Jaa facebookissaJaa twitterissäJaa linkedinissä

Huippu-urheilun lainsäädäntöselvitys

Hallitusohjelman mukaan hallituskauden aikana tehdään selvitys huippu-urheilulain tarpeellisuudesta. Opetus- ja kulttuuriministeriö on nimennyt ministeri Lauri Tarastin selvityshenkilöksi, joka tekee hallitusohjelmassa mainitun selvitystyön ensi vuoden puoliväliin mennessä. Selvitystyössä käydään läpi mahdollisen huippu-urheilulain hyödyt ja haitat ja kuullaan laajasti eri tahoja. Tässä tietosivussa käydään läpi huippu-urheilun lainsäädäntöselvityksen taustat.

1 Tiivistelmä

Huippu-urheilun resurssiohjaus on hajautettu urheilujärjestöjen ja ministeriön välille tehottomasti menestyviin urheilumaihin nähden. Johtamisen selkiyttämisessä törmätään ministeriön ja Olympiakomitean välisissä keskusteluissa nykylainsäädännöllä PL 124 § tulkintaan. Pykälän mukaan julkinen hallintotehtävä voidaan antaa muulle kuin viranomaiselle vain lailla tai lain nojalla ja vain, jos se on tarpeen tehtävän tarkoituksenmukaiseksi hoitamiseksi eikä vaaranna perusoikeuksia, oikeusturvaa tai muita hyvän hallinnon vaatimuksia. Ilman lainsäädäntöuudistusta on uhkana, että PL 124 § vedoten tulevaisuudessa Olympiakomitean (urheilujärjestöjen sisäistä) resurssijohtamista kavennetaan nykyisestään, jos resurssit kasvavat.

 

2 Lähtökohdat

Tarve huippu-urheilun johtamisen selkiyttämiseen on todettu liikuntapoliittisessa selonteossa ja hallitusohjelmassa. Niissä todetaan, että huippu-urheilulain tarpeellisuus on selvitettävä. Lainsäädäntö­muutoksia tarvitaan selkiyttämään erityisesti huippu-urheilun resurssijohtamista. Tätä ennen tarve huippu-urheilun johtamisen selkiyttämiselle on tuotu esille muun muassa huippu-urheilun ulkoisessa arvioinnissa (VLN, 2017) ja Heikki Halilan selvityksessä liikuntajärjestöjen avustuksista (OKM, 2016).

Huippu-urheilun osaaminen on Olympiakomiteassa ja Olympiakomitea asettaa huippu-urheilun tavoitteet yhdessä lajiliittojen kanssa. Opetus- ja kulttuuriministeriön ja Olympiakomitean tavoiteasiakirjan mukaan Olympiakomitean huippu-urheiluyksikkö vastaakin huippu-urheilun johtamisesta. Kuitenkin huippu-urheilun resurssiohjauksessa OKM:llä on edelleen laaja vastuu ja rooli monessa tapauksessa.

Yhdistysautonomian nojalla Olympiakomitea saa vapaasti päättää, miten huippu-urheilu organisoidaan Suomessa. Itse toiminnan rahoitus tulee pääosin OKM:stä valtionavustuksena. Olympiakomitean jakamat lajien huippu-urheilun tehostamistuet (6,7 miljoonaa euroa) ovat tällä hetkellä suurin valtionavustuserä, jolla huippu-urheiluyksikkö ohjaa huippu-urheilua. Tehostamistukien edelleen jakamista Olympiakomitean kautta ei ole koettu perustuslain näkökulmasta juridisesti ongelmalliseksi.

Noin 2 miljoonan euron akatemiatukien osalta tukien jako Olympiakomitean kautta on sen sijaan koettu OKM:ssä ongelmalliseksi – mm. koska päätöksiin liittyy liikaa harkintavaltaa. Laajan harkintavallan käyttö on mahdollista, jos se perustuu lakiin. Merkittävän julkisen vallan käyttö kuuluu perustuslain mukaan aina viranomaiselle.

Koska Olympiakomitea ei ole viranomainen, sillä ei siis lähtökohtaisesti ole mahdollisuutta suorittaa julkista hallintotehtävää muuten kuin lakiin perustuen. Tällöinkin tällaisen tehtävän antaminen muulle kuin viranomaiselle edellyttää, että se on tarpeen tehtävän tarkoituksenmukaiseksi hoitamiseksi eikä vaaranna oikeusturvaa tai muita hyvän hallinnon vaatimuksia.

