Jaa facebookissaJaa twitterissäJaa linkedinissä

Tasa-arvovaltuutetun liikuntaa ja urheilua koskevia lausuntoja

Tasa-arvovaltuutettu valvoo naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta annetun lain noudattamista. Valtuutettu antaa ohjeita ja neuvoja tasa-arvolakiin liittyvistä kysymyksistä, sukupuoleen perustuvasta syrjinnästä ja sukupuolten tasa-arvon edistämisestä.

Tälle sivulle on koottu valtuutetun liikuntaa ja urheilua koskevia näkemyksiä, esimerkkejä lausunnoista sekä listaa yleisimmistä aiheista, joihin valtuutettu on ottanut kantaa. Lisätietoja tasa-arvovaltuutetun toiminnasta ja yhteystiedot tarkempia tiedusteluja varten: www.tasa-arvo.fi

Tasa-arvovaltuutetun näkemyksiä urheilusta, liikunnasta ja tasa-arvosta

Sukupuolten välinen tasa-arvo urheilu- ja liikuntakulttuureissa on edelleen haaste. Tasa-arvo tulisi nähdä ennen kaikkea yhtäläisten mahdollisuuksien ja resurssien tarjoamisena sekä tasa-arvoisena kohteluna, asenteina ja käytännön tekoina.

Tasa-arvovaltuutettu pitää tärkeänä, että tyttöjen ja naisten sekä poikien ja miesten urheilu- ja liikuntaharrastuksia tuetaan tasapuolisesti. Tasa-arvon kannalta on olennaista, että kaikilla on tosiasiallisesti yhdenvertaiset mahdollisuudet harrastaa urheilua ja liikuntaa, saada asiantuntevaa valmennusta, osallistua kilpailuihin sekä saada yhtäläinen tunnustus kilpailusuorituksistaan.

Vaatimus tosiasiallisten yhdenvertaisten mahdollisuuksien toteutumisesta tulisi ottaa huomioon kaikessa urheilu- ja liikuntatoimintaan liittyvässä päätöksenteossa. Myös urheilukilpailujen palkitsemiskäytännössä tulisi noudattaa tasa-arvon periaatetta, eikä suorituksen arvostuksen ja siitä saatavan tunnustuksen tulisi olla riippuvainen henkilön sukupuolesta.

Esimerkkejä tasa-arvovaltuutetun lausunnoista (tiivistelmiä)

Salibandyturnauksen palkitsemiskäytäntö

Tasa-arvovaltuutettu on ottanut kantaa urheilukilpailun palkintoihin, kun eräs salibandykilpailun järjestäjä oli ilmoittanut, että poikien kahden vanhimman ikäluokan voittajajoukkueille oli luvassa pokaalin lisäksi rahapalkinto, tytöille ainoastaan pokaali.

Tasa-arvovaltuutettu kiinnitti kilpailun järjestäjien huomiota siihen, että myös järjestäjä voi syyllistyä syrjintään kohdellessaan nais- ja miesosanottajia eri tavalla näiden sukupuolen perusteella. Näin voi käydä esimerkiksi eriarvoiseen asemaan asettavan palkitsemistavan seurauksena.

TAS 211/2007

Suunnistuskilpailun palkitsemiskäytäntö

Tasa-arvovaltuutettua pyydettiin selvittämään oliko suunnistuskilpailun palkitsemiskäytäntö tasa-arvolain mukainen kun miesten viestisarjassa oli suunnistajaa kohden jaossa suuremmat rahalliset palkinnot kuin naisten viestisarjassa.

Saadun selvityksen mukaan erisuuruiset palkintorahat johtuivat siitä syystä, että palkintojen arvo oli suhteutettu osanottajamäärään.

Tasa-arvovaltuutetun mukaan käytäntö, jossa palkinnot rahoitetaan miesten sarjan osalta miespelaajien osallistumismaksuin ja naisten sarjan osalta naispelaajien osallistumismaksuin, ei ole tasa-arvolain vastainen. Palkitsemiskäytännön ei voida kuitenkaan katsoa edistävän naisten ja miesten välistä tasa-arvoa. Lausunnossaan tasa-arvovaltuutettu esittikin suunnistuskilpailun järjestäjälle toiveen, että se harkitsisi sellaisen tasa-arvon kannalta edistyksellisemmän palkitsemiskäytännön käyttöönottoa, jossa urheilijalle annetaan yhtäläinen tunnustus urheilusuorituksesta hänen sukupuolestaan riippumatta.

