitä he saavat ja mistä he ovat kiinnostuneita ja mitä he ehkä mahdollisesti haluaisivat oppia lisää, niin siitähän se lähtee, että tunnistetaan ja sitä kautta lähdetään viemään seuraavalle tasolle. Loistava esimerkki.

Jenni Sirén: Kiitos vastauksista. Aija voisit kertoa vielä konkreettisia esimerkkejä, mitä sä olisit havainnut, että näistä koulutuksista ja ammattimaistumisesta on tullut ihan seuran arkeen? Miten se näkyy osallistujan suuntaan?

Aija Saha: Miten mä itse näen kehityksen esimerkiksi, että digitalisaatio, kun on tullut seuroihin, niin sehän helpottaa, vaikka meidän ohjaajien työtä. Eli meillä on paremmat järjestelmät ryhmien hallintaan, kaikkeen sellaiseen työhön, jota meillä on sen lisäksi, että kaikki ohjaajathan kuitenkin haluaisivat vaan tehdä ohjaushommia. Mutta mitä vähemmän meillä on sitä paperityötä esimerkiksi, että se kaikki hoituu digitaalisesti, niin se helpottaa sitä arkea. Mun mielestä tällainen ehkä on sellainen asia, joka tavallaan niin kuin ammattimaistuminen näkyy siellä ihan tuota ruohonjuuritasolla.

Jenni Sirén: Jutellaan seuraavaksi vähän tästä seuratoiminnan johtamisesta. Mitä luulette, onko siinä haluttu tehtävä vai vähän kartettu tehtävä tämän hetken arjessa? Nina, minkälaisia ajatuksia sinulla on seuratatoiminnan johtajuudesta?

Nina Kaipio: No, se on totta kai haastava tehtävä. Ylipäätänsä johtajana toimiminen on on haastavaa ja vastuullista, mutta kyllä mä itse näen äärimmäisen merkityksellisenä ja, jos miettii, että ihminen hakee myös työstä merkityksellisyyttä, kykyä vaikuttaa siihen työtehtävään ja vaikuttaa siihen toimintaympäristöön, jossa sitä työtä tekee, niin mikä voisi olla oikeastaan parempi kuin se, että liikunnan ja urheilun parissa meillä monella – ehkä kaikilla jopa – on jonkinlainen intohimo, ehkä se oma motiivi ja tavoite ja tarkoitus siellä taustalla. Sitten saa oikeasti vaikuttaa niihin asioihin, jotka kokee tärkeiksi, niin mä pidän sitä itse tosi tärkeänä osana työelämää ja johtajuutta, että totta kai tehtävä on haastava, vaikea. Viime vuosi, tämä vuosi on ollut raskas ja vaatinut monenlaisia taitoja kriisiviestinnästä ihan käytännön härdelliin, mutta uskon kuitenkin, että se merkityksellisyys painaa siellä ja se, että näkee mitä hyvää voi tuottaa niin itselle kuin sitten sille ympäristölle, niin se kyllä kantaa pitkälle. Mä uskon, että se palo siellä kyllä ohjaa ja tekee tästä työstä äärimmäisen mielenkiintoista.

Jenni Sirén: Entä Aija, minkälaisia näkemyksiä ja seuratoiminnan johtajuudesta ja sen houkuttelevuudesta nykypäivän Suomessa?

Aija Saha: No ensinnäkin tuohon tämän hetkiseen – tai tässä, mitä vuoden aikana on tapahtunut, niin sitä toivottavasti ei sitten tapahdu ihan äkkiseltään uudestaan. Se on varmaan kuitenkin niin poikkeuksellista, ettei oikein voi verrata sitä niin kuin normiarkea siihen, mitä se on ollut nyt. Ja se on ollut myös muualla kuin seuratoiminnassa ihan varmasti haastavaa. Siinä mielessä kyllä mä näen, että tämän tämän jälkeenkin niin kun johtajuudelle on kysyntää ja uskoisin nimenomaan – Nina puhu tästä merkityksellisyydestä – ja tota itse kun on kuitenkin jo… En ihan diginatiivi, enkä Z-sukupolvea, niin siihen aikaan ehkä, kun lähdettiin duunia hakemaan, niin välttämättä sillä merkityksellisyydellä ei ollut niin iso rooli siinä, mutta tänä päivänä nuorilla on todella tärkeätä se, että se työ, mitä he tekee on jollakin tasolla heidän arvojen mukaista ja merkityksellistä heille. Mä näen, että tässä on liikunnalla ja urheilulla valtava mahdollisuus. Eli nimenomaan se, että mä itse olen tullut sieltä brändimaailmasta tänne urheilun pariin. Mulla on vahva palo urheilulle, liikunnalle, hyvinvoinnille, kaikelle tällaiselle tuolla sydämessä, ja entistä enemmän on niitä ihmisiä, jotka haluaa tehdä sellaista asiaa, joka on heille itselleen heidän arvojensa mukaista. Niin mä näen, että varmasti sille johtajuudellekin on kysyntää ja siellä niin kuin se arvomaailma kuitenkin vie sitä uravalintaa myös tulevaisuudessa enemmän.