Liikuntapoliittiseen selontekoon perustuen OKM ja Olympiakomitea ovat käyneet vuoropuhelua johtamisen siirtämisestä myös resurssien osalta selkeästi Olympiakomiteaan. Keskusteluissa törmätään kuitenkin usein Olympiakomitean lainsäädännölliseen asemaan. Suomen laki ei määrittele liikuntajärjestöille liikunnan rahanjakoon liittyviä tehtäviä.

Perustuslain 124 §:n mukaan julkinen hallintotehtävä voidaan antaa muulle kuin viranomaiselle vain lailla tai lain nojalla ja vain, jos se on tarpeen tehtävän tarkoituksenmukaiseksi hoitamiseksi eikä vaaranna perusoikeuksia, oikeusturvaa tai muita hyvän hallinnon vaatimuksia. Merkittävää julkisen vallan käyttöä sisältäviä tehtäviä voidaan kuitenkin antaa vain viranomaiselle.

Jos huippu-urheilun resurssiohjaus olisi laissa määritetty Olympiakomitean tehtäväksi, selkiytyisi nykyinen tilanne sekä vältettäisiin uhka, että huippu-urheilun resurssien mahdollisesti kasvaessa OKM joutuisi lisäämään vastuutaan resurssiohjauksessa vedoten PL 124 §:ään.

 

3 Taustaa: Arvioinneissa, selvityksissä ja kannanotoissa todettua

 

Hallitusohjelma

Lähde: Hallitusohjelma (2019)

S. 175: ”Nostetaan seuratukea ja lisätään huippu-urheilun rahoitusta, lajeille jaettavaa tehostamistukea ja tehdään selvitys huippu-urheilulain tarpeellisuudesta liikuntapoliittisen selonteon mukaisesti.”

 

Liikuntapoliittinen selonteko (2019)

Lähde: Liikuntapoliittinen selonteko (Valtioneuvosto, 2018)

Huippu-urheilun johtamisen selkiyttäminen nousi selkeästi esille liikuntapoliittisen selonteon rakentamisessa ja kuulemisissa. Lue lisää tästä.

 

Huippu-urheilun ulkoinen arviointi (2017)

Lähde: Kimmo J. Lipponen: Menestyksen polulla – huippu-urheilun ulkoinen arviointi (VLN, 2017)

Arvioinnin mukaan on kriittisen tärkeää määritellä pikaisesti, kuka johtaa suomalaisen huippu-urheilun kokonaisuutta, millä strategialla ja työnjaolla se tapahtuu ja mistä resurssit tulevat. Lue arvioinnin olennaisimmat havainnot tästä.

 

Selvitys liikuntajärjestöjen valtionavustuksista (2016)

Lähde: Heikki Halila: Liikuntajärjestöjen valtionavustukset – Selvitys valtionavustusjärjestelmän kehittämisestä (OKM, 2016)

Selvityksessä Heikki Halila esittää, että lajiliittojen liikuntamäärärahat jaettaisiin Olympiakomiteasta. Lue Halilan johtopäätöksistä tästä.

 

4 Olympiakomiten ehdotukset

Lainsäädännön osalta on keskusteltu huippu-urheilulain tarpeellisuudesta. Huippu-urheilulakia kevyempi, saman tavoitteen täyttävä lainsäädännöllinen keino olisi lisätä jo olemassa olevaan liikuntalakiin pykälä, jolla määritellään roolit ja vastuut julkisen tuen jakamisessa huippu-urheiluun.

Olympiakomitea ehdottaakin, että huippu-urheilun johtamisen selkeyttämiseksi liikuntalakiin lisätään pykälä, joka kuvaa liikuntajärjestöjen roolia huippu-urheilun rahanjaossa.

Liikuntalain muuttaminen velvoittaa, että OKM:lle pystytään takaamaan hyvän hallinnon ja oikeusturvan toteutuminen. Ellei Tarastin selvityksestä muuta ilmene, tämän hetken käsityksen mukaan liikuntalain muuttaminen olisi helpoin tapa säilyttää julkista hallintotehtävää Olympiakomitealle.