TAS 268/2011

Tenniskilpailujen palkitsemiskäytäntö

Tasa-arvovaltuutettua pyydettiin selvittämään, onko Suomen Tennisliiton järjestämän Finnish Tennis Tour -kilpailun palkitsemiskäytäntö ristiriidassa tasa-arvolain kanssa, kun miesten sarjassa on jaossa suuremmat rahalliset palkinnot kuin naisten sarjassa.

Tennisliiton mukaan miehille ja naisille ei voida maksaa samansuuruisia rahallisia palkintoja muun muassa siksi, että miesten sarjassa on enemmän osallistujia kuin naisten sarjassa. Miesten sarjan voittaja joutuu näin ollen tekemään enemmän töitä kuin voittaja naisten sarjassa. Lisäksi palkintorahat koostuvat pelaajien maksamista osallistumismaksuista. Koska naisten sarjassa on vähemmän osallistujia, myös osallistumismaksuja ja sen myötä palkintorahoja kertyy vähemmän.

Tasa-arvovaltuutettu on vakiintuneesti katsonut, ettei naisilta edellytetty miehiin nähden helpompi tai fyysisesti vähäisempi suoritus välttämättä aseta naisia miehiä parempaan tai helpompaan asemaan, vaan ainoastaan tasoittaa naisten ja miesten fysiologisista eroista johtuvaa fyysisen suorituskyvyn välistä eroa. Se, että miesten luokkavoittaja joutuu tenniskilpailussa mahdollisesti voittamaan useamman vastustajan kuin pienemmän osallistujamäärän luokkavoittaja naisten sarjassa tai mahdollisesti pelaamaan pidempiä otteluita ei sinällään anna hyväksyttävää syytä maksaa pienempää palkintoa naistensarjaan osallistuville.

Lausunnossa todetaan, että palkitsemiskäytäntö, jossa rahapalkinnot rahoitetaan miesten sarjan osalta miespelaajien osallistumismaksuin ja naisten sarjan osalta naispelaajien osallistumismaksuin, ei ole tasa-arvolain vastainen. Palkitsemiskäytännön ei voida kuitenkaan katsoa edistävän naisten ja miesten välistä tasa-arvoa. Tasa-arvovaltuutettu esittikin Tennisliitolle toiveen, että se harkitsisi sellaisen tasa-arvon kannalta edistyksellisemmän palkitsemiskäytännön käyttöönottoa, jossa urheilijalle annetaan yhtäläinen tunnustus urheilusuorituksesta hänen sukupuolestaan riippumatta.

Lisäksi tasa-arvovaltuutettu muistuttaa Suomen Tennisliittoa siitä, että mikäli erisuuruisia rahapalkintoja jaettaisiin kilpailussa, jossa naisten ja miesten sarjassa on yhtä monta osallistujaa, palkitsemiskäytäntö asettaisi naispelaajat sukupuolen perusteella epäedullisempaan asemaan. Koska palkintojen eroa ei voisi perustella osallistumismaksuista saaduilla tuloilla, kilpailun järjestäjä olisi vastuussa sellaisen tapahtuman järjestämisestä, joka olisi ristiriidassa tasa-arvolain kanssa.

Suomen Tennisliiton hallitus on päättänyt maksaa vuodesta 2012 lähtien miehille ja naisille yhtä suuret palkintosummat.

TAS 399/2011

Naisurheilun näkyvyys Yleisradion kanavilla

Tasa-arvovaltuutettu on toistuvasti kiinnittänyt tiedotusvälineiden huomiota siihen, että naisten ja miesten urheilusta on tärkeä tiedottaa tasapuolisesti. Tiedotusvälineiden on todettu keskittyvät pääosin miesten kilpa- ja huippu-urheiluun. Yksilölajeja harrastavat naiset ovat esillä lähinnä suurkilpailujen aikana, mutta naisten joukkueurheilu näkyy tiedotusvälineissä vain harvoin.

Tiedotusvälineissä on vedottu siihen, että miesten urheilu kiinnostaa yleisöä enemmän kuin naisten, koska naisten urheilun taso on heikompi kuin miesten.

