Kun lumilautailija Pyry Posion lasku kulkee juuri niin kuin hän haluaa, lumilautailu tuntuu uskomattoman helpolta. Luontaiselta. Syntyy oma kupla, jossa arki ei vaivaa.

– Se tuntuu helpommalta kuin kävely. Ja mukavammalta. Pääsen siinä tilaan, jossa murheet ja arjen asiat vain unohtuvat. Tulee semmoinen fiilis, että ihan kuin olisi kotona.

Vastikään 17 vuotta täyttänyt Posio on edelleen lukiolainen, mutta lautailusaavutuksiakin on kertynyt. Keväällä 2026 elämän ensimmäisen Amerikan matkan tuliaisina oli nuorten MM-hopeaa rail eventistä, kuudes sija slopestylestä ja sijoitus 14:nneksi big airissa. 

Lumilautailussa kilpaillaan useassa eri kilpailumuodossa. Temppuihin keskittyvistä kilpailumuodoista olympialajeja ovat reilit ja hypyt yhdistävä slopestyle, näyttäviin hyppyihin keskittyvä big air sekä lumikourussa laskettava halfpipe. Posio nauttii eniten slopestylestä ja reileistä.

– Tällä hetkellä tuntuu, että saan reileissä eniten itsestäni irti. Saan niissä tuotua omaa juttuani esiin. Slopessa taas on reilit yhdistettynä hyppyihin ja sitten onkin jo kaikki pelissä, Posio tuumaa.

Posion silmät suorastaan syttyvät, kun puhe kääntyy unelmien slopestyle-rataan. Sitä on nimittäin mietitty. On selvää, että sen on alettava tykkireilillä ja sen jälkeen vuorossa olisi kolme hyppyriä, kolme reilisettiä ja ehkä ”joku korneri sinne loppuun”.

– Inspiraatio tulee Laaxin radasta. Sinne olen aina halunnut päästä laskemaan.

Lumilautailu ”jäi päälle”

Ensimmäiset askeleet lumilautailuun Posio otti mökkinaapureidensa pihassa. Mökkinaapurin hieman vanhemmat pojat usuttivat Posiota minisuksien päälle pihassa olleeseen mäkeen, mutta tämä ei Posiota kiinnostanut. Pieni lapsi näki nimittäin minisuksissakin mahdollisuuden: mennä yhden suksen päälle poikittain.

– Siitä se sitten on lähtenyt. Olen 2,5-vuotiaana aloittanut laskemaan. Sitten se on varmaan vaan jäänyt päälle, Posio hymyilee.

Posion lajitausta on vähintäänkin mielenkiintoinen: hän luettelee sujuvasti niin jalkapallon, telinevoimistelun kuin maastopyöräilynkin ja toteaa lopuksi, että ”suksillakin tykkään laskea”. Maastopyöräilystä Posiolla on vielä kesältä 2025 SM-mitaleitakin koko värisuora: kultaa, hopeaa ja pronssia.

Monipuolisen lajitaustan takana ovat Posion vanhemmat, jotka ovat kannustaneet kokeilemaan, mutta myös eittämättä oma kova halu liikkua. Posio näkee lajitaustansa hyödyt lumilautailussa selkeästi.

– Varsinkin telinevoimistelusta näen suurta hyötyä. Sieltä olen saanut tietynlaista kehonhallintaa ja tiedän, miten kroppa liikkuu. Ja tietty pyöräilyn myötä oon ollut aina fyysisesti hyvässä kunnossa. Edelleen siitä saa tosi hyvän treenin.

Kaikki aistit käytössä

Kisa-aamuina Posion kuulokkeista pauhaa musiikki. Kyse ei ehkä ole taikauskosta, vaan ennemminkin rituaalista, sillä Metallican One on kuunneltava alusta loppuun ilman keskeytyksiä jokaisena kisa-aamuna. Mutta vain kerran. Rinteessä musiikki ei niinkään ole läsnä, vaikka kisa-aamuina sitä luukutetaankin huolella.

– Jos kuuntelen musiikkia laskiessa, tuntuu, että yksi aisti on pois käytöstä. Mulle on tärkeää, että kuulen tuulen ja pystyn siitä kuulemaan oman vauhtini. Vauhti ei tunnu vaan kehossa, vaan olen huomannut, että esimerkiksi hyppyriin mentäessä kuulen sen tuulesta ja radasta.

Vaikka lumille pääseekin jo ainakin Rukalla, on temppuja hiottu kesällä Itävallassa Banger Parkissa hyppypatjoille.

– Kesällä on treenattu uusia temppuja ihan kokonaisuudessaan, mutta myös lisäkierroksia, uusia gräbejä (otteita) ja uusia pyörimiskulmia. Oon myös koettanut mietiskellä, että mikä se mun oma signature-juttu tai temppu olisi.