Jenni Sirén: Minkälaisen viestin haluaisitte lähettää seuratoimijoille ympäri Suomen, joka mahdollisesti auttaisi jaksamaan näinä aikoina ja toisi vielä sitä sellaista lisätsemppiä. Aija, minkälaista viestiä sinä haluaisit kentälle laittaa?

Aija Saha: No, ensinnäkin, niin ollaan eletty hyvin poikkeuksellisia aikoja tässä viime vuosi. Näitä ei ehkä voi oikeastaan edes verrata, että tämmöistä toimintaympäristöä ei kukaan osaa odottaa, eikä kukaan osaa valmistautua eli nyt, kun me ollaan tässä jo vähän niin kuin hallituksen sanoin loppusuoralla toivottavasti tämän pandemian kanssa, niin kyllä mä näen, että tulevaisuudessa, niin meidän urheiluseuratoiminta on taas kukoistuksessaan ja siellä on valtavasti mahdollisuuksia. Siellä on uusia mahdollisuuksia ja siellä on myöskin sellaista positiivista tekemistä edessä. Itse ainakin yritän aika paljon keskittyä myös sinne tulevaan, että miettiä, että mitä sitten syksyllä tehdään, kun päästään taas treenaamaan porukalla tai oman työni kautta, kun saadaan taas yleisö sinne halleille ja saadaan se yhteisöllisyys ja saadaan se fiilis ja kaikki se, mikä on vähän niin kuin ollut kadoksissa tässä etäyhteyksien ja etätreenien ja yleisöttömyyden aikana. Että kyllä mä niin kuin vahvasti luotan siihen, ja nimenomaan ehkä sellaisena sellaisena tsemppiviestinä, että miettikää mitä kaikkea kivaa siellä tulevaisuudessa on, ja mitä te haluatte toteuttaa. Suunnitelkaa, miettikää ja sitten tehkää hyvä strategia ja lähtekää toteuttamaan.

Jenni Sirén: Minkä viestin haluaisit sinä Nina lähettää seuratoimijoille ja Suomen seuratoimintakentälle?

Nina Kaipio: Alkuun ison kiitoksen. Tämä on ollut todella raastava vuosi ja vaatinut meiltä kaikilta paljon. Mun mielestä urheiluyhteisö on hienosti pitänyt yhtä ja vaikkakin nämä on ollut tosi vaikeat ajat, niin tässä on näkynyt tämmöistä mieletöntä yhteistyökykyä ja -henkeä, ja se on antanut kyllä pitkälle, että en vähättele tämän vuoden vaikutuksia ja sitä väsymystä, mitä tästä kaikesta on seurannut, mutta kyllä mäkin näen sinne tulevaisuuteen ja näin paljon hyvää. Maailma voi muuttua ja varmasti muuttuukin tämän pandemian jälkeen. Emme tiedä, mitä se uusi arki sitten tulee olemaan, mutta kyllä mä näen siellä paljon tilausta liikunnalle ja urheilulle ja näen, että urheiluseuroilla on nyt valtavan suuri tehtävä saada ihmisiä taas liikunnan ja urheilun pariin ja löytää yhteisön ja löytää sitä kautta elämän mielekkyyttä ja tekemistä. Tämä vuosi on vaikuttanut niin valtavalla tapaa monen suomalaisen elämään ja osa on valitettavasti pudonnut kyydistä ja syrjäytynyt ja yksinäisyys on ollut käsinkosketeltavaa ja tähän mä näen, että urheiluseuralla on myös ratkaisu sen perusliikunnan lisäksi. Haluan myös korostaa, että hakekaa apua, hyödyntäkää verkostoja. Sitä on saatavilla, ettei kukaan jää yksin – ei myöskään seuratoimijat jäisi yksin, että on yhteydessä joko lajiliittoon, liikunnanaluejärjestöihin, Olympiakomitea, ihan kehen tahansa kuntaan. Nyt on paljon osaamista, paljon apua tarjolla, että jos jotakin kysymystä, ja varmasti monia kysymyksiä miettii ja pähkäilee, ja tämä epävarmuus ja epätietoisuus tietysti siellä myös rasittaa, niin kysyy apua ja pyytää neuvoja, sparrausta ja hakeutuu eri verkostoihin, koska se oikeasti sitten kannattelee myös vaikeina aikoina ja on isoksi avuksi. Sitten myös hyvinä aikoina voi kehittää ja suunnitella ihan uusia juttuja. Näen, että se uusi arki, mitä se sitten ikinä onkaan, niin siinä on liikunnalla ja urheilulla tosi tärkeä rooli.

Jenni Sirén: Ja sitten viimeisen kysymyksen pariin. Aija, minkälaiseen seuratoimintaan sinä haluaisit tulevaisuudessa osallistua? Mikä olisi sinulle kaikista mieluisin ympäristö?