Tasa-arvovaltuutettu on muistuttanut tiedotusvälineitä siitä, että tällaiset oletukset perustuvat siihen virheelliseen olettamukseen, jonka mukaan naisten tuloksia tulisi verrata miesten tuloksiin ja pitää miesten suorituksia arvioinnin perustana.

Yleisön on vaikea kiinnostua naisten urheilusta, ellei se ole nykyistä enemmän esillä tiedotusvälineissä. Lisäämällä tiedottamista naisten urheilusta tiedotusvälineillä olisi mahdollisuus kasvattaa itselleen uutta katsoja- ja lukijakuntaa. Samalla kannustettaisiin naisten ja tyttöjen urheilua.

Naisten urheilusta kertominen ja sen arvostaminen tiedotusvälineissä samassa määrin kuin miesten urheilun lisäisi tärkeältä osaltaan liikunnan ja urheilun tasa-arvoa suomalaisessa yhteiskunnassa.

TAS 41/2010, TAS 336/2009, TAS 294/2006, tiedote 26.4.2004

Valtionavustusten suuntaaminen naisten liikuntalajeille

Tasa-arvovaltuutettu on ottanut kantaa valtionavustusten suuntaamiseen, kun selvitettiin, palveleeko julkinen liikuntapaikkojen rakentaminen enemmän miesten ja poikien liikuntalajeja ja jättää naisten ja tyttöjen suosimat liikuntamuodot ilman vastaavia avustuksia.

Kannanotossaan valtuutettu totesi, että jokaisen viranomaisen on omassa toiminnassaan edistettävä sukupuolten välistä tasa-arvoa myös esimerkiksi myöntäessään erilaisten etuja, avustuksia ja apurahoja. Viranomaisten olisikin toimintaa suunnitellessaan ja varoja jakaessaan hyvä selvittää, mikä on naisliikunnan saama osuus liikuntarahoista ja miten rahoitusta voitaisiin suunnata paremmin tukemaan kummankin sukupuolen liikuntaharrastuksia.

Olisi myös selvitettävä miten miehet ja naiset eroavat liikuntapalvelujen käyttäjinä ja miten heidän erilaiset tarpeensa voidaan ottaa huomioon mahdollisimman tasapuolisesti. Avustuksia jakavien viranomaisten olisikin hankittava eri lajien harrastajamääriä ja sukupuolta koskevaa taustatietoa päätöksentekonsa pohjaksi.

Kyseessä voi olla välillinen syrjintä sukupuolen perusteella, jos avustuksen saamiselle asetetut edellytykset kohtelevat tosiasiallisesti naisvaltaisia liikuntalajeja huonommin kuin miesvaltaisia.

Välillistä syrjintää voi olla myös se, että avustusten ehtoja ei sovelleta yhtäläisesti naisten ja miesten suosimiin liikuntapaikkoihin. Näin voi tapahtua, jos esimerkiksi naisvaltaisten liikuntapaikkojen käyttäjämääriä ei oteta avustuksia myönnettäessä huomioon samalla painoarvolla kuin miesvaltaisten liikuntapaikkojen käyttäjien määriä.

Kun päätetään harkinnanvaraisesta valtionavustuksesta, joka on tarkoitettu laajojen käyttäjäryhmien liikuntapaikkojen rakentamiseen tai peruskorjaamiseen, tulisi myös tasa-arvoon liittyvät näkökohdat ottaa huomioon selkeästi ja avoimesti. Valtionapupäätösten saajia valittaessa ja avustuspäätösten perusteluissa tulisi tuoda esille tasa-arvon edistämisen näkökulma tasa-arvolain velvoittamalla tavalla.

Dnro 5/51/2004

Hallivuorojen jako mies- ja naisjoukkueiden kesken

Tasa-arvovaltuutettu on toistuvasti ottanut kantaa urheiluhallivuorojen jakoperiaatteisiin, joiden perusteella naisten ja tyttöjen urheilu- ja liikuntalajeille on jaettu vähemmän vuoroja kuin mies- ja poikavaltaisille lajeille.

Kannanotoissaan tasa-arvovaltuutettu on todennut, että urheiluhallien aikavuorot ovat osa kunnan tarjoamia liikuntapalveluja ja niiden jakamisessa tulee huolehtia siitä, että nais- ja miesvaltaisia lajeja kohdellaan tasapuolisesti ja noudatetaan samoja jakoperiaatteita.