Posio on omien sanojensa mukaan hyvä oppimaan ja omaksumaan temppuja. Telinevoimistelusta opitun kehollisen hahmotuskyvyn lisäksi Posio näkee omana vahvuutenaan mielikuvaharjoittelun. Kun sosiaalisessa mediassa tulee vastaan kiinnostava tapa tehdä temppu, Posio kelaa sitä mielessään.

–Kun mä tein ensimmäisen bäkkitriplakorkin, niin en mä ollut treenannut bägille kertaakaan. Menin ihan mielikuvaharjoittelulla ja olin silleen, että ”tälleen mä tän nyt ajattelin tehdä”. Tein sen lumelle ja meni ihan hyvin. Tietenkin temput alkavat olla jo niin isoja, että on ihan positiivista, jos saa jonkun bägi-kokemuksen alle. Mutta en mä aina sitä tarvitse.

Posion kisakausi alkaa marraskuun lopussa uran ensimmäisellä aikuisten maailmancupilla Itävallassa, sen jälkeen suuntana on maailmancup Yhdysvalloissa. Kisakauden loppupuolella odottelevat Posion viimeiset junioreiden MM-kisat Kiinassa.

Oma tyyli

Arvokisamitalit tai isot voitot eivät ole lumilautailussa ainoita asioita, joilla laskija voi jättää jälkensä lajiin ja sen kulttuuriin. Puhutaan tyylistä. Luovuudesta. Siitä jostain kipinästä ja kenties sisäsyntyisestä näkökulmasta, joka saa laskijan näkemään radat ja laskulinjat eri tavalla kuin muut, kehittämään temppuja tai löytämään omaperäisen tavan tehdä niitä. Posio haluaa olla luova laskija, ja erottua massasta laskutavallaan sekä tavallaan tehdä temput.

– Haluan, että laskeminen näyttää multa. Otan inspiraatiota Renestä (Rinnekangas) paljon. Rene on niin hieno laskija, sillä on oma tyyli ja sen lasku on omalaatuista, Posio hehkuttaa.

Rinnekangas on kulkenut Posion mielessä jo pitkään. Ensimmäinen muisto kumpuaa jo vuoden 2019 SM-kisoista.

– Sieltä se idolisointi on alkanut. Tai oikeastaan jo ennen sitä. On vähän absurdia ajatella, että oma idoli on nyt myös ystävä, kun sain maajoukkueessa tehdä yhdessä Renen kanssa hommia. Kyllä mä vieläkin Reneä ja esimerkiksi norjalaista Marcus Klevelandia katson ylöspäin, Posio tunnustaa hymyillen.

Tällä hetkellä kisaaminen on Posiolle ”se juttu”. Eikä se rajoitu vain rinteisiin. Leikkimielinen tai välillä ehkä totinenkin kisailu lisää Posion mukaan motivaatiota, oli sitten kyse vaikka vain tenniksestä kavereiden kanssa. Posio tunnistaa itsestään kovan kilpailuvietin. Hän kertoo olevansa jännittäjä, mutta kun oma flow löytyy kisassa, jännityskin hellittää ja paineen alla on helpompi suoriutua. Hän toteaa, että usein ensimmäinen kisalasku on päättynyt kaatumiseen, mutta toisella tai kolmannella yrittämällä tulos on saatu ulosmitattua. 

– Fiilistelen tosi, tosi paljon kisata just nyt. Toki mun yksi unelma on joskus päästä kuvaamaan joku laskuleffa, vaikka Alaskaan tai Japaniin.

”Iso kunnia olla mukana”

Keväällä 2026 Posio valittiin Suomen Olympiakomitean Next Generation Team Finland -ohjelmaan. Posio muistaa yhä, kuinka hänen oma fiiliksensä oli katossa, kun maajoukkuevalmentaja kertoi Posiolle mahdollisuudesta.

– On iso kunnia olla mukana tätä porukkaa. Tämä on tosi iso etu ja auttaa mua tosi paljon, että saan esimerkiksi rahallista tukea, jotta pääsen reissuihin. Se, että pääsen konkreettisesti treenaamaan huipputasolla – eli siis sillä tasolla, jolla mun pitäisikin pystyä treenaamaan. Lisätuki on aina tervetullutta, Posio huikkaa.

Lukion tokaluokkalaisen lähiaikojen tavoitteisiin liittyy olennaisesti se, että opinnot saadaan valmiiksi. Haaveissa siintää mahdollisuus täysipäiväiseen laskemiseen – ja sen oman tyylin tai twistin löytäminen.

– Mä haluan laskea mun omalla tyylillä ja tehdä sitä, mitä mä tykkään tehdä. Eli laskea.