Aija Saha: Kyllähän se varmasti se yhteisöllisyys ja merkityksellisyys on ne asiat, jotka sieltä nousee joka tapauksessa. Eli kyllähän seuratoiminnassa nimenomaan se yhdessä tekeminen ja se niin kuin tavallaan se urheilun tunne. Se kaikki hyvä, mitä urheilu tarjoaa, niin kyllähän se on siellä tavallaan se eteenpäin vievä voima, mutta totta kai sitten, jos ajatellaan vaikka sen ammatilaisuuden näkökulmasta, jota tavallaan niin kuin urheilussa tällä hetkellä työskentelevänä myöskin katsoo, niin kyllä mä näen, että se on kombinaatio sitä, että siellä on niitä ammattilaisia, jotka hoitavat – tai ammattilaisia, palkattuja henkilöitä, jotka hoitaa tietyt perusasiat niin, että ne siellä seurassa pyörii sujuvasti ja ollaan niin sanotusti up to date eli toimitaan modernista ja ollaan niin kuin… Tietyllä tavalla se helpottaa sen jäsenen arkea ja sitä osallistumista ja toisaalta sitten sen vapaaehtoisen arkea siinä omassa roolissaan. Eli kyllä mä niin kuin näen, että se vahvasti kuitenkin se sellainen niin kuin… Ammattimaistumisesta on paljon puhuttu, niin se on siinä ytimessä siinä mielessä, että se on mahdollista ja näille kaikille niin kuin muille toiminnoille ja sille, että mä voin toimia niin kuin jäsenenä ja nauttia siitä yhteisöllisyydestä, jota se seura mulle tarjoaa.

Jenni Sirén: Nina, minkä näet sinulle kaikista mieluisampana? Minkälaisen seuratoiminnan?

Nina Kaipio: No, kyllä mäkin sen yhteisöllisyyden siellä tietenkin nostan aika kärkeen ja jotenkin itse näen tärkenä myös sen, että ymmärretään, että ihmiset tulee erilaisista taustoista ja hakee eri asioita myös siltä seuralta ja seuratoiminnalta, että ymmärretään ja tiedostetaan ja tunnistetaan se moninaisuus ja kunnioitetaan ja arvostetaan sitä. Kyllä, jos mä mietin ihan omaa elämääni, niin kaikki mun parhaimmat ystävät on tullut urheiluseuratoiminnan kautta. Kyllähän se on mulle kuin toinen perhe. Ne ihmissuhteet ja kontaktit elävät loppuelämän ajan. Kyllähän se on ollut tosi, tosi tärkeä osa tätä kaikkea, että sen toivoisin jatkuvan ja toivoisin, että jokainen saisi tulla osalliseksi sitä, koska tässä maailmassa ollaan aika yksin ja tämä on välillä aika karu ja kylmä ja kilpailuhenkinen, niin kyllähän tämmöiselle yhteiselolle ja porukalle on tarvetta nyt ehkä enemmän kuin koskaan. En mä ole missään muussa toiminnassa tällaista yhteisöllisyyttä, tällaista auttamisen henkeä kokenut, että kyllä mä haluaisin nostaa ne ihmissuhteet ja sosiaaliset verkostot, mitä urheiluseuratoiminta tarjoaa. Miten se todellakin voi ehkäistä yksinäisyyttä ja syrjäytymistä, ja miten mä olen omalla kohdalla kokenut, että se on kannatellut myös niinä vaikeina aikoina, että on ollut semmoinen porukka. Sitä haluaisin, sitä tarinaa tuoda esille ja sellaisessa seurassa toimia ja sitten tietysti se, että hyväksytään, että me ihmiset olla erilaisia, meillä on erilaisia tarpeita ja meille jokaiselle on siellä paikka, että laitetaan se moninaisuus rikkautena kukoistamaan.

Jenni Sirén: Hei kiitos Nina ja Aija. Oli todella miellyttävä keskusteluhetki teidän kanssanne.

Nina Kaipio: Kiitos. Kiitos, kun saimme tulla ja kiitos Aija. Oli kiva kuulla sun ajatuksia.

Aija Saha: Kiitos samoin. Samoin täältä päästä, kiitoksia.

Jenni Sirén: Kiitos vielä kerran Nina Kaipiolle ja Aija Sahalle vierailusta OlympiaCastissa. Kiitos myös sinulle, että olet siellä kuuntelemassa. Uusien aiheiden parissa jatketaan tosiaan taas ensi viikolla, ja jotta et missaisi yhtään OlympiaCastin jaksoa, niin käy tilaamassa meidän podcast sieltä, mistä tykkäät podcasteja kuunnella. Me arvostetaan myös sitä, jos käyt antamassa meistä arvion, sillä se auttaa meitä kehittymään ja luomaan entistä parempaa sisältöä meidän nykyisille ja mahdollisille uusille kuuntelijoille. Kiitos vielä kerran. Ensi kertaa, moikka!