Kun kyse on kunnan palvelujen jakamisesta kuntalaisille, ei kilpailu- ja pelitoiminta voi olla ainoa jakoperuste, vaan myös harrastustoimintaa ja liikuntakasvatustyötä on arvostettava. Lähtökohtana tulee olla vuorojen tasa-puolinen jakautuminen sukupuolten kesken, ja siitä poikkeamat on erityisesti perusteltava.

Dnro 18/59/2000

Liikuntapainotteisen koulun oppilasvalinta

Tasa-arvovaltuutetulta pyydettiin kannanottoa siitä mahdollistaako tasa-arvolaki sen, että liikuntapainotteista opetusta tarjoavaan kouluun valitaan vuosittain yhtä monta tyttöä ja poikaa. Kannanottoa pyytänyt koulu toivoi erityisesti selvityksen siitä, voiko valintaperusteena oleva kunto- ja liikehallintatesti olla tytöille ja pojille erilainen ja voidaanko tyttöjä ja poikia käsitellä omina ryhminään laitettaessa heitä pisteiden mukaiseen järjestykseen oppilasvalintaa tehtäessä.

Kannanotossaan tasa-arvovaltuutettu toteaa, että tyttöjen ja naisten sekä poikien ja miesten urheilu- ja liikuntaharrastusten tasapuolinen tukeminen on tärkeää. Sukupuolten välinen tasa-arvo tulisi nähdä ennen kaikkea yhtäläisten mahdollisuuksien ja resurssien tarjoamisena, jossa kaikilla on tosiasiallisesti yhdenvertaiset mahdollisuudet harrastaa urheilua ja liikuntaa, saada asiantuntevaa valmennusta, osallistua kilpailuihin sekä saada yhtäläinen tunnustus kilpailusuorituksistaan.

Kannanotossaan tasa-arvovaltuutettu katsoo, että tyttöjen ja poikien fyysinen erilaisuus voidaan ottaa huomioon kunto- ja liikehallintatestissä niin, että tytöillä ja pojilla on esimerkiksi oma pisteytyksensä.

Tyttöjen ja poikien erilainen kohtelu kunto- ja liikehallintatestin tulosten arvioinnissa – sikäli kun tyttöjen ja poikien väliset erot kunto- ja liikehallintatestin tuloksissa vastaavat tyttöjen ja poikien välillä tosiasiallisesti keskimäärin olevia fysiologisia eroja ja niiden vaikutusta fyysiseen suorituskykyyn – ei aseta tyttöjä poikia parempaan tai helpompaan asemaan, vaan ainoastaan tasoittaisi tyttöjen ja poikien fysiologisista eroista johtuvaa fyysisen suorituskyvyn välistä eroa. Kyse on sellaisesta naisten ja miesten välisen tasa-arvon edistämisestä, joka naisten keskimäärin alhaisemmasta fyysisestä suorituskyvystä huolimatta mahdollistaa tytöille yhtäläiset mahdollisuudet tulla valituksi kyseiseen liikuntapainotteiseen opetukseen.

TAS 246/2010. Katso myös TAS 142/2014.

Naisten jalkapallo-otteluiden kenttäolosuhteet

Tasa-arvovaltuutettua pyydettiin selvittämään, onko jalkapallo-otteluiden vuoroja koskeva menettely tasa-arvolain mukaista. Yhteydenoton mukaan peliolosuhteet olisivat naisten otteluissa järjestelmällisesti huonommat kuin miesten otteluissa. Naisten otteluita pelattaisiin usein hiekkakentällä, vaikka vieressä olisi tyhjä nurmi- tai tekonurmikenttä.

Tasa-arvovaltuutettu pyysi asiasta selvitykset Suomen Palloliiton Uudenmaan piiriltä, Suomen Palloliiton Helsingin piiriltä, Helsingin kaupungin liikuntavirastolta sekä Vantaan kaupungin liikuntapalvelulta. Kysymystä käsiteltiin lisäksi yhteisessä tapaamisessa.

Tapaamisessa sekä valtuutetun saamista kirjallisista selvityksistä ilmenee, että kenttiä ylläpitävä taho myöntää seuroille pelikenttien käyttövuorot, mutta seura on usein se taho, joka päättää millä kentällä seuran joukkueet pelaavat.

Myöskään kannanottopyynnössä mainitut naisten ja miesten sarjat eivät ole keskenään vertailukelpoisia ja kenttiä koskevat laatuvaatimukset riippuvat sarjatasosta. Naisten sarjatasojen vähäisempi määrä vaikuttaa sarjatasojen vertailuun. Se, että naisilla ei ole poikien tapaan A-juniorisarjaa vaan 18-vuotiaana naiset siirtyvät suoraan naisten sarjaan vaikuttaa myös omalta osaltaan siihen, että naisten ja miesten sarjoja on vaikea verrata keskenään.

Naisten ja miesten sarjojen yhdenmukaistaminen saattaisi puolestaan johtaa huomattavaan korotukseen naisten pelaajalisenssimaksuissa. Tämän seurauksena naisharrastajien määrän saattaisi pienentyä. Tällä hetkellä rekisteröidyistä jalkapallopelaajista arviolta noin 20 % on tyttöjä/naisia.

Tasa-arvovaltuutettu pitää myönteisenä, että useat eri toimijat ovat tahoillaan tehneet johdonmukaista työtä kannustamalla tyttöjä ja naisia perinteisesti miesten lajiksi nähdyn jalkapallon pariin. Esimerkiksi Suomen Palloliiton vuosina 2001-2007 toteutetun hankkeen seurauksena sekä tyttö- ja naispelaajien että -joukkueiden määrä kasvoi selkeästi. Pyrkimys madaltaa tyttöjen aloittamisen kynnystä, esimerkiksi tyttöjen ja naisten edullisemmilla pelaajalisensseillä, voitaneen pitää myönteisenä ja tosiasiallista tasa-arvoa edistävänä. Tasa-arvovaltuutettu pitää tärkeänä, että toimenpiteet tyttö- ja naisjalkapallon tueksi ovat osa Suomen Palloliiton perustoimintaa.

Lausunnossaan tasa-arvovaltuutettu toteaa lisäksi, että koska seura on usein se taho, joka päättää millä kentällä seuran joukkueet pelaavat, on keskeistä, että Suomen Palloliiton ja sen piirien lisäksi myös urheiluseurat noudattavat kaikessa toiminnassaan vastuullisuutta. On keskeistä, että myös seurat tukevat toiminnallaan yhtäläisten ja tasa-arvoisten mahdollisuuksien ja resurssien tarjontaa, jotta jokaisella, sukupuolesta riippumatta, olisi tosiasiallisesti yhdenvertaiset mahdollisuudet harrastaa jalkapalloa.

TAS 238/2011

Miehet ja naiset kilpailevat samassa sarjassa

Tasa-arvovaltuutettua pyydettiin selvittämään erään juoksukilpailun tasa-arvolain mukaisuutta, jossa voittajille oli luvassa rahapalkinnon lisäksi tavarapalkintoja, mutta jossa miehet ja naiset kilpailivat samassa sarjassa. Yhteydenotossa esitettiin huoli siitä, että rahapalkinnosta kilpailisivat todellisuudessa ainoastaan miehet, koska naisilla ei olisi, naisten ja miesten fysiologisista eroista johtuvista fyysisen suorituskyvyn välisistä eroista johtuen, tosiasiallisesti mahdollisuuksia kilpailla voitosta.

Kilpailun järjestäjältä saadun selvityksen mukaan naisilla olisi yhtä hyvät mahdollisuudet menestyä kilpailussa kuin miehillä, koska kilpailurata vaatii paitsi kuntoa myös ketteryyttä ja notkeutta.

Kannanotossaan tasa-arvovaltuutettu toteaa, että mikäli tapahtuman järjestäjän toimittama tieto pitää paikkansa, ei kilpailu aseta naisia heidän sukupuolensa perusteella miehiä epäedullisempaan asemaan. Tasa-arvovaltuutettu toteaa kuitenkin myös, että mikäli kuitenkin osoittautuu, että kilpailu todellisuudessa asettaa naiset epäedullisempaan asemaan miehiin verrattuna olisi tapahtuman järjestäjä vastuussa sellaisesta tapahtumasta, joka saattaa osoittautua olevan ristiriidassa tasa-arvolain kanssa.

TAS 165/2011

Tyttöjen ja naisten mäkihypyn edistäminen

Tasa-arvovaltuutettua pyydettiin kiinnittämään yleisellä tasolla huomiota mäkihyppyä harrastavien tyttöjen ja naisten saamaan epätasa-arvoiseen kohteluun. Yhteydenotossa kuvailtiin, kuinka mäkihyppyä harrastavat tytöt ja naiset kohtaavat edelleen erityisesti seuratasolla erinäisiä ongelmia yrittäessään harrastaa mäkihyppyä täysipainoisesti ja tasavertaisesti lajia harrastavien poikien ja miesten tavoin.

Kannanotossaan tasa-arvovaltuutettu pitää tärkeänä ja kiitettävänä, että Suomen Hiihtoliitto on osoittanut esimerkkiä edistäessään tavoitteellisesti ja suunnitelmallisesti tyttöjen ja naisten mäkihypyn asemaa Suomessa pyrkimyksenä luoda lajia harrastaville tytöille ja naisille tasavertaiset olosuhteet ja mahdollisuudet harrastaa valitsemaansa lajia.

Tasa-arvovaltuutettu toivoo, että Suomen Hiihtoliitto käyttää kaikkia käytössään olevia keinoja, jotta tyttöjen ja naisten mäkihypyn asemaa edelleen edistettäisiin määrätietoisesti, tavoitteellisesti ja suunnitelmallisesti myös seuratasolla. Näin lajia harrastavilla tytöillä ja naisilla olisi vastaisuudessa yhtäläiset mahdollisuudet harrastaa valitsemaansa lajia täysipainoisesti ja tasavertaisesti.

Tasa-arvovaltuutettu toivoo Suomen Hiihtoliiton muistuttavan seuroja myös siitä, että myös urheiluseura, mäkihyppykilpailun järjestäjänä, voi syyllistyä syrjintään kohdellessaan mies- ja naisosallistujia eri tavalla sukupuolen perusteella esimerkiksi eriarvoisen palkitsemistavan seurauksena.

TAS 293/2014

 

Tasa-arvovaltuutetun liikuntaa ja urheilua koskevien lausuntojen yleisimpiä aiheita

Palkitsemiskäytäntö
• TAS 101/2014 (Smash-Tennis)
• TAS 399/2011 (Tennisliitto)
• TAS 268/2011 (suunnistuskilpailu)
• TAS 165/2011 (OutRun juoksutapahtuma; miehille ja naisille yhteinen sarja)
• TAS 229/2010 (Oulun ympärijuoksu)
• TAS 211/2007 (salibandyturnaus)

Urheiluseuroille jaettava valtionavustus sekä muu tuki ja avustus
• TAS 293/2014 (tyttöjen ja naisten mäkihyppy)
• TAS 176/2014 (Porin kaupunki)
• Dnro 5/51/2004 (valtionavustusten epääminen Oulun Ratsastajat ry:ltä)

Tiedotusvälineet ja naisurheilu
• TAS 2/2014 (ringette)
• TAS 41/2010 (naisurheilun näkyvyys YLE:n kanavilla)
• TAS 336/2009 (naisurheilun näkyvyyn YLE:n kanavilla)
• TAS 294/2006 (LVM:n lista erityisen merkittävistä urheilutapahtumista)

Vuorojen / kenttien jako
• TAS 238/2011 (tyttöjen ja naisten jalkapallokentät)
• TAS 394/2008 (Nokian kaupunki ja ringettejoukkueen jäävuorot)
• Dnro 18/59/2000 (Turun kaupungin liikuntaviraston myöntämät jäävuorot)

Liikuntapainotteiset koulut
• TAS 142/2014 (urheiluluokan oppilasvalinta; Kasva Urheilijaksi Jyväskylässä -hanke)
• TAS 246/2010 (liikuntapainotteisen koulun oppilasvalinta)
• TAS 292/2007 (urheilulukion oppilasvalinta)
• TAS 45-57/2012 ja TAS 209/2013 (urheilulukioiden tasa-arvosuunnitelmat)

Muuta
• TAS 43/2014 (Tennisliitto; joukkueiden kokoonpano)
• TAS 332/2012 (Kaukalopalloliiton pelaajalisenssin ja -vakuutuksen hinnat)
• TAS 214/2010 (tyttöjen oikeus pelata poikien pesäpallojoukkueessa)
• TAS 166/2010 (Golfliitto; senioreiden sukupuoleen perustuva jäsenmaksu)
• TAS 131/2010 (Ampumaurheiluliitto)
• TAS 338/2009 (tyttöjen ja poikien jääkiekkopelipassien hinnat)